Ei raskaana

Heräsin hirveään pissahätään ja ajattelin, että kello oli ainakin neljä. Kello oli 00:20. Pissasin ja menin takaisin nukkumaan.

Heräsin hirveään pissahätään ja kuumuuteen ja ajattelin, että no nyt ainakin kello on ainakin neljä. Kello oli 02:20. Päätin tehdä testin.

Tulos oli negatiivinen. Olin hämmästyttävän vähän pöllämistynyt. En ihmetellyt, miten olin voinut olla niin väärässä. Enkä tuntenut viiltävää surua. Kun yritin tuntea jotain, tuntui lähinnä siltä kuin olisin yrittänyt pistää itseäni paksun talvitakin läpi huotrassa olevalla puukolla, tylpältä.

Istuin vessanpöntön kannella ja puhuttelin itseäni mielessäni. Sanoin: ”Se on negatiivinen. Ehkä sun pitää istua tässä vähän aikaa ja sitten tajuat, että se on ihan eri tulos kuin mitä ajattelit.”

Istuin vielä vähän lisää ja odotin, että olis alkanut tuntua ihan kauheelta. Ei alkanut.

Sanoin itselleni, että olisi hyvä saada itkettyä. Ehkä sitten tuntuisi joltain. No problem, itkin vähän. Itse asiassa niin paljon, että Susi tuli hakemaan mut pois vessasta.

En jatkanut kauaa.

Voimakkain tunne mihin pääsen on lievä ärtymys. Taasko meidän pitää yrittää sellaista mikä valtaosalta olisi onnistunut viimeistään puolitoista vuotta sitten? Ja vielä niitä raskaita ja kalliita hoitoja? Klinikalta saamassani paperissa lukee jotain sen tapaista kuin että niitä varten pitäisi olla mahdollisimman kiireetön elämänvaihe. Stressaa että pitää alkaa järjestää sellaista.

44 thoughts on “Ei raskaana

  1. Tää on varmaan aika samanlaista kuin että yrittäis oppia elämään jonkun sairauden kanssa. Pitää hyväksyä, ettei ole mitään mieltä olla vihainen siitä, ettei asiat etene samalla tavalla kuin muilla.

    Tykkää

  2. Voi surku! 😦
    Anna tunteille aikaa tulla ja anna niiden viipyä niin kauan kuin on tarvis…
    Ja muista: Mikä ei tapa -se vahvistaa!

    Tykkää

    • Kiitos Leppis. Joo, jos tässä on jotain hyvää, niin nahka paksunee. Ihan oikeesti mietin yksi päivä, että ehkä se että oon muiden vastoinkäymisten kanssa nykyään aika zen johtuu siitä, että olen viimeistään näiden juttujen myötä lakannut murehtimasta pikkuasioista 🙂

      Tykkää

  3. Voi harmi 😦 tiedän kuinka hämmentävää on, ettei negatiivinen testitikku enää tuotakaan tunnereaktiota suuntaan tai toiseen. Kai sitä jotenkin turtuu.. ei muuta ku nenä pystyyn ja uusia tuulia kehiin. Tasan ei mee nallekarkit näissäkään jutuissa.

    Mitenkäs teidän kuviot nyt tästä eteenpäin etenee?

    Tykkää

    • Kiitos Epa. Joo, toi on hämmentävää, ettei tunnu voimakkaasti. Mutta aika loogista.

      Nyt pitäis jollain aikataululla alkaa rynniä ivf:ään. Mullon ohjelmassa sekalaisia paikkakunnalta poissaoloja niin, että ainakin pikaisella lasemisella näyttää siltä, että pitäis tehdä jo tähän kiertoon tai sitten vasta tammikuussa. Pitää miettiä. puuh.

      Tykkää

  4. Voi kurjuus, Hilkka. Olen pahoillani. Ärtymys ja v*tutus voi lopulta kuitenkin olla ihan hyväkin asenne taistelussa. 😉

    En osaa lohduttaa tämän enempää, mutta haluaisin sanoa pari rohkaisevaa sanaa raskaista ja kalliista hoidoista (kun minä, meinaan, olen ennen ollut, ja sitä rataa). Niitä ei kannata mun mielestä stressata ihan liikaa etukäteen, koska kukaan ei voi tietää etukäteen, miten oma kroppa ja psyyke tulee reagoimaan. Totta kai on hyvä varautua ja tiedostaa kaikki mahdollisuudet, mutta yleensähän se pahin skenaario ei koskaan toteudu. Itse stressasin tietysti niin paljon, että en meinannut uskaltaa lähteä koko hoitoon. Mun kohdalla IVF-hoito oli kuitenkin joka suhteessa (piikitykset, hormonien sivuvaikutukset, punktio, hoidon ja muun elämän yhdistäminen jne.) paljon helpompi kuin olin pelännyt.

