Suomalaisten naisten ja miesten mielestä ihanteellisin ikä tulla äidiksi on 25–26-vuotiaana (Miettinen & Rotkirch, Milloin on lapsen aika? Perhebarometri 2008, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos). Tämä toive ei usein toteudu, koska lähes kolmannes 35-vuotiaista naisista ei ole vielä edes aloittanut lasten hankintaa. Ensimmäinen synnytys ajoittuu nykyisin keskimäärin 29 vuoden ikään, kun tämä ikä kymmenen vuotta sitten oli 28 vuotta. Keskiarvon muutos on numeerisesti pieni, mutta se kertoo suunnasta, että lasten saantia aletaan yrittää yhä vanhempana. Suomalaiset toivovat saavansa keskimäärin kolme lasta, mutta toteutunut lapsiluku on alle kaksi. Miksi toiveet eivät toteudu, vaikka tietoisuus erityisesti naisen hedelmällisyyden nopeasta laskusta 30 ikävuodesta eteenpäin on aika hyvin yleisesti tiedossa? Heli Vaaranen esitti viime syksynä oman näkemyksensä Väestöliiton blogissa Älä varasta kahdeksaa vuotta hänen elämästä.
Lapsettomuuslääkärin näkökulmasta biologiset tosiasiat ovat selvät. Hedelmöityshoidoilla voidaan nopeuttaa lapsen saamista 40 ikävuoteen asti, mutta sen jälkeen tilanne on toinen. Parhaimmatkaan hedelmöityshoidot eivät pelasta iän aiheuttamaa hedelmällisyyden laskua, jos ikää on reilusti yli 40 vuotta. Omat munasolut eivät kerta kaikkiaan ole enää riittävän hyviä. Naisen hyvä terveydentila, fyysinen kunto, ulkonäkö tai normaali gynekologinen tutkimustulos eivät tarkoita munasolujen hyvää laatua. Lapsen voi kyllä saada vanhempanakin toisen nuoremman naisen lahjamunasoluilla, jos se on itselle sopiva ratkaisu. Siinä tapauksessa hedelmöityshoidoista on apua. Miehen hedelmällisyys ei heikkene yhtä armottomasti kuin naisen, mutta sekin laskee 45 ikävuoden jälkeen selvästi. Lisäksi tiedämme, että siemennesteen laatu on yleisesti heikentynyt. Tämä tarkoittaa, että lasta toivovan parin yhteinen hedelmällinen potentiaali voi olla alentunut sekä naisen että miehen puolelta niin paljon, että yhä useampi tarvitsee hedelmöityshoitoja.
Pitäisikö meidän kampanjoida nuorten naisten lasten saamisen puolesta? Millaisia muutoksia se edellyttää asenteissamme ja yhteiskunnassamme? Aika suuria veikkaan, koska naisten halu kouluttautua ja luoda uraa tuskin muuttuu. Laboratoriomenetelmien kehittymisen myötä on mahdollista esimerkiksi säilöä munasoluja odottamaan sopivaa puolisoa tai elämäntilannetta. Ammattilaisten kesken tätä on pohdittu paljon ja Suomen Fertiliteettiyhdistys on julkaissut suositukset ennakoivan munasolupakastuksen hyväksi toimintatavaksi 5/2013. Asiallinen tiedottaminen naisen hedelmällisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä pitäisi olla itsestäänselvyys ehkäisyvalistuksen rinnalla.
Väestöliiton blogi 
”Asiallinen tiedottaminen naisen hedelmällisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä pitäisi olla itsestäänselvyys ehkäisyvalistuksen rinnalla.” Kaikkeen on niin helppo sanoa: ”olisi pitänyt”. Kaikki ei aina mene kuten on ajatellut tai ajatukset muuttuvat, kun ikää tulee lisää. Itse olen parikymppisenä ollut sitä mieltä, että lapset eivät ole mun juttu. Olen ollut sitä vieläpä muutamia vuosia sitten. Eipä siinä olisi tiedottaminen paljoa auttanut. Kaikki sanoivat, että kyllä sun mieli muuttuu, kun ikää tulee lisää. Niinpä se tekikin.
