Monesko kerta toden sanoo?

Lapsettomuuslääkärin mietteitäshutterstock_171251717

Unet ovat joskus hyvin todentuntuisia ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Kuten uneni, jonka tässä kuvaan.

Unessani avasin joulukalenterin luukkua ja löysin sieltä kauniin sulkakynän. Mieleni valtasi kiitollisuus ja päätin heti kirjoittaa kirjeen. Eteeni ilmestyi tyhjä paperi eikä minun tarvinnut kuin hymyillä kynälle, niin ajatukseni piirtyivät yönsinisellä musteella paperille eheänä kaunokirjoituksena:

”Hyvä Joulupukki, olen Leena Lapsettomuuslääkäri Väestöliiton Turun klinikalta ja kirjoitan sinulle jälleen Joulun lähestyessä.

Miten voit? Vuosihan on jo pitkällä ja Joulu – lasten odottama juhla – lähestyy.

Olet varmaan pannut merkille kuinka syntyvyysluvut laskevat Suomessa. Lehdissä kirjoitetaan: ”Suomessa syntynyt tänä vuonna ennätysvähän lapsia”! Olen pohtinut, mahtaako lapsien loppumisen uhka jo näkyä Korvatunturilla tonttujen työmaalla lahjapajassa? Oletteko joutuneet pohtimaan tuottavuuskysymyksiä ja yhteistoimintaneuvottelukutsua?

Olet varmaan lukenut Väestöliiton perhebarometrin vuosimallia 2015 – siinä tutkija Anneli Miettinen pureutuu pohtimaan syitä syntyvyyden laskuun. Lastenhankinnan ”kulttuurisen maiseman” muutos osoittautui yhdeksi keskeiseksi tekijäksi. Monilapsinen perhe ei ole enää arvo eikä unelma.

Asiat eivät luonnollisestikaan ole mustavalkoisia – on myös suuri joukko perheitä, johon toivottaisiin lapsia, mutta toiveesta ei tunnut tulevan totta.

Kuten varmaan muistat, sydäntäni lähellä ovat juuri ne perheet, joissa lapsettomuus ei ole oma tietoinen valita vaan tahaton, ei toivottu elämäntilanne. Näiden perheiden vaiheita työssäni myötäelän ja haluni olisi tukea heitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hedelmöityshoidot ovat vuosikymmenien saatossa tehostuneet – valtaosaa lasta toivoista voidaan tuloksellisesti auttaa. Joskus lapsettomuus ratkeaa ilman lääketieteellistä hoitoa tai ihan kevyesti auttamalla, mutta joskus joudutaan tekemään useampia hedelmöityshoitoja. Niissä tilanteissa kuulen aika ajoin kysymyksen: ”Milloinhan tämä onnistuu? Monesko kerta toden sanoo?

Silloin olen neuvoton – minulla ei ole tiedossani oikeaa vastausta. Tiedän vain, että toivosta ei kannata luopua.

Toivoisinkin – jos Kovatunturin tiedeyksikkö on työssään edistynyt – tänne Turun klinikalle sitä kristallipalloa, joka kertoisi oikeat suuntaviivat. Kulkeako eteenpäin vai vaihtaisiko kokonaan suuntaa?”

Havahdu hereille ja pohdin: Unet ovat unia, sadut satua. Ja kaikki tietävä kristallipalloni jäänee edelleen haaveeksi.

Siitä huolimatta tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että voin olla mukana tässä työssä, jonka ansiosta monen perheen Joulujuhla on saanut uutta väriä, eloa ja näkökulmaa.

Levollista Joulun odotusta jokaiseen kotiin!

Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikka 30 vuotta

Syntysanat lapsettomuushoidoille Väestöliitossa lausui silloisen perhesuunnitteluklinikan johtaja tohtori Juhani Toivonen tahattoman lapsettomuuden psykososiaalisia aspekteja käsittelevässä seminaarissa 28.4.1980: ”Lapsettomuudesta kärsivien parien auttaminen on yhtä olennainen osa perhesuunnittelua kuin ehkäisyneuvontakin”.

kuva1 Lääkäri Outi Hovatta ryhtyi sanoista tekoihin ja käynnisti lapsettomuushoidot yhdessä pienen mutta innostuneen ryhmänsä kanssa syksyllä 1986 hieman siivouskomeroa suuremmassa tilassa Kalevankadulla.
Suomen ensimmäinen IVF-hoidolla alkunsa saanut lapsi oli syntynyt pari vuotta aikaisemmin ja Väestöliitossa päästiin pian mukaan kehityksen kärkeen.