    IVF:ssä myös onnistumistodennäköisyydet on ihan eri luokkaa kuin inseminaatioissa. Kallista se on, siihen ei ole mitään lisättävää. Tuosta mahdollisimman kiireettömästä elämänvaiheesta sanoisin, että sekin on varmaan aika yksilöllistä, mikä on kenellekin parasta. Tietenkin sen verran pitää rauhoittaa elämäänsä, että pystyy hoitamaan lääkärikäynnit ja esim. lepäämään kunnolla punktion jälkeen. Mulle itselleni se kiireettömyys ja hoidon & oman hyvinvoinnin priorisoiminen tulivat hyvin luontevasti: tuntui, etten jaksaisikaan nähdä esim. kavereita niin paljon kuin yleensä, ja halusinkin käpertyä itseeni ja kotiini. Ja iltaisin oli pakkokin olla kotona tiettyyn kellonaikaan pistämässä lääkkeitä. Työt hoidin, samoin kotityöt ja ulkoilun ja terveellisen ruokailun, mutta muuten otin rauhallisesti. En kuitenkaan missään nimessä sano, että tuo olisi ainoa mahdollinen tapa! Jos tuntuu, että hoidon jaksaa helpommin siten että menee ja tekee ja näkee paljon ihmisiä, niin sitten varmaan kannattaa toimia just niin. 🙂

    Tykkää

    • Kiitos Silmu. Noita ivf-kokemuksia on hyvä kuulla. Aattelin, että kyselen niitä vielä erillisessä postauksessa – vaikka loppujen lopuksi on tietysti niin, ettei voi tietää miten oma kroppa (ml. pää) reagoi niihin ennen kuin on kokeillut.

      Tykkää

      • Mullakin on sellainen tilanne, että voin luontevasti nipistää sosiaalisesta elämästä ja muusta ei-työstä. Mut töissä edessä hektinen kausi marraskuun loppuun saakka ja pelkään, että olen sen takia täynnä jotain munasoluja pilaavaa stressihormonia 🙂 Ja joulukuussa on ollut tarkoitus olla ei-paikkakunnalla iso osa kuusta plus miehen lapset tulee meille pitkästä aikaa, enkä halua että madolliset hormonihöyryt tai hoidon onnistumispaineet tai onnistumattomuusmurheet vaikuttais siihen yhteiseen aikaan.

        Oivoivoi, no pitää tässä vähän setviä ajatuksia ja keskustella Suden kaa.

        Tykkää

  5. Olen pahoillani tuloksesta 😦

    Minäkin haluaisin lohduttaa tuon ”mahdollisimman kiireettömän elämänvaiheen” suhteen, joka itselläni jo sanoina nostaa stressin ja hien pintaan vaativuudessaan. Plussahoidon aikana tilanne oli, että asuin viikot eri paikkakunnalla kuin mies, näimme viikonloppuisin ja klinikalla. Miehellä oli alkava burn out (josta nyt jo selvitty), sekä lomautusuhka. Minulla oli töissä organisaatiomuutos päällä ja käytännössä neuvottelin isoa sopimusta ilman muuta tiimiä tai edes esimiestä. Punktion jälkeisenä yönä klo 4 lähdin lentokentälle ja työmatkalle tätä sopparia hiomaan. Elin kahvilla, enkä nähnyt aurinkoa (kuka muutenkaan tammikuussa). Ja raskaus siis alkoi.

    Toki kannattaa tähdätä stressittömyyteen, mutta ei kannata stressata, jos se ei onnistu. Ne on tujuja hoitoja hyvillä onnistumisprosenteilla. Voimia jatkoon!

    Tykkää

    • Kiitos Shadow. No on teillä ollut rankkaa! Kokemukseksi on taas yksi esimerkki siitä, että ei näissä tunnu olevan mitään logiikkaa – voi mennä pilalle tai onnistua oli sitten tosi zen tai ei.

      Tykkää

  6. Nega täälläkin. Vähän semmonen höh-olo, kun mäkin kuvittelin ihan varmasti olevani raskaana? No, menkkoja odotellessa.

