Ilmakuvajatkis, osa 1

Image

Koska päässäni ei vieläkään ole mitään järjellistä tulevaisuuteen liittyvää, kerron menneestä.

Kuvassa näkyvän punaisen pallon kohdalla, kolmannessa kerroksessa, oli meidän keittiö vuonna 2001. Olin 26-vuotias ja kuorin perunoita. Asuin suunnilleen ikäiseni pojan kanssa. (Pitäisi sanoa miehen, mutten osaa – havainnollistakoot tämä ajantajuni jälkijättöisyyttä.)

Kaveri oli kylässä. En muista, mistä puhuttiin, mutta muistan sanoneeni, etten ollut ihan varma, haluanko lapsia. Kaverikaan ei ollut varma.

Sen oli pakko olla jonkin toisen keskustelunaiheen sivujuonne. Tuohon aikaan lapsiasia tuntui kerta kaikkiaan ennenaikaiselta.

Niin sanoin mummullekin, kun hän kysyi. Varmaankin näin: ”Emmää oo miettinyt, tuntuu ihan tosi ennenaikaiselta.” En pannut pahakseni, että mummu kysyi, mutta tuntui pähkähullulta, että multa kysyttiin sellaista. ”Kyllä sen sitten huomaa, kun alkaa haluta”, oli mummun vastaus.

En tiedä, miksi ajattelin, että kysymys oli ennenaikainen. Äiti oli 22, kun synnyin. Ja yksi läheinen ystävänikin oli saanut lapsen jo ennen tuota perunoidenkuorimispäivää. Ja nykyään luen montaa lapsettomuusblogia, joiden kirjoittaja on alle kolmekymppinen. Suren ihan täysillä niiden puolesta. Ja ajattelen, että monelta kannalta munkin olisi ollut parempi alkaa hankkiutua äidiksi nuorena.

Näin perunoidenkuorimiskaverin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen viime vuoden syyskuussa. Sattumalta Mannerheimintiellä Helsingissä, vaikka hän asuu Saksassa. Mentiin kahville ja todettiin, että muuten meillä on kaikki kunnossa, mutta haluttais molemmat äidiksi.

Tähän tarinaan ei liity opetusta. Mulla on myös ystäviä, jotka eivät halunneet äideiksi vuonna 2001, eivätkä halua sitä vieläkään, ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. Ja itsekin olen tyytyväinen, etten alkanut hankkiutua äidiksi suhteessa, jossa olin vuonna 2001.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

One thought on “Ilmakuvajatkis, osa 1

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s