Jokainen onnistunut hoito oli juhlan paikka. Vuonna 1989 alkoi jo 47 uutta raskautta ja oma spermapankki aloitti toimintansa.

Lahjamunasoluhoidot  aloitettiin vuonna 1991 ja mikroinjektiot (ICSI) 1993. Sijaissynnytyshoidot tulivat ajankohtaisiksi 1990-luvun alussa ja alkiodiagnostiikkaa alettiin kehittää.

Toiminnan ensimmäinen vuosikymmen oli voimakasta kasvun aikaa. Hoitomenetelmien kehittyessä yhä useammat ihmiset saivat apua. Hoitojen määrä kymmenkertaistui. 1990-luvun lopulta hedelmöityshoitojen määrä tasaantui.

Hoitotulosten edelleen parantuessa huomio kiinnittyi kaksos- ja kolmosraskauksien suureen määrään ja riskien lisääntymiseen. Klinikkamme oli etulinjassa siirryttäessä turvallisempiin koeputkihedelmöityshoitoihin siirtämällä vain yksi alkio kerrallaan kohtuun. Klinikkamme tutkijat yhteistyössä HUS Naistenklinikan tutkijoiden kanssa saivat pääpalkinnon hedelmöitysalan suurimmassa vuotuisessa kongressissa ESHREssä, Göteborgissa vuonna 1998 yhden alkion siirtoa käsittelevästä tutkimuksestaan.

Pioneerivuosien jälkeen hoitomenetelmät ovat vakiintuneet ja hoitotulokset koko ajan parantuneet. Hoidoissa olemme keskittyneet helppouteen ja vaivattomuuteen potilaan kannalta ja samalla laboratoriossa sukusolujen käsittely ja -viljely on kehitetty huippuunsa. Tämä päivänä jopa 80 % hoitonsa aloittaneista saa toivomansa lapsen. Hoitotuloksemme ovatkin erinomaiset ja suomalaisten klinikoiden vertailussa aivan kärkipäässä.

lapsettomuus_kaavio

Uusin palvelumme asiakkaidemme hoidon tueksi on digitaalinen Kaiku® Health –palvelu hoidon seurantaan ja potilasviestintään. Meille on kaikkein tärkeintä olla lähellä potilaitamme. Tavoitteemme on, että Kaiku Healthin avulla potilaat tavoittavat meidät sujuvasti ja pystyvät seuraamaan hoitojensa etenemistä vaikka kotisohvalta tai työpaikalta. Kaiku Health on vastauksemme potilaiden muuttuviin odotuksiin digitaalisista palveluista osana hoitoa. Haluamme olla etulinjassa kehittämässä digitaalisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös meille klinikalla hoitojen tulosten ja potilaan elämänlaadun seuraamisen järkevällä tavalla.

Asiakkaidemme antama palaute kannustaa meitä jatkuvasti parhaaseen niin hoitojen teknisessä toteutuksessa kuin empaattisessa, ystävällisessä ja asiantuntevassa kohtaamisessa. Huipulla on hyvä olla ja olemme ylpeitä Suomen vanhimmasta klinikastamme. Yli 11 000 lasta on saanut alkunsa Väestöliitossa tehdyistä lapsettomuushoidoista!

lapsettomuusblogi_ams

Klinikan henkilökunta virkistäytymässä Suomenlinnassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Klinikan henkilökunta virkistäytymässä Suomenlinnassa.

