En haluu oppia

”Minä ja kaveri tultiin koulun vessaan. Kaverilla oli tylsää tunnilla.”

”Ei oo kiva käydä koulua.. En haluu oppiakkaan.”

”Mitä pitää tehä, meni motivaatio kouluun.”

 

”Jokainen meistä voi oppia paljon enemmän kuin uskomme.”  – Kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen.

Koulut alkavat taas ja se kuuluu Poikien Puhelimessa. Joillekin tämä on ilon päivä ja toisille motivaation löytäminen on yhtä kivireen vetämistä. On yksilöllistä miten opitaan ja mikä on oma kyky vastaanottaa tietoa ja käsitellä sitä. Siihen vaikuttaa myös suuresti oma käsitys itsestä sekä itsetunto. Suuri tekijä on myös poikien omat vertaisryhmät tai kaveripiiri.

Mistä löytää motivaatio oppimiseen? Oppimiseen tarvitaan taitoa ja tahtoa. Taidot muuttuvat ja ne voivat muuttua. Tällainen käsitys olisi hyvä saada myös pojalle itselle iskostettua. Tämän lisäksi ilmapiiri, jossa uskaltaa yrittää, epäonnistumisia ei pelätä, omat onnistumiset ja edistymiset huomataan sekä tietää miksi harjoittelee, tällöin ollaan hyvin pitkällä.

Näitä asioita on tutkittu Jyväskylän yliopistossa ja Niilo Mäki Instituutissa.

Poikien oppimismotivaatioon vaikuttaa myös suuresti kaveripiirin tai vertaisryhmän palaute. Mikäli palaute saadaan kannustavaksi ja oppimisen ilosta saa nauttia luo se edellytykset myös heikommin pärjääville. Minä osaan minä pystyn. Minä olen juuri hyvä tällaisena. Tämä on tasoni. Tästä voin parantaa tämän verran jos haluan, mutta ei ole pakko. Tällainen sisäinen puhe on kannustavampaa kaikille.

Tietysti tähän tarvitaan aikuisten tukea. Palaute on hyvä saada realistiseksi ja konkreettiseksi. Miten poika saavuttaa asettamansa tavoitteet. Nämä tavoitteet kannattaa myös asettaa realistiseksi. Mikä on se taso, mikä juuri tälle pojalle on riittävä.

Myös temperamentti ja tunteiden hallinta ohjaa oppimista. Mikäli onnistumisiin ja epäonnistumisiin suhtautuu lamauttavalla tai itseään sättivällä asenteella voi se johtaa kierteeseen, jossa ei uskalla tai anna itsensä epäonnistua. Virheistä oppii ja on hyvä antaa lasten tehdä myös virheitä. Kun käy lapsen kanssa läpi tunteita ja antaa suurimman pettymyksen tasaantua, voidaan yhdessä miettiä mitä tästä opimme. Mitä voimme tehdä toisin ja miten hienoa on lähteä uudestaan yrittämään seuraavalla kerralla.

Viestimme kaikille koulunsa aloitteleville on:
Oppikaa edes jotain. Oppikaa elämää varten tai muuttuvia työmarkkinoita varten. Tai vaikka vaan ihan huvikseen, kunhan opitte jotakin.

Kursiivit ovat suoria lainauksia puhelimeen soittavilta lapsilta ja nuorilta.

Poikien Puhelin kuuntelee ja kuulee murheita ja arjen iloja arkisin klo 13-18 numerossa 0800 94884. Vastaajana on aina aikuinen koulutettu mies. Myös Poikien Puhelin chat palvelee arkisin 13-15.

 

 

 

 

Ystävyyttä etsimässä

shutterstock_234576763”Ei sitä voi tähän jättää, mä oon huolissani siitä!” nuori mies karjuu Poikien Puhelimeen. Vihaisuus sekaantuu itkuiseen huoleen. Ystävä on pulassa. Tunne on ehdotonta ja pakahduttavaa, toimintaa vaativaa. Sen tunteen vuoksi käydään läpi keinoja, etsitään väyliä hakea apua – ja kundi lähtee toteuttamaan suunnitelmaa!

