Kävin katsomassa argentiinalaista tangoa. Tango on intohimon kieli. Kuka voisi unohtaa Al Pacinon ja vastanäyttelijän kuuman tangon elokuvassa Naisen tuoksu? Ei kukaan!

Tanssiteatteri Tsuumi esitti parisuhdetanssin. Ajattelin pariterapia-asiakkaitani ja kaikkia parisuhteissaan kipuilevia ihmisiä, jotka voisivat saada tanssista lohtua. Muillakin on tällaista. Näyttämöllä parin elämä oli yhtä tempoilua ja lähtemistä ja jättämistä, paluuta takaisin. Koreografi Matti Paloniemi näytti parisuhteen kaikessa herkkyydessään kysymyksenä, ”oletko minua varten”? ja kysymyksenä ”ethän jätä minua?” Janne Teivaisen musiikki oli kaunista sellonsoittoa rumpusäestyksineen.  Tanssija Samuli Nordberg yllätti herkkyydellään. Miten nautittava rooli herkälle miestanssijalle. Kaunis elämys, ajattelin. Jäin pohtimaan millainen elämys parisuhde onkaan. Ja joskus se on niin erilainen itselle ja kumppanille.

Suomalainen Minna Tuovinen ja argentiinalainen Martin Heslop ovat modernisoineet argentiinalaista tangoa. He palasivat menestyksekkäältä Argentiinan-kiertueelta ja tulivat Suomeen Kanneltaloon esiintymään. Kun argentiinalaisessa tangossa mies on varsinainen riikinkukko, kaksikon nykytangossa nainen vie ja pistää hepun lujille seksikkäästi, tarvitsevasti, uhmakkaasti. Punatukkainen ja naisellinen Minna sopii rooliinsa hienosti. Martin, komeana ja pitkätukkaisena hurmurina, epätoivoisessa rakkaudessaan, on huumaavaa katsottavaa. Hänen epätoivonsa saa hänet vammautumaan, jopa halvaantumaan. Nainen kiertää kehää ympäri miehen, kaikki valta käsissään.

Lähdin teatterista täynnä intoa. Mielessäni pauhasivat illan musiikki, värit ja kuvat. Kanadalainen psykologi Sue Johnson on jo kauan verrannut parisuhdetta tanssiin, mutta nämä esitykset olivat päässeet paljon psykologiankirjoja edemmäs. Ne koskettelivat sitä, miten parisuhteissa käydään valtataistelua, mutta miten herkästi rakkauden edessä myös nöyrrytään, vailla ehtoja.