Miksi luovuttaisin munasoluja?

shutterstock_233635255Lapsettomuushoidoissa joudutaan joskus turvautumaan hoitoihin, jossa sukusolut saadaan joltain toiselta, usein tuntemattomalta luovuttajalta, naiselta tai mieheltä. Olen ollut mukana toteuttamassa tällaisia hoitoja monien vuosien ajan ja tavannut useita munasolujen luovuttajia sekä niiden tarvitsijoita. Työ on ollut erittäin kiitollista ja herättänyt monenlaisia ajatuksia.

Olen omassa mielessäni aina harmitellut, että virallinen lakiteksti puhuu hoidoista luovutetuilla sukusoluilla. Minun kielikorvaani ”luovutus” sana värittyy negatiivisena ”luovuttamisena”, vaikka kyseessä on mitä suurimmassa määrin positiivinen asia, lahjan antaminen ja lahjan saaminen. Mahdollisimman hyvien sukusolujen lahjoittaminen, ei ylijäämäsolujen. Hoidot toteutetaan huolella ja laboratorio vaalii soluja laboratoriossa mitä suurimmalla ammattitaidolla.

Muistan nähneeni kerran sarjakuvataituri ja sananikkari Fingerporin sarjakuvastripin, jossa pariskunta lapsettomuusklinikalla keskustelee lääkärin kanssa hoidoista luovutetuilla sukusoluilla. He eivät halua luovuttajia vaan voittajia! Ja niinhän se onkin, hoitotulokset näillä soluilla ovat erinomaisia.

Mikä motivoi luovuttamaan omia munasoluja? Tästä asiasta keskustellaan aina uuden luovuttajaehdokkaan kanssa ja lähes poikkeuksetta se on aina pyyteetön auttamisen halu. Jotkut ovat saattaneet seurata ystävän lapsettomuushoitoja tai lehdestä luettu tarina on koskettanut.

Arvostetussa kansainvälisessä alamme lehdessä julkaisimme juuri tutkimuksen, jossa kysyimme 569:ltä Väestöliiton klinikoilla vuosina 1990 – 2012 munasoluja luovuttaneilta paitsi mahdollisia terveysvaikutuksia, myös heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan jälkeenpäin sukusolujen luovutuksesta. Munasolujen luovuttaminen ei ollut aiheuttanut heille haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia yleiseen terveydentilaan eikä omaan hedelmällisyyteen. Ilahduttavaa oli myös saada tietää, että 99 % luovuttajistamme oli joko tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen päätökseensä luovuttaa sukusolujaan ja 95 % suosittelisi sitä lämpimästi myös muille naisille.

Juuri vietetty joulu lahjoineen on jätetty nurkan taakse. Oletteko huomanneet, että vanhempana lahjan antaminen antaa paljon suurempaa iloa kuin lahjan saaminen? Joululahjoista on helppo kiittää niiden antajaa. Munasolujen luovuttaja ja saaja tuntevat harvoin toisiaan. He eivät tapaa, eivätkä viestittele jälkeenpäin tehdystä hoidosta. Munasolujen luovuttaja voi vain kuvitella mielessään oman lahjansa suuruutta. Sekin tekee luovuttamisesta niin pyyteetöntä.

Lapsettomuuslääkärin ilo ja arki

Sanna OksjokiVoi miten nopeasti kahdeksan kuukautta onkaan hujahtanut! Tähän aikaan on sisältynyt paljon uuden oppimista, iloa, naurua ja toiveiden täyttymistä, mutta välillä myös harmistuksen kyyneleitä ja pettymyksiä.

Aloitin vuoden alussa lääkärinä Väestöliiton Turun lapsettomuusklinikalla. Ala oli alkanut kiinnostaa jo opiskeluaikana tehdessäni tutkimustyötä munasarjan sidekudoksen molekyylibiologiasta. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä, itselleni oli avautunut mahdollisuus vihdoin päästä oppimaan näitä asioita käytännössä ja tekemään työtä lapsettomuuslääkärinä. Se oli unelmieni täyttymys ja puhkuin tarmoa uuden edessä!

Ensimmäisen kuukauden seurailin kollegoiden vastaanottoa, tutustuin laboratorion toimintaan, opettelin tietokoneohjelmien käyttöä ja monia käytännön asioita. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin peruskoulutukseen ei juuri sisälly oppia lapsettomuushoidoista, joten suuri osa asioista ja toimintatavoista oli täysin uusia. Vähitellen kuitenkin perusasiat alkoivat hahmottua ja jo helmikuussa sain vastaanottaa omia asiakkaita.

