Ennen puhuttiin katkerista vanhoista naisista, nyt Väestöliittoon tulee valtakunnallisesti kirjeitä nuorilta katkerilta naisilta. Takana pitkä parisuhde, josta ei tullutkaan mitään. Eikä suhde tuntunut edes hyvältä!
Me näemme Ikeassa ja kauppakeskuksissa nuoria pareja, jotka rakentavat yhteistä kotia. Ostetaanko tämä lamppu vai tämä? Tuo matto vai se toinen? Kelaa eteenpäin kahdeksan vuotta. Toisissa kodeissa mellastaa lapsiperhe, toisissa on tyhjät seinät. Kun koti on kiva mutta tunnelma nihkeä, se tarkoittaa: yhden toiveet toteutuvat, toisen eivät.
Kahdella perheettömällä on niitä hyviä hetkiä, jotka kannustavat jatkamaan. Sitäpaitsi on jo totuttu toiseen, on jo totuttu asumaan ja toimimaan ja sukuloimaan yhdessä.
Jokainen vuosi, joka vierähtää ilman toteutuneita toiveita, jää painamaan sydäntä. Missä prinsessahäät, lapsi, yhteinen perhe? No eihän niistä ole koskaan sovittu. Riidelty vain, joka viikko. Se, joka ei halua lapsia, sanoo:
– En ole koskaan luvannut niitä sinulle. Katso nyt mitä meillä on, eikö tämä ole hyvää? Ajattele vähän miten vaikeaa naapureilla on. Kyllä me päästään kahdestaan helpommalla.
– Minä en halua päästä enää helpolla! Haluan ne vaikeudet, joita äideillä on!
Ihminen on hyvä toivomaan, ihan loputtomiin. Silti fakta on, että miehellä on lisääntymisaikaa kolme – neljäkymmentä vuotta. Naisen hedelmällisyys on otollisimmillaan alle kolmenkymmenen ikävuoden.
Ota omat toiveesi vakavasti. Yksi vuosi riittää näyttämään, mihin parisuhteella on rahkeita. Muutoksia ja vaikeuksia on kaikkien edessä, niin onnellisten kuin onnettomien. Silti investointi tyhjään on katkeraa myrkkyä hänelle, joka haluaa käyttää kallisarvoisen aikansa rakastaakseen miestään ja tullakseen äidiksi.
Nainen, ole proaktiivinen, tee valintoja. Kun mies sanoo, ”en ole valmis” ja puhuu sinut ympäri neljänteen vuoteen e-pillereitä, mieti tarkkaan.
Mies: Älä varasta kahdeksaa vuotta hänen elämästään.
Lue Helin vastaus palautteeseen: Nainen, älä varasta kahdeksaa vuotta miehen elämästä
Lue myös Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen bloggaus aiheeseen liittyen: Älä varasta kahdeksaa vuotta – tilastojen valossa
Väestöliiton blogi 
Amen!
TykkääTykkää
Ärsyttää nää stereotyyppiset kirjoittelut. Miksi se on aina mies joka ei halua lapsia ja onko prinsessahäiden puuttuminen syy lopettaa muuten hyvä suhde?
TykkääTykkää
Hei! Häät tai niiden puuttuminen on yksi kestävä riidanaihe nuorissa parisuhteissa. Itse ajattelen, että naisen on hyvä ottaa vastuu ja kosia itse. Tällöin hän saa sen informaation mitä tarvitsee omien toiveidensa kannalta. Hän voi silloin asettaa toiveitaan tärkeysjärjestykseen. Parisuhdetutkimus kertoo, että parisuhdeodotukset ovat tärkeitä – ihmisen parisuhde joko sopii odotuksiin, ylittää ne tai alittaa ne. Odotuksista ja toiveista on hyvä jutella, vaikka menee muuten hyvin.
TykkääTykkää
No, me ei oltu hirmu nuori pari ja tuli väisteltyä kosintaan viittaavia keskusteluja. Satuhäistä nyt puhumattakaan – ”tyhjät tynnyrit…”.
Lapset tehtiin ja kasvatettiin aikuisiksi avoliitossa, nyt ollaan erillään ja välit on hyvät.
Shoppailu ja sisustus ei tosin kuuluneetkaan ohjelmaan, maailmanparannus sen sijaan kyllä 😉
TykkääTykkää
”…ihmisen parisuhde joko sopii odotuksiin, ylittää ne tai alittaa ne.”
Eipä nyt niin kovin yllättävä tulos tähän parisuhdetutkimukseen. Suurimmalle osalle saatu tulos olisi ollut aika lailla selvä ilman tutkimustakin…
Aika mielenkiintoinen käsiteyhteys ”varastamiselle” tässä kolumnissa kuitenkin. Vaikea kuvitella miten haastavia parisuhdeongelmia parannetaan ja ratkaistaan näinkin asenteellisella suhtautumisella.
TykkääTykkää
Häät ovat yliarvostettuja ja aviolliitto on aliarvostettu. Tuntuu siltä, että nuoret naiset eivät ymmärrä, mistä avioliitossa on kysymys: se on juridisesti pätevä omaisuudenhoitojärjestely, mutta ei mikään tae rakkaudesta tai osoitus sitoutuneisuudesta. Siitä kertoo jo se, että avioliitoista niin moni päätyy eroon. Rakkaus ja sitoutuneisuus ovat olemassa täysin irrallaan avioliitosta.
Häät taas ovat juhla, jolla tätä omaisuudenhoitojärjestelyä juhlistetaan. Häihin toki liittyy paljon sosiaalista näyttämisen tarvetta ja iloa, mutta eivät häätkään ole mikään tae rakkaudesta ja sitoutuneisuudesta. Ne ovat vain ulkoinen merkki siitä, että olemme menossa naimisiin.
Jos ihmiset, sekä miehet että naiset, hahmottaisivat avioliiton ja häät oikein, he ymmärtäisivät miten epäromanttisen asiapitoiseen juridiseen järjestelyyn ovat tosiasiassa ryhtymässä ja voisivat pitää suhteensa onnellisena, menivät naimisiin tai eivät. Rakkaus, ilo, uskollisuus, sitoutuminen ja onni eivät ole seurausta häistä tai avioliitosta, eikä päinvastoin.
TykkääTykkää
On äärimmäisen vaikea olla kansasi erimieltä.
Avioliitto ollisikon asetettava uudestaan lainsäädännöllisen tarkastelun kohteeksi. Onko ylipäätänsä oikein, että valtio puuttuu toimillaan kahden ihmisen yhdessä sopimaan liittoon?
Avoliitto on edelleen suosittu ja hyväksytty tapa virallistaa liitto. Onko näillä ihmisille, joillekka se ei riitä, moraalista perustetta painostaa toinen ihminen avioliittoon, vain saadakseen käytännössä juridisen oikeuden toisen ihmisen omaisuuteen?
TykkääTykkää
Itse kosin kun ei kosintaa kuulunut, naimissa ollaan ja neljä lastakin jo. Sanoin heti ekoilla treffeillä että haluan naimisiin ja lapsia. Eipähän tarvi turhaa jäädä odottelemaan jos toinen ei ole samoilla linjoilla. Kosiminen tapahtui minun aloitteella vuosi seukkaamisen jälkeen, naimisiin mentiin 1,5v tapaamisemme jälkeen.
TykkääTykkää
Tämä ei kyllä yhtään vastaa Lillin kommenttiin. Häät eivät ole sama asia kuin avioliitto eikä parisuhteen hyvyyttä voi mitata sillä, miten hienot prinsessaunelmahäät on onnistuttu järjestämään. Miksi ihmeessä kirjoitus antaa sen kuvan, että parisuhteella itsellään ei ole niin väliä, vaan se on ajan tuhlaamista jos ei saa toivomiaan prinsessahäitä?
TykkääTykkää
Artikkelissa varmaan on paljolti totutta, mutta hieman yksipuolisesta näkökulmasta. Miespuolisena voin kommentoida, että parisuhteen alussa sanottu ”en halua lapsia ikinä” on usein pitkällä tähtäimellä ihan turha kommentti. Ihan sama, vaikka se olisi tatuoitu miehen otsaan ja vaikka sen olisi sanonut useaan kertaan. Kestää muutama vuosi, ja tämä asia tulee esille, kun naisen biologinen kello alkaa tikittää. Miestä on mielestäni siinä tapauksessa turha syyttää, ja toki yllättävä lapsiahetinyt-meininki on myös miehelle pettymyt.
Neuvona siis, että älä siis ota miestä, joka ei halua lapsia, jos itse tunnet, että tulet niitä haluamaan. Vaikka kuinka ois ihku ja komea.
TykkääTykkää
Ja sama neuvo toki pätee myös miehiin, jotka alkavat seurustelemaan naisen kanssa, joka ei ole kiinnostunut jälkikasvusta.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista – kyllä, teksti oli naisen näkökulmasta – ajattelin että pitäisikö kirjoittaa miehen näkökulmasta seuraava blogi.
