About Anne-Maria Suikkari

Helsingin lapsettomuusklinikan ylilääkäri

Milloin on oikea aika saada lapsia?

Suomalaisten naisten ja miesten mielestä ihanteellisin ikä tulla äidiksi on 25–26-vuotiaana (Miettinen & Rotkirch, Milloin on lapsen aika? Perhebarometri 2008, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos). Tämä toive ei usein toteudu, koska lähes kolmannes 35-vuotiaista naisista ei ole vielä edes aloittanut lasten hankintaa. Ensimmäinen synnytys ajoittuu nykyisin keskimäärin 29 vuoden ikään, kun tämä ikä kymmenen vuotta sitten oli 28 vuotta. Keskiarvon muutos on numeerisesti pieni, mutta se kertoo suunnasta, että lasten saantia aletaan yrittää yhä vanhempana. Suomalaiset toivovat saavansa keskimäärin kolme lasta, mutta toteutunut lapsiluku on alle kaksi. Miksi toiveet eivät toteudu, vaikka tietoisuus erityisesti naisen hedelmällisyyden nopeasta laskusta 30 ikävuodesta eteenpäin on aika hyvin yleisesti tiedossa? Heli Vaaranen esitti viime syksynä oman näkemyksensä Väestöliiton blogissa Älä varasta kahdeksaa vuotta hänen elämästä.

Lapsettomuuslääkärin näkökulmasta biologiset tosiasiat ovat selvät. Hedelmöityshoidoilla voidaan nopeuttaa lapsen saamista 40 ikävuoteen asti, mutta sen jälkeen tilanne on toinen. Parhaimmatkaan hedelmöityshoidot eivät pelasta iän aiheuttamaa hedelmällisyyden laskua, jos ikää on reilusti yli 40 vuotta. Omat munasolut eivät kerta kaikkiaan ole enää riittävän hyviä. Naisen hyvä terveydentila, fyysinen kunto, ulkonäkö tai normaali gynekologinen tutkimustulos eivät tarkoita munasolujen hyvää laatua. Lapsen voi kyllä saada vanhempanakin toisen nuoremman naisen lahjamunasoluilla, jos se on itselle sopiva ratkaisu. Siinä tapauksessa hedelmöityshoidoista on apua. Miehen hedelmällisyys ei heikkene yhtä armottomasti kuin naisen, mutta sekin laskee 45 ikävuoden jälkeen selvästi. Lisäksi tiedämme, että siemennesteen laatu on yleisesti heikentynyt. Tämä tarkoittaa, että lasta toivovan parin yhteinen hedelmällinen potentiaali voi olla alentunut sekä naisen että miehen puolelta niin paljon, että yhä useampi tarvitsee hedelmöityshoitoja.

Pitäisikö meidän kampanjoida nuorten naisten lasten saamisen puolesta? Millaisia muutoksia se edellyttää asenteissamme ja yhteiskunnassamme? Aika suuria veikkaan, koska naisten halu kouluttautua ja luoda uraa tuskin muuttuu. Laboratoriomenetelmien kehittymisen myötä on mahdollista esimerkiksi säilöä munasoluja odottamaan sopivaa puolisoa tai elämäntilannetta. Ammattilaisten kesken tätä on pohdittu paljon ja Suomen Fertiliteettiyhdistys on julkaissut suositukset ennakoivan munasolupakastuksen hyväksi toimintatavaksi 5/2013. Asiallinen tiedottaminen naisen hedelmällisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä pitäisi olla itsestäänselvyys ehkäisyvalistuksen rinnalla.

Vaikuttaako alkioviljelyn pituus lapsen painoon?

Koeputkihedelmöitys- eli IVF-hoidossa alkioita voidaan seurata laboratoriossa kahdesta kuuteen päivään hedelmöityksen jälkeen. Vaihe, jolloin alkio siirretään takaisin kohtuun, päätetään sen mukaan millaisesta hoidosta ja tilanteesta on kyse. Mitä pidemmälle alkio kehittyy laboratoriossa, sitä paremmin voidaan arvioida sen kehityspotentiaalia.

1 h blc

1 d 4 cellTämä ei kuitenkaan tarkoita, että pidemmälle (5 päivää, ylempi kuva) laboratoriossa kehittynyt alkio kiinnittyisi kohtuun sen varmemmin kuin lyhyemmän (2 tai 3 päivää, alempi kuva) ajan maljassa ollut alkio.

Koeputkihedelmöityshoidolla alkunsa saaneet lapset ovat usean tutkimuksen mukaan syntymäpainoa tarkasteltaessa pienempiä kuin ilman hoitoja alkunsa saaneet lapset. Tähän on ajateltu olevan useita syitä, kuten lapsettomuuden taustalla olevat syyt, monisikiöisyys ja hoitoon tarvittava hormonilääkitys.

