Ennen puhuttiin katkerista vanhoista naisista, nyt Väestöliittoon tulee valtakunnallisesti kirjeitä nuorilta katkerilta naisilta. Takana pitkä parisuhde, josta ei tullutkaan mitään. Eikä suhde tuntunut edes hyvältä!
Me näemme Ikeassa ja kauppakeskuksissa nuoria pareja, jotka rakentavat yhteistä kotia. Ostetaanko tämä lamppu vai tämä? Tuo matto vai se toinen? Kelaa eteenpäin kahdeksan vuotta. Toisissa kodeissa mellastaa lapsiperhe, toisissa on tyhjät seinät. Kun koti on kiva mutta tunnelma nihkeä, se tarkoittaa: yhden toiveet toteutuvat, toisen eivät.
Kahdella perheettömällä on niitä hyviä hetkiä, jotka kannustavat jatkamaan. Sitäpaitsi on jo totuttu toiseen, on jo totuttu asumaan ja toimimaan ja sukuloimaan yhdessä.
Jokainen vuosi, joka vierähtää ilman toteutuneita toiveita, jää painamaan sydäntä. Missä prinsessahäät, lapsi, yhteinen perhe? No eihän niistä ole koskaan sovittu. Riidelty vain, joka viikko. Se, joka ei halua lapsia, sanoo:
– En ole koskaan luvannut niitä sinulle. Katso nyt mitä meillä on, eikö tämä ole hyvää? Ajattele vähän miten vaikeaa naapureilla on. Kyllä me päästään kahdestaan helpommalla.
– Minä en halua päästä enää helpolla! Haluan ne vaikeudet, joita äideillä on!
Ihminen on hyvä toivomaan, ihan loputtomiin. Silti fakta on, että miehellä on lisääntymisaikaa kolme – neljäkymmentä vuotta. Naisen hedelmällisyys on otollisimmillaan alle kolmenkymmenen ikävuoden.
Ota omat toiveesi vakavasti. Yksi vuosi riittää näyttämään, mihin parisuhteella on rahkeita. Muutoksia ja vaikeuksia on kaikkien edessä, niin onnellisten kuin onnettomien. Silti investointi tyhjään on katkeraa myrkkyä hänelle, joka haluaa käyttää kallisarvoisen aikansa rakastaakseen miestään ja tullakseen äidiksi.
Nainen, ole proaktiivinen, tee valintoja. Kun mies sanoo, ”en ole valmis” ja puhuu sinut ympäri neljänteen vuoteen e-pillereitä, mieti tarkkaan.
Mies: Älä varasta kahdeksaa vuotta hänen elämästään.
Lue Helin vastaus palautteeseen: Nainen, älä varasta kahdeksaa vuotta miehen elämästä
Lue myös Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen bloggaus aiheeseen liittyen: Älä varasta kahdeksaa vuotta – tilastojen valossa
Väestöliiton blogi 
Hyvä Heli.
Päätin sulatella blogisi viestiä ja tunnelmaa muutaman päivän, jotta tavoittaisin olennaisimman ja näkisin asiassa myös toisen puolen. Ei onnistunut.
Olen se lapsia haluamaton nainen, joka on 10 vuotta roikuttanut miestä parisuhteessa, jolla ei tämän blogin sanomaan uskoen ole ollut mitään merkitystä. En tiennyt päälle parikymppisenä, ensimmäiseen vakavaan parisuhteeseen ryhtyessäni, että minun olisi pitänyt tietää täydellisellä varmuudella, etten koskaan halua lapsia. Minun olisi pitänyt myös tietää, että mieheni ehdottomasti haluaa lapsia, vaikkei hän siitä koskaan (aluksi) mitään maininnutkaan. Kas, kun parisuhteen ainoa tarkoitus, merkitys ja syy on lisääntyminen. Sitähän minä en tiennyt. Sallinet kärjistyksen, kun siihen itsekin sorruit: miksi ihmeessä parisuhteessa ja sen ympärillä ylipäänsä tehdään yhtään mitään muuta kuin lapsia, jos millään muulla ei ole mitään merkitystä? Ainiin, paitsi niillä prinsessahäillä. Miksi käydään Ikeassa? Miksi käydään töissä ja katsotaan televisiota? Miksi tavataan ystäviä? Miksi puhutaan rakkaudesta ja välittämisestä, jollei sillä ole mitään merkitystä? Miksei vaan kylmästi keskitytä lisääntymiseen ja siihen liittyviin oheistoimintoihin, ja kun ne hommat on ohi ja ikä painaa, erota sitten suosiolla saman tien?