TykkääTykkää
Tarkoitat siis, että teksti oli lapsia (ja ilmeisesti myös prinsessahäät) haluavan naisen näkökulmasta.
TykkääTykkää
Hyvä ajatus Heli, mutta pyydä sitten kirjoittajaksi joku mies koska muulla tavalla et saa blogitekstin sisältöä sellaiseksi että se todella kuvaisi miesten tuntoja ja ajatusmaailmaa. Nyt tietty vastannet tyyliin: ”Kuule, olen elänyt x-vuotta miehen kanssa jne.” Mutta se ei ole sama, ei koskaan. Emme me miehetkään ymmärrä miksi naisten logiikka toimii niin kuin se toimii – me kuitenkin (lähes kaikki) yritämme ymmärtää ja joustamme sen minkä voimme jotta naisella olisi parisuhteessa hyvä olla.
Tuo kirjoituksesi oli rivienvälistä luettavissa aika provokatiivinen, mutta jos tuo on oikeasti se millä tavalla naiset ajattelevat, en ihmettele että moni mies pistää jarrut päälle tai kääntää kelkkansa tms. kun aletaan puhumaan yli-innokkaasti lasten hankinnasta siinä samassa lauseessa kun nainen suunnittelee ostosreissua Ikeaan. Ja siitäpä se perheriita saadaan aikaan kun hän jossain vaiheessa kysyy mieheltä uudestaan hieman painavammin, mutta kepeäksi naamioituna, että mitä sä vastasitkaan siihen että….. ja jos mies ei ole kiinnittänyt huomiota naisen ilmaisemaan haluun lasten saantiin, niin voi pojat – sitten alkaa tapahtua! Hakkaa valitettavasti tosi-tv -ohjelmat 100-0.
TykkääTykkää
Täyttä asiaa! On nimittäin aika kova paikka, kun kesken hoitojen mies ottaa ja lähtee. Avioeropaperit tulee perästä postissa ja pian saatkin jo lukea lehdestä hänen lapsensa nimen. Siinä on kova pala purtavaksi – lapsettomuuden lisäksi. Onneksi aika parantaa haavat. Ja terapia. 😀
TykkääTykkää
Pahoittelen miten asiat ovat meneet – silti hienoa, että viestisi päättyy hymyyn!
TykkääTykkää
Kiitos ytimekkäästä kommentista vaikeaan aiheeseeni. Rohkaisevaa, kiitti vielä kerran!
TykkääTykkää
Miksi se on aina mies joka ei halua lapsia?
Miten lapsettomassa parisuhteessa vietetyt onnelliset vuodet onkin äkkiä ”heitetty hukkaan” sillä sekunnilla, kun jompi kumpi muuttaa mielensä lapsista eikä niitä saa/tule? Ei kai kukaan lisääntymishaluinen oikeasti ole niin tyhmä, että pariutuu tahallaan lapsia haluamattoman kanssa ja roikkuu suhteessa mankuen ja painostaen vuosikausia, vaikka kumppani on kantansa asiaan ilmoittanut heti alkumetreillä? Se ei ole ainoastaan tyhmää, vaan myös petollista ja todella julmaa. Lapsentekoon painostaminen koko parisuhteen purkamisen uhalla ei voi olla kolmekymppisille naisille (tai miehille) virallisesti suositeltava toimintamalli, eihän?
Jos yhteinen tulevaisuus on rakennettu sille oletukselle, että lapsia ei haluta jaloissa pyörimään ja suhde sitten kriisiytyy yhden biologisen kellon takia, niin kyllä vika on sen kellokkaan. Sama toimii toisin päin – jos naimisiin sännätään perheen perustamiseksi, eivätkä vauvavuodet kumppanin mielestä äkkiä enää tunnukaan hyvältä idealta, niin kyllä siinä on kriisin paikka yhtä lailla.
Kyse on yksilön tarpeista, yhteisistä sopimuksista ja luottamuksesta kumppaniin. Aikuisten ihmisten pitää pystyä kommunikoimaan halunsa ja toiveensa, tehdä niiden perusteella elämässään valintoja ja ennen kaikkea ottaa vastuu näistä valinnoista. Uhriksi heittäytyminen, syyllistäminen ja harhaanjohtaminen on väärin, vaikka kyse olisi sitten rakkaudesta tai vauvanteosta. Kyllä se Väestöliitonkin pitäisi tietää.
TykkääTykkää
Hear hear!
TykkääTykkää
Juuri näin! Vaihdetaanpa tämän kommentin ja alkuperäisen kirjoituksen paikkoja, niin johan saadaan oikeasti hyvää neuvoa ihmisille. 🙂
TykkääTykkää
”Me näemme Ikeassa ja kauppakeskuksissa nuoria pareja, jotka rakentavat yhteistä kotia. Ostetaanko tämä lamppu vai tämä? Tuo matto vai se toinen? Kelaa eteenpäin kahdeksan vuotta. Toisissa kodeissa mellastaa lapsiperhe, toisissa on tyhjät seinät.”
Kyllä sen yhteisen kodin voi vallan mainiosti rakentaa ilman niitä lapsiakin. Lisäksi tyhjät seinät kuuluvat just enemmän niihin mellastuskoteihin – eihän siellä uskalla pitää peilejäkään seinillä…
Mun mielestäni lapset eivät ole mitenkään välttämättömiä perheessä. Eikä sen toisenkaan osapuolen aikaa ja elämää kannata tuhlata siihen, että yrittää taivutella lisääntymään – vielä pahempaa on se, jos raskautuu ”salaa”. Lasta kun ei voi tietyn raskausviikon jälkeen enää perua, se vain sitten tulee ja on koko loppuelämän. (Minusta muuten on aika turha yrittää syyllistää toista siitä, että oma mieli muuttuu kesken parisuhteen, jos molemmat ovat sen alussa halunneet pysyä lapsettomina. )
TykkääTykkää
Tämä kolumni oli kyllä selvästi kirjoitettu lapsia _haluavan_ näkökulmasta. Siihen verrattuna tämä kommenttisi tuntuu tyhmältä. Yhtä hyvin voisin kommentoida tähän että no kyllä mun mielestä kasvissyöjäkin voi haluta perheen. Yhtä relevantti ja pätevä argumentti ei mihinkään.
TykkääTykkää
Minusta tämä kolumni on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että nainen aina haluaa parisuhteessa häät ja lapsia. Lapsia haluamattomana naisena ärsytti.
TykkääTykkää
Kun tyhmästi kirjoitetaan, niin tyhmästi vastataankin. Teksti on tyyliltään kuin teini-ikäisen angstausta.
Tässä kirjoituksessa oli niin karmea ja lapsia haluamatonta partneria syyllistävä sävy että ei mitään rajaa. (Minä, minä, minä, äitiys, äitiys, äitiys…)
Jos kerran lapsia haluaa välttämättä pukertaa maailmaan, kannattaisi siitä myös rehellisesti kertoa heti suhteen alussa. Ei ole mitään mieltä vedättää toista ihmistä silläkään tavalla, ja salaa toivoa että jospa sen mieli nyt kumminkin muuttuisi ja voitaisiin yhdessä tehdä söpö pikku vavveli.
TykkääTykkää
Artikkelin sisällön voisi tiivistää yhteen lauseeseen: ”Ota omat toiveesi vakavasti”. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin eikä ainoastaan lapsi-asiassa. Itse olen tullut jätetyksi, kun 7 vuoden aikana en edelleenkään alkanut haluta lasta. Tässä tapauksessa kävi niin, että molemmat ikäänkuin pettivät itseään: mies uskotteli itselleen, että nainen muuttuu ajan kanssa. Nainen puolestaan uskotteli, että mies on sujut sen kanssa, että lapsia ei ole tulossa. Aina ei ole helppoa erota, jos suhde on muilta osin onnellinen ja toimiva. Välillä siihen voi mennä useampikin vuosi ennenkuin ihmiset kasvavat ajatukseen pitkän suhteen päättymisestä ja toisaalta hinku saada lapsi vahvistuu.
TykkääTykkää
Omastakin mielestäni turhan yksipuolinen tämä lopputulema, vaikka aihe ja pointti ovatkin sinänsä päteviä. Voisi saman tien sanoa, että nainen, älä painosta miestä hankkimaan lapsia – ei siitäkään usein hyvä seuraa, vaan onnettomuutta. Ja sitten samat kaikki toisin päin, se sukupuoli nyt lienee näissä ihan sama.
Ja yhteenvetona, mikä tärkeintä: Ihmiset eivät eroa tarpeeksi. Kehittäkää itsetuntoanne, opetelkaa olemaan pelkäämättä eroja ja yksinäisyyttä, etsikää sitä omaa onneanne ja erotkaa suhteista jotka eivät tee teitä tyytyväisiksi. Ja askel pidemmälle, erotkaa myös suhteista jotka eivät tee kumppanianne tyytyväiseksi. Jos toista rakastaa, pitää hänenkin tarpeensa asettaa korkealle – ja joskus se tarkoittaa sitä että pitää jättääkin.
Puhukaa keskenänne. Rehellisesti.