Itsensä vuoksi hän ei sitä tekisi. Kaverin vuoksi? Tietenkin.

Aikuiset eivät puhu ystävyyssuhteistaan tarpeeksi usein tällä tavalla. Ystävyys on nuorten tarinoissa keskeisimpiä elementtejä elämässä. Siihen liittyy suuria tunteita, ajankäyttöä ja riitojakin. Siihen nähden, kuinka ajattelemattomia ja jopa julmia lapset voivat olla, he ovat herkkiä ystävyyssuhteidensa hoidossa. Ystävyys on heille iso asia.

Ja niin on sen puutekin. Nuorten hyvinvointi, itsetunto, itseilmaisu ja aivan silkka onnellisuuskin tuntuvat lakastuvan yksinäisyydessä. He tarvitsevat vertaisuutta, he tarvitsevat jonkun johon luottaa. Ystävän, jonka kanssa nauraa, jonka kanssa olla oma itsensä.

Poikien Puhelimen tuhansista kaveruutta käsitelleistä keskusteluista meille on jäänyt muutamia mottoja, joita niin lasten kuin aikuistenkin kannattaisi miettiä elämässään:

  • Ystävyys ei tapahdu vahingossa, vaan sitä on vaalittava. Kulkematon polku kasvaa lopulta umpeen. Pidä ystävistäsi kiinni.
  • Vaikean paikan tullen ystävyys punnitaan. Vaikka ystävä ei olisi parhaimmillaan tuskallisimmilla hetkillään, hän tarvitsee apua juuri silloin.
  • Ilman ystävyyttä ihminen tulee vähäisemmäksi, jopa kärsii. Aikuisten maailmassa työ, harrasteet, parisuhde ja perhe liian helposti vievät kaiken huomion. Silti ystävyydessä olemme oma itsemme eri tavalla, kuin missään näistä ympäristöistä. Tee ystävyydelle aikaa.

Millä tolalla nämä asiat ovat sinun elämässäsi?

Hyvää ystävänpäivää!

Isänpäivän hiljaisuus

silhouette-1082129_1920Pikkupojat huutavat. Kiroilevat. Jurottavat ja haukkuvat tuttujaan rivosti. Kiljuvat mitä ehtivät, koettavat provosoida, kyselevät seksistä ja pienempien kiusaamisesta. Puhelin menee välillä kiinni kun joku loukkaantuu ja pojat nujakoivat. Sitten taas soitetaan.

Aika tavallisia Poikien Puhelimen 12-vuotiaita.

Juttelua jatketaan, vääntäen, filosofoiden, rajoja asettaen ja pöljimmille jutuille nauraen. Mutta sitten poikien ääni muuttuu. Siihen tulee asiallisuutta ja terää. Puhutaan nimittäin pyöristä ja mopoista.

Paljonko pojat tietävät niistä? Valtavasti. Hammasrattaistoa optimoidaan, kierteet on mietitty. Voimansiirto on suunniteltu, osia ostetaan käytettynä ja toteutus on alkanut.

Pohdin miten huutavat, kaoottiset, iloiset remupojat muuttuvat yht’äkkiä asiantuntijoiksi ja alan kysellä miten tämä kaikki on opittu. Isä opetti. Ja setä neuvoi ja naapurin äijä möi vanhat osat, jotka oli jääneet talliin.

Pojat ovat päässeet osaksi miesten maailmaa ja heille se on ollut tärkeää.

Tarina toistuu Poikien Puhelimessa kerran toisensa jälkeen. Joku isä opettaa legoilla rakentamista, joku pelaa tietokoneella, joku ottaa mehtätöihin mukaan, joku lähtee yhdessä lenkille, eräät lähtevät veneilemään ja joku lukee kirjoja lasten kanssa.

Ja pojat muistavat juuri sen. Sen jutun, jossa he ovat olleet mukana.

Johon he ovat päässeet osalliseksi.

Kaikkea vanhemmat eivät tietenkään saa opetettua, kuten tarinan pojistakin kävi ilmi. Mutta jos edes ne tärkeimmät saisi opetettua ja maailmaa avattua aikuisen miehen näkökulmasta piirunkaan verran.