Olen kamppaillut näiden erilaisten perhetoiveiden keskellä nyt vuosikymmenen. Olen kymmenet kerrat sanonut miehelleni, että mene ja etsi joku toinen, joka täyttää toiveesi. Minä en siihen pysty. Olen myös kohtuullisen vakavasti miettinyt, että suostuisin lapsentekoyritykseen. Olen itkenyt sen teeman ympärillä niin loputtoman monta yötä, että järjen vieneen univelan keskellä olen jo pariin kertaan ihan oikeasti pitänyt hyvänä ideana tehdä se lapsi ja sen jälkeen tappaa itseni. Ihan vain siksi, että olisin kunnon nainen enkä tuottaisi pettymystä. Kun toinen haluaa lasta niin paljon ettei millään ole mitään väliä, en oikeasti ole jaksanut uskoa, että myöskään minulla olisi siinä saumassa mitään väliä. Miksi olisi? Eihän mies minua koskaan halunnut, hän halusi munasoluni ja kukkaruukun jossa kasvattaa sen omille jaloilleen. Olen läpikäynyt myös kolmen vuoden terapian, suurelta osin tästä syystä.
Olen hengissä edelleen, lapseton nainen. Ja parisuhteessa sen miehen kanssa, joka on ihana ja rakastaa ja jota minä rakastan, ja joka ei tästä kaikesta huolimatta ole halunnut tai kyennyt lähtemään.
Olenko minä varastanut nämä vuodet? Olet kai pelottavasti jäljillä asiassasi, koska kirjoituksesi ja kritiikkisi osui niin kovaa ja syvälle. Onko minun vastuullani tehdä eropäätös? Miksi? Voiko vain lasta toivovalta varastaa vuosia, lapsentekoon painostettavalta ei, koska hän on parisuhteessa vääristä motiiveista ja muutenkin paha? Minä en koe, että minulta olisi varastettu. Minähän olisin voinut lähteä; pakata reppuni jonkun viikkoja kestäneen riidan jälkeen ja olla vapaa. Niin en kuitenkaan tehnyt, ja siitä olen vastuussa minä. Jos oikein ymmärsin, olen mielestäsi vastuussa myös toisen osapuolen vuosista, jotka varastin. Lasta haluavan kun ei tarvitse olla aikuinen ja vastuullinen, hänen ei tarvitse tehdä ratkaisuja ja kantaa niistä vastuuta. Sehän riittää, että hän haluaa, ja jos hän ei saa, se on ihan varmasti jonkun muun syy.
TykkääTykkää
Hieno kirjoitus ja niin totta.
Aina saa kärjistää ja se nimenomaan saa ihmiset keskustelemaan. Tylsä ”ehkä” teksti ei kiinnosta ketään ja unohtuu lukemisen jälkeen samoin tein.
