Kun seuraa pientä vauvaa joka etsii hyvän hoitajansa katsetta, voi vauvan eleissä ja ilmeissä havaita luottamuksen. Vauva odottaa, että hänen katseeseensa ja eleisiinsä vastataan. Kun odotukset täyttyvät ja yhteys vauvan ja hoitajan välillä on voimakas, syntyy hyvä perusluottamus. Luottamus siihen, että maailma on ennakoitava paikka ja siellä on olemassa ihminen, jonka läsnäolosta ja toiminnasta voi olla varma.

Kun havainnoi vastarakastunutta paria, voi aistia jotakin samankaltaista. Kaksi toisiinsa virittäytynyttä ihmistä vastailee herkästi toistensa katseisiin ja viesteihin. Parin välillä voi aistia toivoa ja luottamusta siihen, että toinen on olemassa itseä varten. Pari synnyttää pikkuhiljaa välilleen luottamuksen oman toimintansa kautta: Molemmat tekevät tietoisen päätöksen tehdä asioita suhteen eteen ja olla avoimia toisen edessä. Kuitenkin surullisen usein, vuosien myötä, jotakin tulee tuon luottamuksen ja toivon väliin.

Luottamus ajatellaan usein asiaksi joka joko on olemassa tai ei ole. Parisuhdetutkija John Gottman (2011) kirjoittaa, että luottamus on toimintaa; sitä miten käyttäydymme puolisoamme kohtaan ja kohtelemme häntä. Sitä rakennetaan koko ajan. Luottamuksen syntymiseen ei riitä pelkkä toisen fyysinen läsnäolo. Turvallisuuden tunne syntyy kutsusta ja siihen vastaamisesta. Kuten vauvan ja hoitajan välillä, luottamus on vuorovaikutusta, tunnetason virittymistä toiseen.

Vauva kysyy, että oletko sinä siellä minua varten. Näin tekee myös aikuinen omassa parisuhteessaan. Hän kysyy sitä silloin, kun hän tulee väsyneenä pitkän päivän jälkeen kotiin tai kun hän kuulee, että tärkeä läheinen on sairastunut. Tuo pieni kysymys sijaitsee kaiken luottamuksen ytimessä. Se on luottamuksen kokemuksen perusta. Kun, Gottman havainnoi vastavihittyjen parien riitoja, luottamukseen liittyvät kysymykset olivat pääosassa: Voinko luottaa siihen, että valitset minut ennen äitiäsi? Voinko luottaa, että et käytä päihteitä? Voinko luottaa siihen, että et harrasta seksiä muiden kanssa? Voinko luottaa siihen, että kannat oman vastuusi perheestä? Voinko luottaa siihen, että olet rehellinen minulle?

Yleensä luottamusongelmista puhutaan silloin, kun puoliso on vahingoittanut luottamusta vakavasti. Tämä voi olla valehtelua, uskottomuutta, peli- tai päihderiippuvuutta tai vaikka talousasioiden pimittämistä kumppanilta. Myös epäluottamus on toimintaa. Toimintaa, jossa joku asia ajaa oman kumppanin hyvinvoinnin ohi. Tämä nakertaa kumppanin tunnetta siitä, että on toiselle tärkein ja että puoliso on vierellä turvallisesti ja ennakoitavasti.

Luottamus syntyykin ennakoitavuudesta. Pieni vauva tietää, miten päivä tulee menemään ja tietää, että hoitaja vastaa lämpimästi ja ystävällisesti kutsuun. Ennakoitavuus on myös parisuhteessa tärkeä asia. Voiko puolison käytöstä tietää ennalta? Tiedänkö, että hän vastaa minulle ymmärtäen ja arvostaen? Tuleeko puoliso kotiin silloin kun on luvannut? Tekeekö hän asiat, joista on yhdessä sovittu? Suojeleeko hän suhteen rajoja? Pitääkö hän mielessä minut, kun ilta venyy ja alkoholia kuluu? Ennakoivuus on myös sitä, että toisen käytös pysyy melko samanlaisena. Jos käytös on epävakaata, ei luottamusta pysty rakentamaan.

Luottamuksen rikkoutumista kuvataan usein symbolisesti haavana. Haava tuottaa kipua ja muistuttaa olemassaolostaan. Haava ei yleensä parane kovin nopeasti, vaan se ottaa aikaa. Kuitenkin oikealla hoidolla yksittäinen haava paranee melko hyvin. On olemassa kuitenkin haavoja, jotka aukeavat yhä uudelleen. Jos tilanne käy riittävän pahaksi tuo haava saattaa märkiä ja jäädä ikuiseksi riesaksi.

Luottamus palautuu samoin kuin se syntyy. Hyvässä kohtaavassa vuorovaikutuksessa, jossa toisen käytös on ennakoitavaa. Haava paranee hellällä ja säännöllisellä hoidolla ajan myötä.

Gottman, J. (2011) Science of trust: Emotional attunement for couples. WW Norton & Company.