”Oikea aika lapsen hankkimiseen?” Käsittääkseni tätä varten ei ole mitään hankintalaitosta. Ja kuka määrittää oikean ajan? Onko se hyvä ikä biologisesti vai henkisesti ja/tai elämäntilanteen mukaan? Tiedän kyllä suosituksen, niitä on joka asiaan. Mutta ne ovat onneksi vain suosituksia.
Pitääkö minun nyt 37-vuotiaana todeta, että hei: mä oon liian vanha? Vai miettiä, että olisin hyvä äiti, vaikka tajusinkin sen ajatuksen muutama vuosi liian myöhään? Mielestäni lasta ei vain tehdä itsensä takia, silloin kun sille olisi hyvä aika, vaan lapsella pitää hyvä, välittävä perhe jolla on aikaa lapselle.
Monella ikäiselläni naisella on sama haaste, yksi elämän suurimmista. Mistä löytää parisuhteen ja tulevan lapsen isän? Kaikki muu on tähän mennessä ollut kuin lasten leikkiä
TykkääTykkää
Miksi ei tueta lasten saamista opiskeluaikana? Jos olisi vaikka osa-aikaista opinto-oikeutta, lastenhoitoa ja taloudellista tukea. Vaikka opintojen ensimmäiset vuodet olisivat villiä nuoruutta biletyksineen, niin 5 vuodessa ehtii kyllä kypsyä vastuulliseksi aikuiseksi ja jopa vanhemmaksi.
TykkääTykkää
Nuorena saamani seksuaalivalistus on keskittynyt yksinomaan sukupuolitautien- ja raskaudenehkäisyyn. Olin viime vuosiin saakka siinä uskossa, että naisen hedelmällisyys lähtee laskuun vasta noin 35 vuoden iässä. Lapsettomuuteen törmättyäni luin eräästä tutkimuksesta, että synnyttämättömillä naisilla tuo ikä onkin noin 30 vuotta ja synnyttäneillä naisilla noin 33 vuotta.
Olin pitkään, liki kymmenen vuotta, hoitosuhteessa samaan gynekologiin. Keskityimme tietysti ehkäisyyn. Yhden ainoan kerran hän otti puheeksi lapsitoiveen. Hän sanoi suurin piirtein näin: ”Oletko harkinnut haluaisitko lapsia? Muistathan, että se onnistuu nyt paremmin kuin vanhempana.” Olin tuolloin hieman yli 30 v. Vastasin totuuden mukaisesti, että emme olleet mieheni kanssa miettineet asiaa ja juttu jäi siihen.
Täytyy sanoa, että nyt jälkikäteen lievästi sanottuna harmittaa ettei hän selvästi kertonut faktoja hedelmällisyydestä ja lapsettomuuden yleisyydestä. Sehän olisi aivan luonnollista ottaa puheeksi jo ensimmäisellä tapaamisella. Lääkärin olisi syytä kertoa faktat ilman tunnelatausta. Ei pitäisi tyrkyttää lastentekoa tai ajatella, että edes avioliitossa elävä nainen haluaa saada välttämättä lapsia. Valitettavasti monen käsitys oikeasta perheestä tuntuu yhä olevan äiti, isä ja pari lasta. Nykyisessä tilanteessa ehkäisy kuitenkin ylikorostuu ja hedelmällisyys sekä sen vaaliminen hiipuu taka-alalle, jos tulee puheeksi lainkaan. Omassa työssäni yritän taustoittaa maallikolle asioita aina hieman laajemmin, että hän saisi asiastaan hieman syvempää ymmärrystä. Toisen naamasta kyllä yleensä näkee milloin tietoa tulee yli tarpeen.
Lapsettomuuden ja muun siihen liittyvän takia lukuisia lääkäreitä viime vuosina tavanneena sanoisin, että useimmalla lääkärillä tuntuu olevan se periaate, että kertoo asioita vain jos hoksaa kysyä juuri oikean kysymyksen. En toki kaipaa lääketieteellistä ”munkkilatinaa”, vaan ihan jos selkokielellä muutamalla virkkeellä avaisi asioita, niin pääsisi jo hyvään alkuun.
TykkääTykkää