Sillä surullisimpia keskusteluja ovat ne, joissa isien opetusten kohdalla lapsilla on vain hiljaisuus.

Hyvää isänpäivää!

Poikien valinta – tanssi vai yksin jääminen

dancing-156041_1280”Miten mä saan tyttöystävän?”. Soittaja on teini-ikäinen poika pienestä kaupungista. Hän opiskelee amiksessa metallipuolella. Vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa autoja tuunatessa ja konsolipelien parissa. Koulussa omalla alalla ei tyttöjä ole ja baariinkaan ei vielä pääse!

Kuulemme Poikien Puhelimessa päivittäin, kuinka pojat pähkäilevät miten ja mistä he saisivat naisen.

Mutta mitä poika voi tehdä sydämensä kaipuun täyttämiseksi?

Suosittelemme aloittamaan uuden harrastuksen.

Vaikkapa tanssin.

”No en vittu varmana alota.” ”Ehämmä osaa tanssia!”. ”Homojen hommaa.” Kommentit eivät varsinaisesti yllätä.

Tanssiryhmään hakeutuminen voikin tuntua nololta. Kaveritkin tulevat varmasti kuittailemaan. Harrastusta emme kuitenkaan suosittele silkkaa ilkeyttämme. Päinvastoin.

Ei joka kaverista tule oman elämänsä Billy Elliotia, eikä ole tarkoituskaan. Päämäärä on toinen: Saada pojat kohtaamaan tyttöjä, edes jossain!

Tanssi on vain yksi esimerkki tavoista, joilla pojat voivat erottua edukseen ja saada kontaktia tyttöihin. Tanssitaitoisella kaverilla on enemmän vientiä, oli paikkana sitten yökerhon tanssilattia tai lavatanssit. Yhteiset kiinnostuksen aiheet tai yhteinen harrastus antavat jo paljon parempaa saumaa suhteen ylläpitämiselle kuin se, ettei keskenään olisi mitään yhdistävää tekijää.

Lisäksi, mitäpä tilanteessa on menetettävää? Hyvällä lykyllä voi löytää itselleen mieluisan harrastuksen ja sen ansiosta seurustelukumppaninkin. Samalla oppii tekemään valintoja muiden mielipiteistä piittaamatta ja kulkemaan omaa polkuaan. Menestys elämässä lienee parhaimpia tapoja näyttää pitkää nenää ivaajille. Se edellyttää yleensä riskien ottoa.

Tanssin pitäminen feminiinisenä harrastuksena on esimerkki haitallisten stereotypioiden ylläpitämisestä. Feminiinisyydessä sen kummemmin kuin tanssissakaan ei ole mitään pahaa. Joidenkin miehiselle itsetunnolle ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kolauksen.

Poikien Puhelimessa teemme ruohonjuuritason vaikuttamistyötä asennekasvatuksen keinoin. Miespuolisina vastaajina voimme välittää monipuolista kuvaa siitä, mitä mies voi olla.

Keskustelemalla poikien kanssa arvoista ja asenteista voidaan laajentaa heidän kuvaansa ja käsitystään maailmasta sekä mitä voi omassa roolissaan tehdä. Näitä on hyvä pohdiskella ja sanoittaa ääneen. Miksi pojat kokevat ettei tiettyjä juttuja voi tehdä?

Usein ympäristö ja lähipiirissä vallitseva arvomaailma ohjailevat nuoren valintoja. Valinnat voidaan tehdä kyseenalaistamatta, pitäen niitä itsestäänselvyytenä.

Tanssin kaltaisilla esimerkeillä rohkaisemme laatikon ulkopuoliseen ajatteluun. Jos tuntuu että omien kuvioiden parista on mahdotonta löytää kumppania, on muutos kokeilemisen arvoinen asia. Mikäli tanssi ajatuksena kauhistuttaa, on elämä onneksi paljon monimuotoisempaa. Mikä ikinä se oma juttu onkaan, vain kokeilemalla asian voi selvittää. Sitä etsiessä ei kannata kuunnella muita, vaan omaa päätään.

