Täydellinen seksi on tänä päivänä tavallisimpia seksuaaliterapeutilta kysyttyjä asioita. Mitä se on, kuinka monella sitä on, miten siihen pääsee ja mikä määrä sen varmasti täyttää? Tekniikkaa, kertoja, asentoja, tavoitteita! Ja miten ihmeessä selvitä, kun siihen ei pystykään tai täydellisyyttä ei sitkeistä yrityksistä huolimatta tavoita?

Havahduin asiaan toden teolla ollessani luennoimassa eräässä lukiossa. Ennen luentoa huolestunut nuori kuiski kulmat kurtussa, ettei koskaan uskalla aloittaa seksiä. ”Koska mitä sitten tehdään, jos se ei onnistukaan täydellisesti?”, hän tuskaili. Nuoret kertovat, ettei paineita tule yksin pornosta, vaikka senkin maailma vaikuttaa. Niitä tulee myös aikuisilta, jotka maalailevat kuvaa täydellisen soljuvasta ekasta kerrasta tai romanttisista tv-tarinoista, joissa linnut lauleskelevat ja takkatuli rapsahtelee rakastelun taustalla. Räpiköi siinä sitten ekaa kertaasi!

Täydellisyyden vaatimus on erityisen raju ilmiö juuri seksuaalisuuden alueella – siis sillä alueella, jossa kiteytyvät tarpeet kokea riittävyyttä, turvallisuutta ja intiimiä yhteyttä toisen kanssa. Täydellisyyden tavoite viittaa huippusuoritukseen ja moitteettomaan toimintaan, mutta juuri suorituksina ja tekoina seksi jää kumisevan tyhjäksi kohtaamiseksi.

Seksuaalisuudessa näyttäytyvät vaatimukset peilautuvat muuallakin ihmisen persoonassa ja toiminnassa. Vaaditko siis seksin lisäksi muutoinkin usein itseltäsi täydellisyyttä? Merkitseekö vain täydellisyys kohdallasi riittävyyttä?

Mitä siis sitten, jos seksi ei olekaan täydellistä – onko se sitten täydellisen epäonnistunutta? Mielissämme kannamme mielikuvia ja käsikirjoituksia siitä, mitä seksin tulisi olla. Kulttuuriset ja henkilökohtaiset käsitykset määrittelevät sitä, mitä seksissä pitäisi tehdä tai mitä siihen tulisi sisältyä. Mutta niin kauan kuin ei ole täydellisiä ihmisiä, ei myöskään ole täydellistä seksiä. Onneksi.

Täydellinen seksi on siis täydellinen myytti. Seksi voi parhaimmillaan sisältää syviä kohtaamisen hetkiä ja intohimon kuumottavia liekkejä. Se saa olla myös opettelua ja mokaamista, armollista kohtaamista itsen ja toisen kanssa. Epätäydellisyyden hetket tuottavat inhimillisyyttä ja tarjoavat intohimon aitoja kohtaamisia.

Haluatko siis täydellistä seksiä? Silloin hio se millintarkaksi suoritukseksi, tarkoin toimitettavaksi toimintasarjaksi ja kontrolloi kumppanisikin oikeisiin asetelmiin. Vai olisiko sittenkin houkuttelevampaa antautua ihmisyydelle tyypilliseen epätäydellisyyteen ja kokea läheisyyden mielihyvää moniulotteisesti, siinä roihuten ja siinä levähtäen?

On tärkeämpää oppia olemaan rehellisesti toista lähellä silloin kun ei osaa ja tiedä kuin täydellisen tietävänä ja taitavana – myös seksissä.

Seksi ei ensisijaisesti ole alkuunkaan taitolaji, vaan tunnelaji.