Maahan muuttaneet nuoret eivät ole laiskoja ongelmakimppuja, vaan suomalaisen yhteiskunnan jäseniä omine tarpeineen, toiveineen ja elämänkulkuineen. He voivat päästä varsin pitkälle, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus. Keskustelu nuorten ongelmakäyttäytymisestä saa aikaan erityisiä tunnelatauksia ja otsikoita silloin, kun nuoret eivät ole valtaväestöä.

Kun tarkastellaan taustamuuttujia maahan muuttaneiden tai kenen tahansa toimintaa selitettäessä, vastuuta teoista ei siirretä tekijältä yhtään minnekään. Jos keskeisenä ihmisen elämänpolkujen ja toimintamahdollisuuksien taustaselittäjinä ovat vanhempien koulutustaso, perherakenne tai sosioekonominen tausta, ei tämä tarkoita sitä että yksilön teoista ”syytettäisiin yhteiskuntaa”. Ennemminkin löydetään seikkoja, jotka huomioimalla voidaan vähentää alttiutta ongelmien syvenemiseen.

Perheen materiaaliset, taloudelliset, sosiaaliset ja emotionaaliset resurssit vaikuttavat paljon siihen, millainen itsetunto nuorelle voi kehittyä ja millaisiin kaverisuhteisiin nuorilla on mahdollisuus. Jokainen haluaa onnistumisen kokemuksia, ja esimerkiksi koulussa niitä saa sitä todennäköisemmin, mitä paremmin lähipiirin aikuiset pystyvät koulunkäynnissä innostamaan ja tarvittaessa auttamaan. Jos koti ei pysty tarjoamaan motivaatiotukea, koska vanhemmatkaan eivät koulu-urallaan syystä tai toisesta edenneet, mielenkiinnon kohteet löytyvät muualta. Tällöin organisoiduilla tukitoimilla on äärimmäisen suuri merkitys.

Väestöliiton TED-hankkeen videolla puhuva nuori kertoo, kuinka taloudelliset vaikeudet tekevät pitkäjänteisen seuratoimintaan osallistumisen vaikeaksi.  Tämä on harmillista, koska säännöllistä rutiinia ja turvallisia aikuissuhteita tarjoavat harrastukset voisivat tukea juuri niitä nuoria, joilla oman suunnan etsiminen on ollut keskimääräistä vaikeampaa.

Nuoret ovat korostaneet varsin monissa yhteyksissä harrastusmahdollisuuksien roolia paitsi terveyden ylläpitämisessä, myös kaverisuhteiden ylläpidon ja luomisen paikkoina. Järjestettyjen harrastusmahdollisuuksien merkitys korostuu niillä, joilla kotiympäristön tarjoamat materiaaliset ja taloudelliset resurssit eivät riitä. Harrastusmaailma on kallistunut ja muuttunut yhä kovemman kilpaurheilun suuntaan juuri silloin, kun sillä voisi olla erityinen tehtävä nuorten elämän suunnan löytämisessä. Joukkueesta pudonnut jää helposti tyhjän päälle.

Siksi uusia mahdollisuuksia antavan toiminnan tulee saada se arvostus ja resursointi, joka sille kuuluu.