Teen heti alkuun järisyttävän tunnustuksen. Minä kuulun heihin. Ehkä sinäkin siellä, jos uskallat sen tunnistaa ja jopa muille tunnustaa. Uskaltaisin vielä väittää, että yleisestä harhaluulosta huolimatta meitä on varsin paljon.
Kuulun heihin – ihan tavallisiin ihmisiin. Olen ihan tuiki tavallinen nainen, työntekijä, puoliso, harrastaja, sisko, ystävä ja äiti. Tavallisen keskinkertainen tuhannessa eri asiassa, muutamassa harjoiteltuani hyvä ja monessa varsin huono. Aivan poikkeuksellista, eikö? Ei ehkä sittenkään.
Tämän päivän vauhti on kova ja tavoitteet huippukorkealla. Elämän tulee olla jatkuvaa yltiöonnellisuutta, superarkea ja suuria unelmia – koko ajan, kaikkialla ja kaikkien kanssa. Olethan tänäänkin miettinyt päivän tavoitteesi? Visualisoinut suuria tulevaisuuteesi? Valinnut trendikkäät vaatteet, muistanut harrastaa sopivasti seksiä, treenannut pakaraa tiukemmaksi ja saanut päiväannoksesi superfoodia? Ajatellut koko ajan positiivisesti, ollut alati onnellinen ja lisäksi ekosti tietoinen?
Pitääkö kaiken tänä päivänä olla luksusta, superia ja äärimmäisen täydellistä, suurta ja huimaa – ollakseen edes jotain? Ollakseen edes olemassa olon arvoinen?
Huippua tavoitellaan parisuhteissa, seksissä, sisustamisessa, lastenkasvatuksessa, hääjärjestelyissä ja harrastushifistelyssä. Hätä omasta keskinkertaisuudesta hämmentää. Kun on oltava suurta ja mahtavaa, putoaa väistämättä aina uudelleen omaa keskinkertaisuuteensa, tai useasti sitäkin matalammalle. Voisiko vähempikin riittää – ja jopa tehdä elämän täydemmäksi?
Kauhu tavallisuudesta heijastuu myös seksuaalisuuteen, jonka tiimoilta keskinkertaisuutta käsitellään usein. Mitä tehdä, kun parisuhteeni on ihan tavallinen? Millainen on iäti intohimoinen seksielämä? Mitä muuttaa, kun seksimme onkin toisinaan ihan keskikertaista? Mitä tehdä, jos seksi ei olekaan täydellistä?
Ei kuitenkaan ole olemassa alati kestävää loistoa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kiteyttänyt asian viisaasti todetessaan, ettei loiston vastakohta ole tavallisuus, vaan tyhjyys. Loistosta putoaa väistämättä tyhjyyteen ennemmin tai myöhemmin. Tyhjyyden tunne on aikamme tauti, josta pyristellään usein pois taas uutta loistoa tavoitellen, uuden parisuhteen, parempien projektien, pidempien maratonien ja hienomman materian avulla. Kierre on kuitenkin sama, ja pudotus jälleen edessä. Voisiko kestävämpi apu löytyä tavallisuudesta?
Tavallinen ihminen onnistuu ja mokailee. Hänen parisuhteensa on tavallista arkea, lämmintä syliä, turvallisia pysähtymispaikkoja, erimielisyyksiä ja likaisia tiskirättejä. Hänen seksielämänsä on ajoittain kuin arkisempaa makaronilaatikkoa ja toisinaan aisteja hivelevää gourmeeta. Tavallisessa kodissa on suklaatahraisia sohvia ja täyteen sullottuja romukaappeja. Tavallisen ihmisen lapsetkin ovat ihan tavallisia. He kiukuttelevat, möykkäävät, sotkevat ja illakoivat – koska ovat lapsia. Tavallisuudessa kaikki tämä on hyvää ja riittävää sekä varsin pysyvää. Juuri tavallisuudessa on jotain varsin rauhoittavaa ja syvän inhimillistä.
Ehkä sinäkin siellä kuitenkin kuulut heihin. Elät puoli salaa ihan tavallista elämää, tavallisena ihmisenä, vaikeuksinesi ja heikkouksinesi? Jos elät, elä hyvillä mielin. Ja jos et elä, uskaltaisitkohan joskus kokeilla?
Lue Maaretin vastaus palautteeseen: Tylsä, harmaa, tavallinen.
Lisää aiheesta: Sata kysymystä parisuhteesta, Samarakas, Kiukkukirja
Väestöliiton blogi 
Olipa hieno kirjoitus. Asiaa!!
TykkääTykkää
Kun tulee vanhemmaksi, ei jää jäljelle muuta kuin tavallisuus. Seksiä ei enää kaipaa, vaatteet ovat kirpparilta ostettuja, mutta…. pikku asiosta se onnellisuus muodostuu. Linnun laulu, koiran läheisyys ja hyvät ystävät.