Itselläni on ollut ilo ja onni työskennellä huippuammattilaisten keskellä. Koko klinikan henkilökunta toimii tiiminä ja tunnelma on ollut hieno. Hoitajat, klinikkasihteeri, laboratoriohenkilökunta ja lääkärit yhdessä ovat luoneet todella ihanan työyhteisön, jossa apu on aina ollut saatavilla, koskipa avuntarve sitten pohdintaa spermanäytteestä, alkioita, hoidon suunnittelua ja aikataulutusta tai laskutus- ja printteriongelmia.

Väestöliitossa työskennellessäni olen kokenut, että itselläni on syntynyt aivan erityislaatuinen suhde asiakkaisiini. Olen itse kulkenut heidän rinnallaan oppimisen polkua ja tavoitteena meillä kaikilla on ollut toteuttaa yksi heidän suurista haaveistaan. Vastaanotoilta on puuttunut jatkuva kiire, ja siten on ollut aikaa jutella ihmisten kanssa ja perehtyä kunnolla heidän tilanteeseensa. Jokainen asiakas on ollut tärkeä – he pysyvät mielessäni ja toivon kaikille heille plussatuulia!

Jatkan nyt Turun yliopistolliseen keskussairaalaan suorittamaan lisääntymislääketieteen lisäkoulusta. Toivon, että saan kuitenkin vielä palata tänne paljon oppia mukanani. Väestöliittoon on joka päivä ollut mukava tulla töihin!

Sanna Oksjoki

Kirjoittaja on Väestöliiton Turun lapsettomuusklinikan erikoislääkäri, joka on parhaillaan opintovapaalla

 

Onni on työskennellä Afrikassa

onniblogijenniSeison ulkosuihkussa tai pikemminkin saviseinien ympäröimässä pienessä tilassa, mukanani kaksi litraa vettä. Sillä olisi tarkoitus saada itseni puhtaaksi. Haaste on aikamoinen verrattuna siihen, minkä määrän vettä valutan viemäriin kotona Suomessa.

Vapaaehtoistyöni ajaksi sivistys on vaihtunut Pohjois-Mosambikin syvyyksissä olevaan metsään, jonka uumenissa uusi savikotini sijaitsee. Juokseva vesi on vain haave, sähköistä puhumattakaan. Kylässä on kaksi autoa, toinen kuuluu tanskalaiselle projektijohtajalle ja toinen paikalliselle miehelle, joka kuljettaa tarvittaessa porukkaa metsän uumenista 20 kilometrin päähän päätielle. Toinen lava-auto lähtee käyntiin pelkästään työntämällä ja pelkääjän paikan jalkatilassa on reikä, josta näkyy alla vilistävä tie. Huomattavasti mukavampaa on matkustaa lavalla. Bensakulut pitää saada katettua, ja auto liikahtaa vasta kun kyydissä on vähintään kuusi henkilöä. Sitä odotellessa vierähtää usein tunti jos toinenkin.

Aamupalan eteen teen töitä enemmän kuin koskaan. Kookospähkinä ei ota mennäkseen rikki, eikä muuta ole tarjolla tähän hätään. Onnekseni näen pihamaallani yövahtina työskentelevän miehen. Pyydän häneltä apua. Hän osoittaa pähkinästä heikon kohdan, kohottaa viidakkoveitsensä ja iskee kovaa. Aamupala on valmis.

Miehen on myös tarkoitus näyttää, miten pääsen helpoimmin liikkumaan lähikyliin. Kauimpiin niistä on matkaa yli 10 kilometriä. Hän avaa pihalla olevan majan oven, jossa näen kaksi pyörää. Ensimmäisessä on satulan tilalla pelkkä nuppi ja polkimina ohuet rautaputket. Toisessa on kumi puhki siitä yhdestä pyöränrenkaasta, joka on paikallaan. Valitsen satulattoman version.