TykkääTykkää
Tuttuja kokemuksia blogisa, ja voin hyvin jakaa sen tunteen ja allekirjoittaa neuvot joita Heli antaa.
…paitsi sitten viimeisen rivin ahdasmielinen seksismi iskee päin naamaa. Kun on ollut itse se mies, joka odottaa vuosia lapsien aikaa eikä sitä koskaan tulekaan, niin on aika rasittavaa lukea tuollaista syyllistämistä. Omakin suhteeni saatoi hyvin näyttää ulkoa siltä, että minä en olisi niitä lapsia halunnut. Vaan kun se ei ollut totta.
TykkääTykkää
Raamattukin sanoo: Lisääntykää ja täyttäkää Maa. Sitten kun jokaisella jälkeläiäsellämme on alle neliömetri Maata tilaa elää niin Jumala on tyytyväinen alamaistensa suoritukseen ja aivan ihan varmasti palkitsee ruhtinaallisesti ahkerat lisääntyjänsä!
TykkääTykkää
Rosa Meriläinen kirjoitti samasta asiasta Hesarissa 6.8., ainoastaan kärkevämmin. Näinä marimekkomaisten plagiaattien kaudella voisin sanoa, että mitäpä jos ensi kerran vain ihan linkittäisit suoraan sinne, missä alkuperäinen on.
TykkääTykkää
on jotenkin irvokasta käyttää sanaa ”investointi”,kun puhut parisuhteesta.tulee mieleen pahemman luokan kapitalisti…
TykkääTykkää
Nimenomaan! Onko parisuhde vain keino saada toisen sukusolut tai kohtu käyttöön?
t. kohtu
TykkääTykkää
Eikö Rosa Meriläinen kirjoittanut tämän täsmälleen saman kolumnin Hesariin jo monta kuukautta sitten?
TykkääTykkää
Olikos tämä se Väestönkasvuliiton blogi?
TykkääTykkää
Jahas. Voisi kääntää toisinpäin. Jos mies tulee parisuhteessa vastoin tahtoaan isäksi (käytän käytän mä pillereitä…) niin on voisi kirjoittaa että Nainen: Älä varasta miehen loppuelämää!
TykkääTykkää
kirjoituksessa ei puhuttu sanallakaan rakkaudesta,investoinneista kylläkin.Olipa kerrassaan erikoinen,markkinahenkinen tapa puhua parisuhteesta,missä rakkaus?Laskelmointia vaan,ihmisen elämä,kehdosta hautaan,no feelings?
TykkääTykkää
Aloitin aikoinaan suhteen naisen kanssa, joka vannoi ettei halua lasta. Viiden ja puolen vuoden jälkeen menimme naimisiin ja tästä vuoden kuluttua totesimme vaimon tulleen raskaaksi (ei siis taakaksi, vaan hedelmöitetyksi). Itselläni ei ollut mitään hinkua tulla isäksi, mutta se vain tapahtui. Ilman rakkautta tyttäremme ei ole jäänyt, vaan on ollut erittäin haluttu perheenjäsen, alusta huolimatta. Vanhempien tiet erosivat syistä, joita en lähde tässä sen enempää ruotimaan, mutta tyttärellämme on edelleen kaksi rakastavaa vanhempaa, joihin voi tukeutua. Nykyään en aio omaa äitiäni enää ”kiusata” uusilla jälkeläisillä, vaan sen saa tehdä pikkuveljeni, jos sille päälle sattuu. Itseltäni on piuhat katkaistu, joten sukulinjani jatkuu tyttäreni puolelta, mikäli niin on tarkoitus tapahtua.
TykkääTykkää
Eli elämä miehen kanssa kahdestaan on pelkkää tyhjyyttä? Ajattelikohan toi kirjoittaja lainkaan, miten vahingollinen hänen tekstinsä voi olla? Jos haaveilee prinsessahäistä ja näkee miehen vain siitosoriina, niin tottakai tulee olemaan parisuhteessa onneton.
Seuraava blogiteksti voisi käsitellä naisia, jotka haluaa miehestä vain lapset. Sitten kun lapsen on parin vuoden ikäisiä niin nainen nostaa lasten kanssa kytkintä, eli mies oli vain lasten hankkimista varten. Tällaisiakin tapauksia tiedän.
TykkääTykkää
Tämä osui niin lähelle… Kuusi vuotta odotin, toivoin. Ainoat riidat saatiin aikaan yhteisestä tulevaisuudesta, perheestä, omasta kodista. Mies sanoi haluavansa lapsia, sitten joskus. Mentiin naimisiin. Puoli vuotta sen jälkeen mittani tuli täyteen. En jaksanut enää odottaa ja toivoa. Lähdin. En kuitenkaan koe, että elämäni olisi varastettu. Onneksi.
TykkääTykkää
Miten paljon sitten naiset nykyään joutuvat ottamaan huomioon sen paineen, mitä läheiset, media ja yhteisöt heille asettavat? Se miten heitä ohjataan valitsemaan pari miehistä, jotka eivät lainkaan ole valmiita perheelle, jossa olisi kolme, tai useampia jäseniä.
Itse lähestyin asiaa kirjottamassani blogissa http://www.kotisatamandeitti.fi/index.php?m=member_blog&p=view&id=13283&sid=20582 kysymyksellä: ” Kykeneekö NAINEN perustelemaan IKÄRASISMINSA? ”
TykkääTykkää
Niinpä niin. Omassa suhteessani ”lasten aika ei ollut vielä”. Tätä kuuntelin 7 vuotta. Kun täytin 30, sanoin etten jaksa odottaa enää. Siinä vaiheessa mies tunnusti, ettei koskaan ole halunnutkaan lapsia, mutta ei uskaltanut sanoa aiemmin koska tiesi, että olisin lähtenyt. Minusta tuntui kuin koko suhde olisi ollut pelkkää valhetta alusta asti. Ikää on nyt 32, ei kumppania, ei lasta. Ensi kuussa aloitan hedelmöityshoidot yksin, koska en uskalla laittaa mitään sen varaan, että löytäisin ajoissa miehen joka lapsia haluaisi.
TykkääTykkää
Tarinasi ei ole lainkaan tältä planeetalta. Mikäli olet irtaantunut näin paljon todellisuudesta, toivon että välittömästi hakeudut psykiatriseen laitoshoitoon.
32 vuotias nainen saa halutessaan helposti miehen.
Sinulle varmasti sopiikin mies, jokalla on takana merkittävää elämänkokemusta, ymmärrystä ja tietotaitoa siitä, millaiset naiset oudoinmillaan voi olla.
TykkääTykkää
Ehdottaisin kyllä sulle itsellesi sitä laitoshoitoa, sen verran harhaiselta vaikutat. Ellet sitten ole laasasuskovainen trolli.
Jeesus sentään, ovatko lassukat löytäneet tiensä tännekin suoli24-palstoilta..?
TykkääTykkää
Minä olen se katkera tai ainakin hyvin surullinen keski-ikäinen nainen, joka tuhlasi vuosiaan vääriin miehiin: huonoa tuuria tai/ja valintoja siis useampi kuin yksi. Siinä itsevarmuus hapertui ja lopulta jäin yksin. Seuraavaksi lakkasin yrittämästä, luovutin. Sitten kun taas keräsin itsetuntoni muruset, olinkin liian vanha saamaan lapsia ja suren lapsettomuuttani joka ikinen päivä. Nyt tuntuu että näen vauvamahoja joka puolella. Aina kun olen sukulaislasten kanssa, olen hetken onnellinen, mutta lainaa se kaikki vain on, eron hetket ovat kerta kerralta vaikeampia. Toki omatkin lapset olisivat lainaa vain, mutta eivät ihan näin konkreettisesti ja näin lyhyillä laina-ajoilla. 😉 Minua ei myöskään kukaan kutsu minua äidiksi, koska sitä en ole.
TykkääTykkää
Onko Väestöliitto joku telaketjufeministien tukikohta? Kirjoituksesta ainakin saa sellaisen käsityksen: nainen, tee sinä ratkaisut. Vähät väliä miesten tunteilla ja mielipiteillä! Heillähän hedelmällisyysaikaa riittää.
Mihinkäs se psykologien ikuinen keskustelusuositus unohtui?
TykkääTykkää
Suomi on täynnä koulutettuja ja älykkäitä naisia jotka valitsevat väärän miehen parisuhteeseen? Parisuhde on kahden ihmisen vuorovaikutusta ja yhdessäoloa , ei toista ihmistä voi muuttaa!
TykkääTykkää
Eiköhän teidän feministien kannattaisi katsoa peiliin sen sijaan, että syyttäisitte aina toista sukupuolta ihan kaikesta.
TykkääTykkää
Yritysmaailmassa, jossa valinta johtotehtäviin tapahtuu ihmisen kykyjen mukaan, ei aivan toteudu kuntien- ja valtionhallinnossa. On havaittavissa trendi, että lainsäädännön ja niiden käytäntöjen luomisessa, on jonkinlainen toisen sukupuolen pyrkimykset paremmin huomioon ottava asennoituminen vallalla.