Hinta ei saa olla este ehkäisyn käytölle

miilanblogi_09”Haluaisin ehkäisykapselin, mutta se on ihan liian kallis. Mä en muista syödä pillereitä ja mä pelkään että tuun pian raskaaksi.”

”Mun aikaisempi pillerimerkki oli parempi. Jouduin vaihtamaan halvempaan, kun duunit loppu. Tää uusi merkki aiheuttaa sivuvaikutuksia.”

Väestöliitto on vaatinut nuorille maksutonta ehkäisyä jo reilun vuosikymmenen ajan. Näemme sen tärkeänä nuorten terveyttä, turvallisuutta, hyvinvointia ja tasavertaisuutta vahvistavana asiana.

Luotettava raskauden ehkäisy maksaa. Suomessa hormonaaliset ehkäisyvalmisteet ovat harvoja reseptilääkkeitä, joista ei makseta Kela-korvausta, vaan koko summa jää käyttäjälle. Tässä suhteessa Suomi eroaa monesta muusta EU-maasta, esimerkiksi Ruotsista. Sen tietävät tapaamani torniolaisnuoret, jotka hakevat pillerinsä, jopa ehkäisykapselinsa, edullisesti rajan takaa Haaparannasta. Myös kondomit ovat kalliita, puhumattakaan suuseksisuojista, joiden saatavuus on muutenkin kiven alla.

Suomalaisissa kunnissa on kirjava valikoima tapoja toteuttaa nuorten ehkäisypalveluita. Osaan kuuluvat käyttäjälle ilmaiset valmisteet määräajan, osassa jotkin valmisteista, osassa ei mitään. Maksutonta ehkäisyä ajavissa aloitteissa ja kampanjoissa halutaan selkeyttä käytänteisiin sekä tasoitettua alueellista eriarvoisuutta. Erityisen hienoa on, että monet näistä aloitteista ovat lähteneet nuorilta itseltään. Tämä on heiltä vahva viesti: nykykäytännöt eivät riitä, eivätkä ole reiluja kaikille.

Maksuttoman ehkäisyn vaikuttavuutta voidaan tutkia monesta näkökulmasta. Nuoruusiässä tai varhaisaikuisuudessa ei-toivotusti raskaaksi tuleminen voi olla monin tavoin negatiivinen elämäntapahtuma. Teinivanhemmuustutkimukset kertovat, että liian varhain vanhemmaksi tuleminen altistaa niin sosiaalisille kuin akateemisille ongelmille ja vaikeuttaa työelämään pääsyä.

Tuore THL:n ja Nuorisotutkimusseuran vuonna 1987 syntyneiden kohorttitutkimus kertoi, että nuoren sosioekonominen tausta vaikuttaa voimakkaasti teiniraskaus-, abortti- ja seksitautiriskiin. Rikkonainen, vähän koulutettu perhe ja nuoren koulupudokkuus nostivat riskiä.

Nuoren tai hänen perheensä varallisuus ei saisi olla vaikuttamassa mahdollisuuteen käyttää ehkäisyä. Kaikkien nuorten oikeus itsestä huolenpitoon toteutuisi tasa-arvoisemmin, jos ehkäisykuluja ei tulisi. Maksuton ehkäisy tukisi ylipäätään nuoren ja nuoren aikuisen ehkäisyn käyttöä. Jokaisella olisi mahdollisuus löytää se itselle parhaiten passaava vaihtoehto, eikä tyytyä edullisempaan ja huonommin sopivaan. Esimerkiksi ehkäisyteholtaan ylivertaiset kierukat ja kapselit ovat investointeina monella nuorelle liian iso kuluerä.

Tuskin kukaan maksuttoman ehkäisyn puolestapuhuja uskoo, että ilmaisuuden myötä kaikki teiniraskaudet ja abortit katoaisivat. Syyt ehkäisyn laiminlyönnille ovat moninaiset. Maksuton ehkäisy kumoaisi kuitenkin yhden hyvin konkreettisen esteen ehkäisyn käytön tieltä.  Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin edelleen myös laadukasta ehkäisyneuvontaa ja seksuaalikasvatusta. Työtä esimerkiksi ehkäisyyn liittyvien myyttien purkuun riittää.