    Enemmän harmittaa sun/teidän puolesta. Mut mietin vaan, et se pissa kerkes sulla olla rakossa vasta aika vähän aikaa, josko sittenkin olisi vielä mahdollista saada myöhemmin positiivinen tulos? ♥

    Tykkää

    • Moi Anne. Voi, no oli ihan tyhmä kuukausi meille kummallekin! Toivottavasti ei tunnu ihan hirveeltä? Mulla on ollut yllättävänkin hilpeä olo koko viikonlopun. Äsken vasta vähän itketti, kun chattasin yhden kaverin kanssa, jonka kanssa vietin paljon aikaa silloin kohta 10 vuotta sitten, kun aloin ensimmäistä kertaa haluta lasta.

      Luin jostain (=harhauduin googlesta vauva-lehden foorumeille), että sillä ei ole kovin paljoa vaikutusta, miten pitkään pissa on rakossa. Ja sitten myös aattelen, että jos käyttää sellaista herkkää raskaustestiä (clearbluen digitaalinen testi) joka pystyy erottamaan positiivisen tuloksen jo viikoilla 1-2, niin kai se näyttäisi edes tuota liian pientä viikkomäärää, jos olisi niin, että olisi raskaana, mutta virtsan hormonipitoisuus ei olisi niin korkea kuin mitä olisi jos pissa olisi ollut rakossa kauemmin?

      Tai no en kyllä tajua näistä kovin paljoa – paitsi sen että mun ei ehkä nyt kande alkaa toivoa, että olisin sittenkin raskaana (tai no kyllä totta puhuen tietysti ihan ihan ihan vähän toivon, mutta olishan se hullua).

      Mutta nyt: onnea meille ensi kertaan!

      Tykkää

  7. Meilläkään ei onnistuttu tässä kierrossa, menkat alkoivat eilen lähes kellon tarkasti kuten tähän saakka. Ensi viikoksi lomalle ja sitten ehkä maanantaina ”inssiin”. Itse haluan ajatella niin myös että vielä on useita ”oljenkorsia” käyttämättä. Hyvää viikonloppua ja voimia ensi viikkoon!

    Tykkää

    • Kiitos Milla ja samoin myöntätuntoni sinne. Onneksi sulla on loma!

      Koita nyt ihan hirveesti tulla sillä lomalla ihan hirveän rennoksi etkä yhtään ajattele mitään raskautumiseen liittyvää koko loman aikana. Tai muuten tulee ihan HYÖDYTÖN LOMA! Sitä paitsi tiedän tosi monia sellasia, jotka on kärsineet lapsettomuudesta ja olleet rentouttavalla lomalla ja tulleet raskaaksi sillä lomalla, vaikkei olis ollut edes oikea aika kuusta tulla raskaaksi.

      Siis vitsi vitsi tuo edellinen kpl. Oikeasti tosi kivaa lomaa ja onnea tulevaan inseminaatioon ja pidetään oljenkorret mielessä.

      Tykkää

  8. Voi kurjuus :(. Tasan ei käy kaikkien onni, mutta toivottavasti sitten ivf:llä onnistuu! Tsemppiä jaksamiseen, sitä me kaikki taidetaan tarvita.

    Tykkää

  9. Ihan tyhmä juttu. Toivotaan, että IVF tuo toivotun tuloksen. Fyysinen puoli siinä minusta on ihan siedettävä, mutta henkisesti se on vaativampaa: kun panokset kovenee, kertaantuu pettymyksetkin. Mutta hei. Sitkeästi eteenpäin. Mulla on syksyn voimannuttamisbiisinä Pinkin Try, vaikka siinä toinen teema onkin.

    Tykkää

    • Kiitos Anniina. Mä mietin just tuota. En jotenkaan usko, että muhun fyysisesti hirveesti vaikuttaa ne isommat hormoniannokset, kun nää pienemmätkään ei tunnu missään (tai no – koputan puuta). Mutta en pysty kuvittelemaan, miten en stressais hirveesti siitä, että tanakampien hoitojen O N O N N I S T U T T A V A, koska ne on a) viimeisiä oljenkorsia ja b) kalliita.

      Pink on mustakin ihan tosi hyvää voimaantumismusiikkia. Avioeron jälkeen sain mieletöntä infantiilia lohtua So whatista http://www.youtube.com/watch?v=FJfFZqTlWrQ – ehkä se itse asiassa kävis mulle lohtubiisiksi lapsettomuuteenkin, koska olen vieläkin kauhean katkera exälleni juuri tähän lapsiasiaan liittyen.