TykkääTykkää
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Ammentaako blogikirjoituksen nainen pohjimmiltaan elämän tarkoituksensa ja arjen motivaationsa lapsista – joita nyt on pakon edessä saatava tuon epäkiinnostavan hirviömiehen kanssa?
Nainen ”haluaa vaikeudet, joita äideillä on”. Ja prinsessahäät. Mikä on miehen osuus näissä vaikeuksissa ja kinkereissä? Mies ottaa häävelkaa, jotta saa maksettua mieleisen päivän vaimollensa. Mies kuuntelee nöyrästi esimiehensä v*ttuilua 50 tuntia viikossa, jotta saa kustannettua vaimon haluaman elintason kasvavalle pentueelle. Modernin perheen tavoin kotityöt jaetaan tasan – pitkän työpäivän jälkeen odottaa samanmoinen pieti kotona. Omaa aikaa on sitten joskus eläkkeellä. Yllättävän suurella tilastollisella todennäköisyydellä mies kuolee taakkansa alle sitä aikaisemmin.
Satiirin – ja alkuperäisen blogikirjoituksen – läpi kuultaa näkemys naisesta aktiivisena toimijana ja tahtojana. Mies on resurssi, jonka osa on jotenkin mahdollistaa naisen mieleinen toiminta. Ja unohtaa itsensä ja oma elämänsä.
Onko todella näin?
TykkääTykkää
Eletään onnellisena kunnes toinen haluaa lapsia ja jos toinen ei siinä vaiheessa haluakaan, niin yhteinen aika mitätöityy ”varastetuksi”. Sama logiikka pätee parisuhteen ”onnistumiseen” ylipäätään: jos ero tulee, niin kaikki meni hukkaan. Jos eroa ei tule, niin kuolee. Ja kuolleenahan sitä osaa arvostaa menneitä vuosia ihan uudella tavalla.
TykkääTykkää
Kyseinen kirjoitus on hyvin stereotypisoiva koskien heteroseksuaalisia oareja ja hyvin alentava koskien pareja ilman lapsia. Mielestäni on harvinaisen turhaa vahvistaa sukupuolitettuja uskomuksia siitä, kuka tahtoo lapsia ja prinsessahäitä ja ilman niitä tuntee vain surua ja kuka ei. Lause ”investointi tyhjään on katkeraa myrkkyä hänelle, joka haluaa käyttää kallisarvoisen aikansa rakastaakseen miestään ja tullakseen äidiksi” on kuin 50-luvulta.
Mikä on mahdollisesti vielä huolestuttavampaa on se kuva, joka annettaan pareista, jotka eivät hanki tai halua (tai saa) lapsia. Koska parisuhde ilman lapsia ei missään tapauksessa tarvitse tarkoittaa surullista pariskuntaa, joiden yhteiselo on ”nihkeää” ja kodin seinät tyhjät. Parisuhde ilman lapsia ei luuktavasti ole yhdessä vain tottumuksesta ja johtuen ”niistä joistakin hyvistä hetkustä”. Mitä kuvailet on huono suhde, parisuhde ilman lapsia ei kuitenkaan sitä välttämättä ole. Joten on turha vetää sellaisia yhtäläisyyksiä. Se on törkeätä niin heitä kohtaan, jotka valitsevat olla yrittämättä lapsia ja heitä kohtaan, jotka eivät siinä ikävä kyllä onnistu. Lapseton koti ei ole tyhjä koti, lapseton nainen (ja mies!) ei ole automaattisesti tyhjä ja surullinen. Eikä parisuhde ilman lapsia ole ajan haaskausta.
TykkääTykkää
Onpa taas yksipuolista. Ikäänkuin mies olisi se, joka lapsia ei halua ja vedättäisi naista vuosikaupalla?
Meillä oli juuri tasan toisin päin. Seurustelun alkuaikoina viesti oli ”Ei vielä, kun opiskellaan.”
Sitten se oli ”Ei vielä, kun asunnossa ei ole tilaa.” (2h+k)
Sen jälkeen se oli ”Ei vielä, kun molemmilla ei ole vakituista työpaikkaa.”
Nimim. ”Yhdessä 11 vuotta, naimisissa 7 vuotta, sitten riitti”
Biologinen kello se tikittää miehelläkin, vaikkei yhtä julmasti…
TykkääTykkää
No, jäi kirjoitusvirheitä ja hassuja lauseita, mutta mielipiteeni on varmasti selvä: näin ei pitäisi saada kirjoittaa perheistä ilman lapsia tai sukupuolista. On hyvä puhua toimijuudesta ja rohkaista puhumaan ja toimimaan suhteessa toisiin, kuunnellen itseään, mutta sen voi tehdä kirjoittamatta näin alentavasti sukupuolista ja pareista ilman lapsia.
TykkääTykkää
Hyvätuloinen, koulutettu, pitkä ja komea mies, josta en vaan voi päästää irti, mutta hän ei halua lasta. Yhyy, tämä on nyt jonkun muun vika. Ikää on jo 35 ja biologisesta kellosta sojottaa jouset ulkona. Onko mies aina se naisen toiveiden toteuttaja?
TykkääTykkää
Hei, huomasittehan Helin vastauksen kommentteihinne: https://vaestoliitonblogi.com/2013/10/08/nainen-ala-varasta-kahdeksaa-vuotta-miehen-elamasta/
TykkääTykkää
Aika epätoivoinen yritys pelastaa kasvonsa. Koko asetelma on alusta asti täysin järjen vastainen ja suorastaan rasismiin verrattavaa vihamielisyyttä huokuva ”mielipide” toisenlaista elämäntyyliä eläviä kohtaan.
TykkääTykkää
Periaatteessa hyvä kirjoitus. Tosin myös mies voi olla se, jonka elämästä varastetaan vuosia monin eri tavoin.
Oma esimerkkini on se, että parempituloinen ja nuorempi ex-vaimoni hallitsi kaikkea perhe- ja kotisuunnittelua ja sai kaiken, oman mielenterveyteni ja työurani rakentamisen kustannuksella. En halua kuitenkaan kärjistää: minullakin oli pitkälti samoja unelmia: pari lasta, rivitaloasunto jne. Niiden toteutuessa aiemmin eheä parisuhde kuitenkin muuttui. Koska olen kiltti mies, hoidin lapsia kotona kotihoidontuella useita vuosia, tein muut kotityöt silloin kun vaimo oli lasten kanssa, hoidin asuntokaupat, veroilmoitukset, nurmikot, lumityöt jne. Lisäksi vaimo valitti koko ajan, miten rankkaa hänellä on. Yöllä tuudittelin vauvoja monta tuntia ja hieroin imettämisestä jumissa olevia naisen hartioita oman jaksamiseni kustannuksella. Suostuin myös siihen, että hänen työnsä ja hänen melko joustamaton kasvatusnäkemyksensä määrittelevät kaiken sen, miten arki eletään, mistä asunto hankitaan jne. Muutenkaan hänen kokemustaan asioista ei saanut kiistää, edes sitä, miten hän määrittelee minut ja minun motiivini. Kuultakoon toistakin osapuolta -periaate ei vain pätenyt. Omaa tutkijanuraani tai sosiaalista elämääni sitten yritin jatkaa, jos aikaa ja voimia jäi. Yleensä ei jäänyt.
Seurauksena tästä masennuin. Tuli riitoja, kun en enää jaksanut. Ärähtelin lapsille siitä, miten paljon he työllistävät äitiään (koska vaimo valitti ja stressasi itseään jatkuvasti lapsista, enkä enää jaksanut pidätellä). Sain syytöksiä kodin, vaimon ja lapsen väheksymisestä, jos joskus iltaisin uskaltauduin käymään oman ammattialani keskustelutilaisuudessa. Siitä huolimatta, että vaimo oli kahdeksan tuntia päivällä omassa ammatissaan.
Nyt olen eronnut. Ei ole enää rivitaloasuntoa, ei vaimoa. Ikääkin alkaa olla sen verran, että uuden parisuhteen löytäminen on vaikeaa, toisin kuin nuoremmalla vaimolla, jolla biologinen kello ei enää tikitä, koska on jo kaksi lasta. Lapsia näen tapaamisoikeuden puitteissa. Oma urani, kutsumukseni ja elämäntehtäväni, on pitkälti viivästynyt ja kärsinyt, ja pelkästään taloudelliseltakin kannalta maksan siitä laskua hamaan hautaan asti astetta pienempinä palkkoina ja eläkkeinä. Tätä ei kuitenkaan oteta huomioon elatusapuja määriteltäessä.
Minulta on tietyllä tavalla viety kymmenen vuotta elämästä ja annettu tilalle syyllisyys naisen elämän pilaamisesta – vaikka hänellä on kaikki se, mitä hän halusi ja mitä minulta puuttuu.