TykkääTykkää
Hyvin sanottu Mirja Kontula, juurikin näin ! 😊
TykkääTykkää
Tavoitteet, vertailu, kilpailu, kateus, epävarmuus, arvojen puute, itsetunnon kolhut; lukematon määrä tienviittoja tai niiden puute. Yksi elämä elettävänä ja yhtäkkiä ympärillä perhe, monta elämää, vastuu, elämän ruuhkavuodet. Tavallista ja kuitenkin ainutlaatuista.Jokaisella oma näkökulma, oma tapa ottaa asioita vastaan, jakaa tai olla jakamatta, ottaa huomioon tai olla huomaamatta. Elämä on täynnä ihmeitä, kauneutta, lämpöä, mahdollisuuksia. Tavallinen päivä kiireineen, huolineen, ahdistuksineen kätkee tilaisuuden pysähtyä, huomata, oivaltaa onnen hetkiä…
TykkääTykkää
En kuulu heihin. Olen joskus toivonut kuuluvani heihin. Mutta jos he kaikki ovat yhtä sisällöttömiä kuin tämä teksti, valitsen pysyvästi toisin. On hienoa kun voi valita. Ja valittaa. Ja hakea huomiota raflaavilla otsikoilla. Hauskaa kesää!
TykkääTykkää
oli muuten turhin kirjoitus mitä olen koskaan lukenut 😀
TykkääTykkää
Hyvä alku, mutta kirjoitus jäi vähän puolitiehen. Erittäin tärkeä aihe, mutta tavallisuus tuli silti kirjoituksessa läpi varsin lämpimän pörröisenä naistenlehtiversiona. Tämänkin jälkeen on vielä paljon tavallisia ihmisiä, joiden huonommuuden kokemus jäi entiselleen. Näitä kirjoituksia soisi olevan vielä paljon paljon enemmänkin. Kiitos tästä. Varsinkin jos teemaa voi vielä syventää entisestään.
TykkääTykkää
Niin asiaa!
TykkääTykkää
Tämä on hyvin lohduttavaa ja viisasta ja mukavaa että nuoriso ajattelee kuitenkin näin ettei kaikki
ole pelkkää hurmostaja hyvää olemme yksilöitä rakastumme toisiimme ja yritämme ymmärtää toisiamme. Tämä on kuitenkin hienosti kirjoitettu asia saa meitä epävarmojakin herään että periaatteessa ne toisin ajattelevat ihmisetkin ovat hyvin paljon samallaisia kun me itsekkin tämä Sinun tekstisi täytyisi lukea tuolla mielenterveys asemalla ja iskostaa asiakkaiden mieliin osana terapiaa että voimme paljon paremmin kun olemme lukeneet tekstisi ja ymmärtäneet sen sanoman että olemme kaikki vaan erikoisia ja tavallisia ihmisiä! Tämä on Hieno juttu.
TykkääTykkää
Kaksi ensimmäistä osaa oli asiaa mutta miksi ihmeessä meidän pitäisi tyytyä vain olemaan tavallisia ja harmaita? Jollei elämässä ole tavoitteita ja päämääriä niin se käy tylsäksi. Ihmisiä pitäisi päinvastoin kannustaa elämään ja kokemaan uusia asioita ennemmin kuin ilmoittaa olevansa tavallinen ja että se on ok, aivan kuin elämässä ei olisi mitään. Ei kauhean kannustavaa tekstiä alan ammatilaisten kynästä. Kyllä, kuulun tavallisiin kansalaisiin mutta elämä ei todellakaan ole noin tylsää ja väritöntä. Ja jollei parisuhde toimi niin miksi siihen pitää jäädä kitumaan? Voi olla, ettei parempaa elämää saa puolisoa vaihtamalla mutta miksi on kauheata edes kokeilla jotain uutta? Mikä siinä pelottaa? Se uusi pettymys? Parempi jäädä siihen vanhaan? Tai olla yrittämättä parantaa sitä? Elämä on täynnä onnea ja pettymyksiä, niitä pitää oppia kestämään, molempia. Mutta olemalla tavallinen ei saa mitään eikä voi antaa mitään. Eiköhän yritetä kaikki olla parempia kuin tavallisia 🙂
TykkääTykkää
Miksi tavallisuus olisi automaattisesti tylsää ja väritöntä, harmaata? Eikö tavallinen ihminen voi kokeilla uutta jättämättä tavallisuutta taakseen? Kai tavallinenkin voi parantaa elämäänsä?
Miksi termi tavallinen on muka negatiivinen termi?