Nuorten terveyden edistämiseen kannattaa käyttää kaikki tiedossa olevat tukikeinot, joilla ennaltaehkäistään lukuisia terveydellisiä haittoja, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

Kuva: freeimages.com

Miesten on otettava vastuu väkivallan vähentämisestä

shutterstock_151887479Miehet tekevät suurimman osan suomalaisesta väkivallasta. Miesten asenteiden muuttaminen niin väkivallan uhreja kohtaan kuin väkivallan tekemistäkin kohtaan on suomalaisen väkivallan vähentämisen tärkein tehtävä.

Tasa-arvotyössä on tehokkainta etsiä ryhmä, jota tietty ongelma vahingoittaa ja alkaa ratkaista ongelmaa ensin heidän osaltaan. Lähtökohdaksi ei voida ottaa, että kaikkia ongelmia ratkaistaisiin kerralla. On voitava nostaa esiin yksittäinen ratkaistava asia kerrallaan, riippumatta onko kyse esimerkiksi naisten vai miesten epätasa-arvo-ongelmista. Miestyön kentässä on paljon erityiskysymyksiä, jotka ovat hyvin mieskeskeisiä – väkivalta on eräs näistä. Yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta on tehokasta keskittää resursseja ja keskusteluaikaa miehiin, jotka ovat yliedustettuna niin rikosten tekijöinä kuin uhreinakin.

Miesten tasa-arvo ry tuomitsi 7.9.2016 Ville Niinistön lausunnon, joissa Niinistö vaati miehiä ottamaan vastuuta miesten tekemästä väkivallasta. Heidän mukaansa on populistista vihanlietsontaa, uhrien asemaa vähättelevää ja seksististä lähteä ratkomaan väkivallan ongelmaa mieslähtöisesti.

Tämä on mielestäni täysin väärä lähtökohta keskusteluun väkivallasta yleensä ja seksuaalisesta häirinnästä erityisilmiönä. On ensiarvoisen tärkeää, että yhteiskunnassamme ilmeneviä väkivallan muotoja puretaan pala kerrallaan. On väärin ajatella, että yhden ihmisryhmän kokeman tai tekemän vääryyden vähentäminen olisi poissa muiden hyvinvoinnista.

Sisällöllisesti Niinistö on oikeassa nostaessaan esiin sukupuolten ja sukupolvien eron seksuaalisessa häirinnässä. Miehet ovat tehneet seksuaalisesta häirinnästä valtaosan, kuten muustakin väkivallasta. On olennaista, että miehet myöntävät ongelman olemassaolon ja puuttuvat siihen. Nyt kasvavat miessukupolvet ovat usealla saralla vähemmän väkivaltaisia kuin aiemmat sukupolvet, eikä tämä näy vain miesten vaan myös esimerkiksi väkivaltaan kuolleiden naisten määrän hitaana, mutta varmana vähenemisenä (Rikosuhritutkimus 2015). Tuloksiin on päästy tunnekasvatusta, väkivallattomuutta ja tasa-arvoa korostavalla koulutuksella, jota on kohdistettu erityisesti miehiin. Toivottavaa on, että tällaista työtä kohdistetaan jatkossa naisiinkin, mutta erityisesti miehiin keskittyneen väkivallan vastaisen työn menestystä ei voida kieltää.

Oman työurani aikana olen kohdannut joitain tuhansia väkivaltaa tehneitä tai sitä kohdanneita, pääosin nuoria miehiä. Heille väkivalta on ollut akuutti ongelma ja pääosin juuri miesten välinen ongelma. Itse ihmettelen, kuinka suuri osa nuorista yhäkin on perinteisten väkivaltakäsitysten alla – kykenemättömänä ottamaan vastuuta tekemästään väkivallasta tai hahmottamaan itseään sen uhriksi. On surullista seurata, kuinka miehet omalla väkivallallaan menettävät läheisensä, joutuvat ongelmiin lain kanssa, menettävät arvostuksen niin omissa kuin muidenkin silmissä. Tarpeeksi ajoissa kohdattuina he kuitenkin kykenevät vielä muuttamaan käsityksiään ja etsimään elämälleen uutta, heille itselleen ja heidän läheisilleen parempaa suuntaa.