Silti en valita. En voi ainakaan toivoa, että nykyisiä lapsiani ei olisi olemassa. Olen nyt tässä enkä muuta voi. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa, mutta sen voi kääntää positiiviseksi tulevaisuudeksi. Ei auta kuluttaa elämäänsä katkeruudessa, vihassa tai pelossa, vaan vapaudessa rakentaa elämäänsä eteenpäin. Minun on tosin helppo sanoa näin, sillä tiedän antaneeni kaikkeni enkä siksi koe jääneeni velkaa. Elämää ei voi suunnitella eikä alistaa toista ihmistä omiin suunnitelmiinsa. Tavalla tai toisella siinä aina pettyy, vaikka kumppani taipuisikin omaan suunnitelmaan.
Parisuhde ei voi rakentua sille, että omat haaveet toteutetaan. Ei tosin sillekään, että suostuu toisen haaveisiin. Eikä sille, että näistä tehdään katkera kompromissi tai muu vastakkainasettelu, johon juuri tuo ”varastaminen” viittaa. Parisuhde on jo sinänsä uusien haaveiden ja tavoitteiden asettamisen paikka, jotain, johon molemmat tuovat omiaan, mutta jonka pitää muodostua parisuhteen (!) tulevaisuudeksi, ei jomman kumman puolison tulevaisuushaaveiden toteutumiseksi. ”Minä” ei ole koskaan parisuhteessa vaan ”me”. Mutta nykyaikana, kun ihmiset ovat tottuneet yksilöllisten kulutusvalintojen vapauteen, ja kilpailuun työpaikoilla ja muussa sosiaalisessa elämässä, parisuhteesta on tehty kestokulutustuote: se omistetaan, sillä pitää olla tietyt halutut ominaisuudet, sen voi vaihtaa uudempaan.
Mitä jos alkaisimme suhtautua toisiin ihmisiin ihmisinä, ei parisuhdetoiveautomaatteina, ja elämään elämänä, ei jonakin omien yksilöllisten halujen tai vallitsevien elämänmallien toteuttamisena? Mitä jos alkaisimme suhtautua itseemmekin vapaammin ja avoimemmin?
TykkääTykkää
Hauskoja nuo tekemäsi ”kotityöt”: asuntokauppojen teko (noin 3h per vuosi), veroilmoituksen teko (2h per vuosi), nurmikon leikkuu (1200m2 tontilla 1h x max 10 per vuosi) ja lumityöt jotka ihan tosi kiva tehdä ja korviakin saa lepuuttaa ainaiselta lasten riitelyltä (2h x 10 per vuosi). Yhteensä 35h per vuosi.
Aivan eri lukemissa liikutaan kun puhutaan aikuisten oikeesti kotitöistä: pyykinpesu 30min/pvä, kaupassakäynti ja ostosten lataus kaappeihin 30min/pvä, ruuan valmistus vähintään 30min/pvä, tiskaus koneella (lataus,tyhjennyys)+kattilat,pannut käsin 15min/pvä. Läksyissä auttaminen, kokeisiin preppaus 1h/vko koko vuodelle jaettuna. Imurointi, pöytien pyyhkiminen,vessat: 2h/vko. Kausivaatteiden+ jalkineiden vaihto (talvi->kevät->kesä->syksy->talvi, noin 8h/vuosi). Haravointi syksy+ kevät 3h/vuosi, Pakastimen sulatus+ pesu+ jääkaappi, uuni, kaapit, laatikot ja muut keittiössä 10h/vuosi. Ikkunoiden pesu 3h/vuosi, autojen pesu, vahaus, imurointi (juu, naisten hommia nämäkin: 10h/vuosi). Pakkaamiset ja purkamiset matkoille 6h/vuosi. Vaatteiden, jalkineiden ja harrastusvälineiden, kavereiden synttärilahjojen jne shoppailu 20h/vuosi. Jo pelkästää näistä tulisi 855h/vuosi (ja näissä tuntimäärissä jos mennään, niin voi sanoa ettei vieraita kehtaa kutsua). Ja tässä ei nyt ole laskettu vauva-aikojen erityistarpeita 24/7 eikä myöhempien aikojen kirjastokäyntejä, satujen lukemisia, heurekoissa ja eläintarhoissa sun muissa käyntejä. Eikä vieraita varten uhrattuja siivous- ja ruuanlaittosulkeisia (miehen ottaessa vastuualueekseen oman työpöytänsä siivouksen).
TykkääTykkää
Et vissiin lukenut ihan huolellisesti. Sanoin: ” – – tein muut kotityöt silloin kun vaimo oli lasten kanssa, hoidin asuntokaupat, veroilmoitukset, nurmikot, lumityöt jne.” Eli tein pitkälti muut (kuin em. välittömät lapsenhoidolliset) kotityöt, kuten pyykkäykset, ruokaostokset, vessan siivoukset, lasten lelujen ja vaatteiden ostokset, muut ostokset, tiskit, imuroinnit, varaston järjestäminen (meni yllättävän usein sekaisin, kun muut eivät välittäneet järjestyksestä), lasten lelujen kerääminen, lasten tavaroiden pakkaaminen viikottain (onneksi) läheiseen mummolaan JA sitten niiden lisäksi vielä nuo muut mainitsemani. Vaimo hoiti kyllä etupäässä ruoanlaiton, enkä tehnyt noita muitakaan kotitöitä aivan kaikkia yksin, mutta exä koki, ettei hän ehdi / jaksa / kykene esim. käymään kaupassa lasten kanssa ym. koska hartiat menee jumiin vaunuja työntäessä ja halusi omistaa vapaa-aikansa kotona lapsille (mikä tietenkin on vastaansanomaton argumentti) jne. Autoa ei onneksi ollut, mutta julkisilla veinkin sitten lapsia neuvolaan, lääkäriin ym. terveydenhoidollisiin juttuihin, avoimeen päiväkotiin (jossa siis piti itse olla koko ajan paikalla) jne.
Sitä paitsi noista muista hommistakaan et tiedä, millaisia meillä oli (on niin helppoa ”tietää” toisen elämästä…). Asuntokauppojen yhteydessä mm.putkiremontin organisointia aiemman asukkaan itse luvatta remontoimaan kylppäriin, asunnon myyntiä itse ilman välittäjää, rivitalorakentajan konkurssipesän selvittelyä pankin ja myyjän ja pesän velkojien kanssa. Veroilmoituksetkaan ei ole niin yksinkertaisia kaikilla: kotitalous-, työmatka-, ammattialavähennyksiä, kuittien haalimista jne. Lumitöitäkin oli tossa menneinä talvina aika lailla, koska piha oli pieni (ei ollut paikkaa, mihin lumet laittaa, joten parimetrisiä kekoja vain kasaamaan) ja lapsille piti saada leikkitilaa. Keskimäärin varmaan 20 min / talvivuorokausi (tämä ei ole liioittelua).
Joka tapauksessa mun pointti oli nimenomaan olla rakentamatta vastakkainasetteluja. Senkään takia en näe mielekkääksi ruveta luettelemaan tämän enempää, vaan kuittaan vain sanomalla ”jne.”
TykkääTykkää
Etäisänä pitää sanoa, että älkää hyvät miehet ikinä menkö hankkimaan omia lapsia! Miksi mies kokee alitajuista pelkoa ja kauhua lapsenhankkimisen tullessa puheeksi? Koska jokainen mies nykyään tietää millainen emotionaalinen ja taloudellinen riski lapsen hankkiminen on.
50 % avioliitoista päätyy eroon. 90 % lapsista päätyy äidilleen. Lähivanhemmalla on oikeus muuttaa vaikka toiselle puolelle Suomea, eikä etävanhempi voi käytännössä asialle yhtään mitään. Mies on totaalisen heittopussin asemassa perheoikeudellisissa kysymyksissä. Eihän äidin ole pakko edes antaa isän nähdä lastaan, jos haluaa. Lähivanhemman ei tarvitse noudattaa tapaamissopimuksia, eikä mikään oikeus pysty veistelemään sellaista sopimusta, jota lähivanhemman pitäisi noudattaa. Äiti vieraannuttaa isän lapsestaan jos niin haluaa.
Tämä ei ole dissausta lapsia kohtaan. Lapsi on mahtavin asia joka elämääni on ilostuttanut. Valitettavasti mies ei voi koskaan saada lasta. Lapsi on aina äitinsä omaisuutta ja tiukan paikan tullen äiti vie lapsen mukanaan ja rakastava isä kutistetaan maksumiehen rooliin. Sinun tehtäväsi on ikävöidä lastasi sydän karrella ja maksaa siitä perheonnesta, josta itse et pääse osalliseksi.
Vaikka olen aina tiennyt haluavani lapsia ja ystävät / sukulaiset pitävät minua luontaisena isänä, en voisi kuvitella enää ikinä hankkivani lasta. Siksi olen varaamassa aikaa vasektomiaan. Voin kyllä alkaa isäksi jonkun yh-äidin lapsille, koska silloin vanhemmuussuhteesta puuttuu se kiristyslenkki, jonka jokainen nainen tietää ja joka tulee pienemmässäkin perheriidassa viiden minuutin jälkeen joko riveiltä tai rivien välistä ”Jos ei elämä suju kuten minä haluan, lähden ja otan lapset mukaani ja kynin sinut puhtaaksi”. Luojan kiitos elatusvelvollisuus ei koske kenenkään muun lapsia.