      Tykkää

  10. Olen pahoillani! 😦 Ihan kiukuttaa puolestasi! Mutta nyt vain järeämmät aseet käyttöön ja kohti IVF:ää. Jos inseminaatiollakin on melkein saatu raskaus alkamaan, niin ehkä IVF lopulta vie homman kotiin. Tsemppiä!

    Tykkää

    • Moi Isla. Rakastan tuota ”järeämmät aseet” -termiä, juuri sellaisina ajattelen nyt niitä ivf:iä. Että ensin koitettiin nallipyssyllä ja seuraavaksi posautetaan tykillä. Eli kiitos samoin tsemppiä!

      Tykkää

  11. Myötätuntoa täältä kanssa! + kävi mullakin mielessä myös se, että tuohon aikaan tehty testi ei ehkä ole vielä ihan 100% luotettava. P.s. mulla on ollut joka tapauksessa tässä sellainen visio, että saatais hyviä uutisia samoihin aikoihin tänä syksynä, mutta vasta loppuvuodesta. Että siitä vain siilejä bongaamaan!

    Tykkää

    • Apua pitääkö mun mennä uudelleen vauva-lehden foorumille katselemaan voisko pissan rakossaoloaika sittenkin olla merkittävä tekijä? Siellä oli asiastaan Hyvin Varmoja kommentoijia, jotka sanoivat Ei Ole.

      Kiitos myötätunnosta ja erityisesti etiäisestä. Missä vaiheessa loppuvuotta tää tapahtuis?

      Suunnittelen vähän, että jos rakentaisi sellaisen siilimajan tuonne meidän roskisten taa ja kävis siellä bongaamassa sitä nukkuvaa siiliä pitkin talvea, niin talvihorros ei laskisi merkittävästi raskautumismahdollisuuksia. En kuitenkaan ole nähnyt tässä pihapiirissä yhtään siiliä ja tuntuis jotenkin megahuonolta enteeltä rakentaa asumattomaksi jäävä siilimaja.

      Tykkää

      • Hilkka – fanitan syvästi sun huumoria. Teki vaan mieli sanoa. Blogisi on löytö.

        Mun talismaanieläin (?) on joutsen. Aina kun näen joutsenpariskunnan ja kesällä niiden poikasia, ajattelen että hei, tuossa me – minä ja mun mies ja meidän tulevat puikulat – mennään. No, vielä ei ole tärpännyt. Mut joskus.

        Tykkää

      • Puikulat! Aloin juuri fanittaa sun huumoria takaisin. Kiitos ja onnea matkaan! Käy välillä kertomassa puikuloista.

        Tykkää

  12. En nyt halua herätellä turhaa toivoa, koska ne pettymykset vasta kurjia onkin. Mutta vain hetken rakossa ollut pissa on laimeampaa ja siksi testi käsketään tekemään aamuvirtsasta, että tulisi mahdollisimman pitkä väli pisseille. Jos sinulla on joku tukilääkitys niin ehkä toinen testi ennen sen pois jättämistä?

    Minulla makaa tässä vieressä sellainen 1-vuotias ihme joka ei halunnut näyttäytyä testeissä kun vasta 4 päivää testipäivän jälkeen ja tämä on siitä järeämmästä aseesta eli ivf:stä peräisin, joten päivä oli kyllä tarkkaan tiedossa. Kun verikokeessakin oli tosi alhainen arvo, keskenmenoa epäilivät. Minusta tuo inssiaika oli henkisesti todella raskas ja koin helpotuksena kun viimein pääsi tehokkaampien hoitojen piiriin, jotenkin niistä sai toivoa enemmän. Ja oikeassa olin. Kovasti voimia sinulle! Ja unohda ne stressipuheet, ne on täyttä potaskaa. Ihmisiä raskautuu sodan ja nälänhädänkin keskellä, se vaan nasahtaa jos on nasahtaakseen!

    Tykkää

    • Kiitos Maaria – ja myöhästyneet onnittelut ihmeestä!

      Kuukautiset alkoivat aamulla, mutta hyvä tietää seuraavia kertoja varten, että pidättämisessä kuitenkin on itua.