Ensimmäinen kuukausi sujuu taistellen muutoksia vastaan. Kaipaan helppoutta ja aikatauluja. Olen kuin vieroitusoireinen, välillä hyvin näreissäni. Näen vain sen, miten vähän näillä ihmisillä on ja miten heikosti asiat ovat.

Pikkuhiljaa perspektiivini lähtee muuttumaan.

Ihmisten välittömyys ja lämpö avaavat silmäni näkemään pintaa syvemmälle ja herättää katsomaan maailmaa eri silmin. Metsäelämän koruttomuus muuttaa muotoaan. Alan ihailla paikallisten taitoa asennoitua haastavampiinkin toimiin ilolla ja suurella sydämellä – suorittaminen tuntuu olevan hyvin vieras käsite ja se näkyy energiaa antavana läsnäolona, kiireettömyytenä ja haluna nauttia yhdessä tekemisestä.

Niin vähältä näyttävän keskellä vaikuttaakin olevan paljon sitä rikkautta, joka on päässyt unohtumaan. Alan löytää onnellisuuden ja hyvän elämän raameja arjen pienistä asioista.

Onni löytyy matkasta, ei päämäärästä.

Kirjoittaja on turkulainen valokuvaaja, joka toimi vapaaehtoistyössä Mosambikissa 2005-2006. Vapaaehtoistyön jälkeen hän opiskeli kätilöksi ja työskentelee Väestöliiton lapsettomuusklinikalla.  Pajun valokuvanäyttely on esillä Väestöliiton lapsettomuusklinikalla Turussa tammikuun loppuun asti.

Toive vanhemmuudesta on monen unelma

Lapsettomuushoitajan ajatuksia 20 työvuoden jälkeen
Arja Laiho

alJoka kuudennella hedelmällisessä iässä olevalla parilla hedelmöittyminen ei tapahdu odotuksista, haaveista ja toiveista huolimatta. Kun raskaus ei ala, alkavat usein mielessä pyöriä kysymykset: Miksi? Miten tämä on mahdollista? Mitä on tapahtunut vai onko mitään?

Jokin asia on provosoinut kuukautiset, vaikka niin ei pitänyt tapahtua.

Kun pettymyksiä tulee ja unelmat kariutuvat päivä päivältä – kuukausi kuukaudelta – ja vuosi vuodelta, jopa 10 vuoden ajan, monet lähtevät hakemaan apua ja selitystä. Usein aikaa kuluu turhan kauan ennen kuin lapsettomuuden todellisuus ja totuus valkenevat tai sen uskaltaa tunnustaa itselleen ja kumppanilleen. Miten niin luonnollinen asia kuin hedelmöittyminen ja raskauden alkaminen voi muuttua painajaiseksi? Epäonnistumista on vaikea hyväksyä ja myöntää.

Aika ei kulu jälkiä jättämättä. Naisen sukusolut ovat saaneet alkunsa jo sikiökaudella eivätkä enää uusiudu. Hedelmällisyys laskee iän karttuessa, sopivaa lapsentekoaikaa ja kumppania etsiessä ja odotellessa. Sukusolujen aihiot ’anemisoituvat’, alkavat vanheta ja menettää toimintakykyä jo 25 ikävuoden jälkeen. Mies tulee perässä, mutta saa nauttia hedelmällisistä vuosista huomattavasti pidempään uusiutuvan luonnonvaransa ansioista.

Hedelmöityshoidot voivat toki auttaa monessa tapauksessa. Niillä voidaan lain mukaan auttaa sekä hetero- ja naispareja että itsellisiä. Hoidoissa voidaan käyttää tarvittaessa sekä omia että luovutettuja sukusoluja. Miespareja ei voida hoitaa, koska sijaissynnytys on Suomessa kielletty. Tasa-arvo eivät toteudu tässä kuten ei monessa muussakaan asiassa elämässä.

Hoitovaihtoehtoja ja erilaisia vanhemmuuden mahdollisuuksia pohditaan aina tarkasti ja yksilöllisesti. Hedelmöityshoidoista tulee usein tuki ja turva. Toive päästä vanhemmaksi, isäksi ja äidiksi, on monen unelma, vaikka omia sukusoluja ei olisi tai niiden toiminta on syystä tai toisesta hiipunut.