Vasta kun isän oikeudellisesti heikko asema tunnustetaan poliittisen eliitin ja (naisvaltaisen) virkamieseliitin taholta — vasta kun isien oikeuksia aletaan parantamaan ja vanhemmuudesta tehdään tasa-arvoista — vasta sitten miehet uskaltavat jälleen tehdä lapsia.
Lapsen hankkiminen miehen näkökulmasta on hyppy kielekkeeltä alas pimeään tuntemattomaan. Selviytymisen tilastolliset riskit ovat niin huonot, ettei kukaan asian tiedostava halua tieten tahtoen ottaa sellaista riskiä. Nainen pitäisi tuntea läpikotaisin ja pitäisi pystyä ennustamaan toisen aivoitukset vuosien päähän, joka käytännössä on mahdotonta. Ei elämänsä tärkeintä asiaa ja kymmenien tuhansien eurojen taloudellista vastuuta voi kerta kaikkiaan laskea toisen ihminen hyväntahtoisuuden varaan.
TykkääTykkää
Kirjoitat erittäin hyvin, eikä kertomasi ole mitenkään ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Suomeen näitä uusia ”maksumiehiä” tulee joka vuosi 50000-100000 lisää.
Naisten taipumus vierraannuttaa lapsi tai lapset isästään, on huolestuttavan yleistä. Onko tietoa siitä, onko tähän yhteiskuntajärjestelmässä hyväksyttävänä pidettävä teko, tulossa rikosoikeudellisesti rangaistavaksi?
TykkääTykkää
Olen samoilla linjoilla. Katselin vierestä kun tuttavani vaimo päätti lastenhankinnan jälkeen avioliiton tunnustaen ettei koskaan aikonutkaan jatkaa avioliittoa kun lapset oli hankittu. Ja hän vaikutti ihan normaalilta, mukavalta naiselta. Tuttavani päätyi maksumieheksi ja lapset äidille. Olen ymmärtänyt, että tämä on aivan normaalia. En usko, että olisin tuttavani tavoin edes hengissä sellaisen myllytyksen jälkeen. Lapset olisivat ihan kivoja, mutta tapaus tuhosi luottamukseni vastakkaiseen sukupuoleen täysin. Kaikki naiset eivät ole tietenkään sellaisia, mutta en aio ottaa moista riskiä varsinkin kun puolet avioliitoista päättyy avioeroon.
TykkääTykkää
Minua harmitti lukea näin yksipuolinen artikkeli. Koko artikkelin loppuun asti olin varma että kirjoittajalla on hieno koukku lopussa jolla rikkoo alussa antamansa stereotypiset sukupuoliroolit. Petyin raskaasti ja huomasin hukanneeni aikaa. Myöskin kirjoittajan vastaus vähän jäi harmittamaan koska näinkin vakavan ja raskaan asian olisi voinut kirjoittaa täysin sukupuolivapaasti.
TykkääTykkää
Mun mielestä tässä oli selkeä näkökulma. Ei ehkä kauhean hyvin kirjoitettu, mutta pointti oli selkeä: se on kirjoitettu sellaisen naisen (vaikka ihan varmasti myös toimii minkä tahansa puolen näkökulmana) näkökulmasta, joka aloittaa parisuhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka venyttää ja viivästyttää päätöstä jälkikasvusta, koska ei ehkä halua niitä lapsia, mutta haluaa kuitenkin jatkaa siinä suhteessa.
Kyllä se siitä näkökulmasta tuntuu väärältä, epäreilulta, jopa julmalta.
Ei tässä otettu kantaa siihen, että on paljon ihmisiä, jotka eivät halua lisääntyä, joille perhe on yhtä kuin se yhteinen koti ja ne ihmiset, joiden kanssa elää. Tai mikä nyt ikinä onkaan jokaiselle se perheen määritelmä.
Mä ymmärsin sen niin, että tässä haluttiin vaan muistuttaa, että jos olet tilanteessa, missä haluat niitä lapsia mutta puolisosi ei ole varmasti sanonut (vaikka olisikin itsekseen päättänyt) _ei_ vaan pitkittää päätöstä, niin ota omat toiveesi vakavasti ja tee asialle jotain. Mitä se sitten ikinä on, se on varmasti jokaisen oma päätös.
Tässä on myös (kyllä, tyhmästi vain miessukupuolelle suunnattu) viesti puolisolle, että älä varasta toiselta aikaa. Mun mielestä se on kärjistetysti sanottu, mutta ehkä ihan syystä: jos tiedät ettet halua jälkikasvua, mutta ET OLE SANONUT SITÄ ÄÄNEEN puolisollesi, koska haluat edelleen hänen kanssaan elää, niin ole reilu ja puhu asiasta. Anna puolisollesi se mahdollisuus, että tekee päätöksen yhteisestä loppuelämästä perustuen ihan ääneen sanottuihin tosiasioihin.
TykkääTykkää
”Takana pitkä parisuhde, josta ei tullutkaan mitään. Eikä suhde tuntunut edes hyvältä!”
Sitä saa mitä tilaa.
TykkääTykkää
Kivasti aikuinen nainen ilmeisesti ei ole missään vastuussa teoistaan… Jos hän naiivisti on viettänyt jo useamman vuoden parisuhteessa ja miehen pää ei edelleenkään ole taipunut naisen tahtoon, jatketaan tätä väsytystaistelua vielä siis ehkä jopa viisi vuotta? Onko nainen keskimääräisesti niin kuuro, että jos/kun lapsi-keskustelu on käyty (toivottavasti) viimeistään ensimmäisenä vuosipäivänä ja mies on sanonut ettei ole kiinnostunut lisääntymään, niin nainen ignoraa tämän ja ”rakkauden” tms. nimissä jatkaa parisuhteessa elämistä ja epätoivoisesti yrittää muuttaa miehen mieltä. Eli aiheuttaa tasaisin väliajoin riitoja aiheesta, toisin kuin hyväksyisi, että toinen ei halua lapsia ja että ehkä pitäisi lopettaa tämä parisuhde ja etsiä joku muu, joka haluaa sinappikoneen.
Muutenkin tämä ”haluan lapsia” on pelottavan usein vain epämääräistä hellyydentarvetta, mikä tiedostamattomana johtaa pelkästään pettymyksiin. Kun 14v. Jedi-Mustikka kertoo olevansa raskaana ja että Kaneli-Roopen (16v roikkupöksy-skeittari-räppääjä) kanssa aikovat muuttaa yhteen ja mennä naimisiin parin vuoden päästä, niin eipä äiti 15 vuotta sitten funtsinut tätä skenaariota, kun ”mä olen NIIN täynnä rakkautta ja haluaisin antaa sitä ihanalle käärölle ❤ ".
Ja kun ennakko-odotuksina "täydelliselle elämälle" on myös "prinsessahäät", niin voi odottaa pelkästään laatu-parisuhdetta, koska "aikuinen nainen" ANSAITSEE saada prinsessahäät. "Koska mä olen hyvinkoulutettu ja mulla on hyvä mies, joka rakastaa mua, eikä me voida tehdä lapsia avioliiton ulkopuolella, koska mun vanhemmat ja parhaat tyttökaverit syyllistävät mua muutenkin, koska ollaan seukattu Peran kanssa JO kolme vuotta."
Yksin eläminenhän ON raastavaa yksinäisyyttä, eli on epäonnistuja, eikä mitenkään voi olla onnellinen, jos ei ole toista ihmistä vieressä spuunailtavana. Naisen on mahdotonta olla tyytyväinen itsekseen. Mies + naimisiin + lapsia, niin ei tarvitse tutustua itseensä ja kun lapset muuttavat pois, niin mitäs sitten? Tervetuloa tyhjyys, kun ei olekaan enää "äiti", vaan "pelkkä vaimo". Silloin katsotaan Sinkkuelämää DVDt, päätetään että "ei ole elänyt omaa elämää" ja jätetään mies. Mutta kun ei ole koskaan elänyt yksin, ensimmäisen tuttavuuden kanssa jo aletaan harkita seukkaamista, eikä hyväksytä sitä faktaa että koetut tunteet ovat pelkästään uutuudenviehätystä.
Mites olis, jos ainakaan alle 25 vuotiaiden ei annettaisi puhua parisuhteistaan, kuin ne olisivat "loppuelämän pituisia" ja keskusteluissa puhuttaisiin enemmänkin "noh, te kokeilette, millaista toi parisuhde-meininki on… Ettekä ala lisääntymään, ennenkuin olette pari kertaa käyneet yhdessä reppureissaamassa etelämmissä maissa."-hengessä? Kun KAIKKI onnellisuus ehdollistetaan parisuhteeseen ja sen em. "lieveilmiöihin", niin epäonnistumiset tuhoavat ihmisiä aivan liikaa. Ja katkeroittavat.
