Poikien valinta – tanssi vai yksin jääminen

dancing-156041_1280”Miten mä saan tyttöystävän?”. Soittaja on teini-ikäinen poika pienestä kaupungista. Hän opiskelee amiksessa metallipuolella. Vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa autoja tuunatessa ja konsolipelien parissa. Koulussa omalla alalla ei tyttöjä ole ja baariinkaan ei vielä pääse!

Kuulemme Poikien Puhelimessa päivittäin, kuinka pojat pähkäilevät miten ja mistä he saisivat naisen.

Mutta mitä poika voi tehdä sydämensä kaipuun täyttämiseksi?

Suosittelemme aloittamaan uuden harrastuksen.

Vaikkapa tanssin.

”No en vittu varmana alota.” ”Ehämmä osaa tanssia!”. ”Homojen hommaa.” Kommentit eivät varsinaisesti yllätä.

Tanssiryhmään hakeutuminen voikin tuntua nololta. Kaveritkin tulevat varmasti kuittailemaan. Harrastusta emme kuitenkaan suosittele silkkaa ilkeyttämme. Päinvastoin.

Ei joka kaverista tule oman elämänsä Billy Elliotia, eikä ole tarkoituskaan. Päämäärä on toinen: Saada pojat kohtaamaan tyttöjä, edes jossain!

Tanssi on vain yksi esimerkki tavoista, joilla pojat voivat erottua edukseen ja saada kontaktia tyttöihin. Tanssitaitoisella kaverilla on enemmän vientiä, oli paikkana sitten yökerhon tanssilattia tai lavatanssit. Yhteiset kiinnostuksen aiheet tai yhteinen harrastus antavat jo paljon parempaa saumaa suhteen ylläpitämiselle kuin se, ettei keskenään olisi mitään yhdistävää tekijää.

Lisäksi, mitäpä tilanteessa on menetettävää? Hyvällä lykyllä voi löytää itselleen mieluisan harrastuksen ja sen ansiosta seurustelukumppaninkin. Samalla oppii tekemään valintoja muiden mielipiteistä piittaamatta ja kulkemaan omaa polkuaan. Menestys elämässä lienee parhaimpia tapoja näyttää pitkää nenää ivaajille. Se edellyttää yleensä riskien ottoa.

Tanssin pitäminen feminiinisenä harrastuksena on esimerkki haitallisten stereotypioiden ylläpitämisestä. Feminiinisyydessä sen kummemmin kuin tanssissakaan ei ole mitään pahaa. Joidenkin miehiselle itsetunnolle ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kolauksen.

Poikien Puhelimessa teemme ruohonjuuritason vaikuttamistyötä asennekasvatuksen keinoin. Miespuolisina vastaajina voimme välittää monipuolista kuvaa siitä, mitä mies voi olla.

Keskustelemalla poikien kanssa arvoista ja asenteista voidaan laajentaa heidän kuvaansa ja käsitystään maailmasta sekä mitä voi omassa roolissaan tehdä. Näitä on hyvä pohdiskella ja sanoittaa ääneen. Miksi pojat kokevat ettei tiettyjä juttuja voi tehdä?

Usein ympäristö ja lähipiirissä vallitseva arvomaailma ohjailevat nuoren valintoja. Valinnat voidaan tehdä kyseenalaistamatta, pitäen niitä itsestäänselvyytenä.

Tanssin kaltaisilla esimerkeillä rohkaisemme laatikon ulkopuoliseen ajatteluun. Jos tuntuu että omien kuvioiden parista on mahdotonta löytää kumppania, on muutos kokeilemisen arvoinen asia. Mikäli tanssi ajatuksena kauhistuttaa, on elämä onneksi paljon monimuotoisempaa. Mikä ikinä se oma juttu onkaan, vain kokeilemalla asian voi selvittää. Sitä etsiessä ei kannata kuunnella muita, vaan omaa päätään.

Argentiinalaista tangoa modernisti

Kävin katsomassa argentiinalaista tangoa. Tango on intohimon kieli. Kuka voisi unohtaa Al Pacinon ja vastanäyttelijän kuuman tangon elokuvassa Naisen tuoksu? Ei kukaan!

Tanssiteatteri Tsuumi esitti parisuhdetanssin. Ajattelin pariterapia-asiakkaitani ja kaikkia parisuhteissaan kipuilevia ihmisiä, jotka voisivat saada tanssista lohtua. Muillakin on tällaista. Näyttämöllä parin elämä oli yhtä tempoilua ja lähtemistä ja jättämistä, paluuta takaisin. Koreografi Matti Paloniemi näytti parisuhteen kaikessa herkkyydessään kysymyksenä, ”oletko minua varten”? ja kysymyksenä ”ethän jätä minua?” Janne Teivaisen musiikki oli kaunista sellonsoittoa rumpusäestyksineen.  Tanssija Samuli Nordberg yllätti herkkyydellään. Miten nautittava rooli herkälle miestanssijalle. Kaunis elämys, ajattelin. Jäin pohtimaan millainen elämys parisuhde onkaan. Ja joskus se on niin erilainen itselle ja kumppanille.

Suomalainen Minna Tuovinen ja argentiinalainen Martin Heslop ovat modernisoineet argentiinalaista tangoa. He palasivat menestyksekkäältä Argentiinan-kiertueelta ja tulivat Suomeen Kanneltaloon esiintymään. Kun argentiinalaisessa tangossa mies on varsinainen riikinkukko, kaksikon nykytangossa nainen vie ja pistää hepun lujille seksikkäästi, tarvitsevasti, uhmakkaasti. Punatukkainen ja naisellinen Minna sopii rooliinsa hienosti. Martin, komeana ja pitkätukkaisena hurmurina, epätoivoisessa rakkaudessaan, on huumaavaa katsottavaa. Hänen epätoivonsa saa hänet vammautumaan, jopa halvaantumaan. Nainen kiertää kehää ympäri miehen, kaikki valta käsissään.

Lähdin teatterista täynnä intoa. Mielessäni pauhasivat illan musiikki, värit ja kuvat. Kanadalainen psykologi Sue Johnson on jo kauan verrannut parisuhdetta tanssiin, mutta nämä esitykset olivat päässeet paljon psykologiankirjoja edemmäs. Ne koskettelivat sitä, miten parisuhteissa käydään valtataistelua, mutta miten herkästi rakkauden edessä myös nöyrrytään, vailla ehtoja.