Onneksi on olemassa terveitä, epäitsekkäitä ja avarasydämisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa lahjoittamalla omia sukusolujaan tai alkioitaan. Sukusolut ovat arvokkaita sekä luovuttajalle että saajalle. Sukusolu on lahja, jonka arvoa ei voi mitata rahassa. Sen voi tuntea kukin asianomainen sisällä sydämessään.

Pitkän lapsettomuushoitajan urani aikana olen kohdannut jatkuvasti muuttuvan ja monimuotoisen toimiympäristön ja potilasjoukon. Olen saanut ja joutunut arvioimaan vuosien varrella omia asenteitani. Ei ole oikeaa tai väärää mielipidettä. On erilaisia mielipiteitä ja erilaisia ihmisiä. Jokainen kohtaamani ihminen on ollut ainutkertainen omine toiveineen ja unelmineen. Yksilölliset henkilökohtaiset näkemykset ovat olleet tärkeitä vaihtoehtojen ja valintojen löytymiseksi. Kyseenalaistamalla omaa suhtautumistani sekä toisen asemaan asettumalla olen saanut etuoikeuden oppia ymmärtämään koko ajan enemmän ja enemmän lapsettomuuden kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta ihmisen elämässä.

Hoitajana minulla on ollut sekä etuoikeus että haaste nähdä, kuulla, aistia ja tuntea apua hakemaan tullutta etsimään ja löytämään itselleen sopivaa ratkaisua. Olen rohkaissut ja tukenut jokaista luottamaan omaan päätöksentekoon ja kuuntelemaan sydämensä ääntä antamalla riittävästi aikaa ja tietoa. Pelkäämällä ja siirtämällä tosiasioiden näkemistä ja selvittämistä elämä usein jumiutuu, näivettyy ja koteloituu lisäten entisestään stressiä ja tulevaisuuden paineita. Elämä on tarkoitettu elettäväksi joka hetki – ei sitku ja mutku periaatteella, vaan nytku.

Suurinta osaa hedelmällisyyshoitoja harkitsevia tai tarvitsevia voidaan auttaa joko lääketieteellisin menetelmin tai rohkaisemalla ja ohjaamalla löytämään elämälle suunta, tarkoitus ja mielekkyys. Olipa suunnitelma tai hoitopolun tulos mikä tahansa, on tärkeää oppia arvostamaan ja näkemään sen, mitä itsellä on takertumatta vain puutteisiin.

Ettei kukaan jäisi vajavaisuutensa vangiksi, vaan tuntisi itsensä riittäväksi ja kokonaiseksi.

Arja Laiho on Väestöliiton Oulun lapsettomuusklinikan pitkäaikainen lapsettomuushoitaja, joka oli mukana perustamassa Oulun klinikkaa vuonna 1991. Hän toimi klinikalla vastaavana hoitajana ja on koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja ja terveydenhoitaja (AMK). Arja Laiho jäi eläkkeelle vuonna 2013.

 

 

Milloin on oikea aika saada lapsia?

Suomalaisten naisten ja miesten mielestä ihanteellisin ikä tulla äidiksi on 25–26-vuotiaana (Miettinen & Rotkirch, Milloin on lapsen aika? Perhebarometri 2008, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos). Tämä toive ei usein toteudu, koska lähes kolmannes 35-vuotiaista naisista ei ole vielä edes aloittanut lasten hankintaa. Ensimmäinen synnytys ajoittuu nykyisin keskimäärin 29 vuoden ikään, kun tämä ikä kymmenen vuotta sitten oli 28 vuotta. Keskiarvon muutos on numeerisesti pieni, mutta se kertoo suunnasta, että lasten saantia aletaan yrittää yhä vanhempana. Suomalaiset toivovat saavansa keskimäärin kolme lasta, mutta toteutunut lapsiluku on alle kaksi. Miksi toiveet eivät toteudu, vaikka tietoisuus erityisesti naisen hedelmällisyyden nopeasta laskusta 30 ikävuodesta eteenpäin on aika hyvin yleisesti tiedossa? Heli Vaaranen esitti viime syksynä oman näkemyksensä Väestöliiton blogissa Älä varasta kahdeksaa vuotta hänen elämästä.