Itse olen seurustellut yli viisi vuotta aviomiehen kanssa eikä lasta ole tulossa vielä(kään). Mies sanoo, ettei aika ole vielä otollinen. Itse elän siinä pelossa, ettei se aika ole koskaan otollinen. Molempien ikä lähenee kohtapuolin kolmeakymmentä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Karvaton kädellinen lauma eläin ihminen, ei 15000 vuoteen enää ole päässyt kosketuksiin oman todellisen olemuksensa kanssa. Siirtyminen laumana/heimona elävistä metsästäjä keräilijästä maata, tavaroita, eläimiä, ihmisiä, omistavaksi vahtokoira tyyliseksi olemuksesi ei ole ollut helppo. Ensin naisesta tehtiin synnytyskone, joka tuottaaa työvoimaa uuden järjestelmän rattaisiin ja nyt aivan viimeaikoina länsimaissa nainen on vapautunut pelkän synnytyskoneen roolistaan, mutta ei omistaja/tavarankerääjä sosiaalisesta roolistaan. Nyt nainen on länsimaissa päässyt niskan päälle ja todellisen kapitalistin tavoin kilpailuttamaan vapaasti miehiä niin paljon kuin ulkonäköä riittää. Karvattomat urokset kilpailevat keinoilla millä hyvänsä pystyäkseen hankkimaan yhteiskunnallista asemaa ja varallisuutta joilla sitten toteutetaan loputtomasssa naaraiden keskenäisessä romujen ja elämysten keräyskilpailussa oma naaraan kaikki toiveet ja jos onneton uros ei tähän pysty, voi uros huomata ihmettelevänsä yksi elämäänsä pienessä hikisessä kerrostalo rähjässä, jossa sitten joka toinen viikko saa olla lastensa kanssa. Yhteinen omaisuus kuten talo on sitten jäänyt ex-vaimolle ja lapsille. Voin kuvitella, että urosta ei ihan kauheasti naurata, että ei kyennytkään riittävästi tukemaan naarastaan verisessä naisten välisessä sosiaalisen statuksen sodassa.
Kaikki tuo yllä oleva liittyy tähän nykyiseen kulttuurimme olemukseen jossa juuri mitään omistamattomasta karvattomasta apinasta tuli omistaja ja vartija. Kilpailu tavarasta yms tuli sitten mukaan ihan itsestään. Nämä ongelmat eivät poistu ikinä jos emme poistu tästä nykyisestä maailman kuvastamme. Kilpailu senkun tulee kovenemaan loputtomasti, koska naaraat asettavat aina vain korkeamman hinnan lisääntymistoiminnan harjoittamiseen joka taas tarkoittaa entistä kovempaa kilpailua ja luonnon tuhoamista, koska kaikki kilpailussa tarvittavat resurssit revitään tämän planeetan luonnosta.
Miten ihmeesssä naiset eivät kykene kantamaan sitä vastuuta, mikä heille elämä on antanut. Vain nainen kykenee saamaan jälkeläisiä. Nykyinen feministinen versio naisesta ei ole enää tästä maailmasta ja länsimainen ihminen tekee itsemurhan olemalla lisääntymättä. Eivätkä nämä muutkaan kulttuurit ole pystuneet juuri sen kummemmin sopeutumaan nykyseen noin 15000 vuotta sitten alkaneeseen omistuskulttuuriimme, jatkuvaa sairasta väkivaltaa kaikkialla.
Geeneissämme on kuitenkin jäljellä edelle ohjeet kuinka voimme päästä irti tästä kaikesta turhuudesta. Amazonin viidakoissa elää vielä joitakin heimoja jonne ei lähi-idässä syntyneitä omistususkonnon aatteita ole levinnyt. Nänä heimot elävätmetsästäjä-keräilijöinä promiskuiteettista elämää suomeksi läheisyyttä, lisääntymistä ei ole kilpailutettu. Omistaminen on hyödytöntä, miksi omistaa kun kokoajan ollaan liikkeessä. Suomeksi vielä, kaikki parittelevat toistensa kanssa, Parisuhde on tuntematon ja tarpeeton käsite.
Toimiva systeemi. Olen myös itse kokeillut muutaman vuoden. Vaikea palata kaikin tavoin huonompaan parisuhde malliin…
TykkääTykkää
Suomessa nainen on yleensä se, joka suhteen lopettaa. Siinä sitä sitoutumista ja tulevaisuuteen panostamista.
TykkääTykkää
Onko Väestöliiton virallinen kanta se, että naisen todella tulisi lapset hankkia alle kolmekymppisenä, huolimatta fyysisesen lisääntymiskyvyn kestosta nelikymppseksi saakka? Miesten lisäämtymiskykyä kun käsitellään tässäkin blogissa mahdollisuuden ikkunana, naisten pikemminkin ”best before” -tyyppisenä ratkaisuna.
TykkääTykkää
Onko Väestöliitto miesvihamielinen järjestö?
Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen väittää blogikirjoituksessaan, että mies, joka ei parisuhteessa suostu naisen vaatimukseen lapsen hankkimisesta, syyllistyy naisen parhaiden lisääntymisvuosien varastamiseen. Vaarasen näkemys on lievästi sanottuna yksipuolinen ja suorastaan miesvihamielinen.
Miesten tasa-arvo ry hauaa tietää, eikö Väestöliitto oikeasti kunnioita miehen itsemääräämisoikeutta lainkaan? Miksi parisuhteessa tai perheenperustamisessa pitäisi aina edetä vain naisen tahdon mukaan? Eikö perhe ole Väestöliiton mielestä vakaammalla pohjalla, jos se on parisuhteen molempien osapuolten yhteisen päätöksen tulos? Onko parisuhteessa Väestöliiton mukaan ylipäätään kysymys vain suvunjatkamisesta? Eikö lapseton suhde kelpaa Väestöliitolle?
Entä mikä on Väestöliiton viesti niille miehille, jotka haluaisivat kovasti saada lapsia ja tulla isäksi, mutta jotka eivät löydä halukasta naiskumppania haaveensa toteuttamiseksi? Syyllistyvätkö lastenhankkimisesta kieltäytyvät naiset Väestöliiton mielestä myös varkauteen? Miehistä lapsettomaksi jää Suomessa useampi kuin naisista. Suomen lainsäädäntö sentään mahdollistaa yksinäisille naisille lapsen hankkimisen hedelmöityshoidon avulla, mutta yksinäinen mies saa kärsiä ilman mitään toivoa paremmasta. Tämä on tasa-arvon kannalta ongelmallista, mutta onko Väestöliitolta valmis tekemään mitään tilanteen korjaamiseksi.
http://kannanotot.miestentasa-arvo.fi/2013/10/14/onko-vaestoliitto-miesvihamielinen-jarjesto/
TykkääTykkää
Käsittämätöntä feminismipropagandaa. Siis nainen saa päättää kehostaan ja sen miten toimii, mutta mies on siittokone, jonka täytyy tehdä juuri miten nainen tahtoo? En olisi ikinä uskonut, että Väestöliitto kehtaa syöttää tällaistä sontaa.
TykkääTykkää
Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun törmään aiheeseen, jossa tasa-arvo ja vapaa tahto on sopivasti unohdettu ja naista käsitellään puolustuskyvyttömänä, vajaavaltaisena uhrina. Ilmeisesti vain miehen tulee ottaa kaikki vastuu tekemisistään ja päätöksistään.
TykkääTykkää
No itse tein vasektomian yhden lapsen jälkeen kun yhteisesti niin päätimme ja mietimme asiaa kauan. Pillerit ei maistu ja kokeiltu kierukat huonoksi havaittu. Tai oikeastaanhan päätös on lopulta omani. Koin todella loukkaavana lääkärin kysymyksen ”Ja vaimo tietää??”.
Järki tuppaa naisilla unohtumaan. Kun mietit lapsia, mieti, mistä joudut luopumaan. Haluatko elämästäsi vaikeampaa vai helpompaa? Haluatko nukkua vai valvoa? Haluatko murhetta ja lisää murhetta, vai huojennusta elämääsi? Haluatko olla köyhä vai toimeentuleva vai kenties vakavarainen? Toiset tykkäävät siitä, että on monta lasta. Useimmiten näyttää siltä että nuorilla lapsilukutoive määräytyy sen mukaan, miten paljon sisaruksia itsellä on.
Nyt vasektomian jälkeen alkaa vain varmistua, että päätös oli oikea. Vauvakuume toki tulee etenkin vaimolle ja koska harvemmin se järjen ääni äideillä näissä biologisissa asioissa määrää, voi olla että hän vielä vaihtaa ukkonsa hedelmällisempään. Jos näin käy, niin en aio kertoa seuraavassa suhteessani vasektomiastani. Minulla on oikeus olla kertomatta. Toki sanon suoraan, etten halua enempää lapsia. Se riittää.