TykkääTykkää
Tavallisuushan ei olekkaan tylsää…se on tavallista. Ei kait se ole, vapauttava kyllä!
TykkääTykkää
yh, olipa masentavaa ja tuskaisaa luettavaa. Eli älkää koittako kurottaa korkeammalle tavoitteissa ja elämässä vaan tyytykää paskaisiin sohviinne ja jokapäiväseen köyhään makaroonilaatikkoon ku ketsuppiki on loppu eikä oo rahaa ostaa lisää.
TykkääTykkää
en usko tuota noin tarkoitetuksi…onhan siellä se gurmeekin välissä! Tyhjyyttä vastaan !
TykkääTykkää
Kirjoitus antoi lukijalle hyvän impulssin tarkastella omaa, tavallista elämää ja nähdä sen arvo. Jokainen voi antaa pohdintaan oman täydennyksensä. Ei mitään tyhjän jauhantaa tuo kirjoitus. Pieni pysähdys kesän helteessä. Laitoin eteenpäin.
TykkääTykkää
”Olemalla tavallinen ei saa eikä voi antaa mitään”. aiempaa kommenttia lainaten.
Just. Ehkä näin se menee niillä, jotka tosiaan ovat siellä tyhjyydessä. Eivät ehkä arvaa, mitä se ”minkään” antaminen voisi olla. Elämässä toisille antaminen ei liity kuitenkaan siihen, oletko tavallinen vai tavallisen erikoinen vai kenties erikoisen tavallinen. Tässä kuitenkin haetaan asian ydintä siitä, mikä riittää lapselle. Tavallinen elämä ei ole yhtä kuin tylsä. Tavallisen ihmisen elämä ei myöskään tarkoita sitä, ettei sohvaakin voisi välillä pestä.
TykkääTykkää
Olen Katrin kanssa samaa mieltä. Mitä huonoa on siinä, että jos yrittää tehdä parhaansa ja parantaa aina suoritustaan. Tämä yhteiskunta jäisi junnaamaan paikalleen jos kaikki ajattelisivat noin.
Itse miettisin asiaa aina jotenkin niin, että yritä aina parhaasi. Harjoittele, treenaa yritä olla parempi kuin olit viime kerralla, mutta älä vertaa liikaa suoritusta toisiin, äläkä masennu jos epäonnistut. Yhteiskuntamme ja koko maanosamme kärsii siitä, että liian moni toimii vain mukavuusalueensa sisäpuolella.
Miksi en haluaisi, että lapseni ovat hyviä koulussa ja opettaisi heille hyviä opiskelutapoja. Miksi tuomitsisin heidät keskiluokkaan jo lapsena jos heillä on mahdollisuus parempaan? On sadoissa tutkimuksissa todistettu fakta, että parempituloiset ihmiset ovat onnellisempia ja terveempiä kuin pienempituloiset.
Miksi siis ei tavoittelisi parempaa seksiä, siistimpää kotia, kiltimpiä lapsia? Pääasia on, että jos epäonnistuu, voi sanoa yrittäneensä parhaansa: ostaneensa vaimolle nättejä alusvaatteita, pesseensä sen sohvan ja viettäneensä lasten kanssa aikaa.
TykkääTykkää
…Nään rikkaat, jotka ostaa; se saa heidät unohtamaan, että Sulla ja Mulla ois jotain parempaa… ❤
TykkääTykkää
Minusta tämä oli hyvä kirjoitus, koska tunnen ihmisiä jotka mielestäni tekevät elämässä paljon ja tavoittelevat asioita ja saavuttavat asioita eivätkä ole koskaan tyytyväisiä. Otin tämän kirjoituksen lähinnä vastalauseena sellaista ajattelumailmaa kohtaan. Se ettei koskaan koe olensa tarpeeksi ja omiin valintoihinsa tyytyväinen, väsyttää ihmisen. Ja joskus voi sanoa, että nyt olen varmaan tylsä, mutta en jaksa vaan jään makaamaan sohvalle. Joillekkin hirveä kauhistus, mutta meistä toiset joskus tarvitsevat hetkittäin sellaista kaikista tavoitteista ja elämysten hausta luovuttamista. Ehkä me kaikki tarvitsemme joskus.
TykkääTykkää
Olen Tavallinen. Olen tavallisessa parisuhteessa jo 33 vuotta. Seksielämä on tavallista (siis makaroonilaatikkoa ja välillä myös gurmeeta). Ihanaa olla tavallinen! antaa kaappien pursuta. Tyhjennetään ne sitten kun siltä tuntuu!
TykkääTykkää
Minua huolestuttaa kaikki ne ihmiset, jotka eivät täytä tuota tavallisuuden määritelmää. He mahtavat tuntea olonsa todella epätoivoiseksi jos lukevat blogin….
