Tein tänä aamuna kello 5 positiivisen raskaustestin. Testi oli digitaalinen, sellainen joka ilmoittaa raskausviikkojen määrän hedelmöittymisestä kuluneet viikot raskaushormonin määrän perusteella.
2-3 on kait juuri se luku, mikä tässä vaiheessa pitää olla. Kesällä ensimmäisen inseminaation jälkeen sain samassa vaiheessa kiertoa tulokseksi 1-2, eli raskaushormonia oli elimistössä vain sen verran, mitä kiinnittymistä yrittänyt alkio oli ehtinyt tuotatuttaa. Nyt tämän pitäisi olla kunnolla kiinni – toistaiseksi ainakin.
On vaikea olla räjähtävän onnellinen, kun mikään ei ole vielä varmaa. Sanon saman, mitä olen lukenut tosi monen muun hoidoissa olleen blogista: epätodellinen olo.
Perverssi ajatus, että olisin osannut iloita intensiivisemmin, jos olisin tullut raskasksi ensi yrittämällä kolme vuotta sitten – tietämättä miten ikuisen lapsettomuuden pelko voi musertaa.
Jos tämä oikeasti on tässä, olen pohjattoman kiitollinen siitä, miten helposti me loppujen lopuksi onnistuttiin.
Kysyin Sudelta, mitä nyt tapahtuu. ”Well, life goes on as normal, and then nothing is normal ever again.”
Väestöliiton blogi 
Aaaaahhh, ihanaaa!!! Avasin blogisi sydän tykyttäen kun yhtäkkiä muistin, että testauspäivä oli eilen. Voi miten mahtavaa, pidän peukut pystyssä, että kaikki jatkuu kuten pitää.
TykkääTykkää
Kiitos O. Pakko raportoida tämä: Kävin juuri vessassa. Maha on kovalla, ja huomasin, että pelkään kakata. Mitä jos se tulee ulos, kun ponnistaa?
Kakkasin kumminkin, mutta nyt kiinnostaisi tietää, häviääkö tämän tyyliset pelot pian?
TykkääTykkää
Jihuu, mahtavaa!! Onnittelut ja KIITOS – sun/teidän tarinaa seuraamalla olen tajunnut ja eläytynyt siihen, mitä hoidossa saattaa olla edessä. Olet antanut meille kaikille voimia. Ja nyt erityisesti – toivoa! 🙂
TykkääTykkää
Niin, itse hoidoissa ei ainakaan mun tapauksessa ole ollut mitään kamalaa. Mutta epävarmuuden sietäminen ja sen hyväksyminen, että hoidoissa voi kulua pitkä aika, on olleet vaikeita. Afrikassa tottuu odotteluun, ja luulin, että olisin pystynyt suhtautumaan tähänkin odotteluun kärsivällisemmin, mutta niin ei olekaan ollut.
Onnea matkaan teille Ibis.
TykkääTykkää
Onnea Hilkka positiivisista uutisista! Sain itse alkuraskauden sietämättömän jännityksen pidettyä jotenkin aisoissa lukemalla läjän mukaansatempaavia kirjoja. Mitä pelkoihin tulee, niin mulla ainakin meni hyvinkin kauan, ennen kuin uskalsin hieman huokaista raskauden suhteen. Mulle tärkeitä merkkipaaluja olivat ensimmäinen kolmannes, sitten puoliväli, sitten sellaiset viikot, kun vauva voisi jo selvitä syntyessään… Nyt vielä odotellaan, että saataisiin vauva turvallisesti maailmaan 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Marvine. Luulen, että tuo kirjataktiikka on hyvä. Niitä on kulunut muutenkin aika lailla tässä tammikuussa, kun olen kouluttanut itseäni lähtemään ajoissa töistä ja ylipäänsä ottaa iisisti.
Onnea loppusuoralle!
TykkääTykkää
Ei ole totta! Onnea!!! 🙂
TykkääTykkää