TykkääTykkää
Ei todellakaan riitä että mainitsee ettei halua enempää lapsia. Kyllä vasektomiasta pitää kertoa kiertelemättä ja suoraan.
TykkääTykkää
Miksi siitä pitää kertoa, jos on selkeästi sanonut, ettei aio hankkia lapsia kenenkään kanssa enää?
TykkääTykkää
Osuva kirjoitus – tämä on totta monelle tuttavapiirissä… Nainen ei pysty ihan samalla tavalla lopullisesti varastamaan mieheltä mahdollisuutta tulla isäksi, koska miehen hedelmällinen ikä ei ole yhtä rajallinen. Naisen hedelmällisyys alkaa selvästi heiketä jo nelissäkymmenissä. Mies voi tulla ensi kertaa isäksi vaikkapa viisikymppisenä ja ehtiä silti hankkia monta lasta (niin toimi esimerkiksi isoisäni!).
TykkääTykkää
”Kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia, eivätkä aina edusta Väestöliiton virallista kantaa.”
TykkääTykkää
Todellinen ja aito kirjoitus. Nähnyt sen todeksi lähipiirissä selvästi. Ja nyt puhutaan heterosuhteista siis.
Moni nainen haluaa äidiksi. Olisi helppo tehdä kyselytutkimus ja todeta tai kumota, että hetero-avosuhteissa olevista useammin nainen haluaa lapsia kuin mies. Vinkki Väestöliittoon.
Äitinä oleminen ei ole koskaan miehelle mahdollista. Äitinä olemisen voi varastaa.
En sano, ettei isänä olemista voisi varastaa. Mutta mies voi tulla isäksi useina vuosikymmenenä pidempään kuin nainen. Ja uskoisin että harvemmin miehelle asia on kynnyskysymys avosuhteen jatkamiseen.
Jos tämä olisi suuremminkin miesten ongelma avosuhteissa, miksi katkerat miehet eivät sitten ole massoittan kirjoittaneet Väestöliittoon?
!!
TykkääTykkää
Törmäsinpä tähän vanhaan artikkeliin kun tuttavapiirin iloisen perhetapahtuman myötä kävin muistelemaan vuosien takaisia tapahtumia. Sitä, kuinka tätä nimenomaista kirjoitusta lainattiin ja käytettiin asettamaan syyllisyyden painava taakka sen hartioille, joka ei samaan aikaan kumppaninsa kanssa muuta mieltään yhteisestä sopimuksesta olla hankkimatta sitä lasta. Tämä kirjoitus mandaattina painostetaan lasta koskaan haluamaton puoliso osallistumaan (ja kustantamaan) raskaat lapsettomuushoidot, joilla tavoitellaan lasta, joka yksissätuumin vain muutamaa vuotta aiemmin oli todettu ehkä kuitenkin jonkun muun jutuksi, ei ”meidän”. Ja vielä hoitojen epäonnistuessa, sekä vuosia myöhemmin suhteen jo päätyttyä, muistutetaan tämän kirjoituksen sanoin, kuinka vuosien tuhlaaminen tai jotenkin olevinaan innoton osallistuminen hoitoihin vei kumppanilta mahdollisuuden tulla äidiksi.
Aiempaa kirjoittajaa kompaten kysyn; kuinka sen lasta tahtomattoman sitten tulisi toimia? Lähteä suhteesta ja ottaa päälleen sitten se jättäjän viitta sen päälle, että on mennyt pilaamaan toisen haaveet perheestä? Itse vauvakuumetta poteva ei voi tätä oman elämänsä kannalta merkittävää päätöstä tehdä, kun on yksipuolisesti muuttanut mieltään tulevaisuuden suhteen? Entä jos ero ei sen lisääntymishalunsa yllättäen löytäneen mielestä ole ainakaan vaihtoehto?
Noh, vuodet ovat kuluneet ja projektiin löytynyt sittemmin uusi kaveri. Sääliksi käy kun muistaa sen painostuksen, suoranaisen valehtelun ja syyllisyydellä kiristämisen.
Syntynyt lapsihan on kuitenkin asiaan syytön ja varmasti lopulta vanhemmilleen rakas.
TykkääTykkää