Voinko luottaa sinuun?

Kun seuraa pientä vauvaa joka etsii hyvän hoitajansa katsetta, voi vauvan eleissä ja ilmeissä havaita luottamuksen. Vauva odottaa, että hänen katseeseensa ja eleisiinsä vastataan. Kun odotukset täyttyvät ja yhteys vauvan ja hoitajan välillä on voimakas, syntyy hyvä perusluottamus. Luottamus siihen, että maailma on ennakoitava paikka ja siellä on olemassa ihminen, jonka läsnäolosta ja toiminnasta voi olla varma.

Kun havainnoi vastarakastunutta paria, voi aistia jotakin samankaltaista. Kaksi toisiinsa virittäytynyttä ihmistä vastailee herkästi toistensa katseisiin ja viesteihin. Parin välillä voi aistia toivoa ja luottamusta siihen, että toinen on olemassa itseä varten. Pari synnyttää pikkuhiljaa välilleen luottamuksen oman toimintansa kautta: Molemmat tekevät tietoisen päätöksen tehdä asioita suhteen eteen ja olla avoimia toisen edessä. Kuitenkin surullisen usein, vuosien myötä, jotakin tulee tuon luottamuksen ja toivon väliin.

Luottamus ajatellaan usein asiaksi joka joko on olemassa tai ei ole. Parisuhdetutkija John Gottman (2011) kirjoittaa, että luottamus on toimintaa; sitä miten käyttäydymme puolisoamme kohtaan ja kohtelemme häntä. Sitä rakennetaan koko ajan. Luottamuksen syntymiseen ei riitä pelkkä toisen fyysinen läsnäolo. Turvallisuuden tunne syntyy kutsusta ja siihen vastaamisesta. Kuten vauvan ja hoitajan välillä, luottamus on vuorovaikutusta, tunnetason virittymistä toiseen.

Vauva kysyy, että oletko sinä siellä minua varten. Näin tekee myös aikuinen omassa parisuhteessaan. Hän kysyy sitä silloin, kun hän tulee väsyneenä pitkän päivän jälkeen kotiin tai kun hän kuulee, että tärkeä läheinen on sairastunut. Tuo pieni kysymys sijaitsee kaiken luottamuksen ytimessä. Se on luottamuksen kokemuksen perusta. Kun, Gottman havainnoi vastavihittyjen parien riitoja, luottamukseen liittyvät kysymykset olivat pääosassa: Voinko luottaa siihen, että valitset minut ennen äitiäsi? Voinko luottaa, että et käytä päihteitä? Voinko luottaa siihen, että et harrasta seksiä muiden kanssa? Voinko luottaa siihen, että kannat oman vastuusi perheestä? Voinko luottaa siihen, että olet rehellinen minulle?

Yleensä luottamusongelmista puhutaan silloin, kun puoliso on vahingoittanut luottamusta vakavasti. Tämä voi olla valehtelua, uskottomuutta, peli- tai päihderiippuvuutta tai vaikka talousasioiden pimittämistä kumppanilta. Myös epäluottamus on toimintaa. Toimintaa, jossa joku asia ajaa oman kumppanin hyvinvoinnin ohi. Tämä nakertaa kumppanin tunnetta siitä, että on toiselle tärkein ja että puoliso on vierellä turvallisesti ja ennakoitavasti.

Luottamus syntyykin ennakoitavuudesta. Pieni vauva tietää, miten päivä tulee menemään ja tietää, että hoitaja vastaa lämpimästi ja ystävällisesti kutsuun. Ennakoitavuus on myös parisuhteessa tärkeä asia. Voiko puolison käytöstä tietää ennalta? Tiedänkö, että hän vastaa minulle ymmärtäen ja arvostaen? Tuleeko puoliso kotiin silloin kun on luvannut? Tekeekö hän asiat, joista on yhdessä sovittu? Suojeleeko hän suhteen rajoja? Pitääkö hän mielessä minut, kun ilta venyy ja alkoholia kuluu? Ennakoivuus on myös sitä, että toisen käytös pysyy melko samanlaisena. Jos käytös on epävakaata, ei luottamusta pysty rakentamaan.

Luottamuksen rikkoutumista kuvataan usein symbolisesti haavana. Haava tuottaa kipua ja muistuttaa olemassaolostaan. Haava ei yleensä parane kovin nopeasti, vaan se ottaa aikaa. Kuitenkin oikealla hoidolla yksittäinen haava paranee melko hyvin. On olemassa kuitenkin haavoja, jotka aukeavat yhä uudelleen. Jos tilanne käy riittävän pahaksi tuo haava saattaa märkiä ja jäädä ikuiseksi riesaksi.

Luottamus palautuu samoin kuin se syntyy. Hyvässä kohtaavassa vuorovaikutuksessa, jossa toisen käytös on ennakoitavaa. Haava paranee hellällä ja säännöllisellä hoidolla ajan myötä.

 

Gottman, J. (2011) Science of trust: Emotional attunement for couples. WW Norton & Company.