Ei näihin miehiin keskittyminen ole seksismiä. Se on tasa-arvotyötä, josta hyötyvät kaikki.

 

Seksitauti? #testaamallatiedät

klamydia_jakoa_04
Väestöliitto haluaa helpottaa nuorten seksitautitesteihin hakeutumista aloittamalla 2.5.2016 tiedotuskampanjan ”Testaamalla tiedät”.

Kampanjassa kerrotaan, miten testeihin pääsee ja mitä niissä tehdään. Kampanjasivut avautuvat maanantaina 2.5. ja kampanjaa voi seurata somessa hästägillä #testaamallatiedät.

Alla olevassa kuvassa ovat viime vuonna Suomessa todetut klamydiatapaukset. Miksi kaikkein nuorimpien ikäryhmissä, joissa tautia todetaan ylipäätään eniten, tytöt vaikuttavat sairastavan klamydian paljon useammin kuin pojat?

Esitys1

THL /Tartuntatautirekisteri

 

 

 

 

 

 

 

Teen tämän kysymyksen lähes aina luennoidessani seksitaudeista terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Usein saan oikean vastauksen, mutta tavallista on, että kokenutkin ammattilainen haksahtaa harhaan.

Kyse ei ole siitä, että tytöt harrastaisivat paljon enemmän seksiä kuin pojat tai että tytöt oirehtisivat enemmän ja siksi hakeutuisivat lääkäriin poikia herkemmin.

Kyse on harhasta: Tyttöjä testataan enemmän kuin poikia, siksi tyttöjen tautiakin todetaan enemmän.

Suomen terveyspalvelujärjestelmässä on sukupuolia eriarvoisesti kohteleva alue. Nuorillla tytöillä ja naisilla on käsissään vip-kortti seksitautitestejä teettäviin palveluihin; kuukautiset ja osalla tarve hormonaaliselle ehkäisylle. Kuukautiset ja ehkäisy ovat hyväksyttävä syy päästä vastaanotolle ja saada samalla laajasti tukea seksuaaliterveyden hoitoon. Tytön pääsy seksitautitesteihin on suorempi ja helpompi kuin pojan, eikä aina tarvita edes edeltänyttä riskitilannetta.

Siksi poikien klamydiaa todetaan harvemmin. Se on epäreilua sekä pojille, joiden tauti jää toteamatta, että heille, joiden kanssa pojat harrastavat seksiä. Kun Tampereen YTHS aloitti viime syksynä klamydian kotitestauksen, löytyi nuorten miesten keskuudesta klamydiaa 70 % enemmän kuin perinteisin menetelmin. Tästä voidaan päätellä, että kun testauskynnys laskee, tehdään testejä enemmän ja silloin myös seksitauteja löytyy enemmän.

Vain testaamalla tietää, sairastaako seksitautia. Seksitauti ei aina oireile, se ei näy naamasta, sitä ei voi aina itse päätellä. Kynnys testeihin hakeutumiseen pitäisi olla mahdollisimman matala kaikenikäisille.

Vain otettuun testiin voi luottaa. Testaamalla tiedät.

Poikien Puhelin saa aikaan tunnekuohun

shutterstock_185962559Aina silloin tällöin – liian harvoin, mutta joskus – istahdan Poikien ja nuorten miesten keskuksen tiimin työhuoneeseen kuuntelemaan, kun yksi työntekijöistä vastaa Poikien Puhelimeen. Äsken tein niin, ja olen onnellinen siitä.

Olen onnellinen, kun sain nähdä ja kuulla työntekijän vastaavan rauhallisesti useaan kysymykseen. Vastauksissa annettiin monenlaista faktatietoa. Peniksen mittaa pohdittiin. Vastaaja kertoi geenien vaikutuksista, murrosiän vaiheista ja siitä, miten kukaan ei voi vaikuttaa peniksen kasvuun. Sitten siirryttiin tupakoinnin vaikutuksiin, kannattaako polttaa? Vaikuttaako se peniksen kokoon? Vastaaja kertoi, että saattaa vaikuttaa, sillä tupakointi heikentää verenkiertoa, jolloin voi olla, että penis ei pääse kasvamaan normaalisti. Jotain tutkimuksiakin aiheesta löytyy. Myös nuuskaaminen saattaa vaikuttaa, kertoo työntekijä vastauksen poikien kysymykseen nuuskan vaikutuksista. Jokainen tietysti itse päättää polttaako tai nuuskaako, mutta vastaaja ei suosittele.