Nimim. "37v.lapseton sinkkumies, joka voisi ihan hyvin lisääntyä kivan naaraan kanssa, mutta aikaisintaan vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Ja kertoo tämän heti ekoilla treffeillä. Eikä ihmettele, miksi on sinkku."
TykkääTykkää
Väestöliitto. Jälleen yksi feminismin ilmentymä.
TykkääTykkää
Kamalaa kun ihmiset valittaa, eikö ymmärretä että tässä blogissa on vain yksi näkökulma ja tarkoitus ei ole antaa ymmärtää että mies on aina se villi ja vapaa joka ei halua asettua aloilleen ja nainen aina joku lasta ja satuhäitä mankuva reppana..?? Oma parisuhteeni menee kylläkin tämän kuvauksen alle: 4 vuotta yhteistä taivalta takana ja asumme edelleen omissa osoitteissa. Minä olisin ollut valmis avoliittoon jo pari vuotta sitten, mies ei taida olla koskaan…saatika sitten ne häät ja lapset. Pillahdin itkuun kun luin tämän blogitekstin ja tajusin että odottaminen ja loputon ymmärrys miestäni kohtaan ei auta. Muutama vuosi kun vielä vierähtää niin ero on edessä kun biologinen kello alkaa itsellä tikittää ja tämä mies ei ole niitä pienokaisia minulle valmis antamaan. Asia kyllä tiedostetaan molemmin puolin mutta on vaikeaa tehdä mitään kun kuitenkin rakastaa toista ja pelko yksin jäämisestä on suuri. Eroaikeita on käyty läpi kymmeniä kertoja mutta se kipu sillä hetkellä on aina tuntunut niin raastavalta että on päätetty jatkaa. Kyllä, mieheni on varastanut elämästäni vuosia elättelemällä toiveita riistäen ne sitten pois kun joku käänne tipauttaa takaisin maan pinnalle ja saan taas todeta että tuo mies ei halua minua loppuelämäkseen. Loppukaneettina kuitenkin: En ole ainoa jonka elämä valuu hukkaan, myös mieheni tuhlaa aikaansa minuun. Loppupeleissä siis vaikka parisuhteen toinen osapuoli olisi se joka särkee toisen tulevaisuuden haaveet, molemmat menettävät paljon, niitä arvokkaita vuosia joita jokaisella on vähän ja jotka tulisi käyttää arvokkaasti.
TykkääTykkää
Ite oon nuori nainen, joka ei haluu lapsia. Ja koko ajan on semmonen pelko perseessä, että jää mies saamatta tän päätöksen takia. Tähän mennessä en oo tavannu yhtäkään sellasta miestä, joka niitä ei haluais. Enkä todellakaan haluu miestä, joka jakaa kyllä ajatuksen lapsettomana pysymisestä mut ei muuten kohtaa mun ajatusmaailmaa millään tavalla. Sanomattakin on siis varmaan selvää, että mun on ihan äärettömän vaikee käsittää tätä ”naisten” ongelmaa siitä, että se tuleva mies EI HALUA lapsia: niitä lapsia haluavia miehiä kun tuntuu olevan suorastaan enemmän kun laki sallii!
Kysymys kuuluukin ehkä niin, että miksi sitten samalla tavalla ajattelevat eivät kohtaa toisiaan? Miksi se lapsia haluava nainen aina päätyy yhteen semmoisen miehen kanssa, joka ei halua lapsia ja vice versa? Mä en ala tekemään kompromisseja tässä lastenhankintakysymyksessä ja mies sen varmasti multa myös kuulee – mielenkiintoseks tilanne muuttuukin sit nimenomaan tuossa toisessa blogitekstissä mainitussa tilanteessa: ”rakkaus vai lapsi”? Ei kai se auta ku vaan toivoo, että yhessä vietetty aika, yhteiset vuodet ja se kaikki hyvä, mitä suhteessa sillä hetkellä on, menee tulevan miehen lapsenhankintahurman edelle.
TykkääTykkää
Ihan samat pelot täällä. Olen viime aikoina todennut että mulla on lähipiirissäni enemmän lapsia haluavia miehiä kuin naisia. Olen kuitenkin varautunut siihen, etten välttämättä ikinä löydä sellaista miestä jonka kanssa olen samalla aaltopituudella JA joka ei myöskään haluaisia lapsia. En haluaisi elää loppuelämääni yksin, mutta jos vaihtoehtona on hankkia lapsia vasten tahtoani olen valmis elämään yksin.
TykkääTykkää
Sama täällä. Ne harvat orastavat suhteet joita on ollut, ovat kaatuneet heti alkutekijöihinsä siksi, että olen ilmoittanut varhaisessa vaiheessa että lapsia ei sitten tule. Missä ovat ne miehet, joilla biologinen kello ei tikitä? Netissä niitä riittää, mutta tosielämässä, tosipaikan tullen meneekin pupu pöksyyn – tai sitten ei tiedetä, mitä halutaan.
Noh, odottelen vielä 15 vuotta. Sitten viisikymppisenä ja hedelmällisen ajan mentyä ohi toivottavasti löytyy joku.
TykkääTykkää
Miksi moinen passiivisuus? Jo tilastollisestikin, löytyy sinulle Suomesta lähes miljoona vapaata miestä, sinun ei tarvitse muuta kuin valikoida haluamasi.
Toivottavasti löydät ajatusmaailmassasi olevan syyn nykyiseen tilaasi, ja pääset valittamisen sijasta toteuttamaan itseäsi seuraelämän ihanassa maailmassa.
TykkääTykkää
Markusespoosta: Olen miettinyt, että missähän nää vapaat miehet asustaa ku niitä tuntuu olevan niin vaikeaa löytää. Koska, usko tai älä, ei oo tullu sellasta tilannetta vielä kertaakaan vastaan, että olis voinu vaan ”valikoida haluamansa”.
TykkääTykkää
Näitä vapaita miehiä asuu sinunkin lähelläsi.
Naiset kertovat siitä, miten vaikea heidän on käsitellä sitä valtavaa määrä parisuhteeseen halukkaita miehiä. Monella naisella on ollut mahdollisuus tavata joka päivä, jopa kaksi tai useampi vapaa, heidän tiukkojen kriteeriensä mukainen mies.
Miksi odottaa, mikäli tuntee vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan?
TykkääTykkää
Onko nää naiset jotain supermalleja? Koska kyllä mun ja mun ystävien kohdalla tuo mainitsemasi ”valtava määrä parisuhteeseen haluavia miehiä” kuulostaa hyvin utopistiselta. 😀
TykkääTykkää
Utopistista se todellakaan ole. Naisen ei tarvitse olla mitoiltaan ja ulkonäöltään malli, vaan käytännössä lähes kaikilla naisilla on mahdollisuus päästä dominoivaan asemaan, jossa he voivat valita juuri niiden alphaurosten joukosta se kaikista mieleisin.
Kuinka tämä sitten on mahdollista? Se on mahdollista siksi, että te naiset olette tulleet entistäkin laiskemmiksi tavoitellessanne itsellenne paria. Kun sinä lähdet tosissasi etsimään itsellesi mieleistä miestä, sinulla juurikaan ole kilpailioita. Sen tavoitelluinmankin poikamiehen saat juuri sinä, kun vain haluat. Kaikki on sinusta kiinni. Mikäli tietosi ja taitosi ei tälläiseen riitä, miksi et kysyisi apua?
TykkääTykkää
Hmm, vai niin. Yleensä mun tie vie suorinta tietä friendzonelle, yrityksistä huolimatta. Ehkä oon vaan palikka kun en tajuu, mitä teen väärin. :DD Ja Annika: Kiitos tsempistä. 🙂
TykkääTykkää
Markusespoosta: Henry Laasanen, sinäkö siellä? Tiedätkö muuten kuulostavasi ihan self-help-kirjalta?
”Sen tavoitelluinmankin poikamiehen saat juuri sinä, kun vain haluat. Kaikki on sinusta kiinni.”
Tässä on nyt oletuksena, että olisi olemassa tämä myyttinen alfauros, jota kaikki naiset tavoittelevat. Alfauroksen ominaisuudethan on laasaslaisten piireissä kutistettu joko ulkonäöksi, menestykseksi jollakin alalla, kuuluisuudeksi tai rahaksi. Näitä ominaisuuksia sitten toitotetaan Jumalan tosina ja yleistetään suurimpaan osaan naisista päteväksi, että naiset haluavat juuri tällaisen myyttisen alfauroksen.
Todellisessa maailmassa, missä ihmisen käyttäytymistä ei voi yleistää muutamaan muuttujaan sidotuksi, alfaurosteoria lakoaakin yhtä nopeasti kuin leikkokukka Saharassa. Ihminen hakee kumppanistaan monien asioiden yhdistelmää, johon kuuluu paljon muutakin kuin halutun kumppanin varallisuus, ulkonäkö, kuuluisuus tai menestys. Ei ole ollenkaan kohtuutonta vaatia suhteeseen sellaisiakin ominaisuuksia kuin yhteenkuuluvuuden tunnetta, epämääräistä tunnetta siitä, että juuri se toinen ihminen herättää käytöksellään ja olemuksellaan kaipausta hänen seuraansa, tunnetta siitä, että juuri tuon ihmisen kanssa haluaa jakaa elämänsä hetket ja rakastella sekä rakastumisen tunnetta ja vastarakkautta. Eri ihmiset myös haluavat eri asioita kumppaniltaan, mikä lisää kumppaninmuodostuksen monimutkaisuutta entisestään Tämä ei vain mene usein laasaslaisten kalloon, koska se ei sovi yksinkertaistettuun teoriaan naisen käyttäytymisestä.