 

 

Et halua olla valehtelija

Adam Voorhes

Kuva: Adam Voorhes

Valehtelija tai pettäjä saatetaan leimata pahikseksi, joka on nauttinut huijauksestaan täysin rinnoin. Harvoin mietitään, mitä valehtelu saa aikaan ihmiselle ja minkälaisten kysymysten kanssa valehtelija joutuu painimaan. Käännetään kuva nyt toisinpäin ja mietitään, miksi valehtelija loukkaa toiminnallaan myös itseään. Tässä tarkastelen valheita, joita kummatkin kumppanit pitävät parisuhteen luottamusta rikkovina. Tällaisia valheita voivat olla esimerkiksi uskottomuus, oman riippuvuuskäyttäytymisen salaaminen tai omaan identiteettiin liittyvät valheet.

Ensinnäkin, kukaan ei voi päättää toisen puolesta sitä, pitäisikö valheesta kertoa puolisolle vai ei. Näyttäisi kuitenkin siltä, että mikä tahansa päätös onkin, valheen seuraukset käyvät raskaaksi myös valehtelijalle itselleen.

Vaihtoehto 1: Mikäli et kerro totuutta, joudut elämään ehkä loppuelämäsi syyllisyyden tunteiden kanssa. Saatat olla kaikin puolin ihana ihminen, mutta tiedät huijaavasi omaa rakastasi. Se voi muuttaa sinun käsitystä omasta itsestäsi. Itsetuntosi saattaa laskea. Sinun voi olla vaikea syventää parisuhdettasi, kun salaisuus on mielessäsi. Tuntuu, kuin eläisit useassa eri todellisuudessa yhtä aikaa.

Tutkimukset osoittavat, että salaisuuden kantaminen saa ihmisen kokemaan kaikki fyysiset ponnistelut raskaampina. Salaisuuden kantaja kokee mäet jyrkemmiksi ja välimatkat pidemmiksi. Ratkaisevaa ei ole salaisuuden koko vaan se, kuinka paljon salaisuus on mielessäsi: mitä enemmän salaisuus kalvaa mieltäsi, sitä raskaammaksi koet kaiken fyysisen ponnistelun. Salaisuuden kantamisen on todettu olevan haitallista sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle.

Vaihtoehto 2: Mikäli kerrot puolisollesi totuuden, et voi etukäteen ennustaa hänen reaktiotaan. Odotat ehkä, että oma olosi helpottaa, mutta pian kertominen jo lisääkin ahdistusta. Puolisosi on sokissa, ja keskustelette yö toisensa perään siitä, miksi näin on käynyt. Et voi tietää, voiko tai haluaako kumppanisi enää luottaa sinuun. Edessä voi olla pitkä prosessi, johon monet tarvitsevat pariterapiaa.

Joskus tilanne helpottaa nopeammin. Puolisosi on voinut aavistaa, että jotain on ollut pielessä, ja totuuden paljastuminen voi kaikesta huolimatta tuntua helpottavalta.

Valehtelun taustalla voi olla häpeän tunne. Häpeä saa piiloutumaan ja piilottamaan omat teot puolisolta. Kun valhe paljastuu, häpeä voi kasvaa. Puoliso kertoo lähipiirille valehtelusta, ja koet kaikkien paheksuvan sinua. Voit kokea menettäväsi kasvosi. Saatat tuntea, että kukaan ei ymmärrä tai halua ymmärtää niitä syitä, jotka sinun elämässäsi johtivat valehteluun. Aivan kuin sinulla ei olisi oikeutta puhua enää omista tunteistasi. Puoliso voi kysyä, oletko valehdellut jotain muutakin. Valehtelu voi leimata kaiken hyvänkin, mitä sinussa ja elämässänne on.

Voit tukea puolisoasi vain silloin, kun tulet toimeen oman häpeäsi kanssa. Jos piiloudut, et ole läsnä läheisillesi. Älä jää häpeän ja itseinhon valtaan. Jossain vaiheessa sinun on annettava itsekin anteeksi itsellesi. Kaikki ihmiset tekevät virheitä, eikä elämä ole mustavalkoista.

Parhaimmillaan salaisuuden paljastuminen voi olla uusi mahdollisuus lähentyä kumppanin kanssa. Pariterapia voi auttaa uuden luottamuksen rakentamisessa. Hae rohkeasti tukea. Valehtelusta voi selvitä.

Lähteet:

Slepian ML; Masicampo, EJ; Toosi NR. & Ambady N. (2012) The physical burdens of secrecy. Journal of Experimental Psychologiy: General, 141(4):619-24.
Slepian, ML; Camp, NP. & Masicampo, EJ. (2015) Exploring the secrecy burden: secrets, preoccupation, and perceptual judgments. Journal of Experimental Psychologiy: General, 144(2):e31-42.

Nettiluentoja aiheesta:
Valkoisia valheita ja vähän muutakin? – valehtelu parisuhteessa
Pettäminen ja petetyksi tuleminen

Kuva: Adam Voorhes