      Ja tykkään näistä kommenteista, missä neuvotaan suhtautumaan varauksella stressivaroitteluihin 🙂

      Tykkää

  13. Hilkka,
    hahaa, kiitti! Puikula on mun ja mun miehen lapsettomuusslangia. On jotenkin helpompi heittää, että ”jos puikulaa ei pukkaa vielä keväälläkään…” kuin että ”jos vauva ei synny”. P-sana on myös soveliaampi kuin v-sana esimerkiksi sellaisiin tunnelmaa keventäviin pohdintoihin kuten ”entä jos syntyy puikula, jolla ei ole huumorintajua – mitä me sit tehdään?”

    Älä ymmärrä väärin – sekoilen ihan yhtä pahasti kuin kaikki muutkin. Just äsken juoksulenkillä listasin mielessäni lapsettomuuspakkomielteideni top vitosen. Se näyttää tältä:
    1. Kun luen lehtijuttua, jossa esiintyy perheellistynyt nainen, tarkistan joka jumalan kerta naisen lapsen iän ja lasken, minkä ikäisenä nainen on synnyttänyt. Mitä vanhempana, sitä parempi. (Se ikään kuin parantaa omia mahdollisuuksiani.)
    2. Kerran ehdotin miehelleni, että hän skippaisi Japanin-työmatkansa äkilliseen flunssaan vedoten, koska ultaäänessä näkyi lupaavasti parin päivän sisällä kypsyvä follikkeli.
    3. Kun omassa duunissa on kaaos ja ylityöt paukkuvat, huomaan ärähtäväni sisäisesti, että alkais jo se helvatan raskaus niin pääsisi tästäkin. (Järkevä aivopuoliskoni saattaa kyllä piipittää, ettei töissäjaksamista kannattaisi ulkoistaa munasarjoille.)
    4. Olen jo etsinyt lähineuvolani nettisivuilta terveydenhoitajien nimilistan, tehnyt nimien perusteella tarkan luonneanalyysin ja valinnut itselleni rennolta ja ei-tätimäiseltä kuulostavan terkkarin.
    5. Lisäksi olen lukenut huolellisesti läpi samoilta sivuilta löytyvän ”vanhemmuuden voimavarakysely” -lomakkeen ja miettinyt vastauksen jokaiseen kysymykseen. Ja tämä lomakehan täytetään neuvolassa joskus raskausviikolla 24 (?).

    You got to be prepared.

    Hyvinä päivinä totean, että tästä kaikesta saa vuosikymmenten päästä viihdyttävää tarinankerrontamatskua kiikkustuoliin, kun lapsenlapset pörräävät ympärillä. Huonoina päivinä itkettää enkä näe seuraavaa päivää saatika kuukautiskiertoa pidemmälle.

    Hesarissa haastateltu naispappi sanoi tänään, että ”Elämää ei voi hallita, siihen on suostuttava”. Sitä tässä opetellaan.

    Voimia ja lämmin halaus!

    Tykkää

    • Apua, en ole vielä tajunnut tehdä tuota terkkareiden luonneanalyysiä!

      Mahtavaa, että jaksat käydä lenkillä. Kuinka pitkään olette yrittäneet?

      Tykkää

      • Tässä kuussa tulee vuosi täyteen haaveilua ja yrittämistä. Kärsimättömänä luonteena halusin mennä jo kesän jälkeen tutkimuksiin (Väestöliittoon). Mitään poikkeavaa ei ilmennyt, eli molemmilla kaikki normaalisti. Siihen yritän uskoa…

        Tykkää

      • Juu tiedän tunteen – en saanut helpotusta ennen kuin mentiin tutkimuksiin.

        Toivottavasti teillä pian tärppää. Miten vanha olet?

        Tykkää

  14. ps. Juokseminen on mahtavaa! Jumittavat ajatukset helpottaa, ja tulee sellainen tunne, että kyllähän tästä horiskokropastakin on vaikka mihin.

    Tykkää

      • No sitten pitäisi olla kaiken järjen mukaan vielä ihan hyvin aikaa. Hyvähyvä!

        Mäkin juoksin ennen, ihan paljonkin, mutta se on nyt jäänyt. Melkein kaikki on. Käyn töissä ja yritän tulla raskaaksi. Kuulostaapa kamalalta.

        Ei vaan, käyn mä kerran viikossa jumpassa.

        MUTTA uusi elämä jälleen suunnitteilla!