Ai oot yksitoista? No, jos karvat jo kasvaa, sehän tarkoittaa, että murrosikä on alkanut. Niin, se ei ole sama kuin äänenmurros. Äänenmurros tulee jossain vaiheessa murrosikää, mutta murrosiässä tapahtuu paljon muutakin. Ai mitä muuta? Sitten työntekijä kertoo murrosiän kehityksestä. Toisessa päässä ollaan hiljaa.
Onko jääkiekkoilijoilla isot penikset? Ehkä kukaan jääkiekkoilija ei ole halunnut julkisesti kertoa peniksensä mittoja. Kenenkään ei kannata kertoa julkisesti. Todennäköisesti jotakin väliltä 9-17 senttiä, kuten suurimmalla osalla on. No nyt alkaa nämä mittakysymykset riittää. Oliko jotain muuta?

Ai sellaista olet saanut puhelimeesi. Hevonen harrastaa seksiä ihmisen kanssa? Mitä kautta sait sen? Joku lähetti linkin? Joo, kyllä se on kiusaamista. Jos lähettäjä oli aikuinen, on se jopa rikollista. On hienoa, että on kaikenlaisia appseja, mutta sitten on tuo kiusaamispuoli. Joo, ei kenenkään kannattaisi katsoa sellaista. Ai et tiedä, kuka lähetti? No, sun kannattais kuitenkin jutella asiasta vaikka vanhempiesi kanssa. Mitä sanot? Joo, kannattaa kertoa. Joo, kannattaa miettiä, että missä ryhmissä netissä pyörii. Ei ole pakko olla tuollaisessa mukana. Joo, kerro vaan vanhemmillesi.
Keskustelu alkaa päättyä. Vastaaja kehuu soittajaa sanoen, että olipa hyvä, että soitit, oli ihan parhaita puheluita pitkään aikaan. Joo, soitelkaa taas.

Jään jälleen kerran miettimään, missä muualla pojat voivat kysellä näitä kysymyksiä? Missä voi kysyä näin suoraan ja kiertelemättä kysymyksiä, jotka saavat useimmat miettimään, onko edes soveliasta tuon ikäisen kysyä tällaista? Pojilla on paljon kysymyksiä. Sanotaan, että aina kannattaa kysyä. Niin kannattaa. Mutta vastataanko heille? Poikien Puhelimessa vastataan.

Kyllä on ammattitaitoista porukkaa Poikien Puhelimessa. Isoja, aikuisia miehiä. Saavat pojat hyviä vastauksia ja mallia miehenä olemisesta. Olen liikuttunut. Ja ylpeä.

 

Sukupuolia on seitsemän miljardia

leimaOlen tavannut ihmisen, jonka sukupuolta en osannut nimetä, mutta se ei ollut kiinnostavaa. Se oli kiinnostavaa, että hän ja minä jaoimme rakkauden laiskiaisvideoihin ja tiettyihin naurettaviin Lidlin karkkeihin.

Sukupuoli on ihmisen oma kokemus. Se ei ole lokeroitavissa, ellei sitten lokeroita ole yhtä monta kuin ihmisiä. Sukupuoli on spektri mustasta valkoiseen, se on värien kirjo kuin ennen vanhaan TV:n virityskuvassa, se on elävä, taipuisa, muotoutuva, määrittelemätönkin. Jokaisen oma.