Lapsettomuuslääkärin näkökulmasta biologiset tosiasiat ovat selvät. Hedelmöityshoidoilla voidaan nopeuttaa lapsen saamista 40 ikävuoteen asti, mutta sen jälkeen tilanne on toinen. Parhaimmatkaan hedelmöityshoidot eivät pelasta iän aiheuttamaa hedelmällisyyden laskua, jos ikää on reilusti yli 40 vuotta. Omat munasolut eivät kerta kaikkiaan ole enää riittävän hyviä. Naisen hyvä terveydentila, fyysinen kunto, ulkonäkö tai normaali gynekologinen tutkimustulos eivät tarkoita munasolujen hyvää laatua. Lapsen voi kyllä saada vanhempanakin toisen nuoremman naisen lahjamunasoluilla, jos se on itselle sopiva ratkaisu. Siinä tapauksessa hedelmöityshoidoista on apua. Miehen hedelmällisyys ei heikkene yhtä armottomasti kuin naisen, mutta sekin laskee 45 ikävuoden jälkeen selvästi. Lisäksi tiedämme, että siemennesteen laatu on yleisesti heikentynyt. Tämä tarkoittaa, että lasta toivovan parin yhteinen hedelmällinen potentiaali voi olla alentunut sekä naisen että miehen puolelta niin paljon, että yhä useampi tarvitsee hedelmöityshoitoja.

Pitäisikö meidän kampanjoida nuorten naisten lasten saamisen puolesta? Millaisia muutoksia se edellyttää asenteissamme ja yhteiskunnassamme? Aika suuria veikkaan, koska naisten halu kouluttautua ja luoda uraa tuskin muuttuu. Laboratoriomenetelmien kehittymisen myötä on mahdollista esimerkiksi säilöä munasoluja odottamaan sopivaa puolisoa tai elämäntilannetta. Ammattilaisten kesken tätä on pohdittu paljon ja Suomen Fertiliteettiyhdistys on julkaissut suositukset ennakoivan munasolupakastuksen hyväksi toimintatavaksi 5/2013. Asiallinen tiedottaminen naisen hedelmällisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä pitäisi olla itsestäänselvyys ehkäisyvalistuksen rinnalla.

Mistä tietää syksyn saapuneen?

Turun klinikka kesä 2013Väestöliiton Turun klinikan henkilökuntaa virkistäytymässä kesällä.

Lähes helteiset lämpötilat ovat hellineet lounaissuomalaisia viimepäivinä. Silti luonnossa liikkujan on ollut helppo nähdä merkkejä syksyn saapumisesta. Myös urbaani eläjä on huomannut syysmuutoksia kaupungin rytmissä ja tunnelmassa: opinahjot ovat avanneet ovensa, harrastepiirit käynnistyvät, kahdeksan- ja neljänruuhka täyttää pääväylät, näyteikkunoiden visuaalinen ilme muuttuu.

Turun klinikalla syksyn varma merkki on ollut koko klinikan henkilöstön kokoontuminen saman pöydän ääreen pohtimaan loppuvuoden ja tulevan vuoden toimintaa. Samalla vaihdetaan lomakuulumisia ja ihastellaan toistemme päivettynyttä sekä virkistynyttä olemusta.

Tänä kesänä Turun klinikan kesä oli erilainen kuin se, mihin viimevuosina on totuttu. Pitkään pohdinnassa ollut haave vastata asiakkaidemme pyyntöön pitää klinikka auki koko kesän kävi toteen. Hankalan yhtälön edessä usein toiveikkaina todetaan: ”Asioilla on tapana järjestyä”. Näin kävi ainakin tällä kertaa Turun klinikalla: monen onnellisen tapahtuman lopputuloksena osoittautui, että juuri sopiva joukko halusi viettää kesälomansa hieman epätyypilliseen aikaan tai parissa pätkässä. Viimeksi lomalta töihin tulleet kuulostelivat varoen, onko muiden lomaenergisyys vielä tallella, kun itse asteli työmaalle. Työpaikalla koetun työnilon voimaannuttava vaikutus tuntui lähes väkevämmälle kuin taaksejäänyt lomakokemus.

