Kaksi viikkoa

fr21.9Terveisiä meidän rappukäytävästä. Ollaan asuttu tässä kaksi vuotta ja kaksi kuukautta, ja vasta nyt unohdin avaimet kotiin. Susi on noin 40 minuutin matkan päässä.

Kahden viikon päästä meillä on ehkä vauva. Laskettu aika on lauantai 4.10.

Viime viikonloppuna tuli täyteen 37 raskausviikkoa. Siinä kohtaa vauva kait lasketaan täysiaikaiseksi. En ajatellut, että rajapyykillä olisi merkitystä, mutta oli sillä. Aloin nukkua tosi huonosti.

Uni noudattaa nyt samaa kaavaa kuin neljä vuotta sitten niinä öinä, kun jouduin nukkumaan yksin meidän Macholandian kodissa keskellä sellaista ajanjaksoa, jolloin naapurustossa sattui useita yöllisiä murtoja: 1) Säpsähtelevää koiranunta aamun sarastukseen saakka. 2) Koiranunessa tehty ”tänä yönä ei taida tapahtua mitään” -havainto. 3) Autuas vajoaminen muutaman tunnin sikeään uneen.

Huonoista yöunista huolimatta olo päivisin on euforinen kuin joulukuinen Macholandia. Eteläisellä pallonpuoliskolla joulu ja vuoden pisin loma, noin kuukauden mittainen kesäloma, osuvat nimittäin samaan kohtaan. Ja kaikilla samaan aikaan. Vaikka vapaa alkaa vasta joulukuun puolivälissä, yleishöveli tunnelma on aistittavissa jo kuun alussa. Kaikki ovat pikkuisen rennompia, pikkuisen iloisempia ja pikkuisen ystävällisempiä kuin muina vuodenaikoina.

Megamaha aiheuttaa samantapaisia juttuja. Sen kanssa voi poiketa pissalle lähimmän ruokaravintolan vessaan, eikä kukaan osoita ”vain asiakkaille” -kylttiä. Ja kun kävelen kadulla, aika moni porttikongien päivystävistä alkoholisteista kysyy laskettua aikaa tai vauvan sukupuolta ja toivottaa onnea. Samoin tekevät ihmiset, joiden eteisissä käyn hakemassa kierrätysryhmistä bongaamiani ilmaisia tai tosi edullisia käytettyjä vauvan juttuja. Töissäkin kaikki varmaan vaan koko ajan hymyilisi, mutta sinne ei tarvi mennä!

Kaikesta keveydestä huolimatta olen kokenut myös muutaman täydellisen uupumuksen hetken. Viimeisin sattui torstai-iltana Hakaniemessä. Ylitin suojatietä kädessäni muovikassillinen vauvan lakanoita, kun yhtäkkiä tajusin, että kohta, ihan kohta, olen saavuttanut pitkän matkan pään.

 

 

PS: Yhden yllä kuvaillun macholandialaisen koiranuniyön jälkeen Susi löysi mun penaalin kukkapenkistä. Joku oli käynyt pihalla ja keplotellut penaalin työhuoneen pöydältä huoneen ikkunassa olevista kaltereista huolimatta, mutta hylännyt saaliin huomattuaan sen arvottomuuden. Vauva ei ehkä pääse tulemaan samalla tavalla huomaamatta.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

8 thoughts on “Kaksi viikkoa

  1. Voi miten lähellä jo ollaan! Meillä Tyyppi tuli maailmaan jotakuinkin juuri tässä vaiheessa (37+2). Jännäksi käy, kovasti tsemppiä ja jaksamista viime metreille, toivottavasti saat levättyä katkonaisista unista huolimatta.

    Tykkää

    • Kiitos O! Täällä vauva ainakin toistaiseksi visusti sisuksissa. Mun jaksaminen käy vaan paremmaksi koko ajan. Jollain hormoneilla tässä varmasti mennään, kun nukun huonosti, mutta oon silti tosi energinen 🙂

      Tykkää

  2. Voi että, näin lähellä jo teidänkin pienen kotiin tulo! Onnellisia aikoja elellään. Huonot yöunet ovat niin tuttuja.. Eikä ne valitettavasti ole vieläkään loppuneet. Tosin syy on erilainen. Onhan erilaista valvoa öitä erilaisten huolten kanssa, kuin herätä tunnin välein pienen tuhinaan ja ähinään, kun tutti on taas pudonnut suusta. Äidin rakkaus ja energia on kummallista: vaikken yli vuoteen ole nukkunut kunnon unia, jaksan päivät hyvin ilman päikkäreitä..

    Voimia ja kärsivällisyyttä viimeisiin päiviin..

    Tykkää

    • Kiitos Leppis! Hmm, ai nää unettajaksamishormonit voi olla noinkin tehokkaita vielä synnytyksen jälkeenkin? Mä huomaan, että olen asennoitunut alkuäitiyteen sillä tavalla, että silloin on varmaan ihan hirmu uupunut olo koko ajan. Mutta on siis toivoa muusta, kiva kuulla!

      Paljon terveisiä ja ihanaa sunnuntaita!

      Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: Viikko | Väestöliiton blogi

  4. Päivitysilmoitus: Ensimmäinen viikko kotona | Väestöliiton blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s