Omassa tutkimuksessamme halusimme selvittää miten alkion pitkä viljely vaikuttaa lasten syntymäpainoon suhteutettuna raskauden kestoon. Tutkimuksessa oli mukana 1079 IVF tai ICSI-hoitojen tuloksena syntynyttä lasta. Totesimme, että kaksi tai kolme päivää viljelyssä olleista alkioista syntyneiden lasten keskimääräinen paino ei poikennut spontaanisti alkunsa saaneiden lasten keskimääräisestä syntymäpainosta. Sen sijaan merkittävästi suurempi osa (19% versus 10%) 5-6 päivän alkioviljelyn jälkeen syntyneistä lapsista oli raskauden kestoon nähden painavia (large for gestational age, LGA).

Tästä ei vielä voi sanoa, onko tällä mitään merkitystä lapselle. Todennäköisesti ei, mutta varmaa vastausta tähän tärkeään kysymykseen ei vielä ole.

Mitä tutkimuksesta voi päätellä on, että kaikkien uusien hoitomenetelmien käyttöönottoa on huolellisesti seurattava, jotta voimme luottaa hoitojen turvallisuuteen.

Tutkimus on julkaistu Human Reproduction lehden maaliskuun numerossa. Englanninkielinen lyhennelmä on luettavissa tästä.

Hiv- ja hepatiitti-positiivisen henkilön hedelmöityshoidot Suomessa

Veren välityksellä ja sukupuoliteitse tarttuvien infektiotautien, kuten hi-virus tai B- ja C-hepatiitti, hoidot ovat kehittyneet viime vuosina huomattavasti. Useimmat hiv-tartunnan saaneista voivat nykylääkityksen turvin elää normaalin elämän. Näin myös perheen perustaminen ja toive omista lapsista on monille ajankohtainen. Hiv-positiivinen henkilö tarvitsee avukseen hedelmöityshoitoa puolison tartunnan estämiseksi, hepatiitti potilaat tarvitsevat hoitoja lapsettomuuden vuoksi.

Helsingin Sanomissa 24.2. julkaistusta artikkelista ”Oikeusasiamies puolustaa hiv-positiivisten hedelmöityshoitoja” sai käsityksen, että hedelmöityshoidot eivät olisi Suomessa mahdollisia, koska tarkoitukseen sopivia laboratorioita ei ole. So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riö (STM) ei suo­sit­te­le he­del­möi­tys­hoi­to­ja po­ti­lail­le, joil­la on tar­tun­ta­vaa­ral­li­nen tau­ti, esimerkik­si hiv tai he­pa­tiit­ti, joten julkinen terveydenhuolto ei ole tarjonnut hedelmöityshoitoja kuin yksittäisissä tapauksissa. Näille potilaille on tarjolla hoitoja valtaosassa länsimaita. Artikkelin mukaan johtavan infektiolääkärin mielestä näin pitäisi olla Suomessakin.

Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikalla on hoidettu hyvässä hoitotasapainossa olevia hiv-positiivisia henkilöitä jo useita vuosia. Tilanteessa, jossa nainen on hiv-positiivinen ja mies negatiivinen, ja raskaus ei ala koti-inseminaation avulla, on hedelmöityshoito mahdollista inseminaation avulla.

Jos mies on hiv-positiivinen, sperman käsittely perustutkimusta tai hoitoa varten ei ole meillä toistaiseksi mahdollista, joten sperman käsittely ja virustestaus tehdään ulkomailla sopimusklinikassa meillä myöhemmin tehtävää koeputkihedelmöitystä varten. Yli puolet tällä tavoin hoidetuista pareista on saanut hoidon avulla lapsen.

Veren välityksellä tarttuvien, kroonisia maksasairauksia aiheuttavien B- ja C-hepatiitti-infektioiden kantajuus ei sinänsä ole este lapsettomuushoidoille jos niitä tarvitaan. Oleellista  on, että tartuntavaarallisten tautien kantajien sukusolujen turvallinen käsittely vaatii erityisjärjestelyjä, kuten tarkoituksenmukaiset tilat, sekä omat erilliset laitteet.

Ennen lapsettomuushoitojen aloittamista varmistamme aina, että itse tauti on hoidettu asianmukaisesti.  Hoidettavan henkilön terveydentilan tulee olla  hyvä ja muiden hedelmöityshoidon edellytysten tulee luonnollisesti täyttyä.


