Täysin uusi ensioire: Pistäviä tuntemuksia alavatsassa. Ei sellaisia jomottavia juilintoja, joita on ennen kuukautisia, vaan muutama terävä pistos, oisko ollut vaikka yhteensä neljä. Yksi sellainen kesti – öö – kolme-neljä sekuntia?
Tää tapahtui eilen illalla vähän ennen uutisia, kun istuttiin äidin ja iskän kanssa kuistilla syömässä emmental-juustoa ja hapankorppuja. Muilla oli lasi viiniä, mulla kolme senttiä.
Aiemmin päivällä oli sellasia elohiireltä tuntuvia juttuja, myös alamahassa. Tässä gradulomassa on se huono puoli, että kun ei liiku minnekään, on hirveesti aikaa rekisteröidä, mitä kehossa tapahtuu. Noiden elohiirten aikana makasin sängyllä ja huomasin tarkkailevani niin kiivaasti, että olin lakannut hengittämästä. Vähemmästäkin alkaa maha väristä.
Oon yrittänyt olla järkevä. Tästä Lugesteron-keltarauhashormonista voi kai aiheutua samanlaisia tuntemuksia kuin alkuraskaudesta. Mutta silti: Eilen oli kahdeksan päivää inseminaatiosta. Luin täältä, että munasolun kiinnittyminen tapahtuu normaalisti päivien 6-12 välillä.
En oo koskaan ajatellut olevani erityisen optimistinen. Siksi en tajua, miten voin olla sellainen tän lapsiasian kanssa. Huuhaaksi osoittautuneita ensioireita on ollut kuukausi toisensa perään. Olis johdonmukaista, että myös nää on just niitä. Silti mietin, että onkohan niitä siellä yksi vai kaksi. Ja mikä sen toisen nimeksi tulee.
Väestöliiton blogi 
Kävipä tuuri kun löysin tämän blogin. Olen yrittänyt etsiä jo jonkin aikaa vertaistukea. Netin tarjonnasta on vain niin vaikeaa löytää nämä helmet. Kiitos sinulle Hilkka puuttuvasta yksityisyysruuvista sekä helposti lähestyttävästä tyylistä. Kyyneleitä piti pyyhkiä useammankin päivityksen kohdalla. Tunteet nousevat minulla pintaan nykyisin kohtuullisen herkästi. Ennen keskenmenoa itkin kaksi kertaa vuodessa, nyt kyyneleet nousevat silmiin useamman kerran viikossa, välillä useamman kerran päivässä. Ei kovin kivaa töissä…
Me olemme mieheni kanssa yrittäneet saada lasta pian kaksi vuotta. Tuloksena yksi luomusti alkanut raskaus, joka päättyi erittäin komplisoituneeseen keskeytyneeseen keskenmenoon rv 9.
Kaikkea hyvää teille Suden kanssa, toivottavasti ehdit kirjoittaa blogia jatkossakin. Terveisin uusi lukija.
TykkääTykkää
Moi Birdie,
kiitos viestistä. Olen ihan kauhean pahoillani keskenmenostasi. Juuri tänään aiemmin taas ajattelin, että jos onnistun tulemaan raskaaksi, pelkään keskenmenoa varmaan melkein koko raskausajan. En osaa kuvitella miltä se tuntuu, paitsi varmasti ihan hirveeltä.
Voiko sun kuulumisia lukea jostain netissä – ja jos joo, niin mistä?
Voimia! Ja onnea matkaan!
Hilkka
TykkääTykkää
Ei voi lukea. Käytän täällä netissä lukijana teitä muita hiukan hyväksi, kun olen vain saamapuolella.
p.s. Vinkiksi teille jotka haluatte tietoa tai vertaistukea keskenmenoon liittyen lukekaa kirja Syntymätön; Tietoa ja kokemuksia keskenmenosta. Ulla Järvi on kirjoittaja.
p.p.s. Optimistin lapsettomuusblogi on kyllä naurattanutkin sopivasti
Kiitos ja onnea sekä menestystä myös teille
TykkääTykkää
Kiitos kirjavinkistä. Käy jooko kertomassa täällä sitten, kun tärppää?! Hyvää kesää!
TykkääTykkää