Suomessa on yhä enemmän nuoria, joiden oikeus yhteiseen perhe-elämään ei toteudu. Kyse ei ole laajennetuista perheistä vaan ydinperhekäsityksen mukaisista nuorista, jotka eivät saa huoltajiaan Suomeen.

Vuonna 2013 tehtiin yhteensä 157 kansainvälistä suojelua saaneen alaikäisen huoltajaa koskevaa oleskelulupapäätöstä. Näistä vain yksi oli myönteinen. Kielteiset päätökset johtuvat ennen kaikkea lainsäädäntöön ja hakukäytäntöihin 2010-luvulla tehdyistä kiristyksistä, joiden seurauksena nuori ehtii täyttää 18 vuotta ennen huoltajaa koskevaa oleskelulupapäätöstä.

Vuonna 2010 linjattiin, että hakijan tulee olla alaikäinen vielä sinä päivänä, kun päätös perheside­hakemukseen tehdään. Ei siis riitä, että nuori on alaikäinen silloin, kun hakemus jätetään.

Vuoden 2012 alusta Suomessa asuva perheenkokoaja ei ole voinut enää jättää hakemusta perheenjäsenensä puolesta Suomessa. Perheenjäsenen, esimerkiksi huoltajan, lapsen tai muun omaisen, on itse jätettävä hakemus Suomen edustustoon ulkomailla. Samaan aikaan edustustoverkostoa on supistettu.

Jo pelkkä hakemuksen jättäminen on äärimmäisen vaikeaa. Monet joutuvat matkustamaan erittäin pitkiä ja vaarallisiakin matkoja toiseen maahan. Vuonna 2013 jo pelkkä oleskeluluvan jättäminen maksoi Etiopiassa 385 euroa ja se peritään etukäteen hakemusta jätettäessä. Lisäksi Maahanmuuttovirasto edellyttää, että hakemuksen jättäjä oleskelee laillisesti siinä maassa, jonne hän jättää hakemuksen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi somalialaisella hakijalla tulee olla riittävät varat, byrokratiaosaaminen ja tietotaito paitsi Suomen, myös Etiopian viranomaisten kanssa asioimiseen.

Jos hakija on Somalian kansalainen, hänen hakemuksensa käsittely kestää useita kuukausia senkin jälkeen, kun hän on lopulta onnistunut jättämään hakemuksen. Tämä johtuu siitä, että Suomen valtio ei hyväksy Somalian passia matkustusasiakirjana, vaan hakijoille tulee tehdä tarkat haastattelut.

Perheen ja turvallisten omaissuhteiden merkitys kotoutumisessa ei katoa ihmisen täytettyä 18 vuotta. Keskinuoruus on ikävaihe, jossa tarvitaan tilaa itsenäistymiselle, mutta edelleen vanhempien tukea, luottamusta ja aikaa.

Tekisi mieli kysyä välikysymys: ”mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että suomalaisen oleskelulupapolitiikan vuoksi ilman vanhempiaan jääneet, Suomesta kansainvälistä suojelua saavat nuoret saavat tarvitsemansa sosiaalisen tuen ja mahdollisuudet kehittyä täysivaltaisiksi kansalaisiksi?”