Mukana tieteen otsikoissa

Arvostettu tiedejulkaisu Human Reproduction nosti Helsingin klinikan ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan yhteisen tutkimuksen helmikuun kohokohdaksi. Tutkimustulostemme perusteella suosittelemme yhden alkion siirtämistä kerrallaan koeputkihedelmöityshoidon yhteydessä myös 40-vuotta täyttäneille naisille, joilla on hyvin toimivat munasarjat. Perustelemme tätä hyvillä tuloksilla ja kaksosraskauden aiheuttamien riskien minimoimisella.

Uutisarvoisen tästä tekee se, että rapakon toisella puolella tutkija Norbert Gleicher ei voisi olla enemmän eri mieltä kanssamme. Gleicherin mukaan raskauden alkamiselle pitää antaa mahdollisimman hyvä todennäköisyys ja siksi alkioita tulisi siirtää useampi kerrallaan.

Suomalaisessa tutkimuksessamme vertasimme 40 – 44-vuotiaiden naisten koeputkihedelmöityshoidon tuloksia, kun siirsimme yksi tai kaksi alkiota kerrallaan. Otimme huomioon kaikki yhdestä hoidosta tulevat alkionsiirtokerrat eli sekä niin sanotun tuorealkionsiirron, että mahdolliset pakastetun ja sulatetun alkion siirrot. Laskimme paljonko lapsia syntyi kummassakin ryhmässä. Nämä kaikki olivat naisia, joiden hoidossa syntyi vähintään kaksi hyvälaatuista alkiota eli hoidon ennuste oli alun perin hyvä.

Yhden alkion siirtoryhmässä 23 % hoidoista johti lapsen syntymään ja kahden alkion siirtoryhmässä vastaava luku oli 13 %. Johtopäätös oli, jos alun perin raskauden alkamisen ennuste hoidossa on hyvä, niin kahden alkion siirto heti tuoreeltaan ei paranna lapsen saamisen mahdollisuutta, mutta suurentaa kaksosraskauden riskiä.

Lapsettomuushoitojen tuloksia voi tarkastella monella tavalla. Sen vuoksi on vaikeaa esittää yksiselitteisiä tuloksia. Lopputulokseen vaikuttaa suuri määrä eri tekijöitä kuten naisen ikä, lapsettomuuden perussyy, yritykseen käytetty aika, hoitomenetelmä, hoitokertojen määrä jne.

Ero suomalaisissa ja amerikkalaisissa käytänteissä johtuu suureksi osaksi siitä, miten yhteiskunta osallistuu hoitojen kustannuksiin. Maissa, joissa potilas joutuu maksamaan kaiken itse, otetaan hoidoissa selvästi suurempia riskejä äidin ja lapsen terveyden kustannuksella. Meillä Suomessa, jossa yhden hoidon kustannuksiin eivät kulu kaikki säästöt, on mahdollisuus tehdä useampia hoitoja turvallisemmin.

Yksi terve lapsi kerrallaan on meillä tärkeä tavoite.

Odotamme jännityksellä mihin suuntaan keskustelu jatkuu.

Lapsettomuusklinikan purkukirja

Purkukirja

Vuoden vaihteessa 16 vuotta palvellut Väestöliiton lapsettomuusklinikan Purkukirja tuli täyteen ja oli aika hankkia uusi. Vanhan kirjan etusivun saatesanat ”Mistä ei voi puhua siitä ei voi vapautua.” houkuttelevat kertomaan siitä mitä on meneillään, miltä tuntuu?

Ensimmäiset 10 vuotta, aikana ennen twitteriä ja näitä blogeja, viestejä kertyi sivu kaupalla. Ne olivat pitkiä ja yksityiskohtaisia kuvauksia siitä miten jännittää ennen punktiota tai alkion siirtoa, paljonko tuli munasoluja ja alkioita. Toivoa onnistumisesta vaikka oli jo kolmas yritys edessä. Ihmettelyä ”pakkaslapsista”, kannustusta – ”think positive” ja kiitoksia Luojalle. Monilla oli jo pieni lapsi kotona ja olivat nyt hakemassa toista, ”toivottavasti tärppää” – ajatuksin. Tosi monet kirjoittivat kannustavia sanoja kanssakulkijoille ja muutama koskettava miehen kirjoittama kommentti omista jännityksen ja epäilyn tunteista.

Viime vuosina kirjauksia on tullut vähemmän ja ne ovat lyhentyneet kiitoksiksi ihanalle ja myötäelävälle henkilökunnalle. Kirjan keskellä ja lopussa on 2 – 4 v lasten piirustuksia.

Kulmistaan kulunutta purkukirjaa on selvästi luettu ahkerasti. Kirja välittää paljon onnistumisen iloa ja toivoa sitä selaileville. Osa purkukirjan tehtävästä on nyt siirtynyt blogeihin, joita mekin alamme julkaista.

Väestöliiton lapsettomuusklinikka

Kuva: Anne-Maria Suikkari 2013