        Tykkää

  15. Ihanaa.. siis ei se ettet ollu raskaana, vaan se että on niin samanhenkisiä ihmisiä niin samanlaisissa tilanteissa. Voimauttavaa, kerrassaan ihanaa kun ei tarvitse olla asioiden kanssa yksin. (riittää kun lukee sun blogia ja näitä ihania kommentteja :))
    Meillä siis myös 4.10 olis ollu mahdollista tehdä raskaustesti. Kuukautisten olis pitäny alkaa just 4.päivä, eikä ne alkaneet (tuuletusta tähän väliin). Minun 36 vuotias kehoni oli aivan varma, että nyt ollaan niin raskaana, jotenkin vain tiesin sen. Ajattelin siirtää testin tekemistä lauantai aamuun, ihan vain, että saisin fiilistellä ”raskauttani” enemmän, nauttia kuvitellusta raskaudestani, ottaa siitä kaiken ilon irti.
    Olin hieman flunssainen, joten apteekista piti tietenkin hakea flunssalääkkeet, jotka sopivat raskaana olevalle. Lauantaiaanu oli kuitenkin niin kiireinen, olimme lähdössä Budapestiin, joten tein pikapika päätöksen, etten tee testiä vieläkään. Siirrän sen sunnuntaiaamulle (voin vielä päivän kuvitella missä vaiheessa vauvani kehitys kohdussani on). Mielessäni kuvittelin kaiken olevan niin täydellistä. Me kaksin ihanassa Budapestissa, ja raskaustesti, joka näyttää positiivista. Perfecto.
    Sunnutaiaamuna pissatti niin vietävästi, herätin mieheni ja jännitin uskallanko tehdä testiä. En ollut oikeastaan edes ajatellut negatiivista vaihtoehtoa, koska olin niin varma raskaudestani. (aiemmin kuukautiset olleet päivän tarkkoja). Tein testin, mies otti aikaa, vatsaa nipisteli, nautin nipistelystä, koska tiesin sen olevan merkki vauvasta. Katsoin testituloksen: negatiivinen. Mies sanoi ettei usko moisiin tuloksiin, ehdotti että ostetaan unkarilainen testi. No ei ostettu.
    Fiilis oli melko pöllämystynyt. Jotenkin olin taas onnistunut huijaamaan itseni tuohon henkiseen raskauteen, vaikka olin jo aiemmin monta kertaa päättänyt ettei tälläisiä ylilyöntejä enää harrasteta.
    Olemme ”yrittäneet” (todella ärsyttävä sana) vauvaa kohta vuoden. Aluksi ajattelin, että jos vauvaa ei kuulu omin avuin, saa haave jäädä toteutumatta. Nyt kuitenkin mieheni on alkanut puhua vaihtoehdoista ja tutkimuksista. En vaan tiedä jaksanko sille tielle lähteä. Tuntuu kuin vuori olisi edessä.
    Tsemppiä ja voimia meille kaikille. Pidetään yhtä, sillä toisten kokemukset ovat todella voimavara.
    Ja ennen kaikkea voimia Hilkka. Blogisi on todella ihana.
    PS. Budapestin miniloma meni ihan mukavasti. Hyvä ruoka ja kaunis kaupunki auttoi unohtamaan kuvitellun raskauteni. Ja tänä aamuna alkoi menkatkin. Jippii, kehoni siis toimii vielä jollain tasolla. Olkaamme kiitollisia kuukautisistamme.

    Tykkää

    • Hei Ruska!

      Kiitos viestistä ja pahoittelut, ettei teilläkään tärpännyt. Mutta hyvä, että teillä oli siitä huolimatta hyvä loma! Mäkin voisin haluta teleporttauksen jonnekin ihanaan kohteeseen – közönöm vaan (eikös kiitos unkariksi ole jotain tuon tapaista?)

      Tuo hoitoihin lähteminen / lähtemättömyys on varmaan sellainen juttu, että monilla ajatukset sen suhteen selkiytyvät vasta siinä vaiheessa, kun alkaa olla selvä, että päätös suuntaan tai toiseen pitää tehdä. Toivottavasti pääsette miehen kanssa kumpaakin tyydyttävään ratkaisuun..

      Vaikka ihaninta tietysti olis, jos ei olisi tarvis miettiä ratkaisua ollenkaan – eli pidän peukkuja että teillä tärppää jo lähikuukausina.

      Nyt hyvää yötä.

      Tykkää

  16. Oisko kellää aavistusta siitä mikä voisi olla kun kaikki oireet viittaa raskauteen, vatsan turvotus, pissalla käyntejä on yleistä enemmän ja rinnat todella kipeät ja erittää maitomaista eritettä ja silti ei raskaana? Lääkäri käski vielä puoleen välii kuuta… masentaa tällainen… 😦

    Tykkää

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s