Heti syyskuun alussa henkilöstökyselyssä selviteltiin, mistä työnilo syntyy? Jokainen vastasi omalla persoonallisella tyylillään, mutta jokaisessa vastauksessa ydinviesti oli sama.  Se kiteytyy hyvin seuraavassa lainauksessa: ”Työniloa saan jo pelkästään siitä ajatuksesta, että saan tehdä juuri sitä työtä, mistä olen unelmoinut. On hienoa huomata, että sinnikkyys ja määrätietoisuus palkitaan, ja unelmatkin käyvät toteen. Työniloa saan myös siitä, että saan olla mukana niin monen ihmisen elämän tärkeimmissä hetkissä ja auttaa tuomaan todellista iloa ja onnea toisten ihmisten elämään. Työni ei voisi olla palkitsevampaa! Lisäksi työniloa on onnistumisen ilo: Kun huomaa osaavansa työnsä, huomaa että on siinä hyvä ja saa siitä myös palautetta, ja huomaa päivittäin oman työnsä kantavan hedelmää, tuo se suunnatonta iloa työntekoon ja tekee arjesta entistä rikkaampaa.”

Kiitos teille asiakkaamme, että latasitte meidät täyteen työniloa tänä ikimuistoisena hellekesänä 2013!

Vaikuttaako alkioviljelyn pituus lapsen painoon?

Koeputkihedelmöitys- eli IVF-hoidossa alkioita voidaan seurata laboratoriossa kahdesta kuuteen päivään hedelmöityksen jälkeen. Vaihe, jolloin alkio siirretään takaisin kohtuun, päätetään sen mukaan millaisesta hoidosta ja tilanteesta on kyse. Mitä pidemmälle alkio kehittyy laboratoriossa, sitä paremmin voidaan arvioida sen kehityspotentiaalia.

1 h blc

1 d 4 cellTämä ei kuitenkaan tarkoita, että pidemmälle (5 päivää, ylempi kuva) laboratoriossa kehittynyt alkio kiinnittyisi kohtuun sen varmemmin kuin lyhyemmän (2 tai 3 päivää, alempi kuva) ajan maljassa ollut alkio.

Koeputkihedelmöityshoidolla alkunsa saaneet lapset ovat usean tutkimuksen mukaan syntymäpainoa tarkasteltaessa pienempiä kuin ilman hoitoja alkunsa saaneet lapset. Tähän on ajateltu olevan useita syitä, kuten lapsettomuuden taustalla olevat syyt, monisikiöisyys ja hoitoon tarvittava hormonilääkitys.

Omassa tutkimuksessamme halusimme selvittää miten alkion pitkä viljely vaikuttaa lasten syntymäpainoon suhteutettuna raskauden kestoon. Tutkimuksessa oli mukana 1079 IVF tai ICSI-hoitojen tuloksena syntynyttä lasta. Totesimme, että kaksi tai kolme päivää viljelyssä olleista alkioista syntyneiden lasten keskimääräinen paino ei poikennut spontaanisti alkunsa saaneiden lasten keskimääräisestä syntymäpainosta. Sen sijaan merkittävästi suurempi osa (19% versus 10%) 5-6 päivän alkioviljelyn jälkeen syntyneistä lapsista oli raskauden kestoon nähden painavia (large for gestational age, LGA).

Tästä ei vielä voi sanoa, onko tällä mitään merkitystä lapselle. Todennäköisesti ei, mutta varmaa vastausta tähän tärkeään kysymykseen ei vielä ole.

Mitä tutkimuksesta voi päätellä on, että kaikkien uusien hoitomenetelmien käyttöönottoa on huolellisesti seurattava, jotta voimme luottaa hoitojen turvallisuuteen.

Tutkimus on julkaistu Human Reproduction lehden maaliskuun numerossa. Englanninkielinen lyhennelmä on luettavissa tästä.