TykkääTykkää
Minun mielestäni kirjoituksessa painotettiin enemmän tyytyväisyyttä kuin tavallisuutta. Siinä korostettiin, ettei tarvitse olla kaunis, rikas, täydellinen, onnellinen jne. jne.voidaakseen elää hyvää elämää.
Puutteinesi, virheinesi ja epätäydellisenäkin voit olla tyytyväinen.
Liian monet ihmiset elävät sit ku elämää. Ei nyt vaan sit ku: lapset on isompia, saadaan isompi talo, auto, rahaa, päästään eläkkeelle… ja jonain päivänä he huomaavat, etteivät eläneet ollenkaan, sit ku ei koskaan tullut.
TykkääTykkää
Hyvää, tavallista elämää voi elää monella tavalla. Toiset ovat kotona viihtyvää ”sorttia” ja toiset nauttivat matkustelusta, toiset rakastavat mökkielämää ja toiset rentoutuvat vasta, kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta tai vene laiturista.
Tärkeintä on elää omaa elämäänsä. Ei pidä vertailla muiden tapaa elää omaansa tai kadehtia muita. Hirveimpiä ovat katkerat, toisista pahaa puhuvat, ilkeät ihmiset, jotka ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä ja saavat elämänsä sisällön ja suolan muita ja muiden elämäntapaa arvostelemalla.
Joillekin tavallisuus on aito shamppanja ja kaviaari, joillekin taas kuohuviini ja vaahtokarkit. Toinen on punkkari ja toinen gootti, joku on laiha ja joku paksu, toinen on johtaja ja toinen duunari jne……. Kaikki me silti olemme tavallisia ihmisiä. Parempaan voi aina pyrkiä ja parhaansa yrittää. Joidenkin palkka ei vaan koskaan riitä kalliisiin ylellisyys tuotteisiin. Ei siitä kuitenkaan kannata katkeroitua ja tuntea huonommuutta.
Hyväksykää itsenne sellaisina kuin olette tai sitten tehkää jotakin, mutta älkää purkako omaa pahaa oloanne muihin.
Elämäänsä ja itseensä tyytyväisen ja tasapainoisen ihmisen ei tarvitse ilkeillä muille.
Lasten ollessa pieniä sohvaan, ikkunoihin, peileihin ja oviin ilmestyy pieniä, tahmaisia sormenjälkiä. Perheen vatsatautiepidemian jälkeen puhdasta pyykkiä on kuivumassa kaikissa mahdollisissa paikoissa, myös olohuoneen takan edessä.Joskus on pakko lämmittää kaupan maksalaatikkoa, kun kaikilla on kiljuva nälkä. Mutta hei, aikansa kutakin…
TykkääTykkää
samaa mieltä tämän tekstin kirjoittajan kanssa, hieno kirjoitus. Elämänkaarella on omat juttunsa ja ja se mitä tulee vastaan muokkaa sisintäni. Minuus kasvaa mukana. Erilaisuus, toisten kohtaaminen ja hyväksyminen, itsensä ymmärtäminen ja hyväksyminen sellaisena kuin olen on prosessi ja joskus sen tajuaa hetkittäin. Miksi katkeroitua kun voi yrittää parhaansa ja selvitä elämästään onnellisena traumoistaan huolimatta. Senkin tajuaa väläyksinä, paloina työssä ja arjessa. Ahkerana uurastajana, taloudellisesti ajattelevana tai ei ajattelevana. Kun meillä on mahdollisuus saada toisistamme voimaa ja tukea elämään yhteisönä tai yksilönä niin täytyyhän meidän joskus oppia myös ymmärtämään… I got it 😉 extra ordinary
TykkääTykkää
Hieno kirjoitus!
TykkääTykkää
tavallisuudessa on paljon työtä jossa saa tuntea olevansa extra ordinary…
TykkääTykkää
Tavallisuus on ryhmäpaineen ylläpitämä illuusio. Tavallisuus syntyy ihmisten tarpeesta olla ryhmän jäsen ja pelosta sen ulkopuolelle joutumisesta.
Kirjoitus ei valitettavasti ota kantaa siihen, miksi tänä päivänä on ihan tavallista tavoitella taivaita.
Tekstillä haluttaneen sanoa tyytyväisyyden syntyvän pienistä arkisista asioista ja kannustukseksi olemaan oma itsensä. Tyytyväisyydellä ja omana itsenään pärjäämisellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tavallisuuden kanssa. Minun tavalliseni näyttäytyy luultavasti sinulle vieraana ja erikoisena.
Ole oma itsesi ja tee niinkuin parhaalta tuntuu. Älä anna muiden määritellä mitä tavallisesti kuuluu tehdä tai miten tavallisesti kuuluu olla.
TykkääTykkää