Ja kuulee puheenaiheista. Siis sen minkä ikäinen itse kukin on. Miehillä parta kertoo millä vuosikymmenellä on oltu nuoria ja ehkä vähän radikaalejakin. Sitten 60-luvun ei partaa ole ajettu ja nythän se on jo harmaa, mutta mitä siitä. Mies nuortuisi helposti kymmenen vuotta vain ajamalla partansa, mutta se olisi jo identiteettiin kajoamista.

Naisille myydään monenlaisia voiteita ”taisteluun ikääntymistä vastaan”.  Jokainen meistä ymmärtää, että ihminenhän ikääntyy joka päivä. Ainoa voitokas taistelu sitä vastaan on kuolema. Ja, ihan niin kuin Tarja Halonen on todennut, ikääntyminen on sentään mukavampi  vaihtoehto. Mutta naamarasvoja vain ostamme ja mitä kalliimpia sitä tehokkaampi on ainakin (plasebo)vaikutus.

Äidilläni oli koko ikänsä kaunis iho. En muista hänen koskaan enempää kosteuttaneen kuin rasvanneenkaan naamaansa. Hän pesi sen saippualla aamuin illoin ja tuli toimeen ilman aurinkosuojia ja meikkejä.   Mutta onhan selvää, että kun kosmetiikkaa on kerran alkanut käyttämään, ei sitä voi lopettaakaan. Vähän sama kuin parran kanssa.

Jos ei halua paljastaa ikäänsä niin varovainen kannattaa olla myös puheissaan. Joku varoitti minua että en puhuisi kansakoulusta. Siitä kun jokainen ymmärtää, että olen niitä Kekkosen aikalaisia. Vähän nuorempien ei myöskään kannata puhua käyneensä ala-astetta tai yläastetta. Jo jonkin aikaa on käyty alakoulua ja yläkoulua. Siis ihan niin kuin viimevuosisadan alkupuolella tehtiin.

Uuden vuoden aattona meillä oli kylässä eri-ikäisiä ihmisiä ja jostain syystä puheeksi tuli laulaminen yleensä ja maakuntalaulu erikseen. (Tämä tuli sen jälkeen kun yritimme löytää lauluja, joiden sanat kaikki osaisivat.) Siis mitä ne ovat? Me kansakoulun käyneet opimme koulussa niin ” Miss laaja aukee Pohjanmaa” kuin ”On mulle Suomi suloisin vaan Häme siitä rakkahin”, puhumattakaan kaikkein komeimmasta: Nälkämaan marssista ” Kuulkaa korpeimme kuiskintaa”. Tätä viimeksi mainittua sukumme laulaa aina hartaasti yhteen ääneen oli kyseessä sitten syntymäpäivät, häät tai hautajaiset. Olen jo varoittanut asiasta nuorinta tytärtäni ja erityisesti sulhasta, joiden häät ovat toukokuussa. Peruskoulun asteilla näitä ei ilmeisesti enää opetettu. Oppikoulussa, myös sana jota ei kannata käyttää, opimme kielten tunneilla niin ” Du gamla, du fria,” tai ” Evigkeit und Recht und Freiheit” ja ” God bless the Queen”. Nämä tosin voivat olla myös nuorempien ikäluokkien hallussa, koska niitä soitetaan erilaisten rallikisojen voittajille. Ikään kuin he edustaisivat joitain kansakuntia. Automerkeille ei näköjään kukaan ole hoksannut säveltää lauluja.

Olen jo pitempää miettinyt mitä sanoilla ikääntyvä ja ikääntynyt tarkoitetaan. Muistelen, että ne alun perin olivat työvoimahallinnon termejä. Ikääntyvä oli alle 50-, mutta yli 40-vuotias henkilö, jota vielä kannattaa kuntouttaa, nykykielellä sanottuna, ja kannustaa työelämään. Ikääntynyt taas selkokielellä tarkoitti henkilöä, johon ei enää kannata kohdistaa työvoimapoliittisia keinoja. Eläkeikää pitäisi nyt saada korotetuksi, mutta aika vaikeaa on päästä takaisin työhön jos on ylittänyt tuon ”ikääntyvä” paalun. Jos onnellisesti on säilyttänyt työpaikkansa voi töissä ikääntyä rauhassa ainakin seuraavin YT- neuvotteluihin asti. Työnantajia haukutaan siitä, että he työntävät ikääntyneet eläkkeelle sen sijaan että työntäisivät nuoria kortistoon. Mutta eikö kyseessä ole win- win – tilanne ainakin, jos eläke on kohtuullinen. Mikä yksityisen ihmisen ja yrityksenkin kannalta on järkevää voi kuitenkin olla koko yhteiskunnan kannalta tappiollista.

Monet asiat näyttävät tulevan uudelleen muutaman vuosikymmenen viiveellä. Viime kesänä näkyi yllättävän paljon nuoria, parrakkaita miehiä. Ja vielä punaisissa housuissa. Niin radikaaleja eivät edes 60- luvun vihaiset nuoret miehet partoineen uskaltaneet olla.

Helena Hiila-O’Brien (Väestöliiton toimitusjohtaja 2002-14)