Joskus ihmisellä on tarve määritellä ympäristönsä laatikoihin. Se luo kai turvaa tilanteessa, jossa tuntee olonsa vieraaksi. Ihan kuin ulkomailla uudessa suurkaupungissa: ensin sitä rakentaa päässään turvallisen reitin kauppaan ja ravintolaan, ostaa joka päivä tutut tuotteet ja saman ruoka-annoksen. Ja niinkin voi elää. Mutta jos tästä ei uskalla astua eteenpäin, kurkistaa kulman taakse, hypätä vieraaseen bussiin, jäävät kauniit puistot ja museot, joenrannan penkit, auringonlaskut ja katuravintolan herkut kokematta.

Jos lokeroinnin turvasta uskaltaa astua ulos ja ottaa jokaisen ihmisen vastaan uteliaasti ja avoimesti, avautuu mahdollisuus seikkailuihin ja elämyksiin, jotka vain toisen tarinaan ja elämään kurkistaminen voi antaa.

Sukupuolia ei ole kaksi. Niitä on seitsemän miljardia ja risat.

Jos sukupuolen moninaisuus -teema ei sinua kosketa mitenkään – anna olla, älä tee asiasta numeroa. Lokeroimalla ja ajamalla ihmisiä koppeihin tekee väkivaltaa. Pura lokerot mielestäsi, leikkaa lukot auki, polje laatikot lyttyyn. Anna ihmisille ympärilläsi tilaa elää ja rakastaa. Se ei ole sinulta pois.

Kun lukot on leikattu, on kaikkien helpompi hengittää.

Mediahuuto opettaa poikia vihaamaan ja pelkäämään

shutterstock_58601296”Ebola-afrikkalaiset tulee Suomeen.” ”Haisee paska. Neekeripaska.” ”Tääl on sivistyneitä ihmisiä ja jotain neekereitä tulee satana.”

Poikien Puhelimen syksy on alkanut ja pojat puhuvat. Meno on aina Poikien Puhelimessa vauhdikasta, mutta jotain on muuttunut.

Vähemmistöjä haukutaan vähälahjaisiksi, loisiksi, uutena juttuna myös apinoiksi. Homot luvataan hakata, heidän tappamisellaan hekumoidaan. Juutalaisvitsitkin ovat ilmestyneet jostain. Puheissa kuuluvat viha ja hätä.

Tappouhkauksia tulee päivittäin, vastaajia kohtaan myös, mutta erityisesti vähemmistöjä kohtaan. Raiskaamisella ja pahoinpitelemisellä uhkaillaan, seikkaperäisiä suunnitelmia on jo valmiina.

Lapsen on kauhea olla tällaisen puheen kohteena. ”Ei kaikki tee mitään rikoksia ja jotkut suomalaisetkin tekee, tää on aivan hullua, eiks tää oo väärin vaan että tää on tällaista,” parahtaa nuori poika. Maahanmuuttajanuoret ja vähemmistöihin kuuluvat nuoret kertovat, että ympäristö tuntuu vihamieliseltä. Heitä katsotaan sivusilmällä. Toinen poika kertoo, että Suomi on ihana maa, hän on niin tyytyväinen. Mutta miten Suomesta voi joutua karkotetuksi, kun on huudeltu?

Poikien jutut ovat kaikuja aikuisten puheesta. Nuoret lukevat aikuisten verkkokeskusteluja, twiittejä, uutisia. Aikuisten viha, pelot ja provokaatiot ovat heidän kasvuympäristönsä. Suomalaispojat ihmettelevät vanhempiensa puheita, eräs kyselee kuinka vanhemmat voivat puhua tällaisia, väittää tietävänsä kaiken paremmin, puhua asioista muka kaikkien suomalaisten nimissä?

Tahtomattaankin pojat omaksuvat ympäristöstään arvoja ja tapoja käydä keskusteluja. Vihan ja keskustelemattomuuden kesän jälkeen pojat huutavat jo samaa huutoa kuin aikuisetkin.

Huudon keskellä rauhallisen aikuisen ääni vaikuttaa vieläkin. Poikien Puhelin opettaa nuoria argumentoimaan, ottamaan muita huomioon, lukemaan mediaa, laittamaan asioita mittasuhteisiin.

Samoja opetuksia toivoisi lasten vanhemmiltakin. Vihan ja pelon istuttaminen nuorten mieleen tekee pahaa niin heille kuin yhteiskunnallemmekin.