Pumpulipupulle haluan sanoa, että tsemppiä kumppanin etsimiseen. Monesti asioita alkaa tapahtua, kun on tyytyväinen itseensä ja tietää mitä haluaa, eikä odota mahdollisen kumppanin korjaavan asioita elämässä, joihin ei ole itse tyytyväinen. En sano tätä sinuun viitaten, että juuri sinä tekisit näin. Ihan vain yleisenä kommenttina. Rakkaus saattaa tulla vastaan odottamattomissa paikoissa, itselläni käytännössä kesätyöpaikassa.
Samanhenkisyys monessa eri asiassa pitää yhdessä. En sano, etteivätkö hyvinkin erilaisilla ihmisillä voisi olla hyvää parisuhdetta. Sanon vain, että luulen parisuhteen ylläpitämisen olevan silloin vähän vakeampaa kuin samanhenkisillä ihmisillä.
TykkääTykkää
”Markusespoosta: Henry Laasanen, sinäkö siellä?”
En ole Henry, vaan ainoastaan Markus Heikkinen Espoosta. Kiitos tästä ansaitsemattomasta kunniasta.
TykkääTykkää
meitä on kyllä. älä menetä toivoa. sä itse määräät elämäsi tahdin, muiden sinuun projisoimat toiveet jostain utopistisesta normista eivät tarkoita yhtään mitään.
itse olen 33v mies, ja lapsettomuuteni on täysin biologian päättämää.
en tosin voi tarjota itseäni seuraksesi, lapsettomuuteni on tehnyt minusta hyperitsenäisen kyynisen paskiaisen. urani on aika pitkällä, mutta olen tyylipuhdas ”vaikea ihminen”.
ei ole kovin mukavaa kuunnella mm. bloginpitäjän (kts hesarin video) ja oman ympäristöni vihjailuja ja taktista ”ihastelua” siitä kuinka paljon jälkikasvu on tapa kasvaa ihmisenä.
koomista tosin on se, että tämä syytös tulee myös heidän suunnalta jotka ovat hurahtaneet ”krooniseen” vihkiytymiseen. vihille mennään jotakuinkin viidensien treffien jälkeen, lapsi on aiheena siinä vaiheessa kun treffien määrä on vakiintunut ”hengailuksi” ja ”ero” tulee samantien kun se toinen sanoo jollain tavalla ei.
TykkääTykkää
Hyvä teksti lukuunottamatta turhaa sukupuoliroolitteliua. Parisuhteessa on aina kaksi, ja syy viivyttelyyn voi olla kummassa vaan.
TykkääTykkää
Itsemääräämisen riemusaatto ilmeisesti syrjäyttää jotakin oleellisista ja ”luonnollista”. Asioilla on puolensa ja valinta on tehtävä.
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus. Myös minun mielestäni naisen tai miehen kannattaa valita kumppani, jolla on samanlaiset toiveet lisääntymisestä tai lisääntymättömyydestä. Ei pattitilanne parisuhteessa keskustelulla muutu, jos toinen osapuoli parisuhteessa haluaa ehdottomasti lapsia ja toinen ei. Miksi lasta haluavan tulisi luopua unelmistaan lasta haluamattoman hyväksi? Joskus oikeasti vaihtamalla kumppania oma onnellisuus lisääntyy.
Itse olen tällä hetkellä parisuhteessa, jossa mies ei halua lasta. Minäkään en ole vuosiin kaivannut kakkakonetta ja olen jopa nähnyt painajaisia raskaaksi tulemisesta. Parisuhteemme alkuvaiheessa olin aivan varma, etten koskaan halua lasta, mutta nyt kuuden vuoden yhteiselon jälkeen en enää ole varma. Jos vauvakuume iskee, niin joudun sen tosiasian eteen että eettisesti vauvan saa ainoastaan kumppania vaihtamalla. Nyt 27-vuotiaana olen havahtunut siihen tosiasiaan, että päätös lapsen hankkimisesta on tehtävä hyvinkin pian tai hedelmällisyyteni ei pian enää riitä raskaaksi tulemiseen luonnollisin keinoin.
Parisuhde voi olla loistava ilman lapsia – jos kumpikin haluaa parisuhteen ilman lapsia. Jos on aivan varma, että haluaa lapsia, niin sitten on aktiivisesti alettava etsiä kumppania, joka myös haluaa lapsia. Tässä keskusteluketjussa on kritisoitu bloggaajan kirjoitusta milloin stereotyyppisiä sukupuolirooleja vahvistavaksi ja milloin loukkaukseksi lapsettomia pariskuntia kohtaan. Mielestäni tuollaiset väitökset kuvaavat enemmän ihmisen tarvetta peilata omaa parisuhdekäsitystään lapsettomuus-aiheeseen.
Aivan varmasti löytyy naisia, jotka haluavat lapsia, ovat aina halunneet ja ovat sen myös ilmaisseet kumppanilleen parisuhteen alusta alkaen. Aivan varmasti löytyy myös miehiä, jotka eivät halua lapsia, mutta antavat ymmärtää lapsia haluavalle naiselle muuta. Itse näen, että blogin kirjoitus on suunnattu selvästi naisille, jotka jumittavat parisuhteessa osapuolen kanssa, joka ei jaa heidän unelmaansa lapsesta. Parempi tällaisen naisen on herätä ennen kuin hedelmättömyysongelmat alkavat ja alkaa aktiivisesti etsiä kumppania, jonka kanssa perustaa perhe, jos se on unelmana. Toisin sanoen ei kannata hukata aikaa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua elämää, josta itse unelmoi. Kylmä fakta nyt vain on, että biologisista syistä naisen on päätettävä nopeammin haluaako lapsia vai ei.Mies voi vaiheilla asiaa huomattavasti pidempään kuin nainen ja muuttaa mieltään myöhemmässä vaiheessa. Itseäni ihan kylmää miten nopeasti aika kuluu ja miten vähän vaiheiluaikaa naisella oikeastaan on. Mietin joskus, että mitä jos nelikymppisenä huomaan valinneeni itseni kannalta väärin, jos en ole hankkinut lasta siihen mennessä…vai tunnenko siitä asiasta helpotusta makoillessani jonkin äkkilähdön ja hetken mielijohteen seurauksena Ipaneman hiekkarannalla ilman että joudun miettimään jälkikasvun pärjäämistä maailmalla. Lisääntyminen, kas siinä vasta kinkkinen pähkinä purtavaksi.
TykkääTykkää
Itseäni taas on kovasti ahdistanut kumppanien painostus tehdä vauva. En ole koskaan halunnut jälkikasvua ja olen ollut kumppaneihin ja parisuhteisiini muuten tyytyväinen. En vain näe mitään pointtia vauvan hankkimisessa ja pelkäänkin jälkikasvun vain heikentävän elämänlaatuani ja parisuhdettani. Tästähän on myös tutkimuksia, että ne joilla on jälkikasvua ovat tyytymättömämpiä elämäänsä kuin lapsettomat parit. Eihän se olisi lapsellekaan oikein, jos toinen vanhemmista ei ole oikeastaan halunnut häntä, mutta on painostuksen vuoksi tähän suostunut. Voihan tietysti olla, että mieli muuttuu kun jälkikasvua on oikeasti, mutta en uskalla tähän luottaa. Mitä sitten suhteilleni on käynyt? Olemme päätyneet eroon, mutta ei se ole ollut lainkaan helppoa, kun kummatkin olemme olleet kiintyneitä toisiimme. Olen sittemmin viisastunut ja yritän tehdä mielipiteeni selväksi potentiaalisille kumppaneille heti alussa. Harmi vain, että suurin osa naisista lopulta haluaa lapsia ja osa vieläpä peittää sen tutustumisvaiheessa, kun saavat tietää mielipiteeni. Ei ole reilua sellainen.
TykkääTykkää
Nainen on siitä mielenkiintoinen olento, että hänen kohdallaan asiat voivat jälkeenpäin alkaa tuntua ihan päinvastaisilta kuin miltä ne ovat tapahtumahetkellä tuntuneet. Elämän huippuhetket voivatkin yhtäkkiä muuttua elämän tuhlaamiseksi.
Joka tapauksessa lisääntymisoikeudet ovat Suomessa 100% naisten hallussa: Nainen voi toimia kuten haluaa, mieheltä ei tarvitse kysyä mielipidettä. Miehellä ei ole alkaneeseen raskauteen pienintäkään päätösvaltaa sen suhteen annetaanko raskauden jatkua vai keskytetäänkö se.
TykkääTykkää