Jumissa uskottomuuskriisissä

Yksi tavallisimpia kriisin aiheuttajia parisuhteessa on uskottomuus. Kohdatessaan uskottomuuskriisin monet parit yrittävät pärjätä voimakkaiden tunteiden ja turvattomuuden kanssa keskenään. Useat myös hakevat ammattiapua. Kun asiat menevät hyvin, uskottomuus käynnistää parin välillä prosessin, jossa läheisyyttä aletaan uudelleen rakentamaan. Pettäjä osoittaa katumustaan, pyytää vilpittömästi anteeksiantoa, muuttaa toimintaansa ja yrittää löytää käsitystä omalle käytökselleen. Haavoitettu osapuoli taas yrittää löytää ymmärrystä sille, että miksi meille kävi näin ja etsii itsestään anteeksiantoa toisen virheille.

Joskus käy kuitenkin niin, että keskusteluyrityksistä huolimatta kriisiin jäädään jumiin. Pari pyörii samalla riitelyn kehällä viikosta tai kuukaudesta toiseen.  Olen havainnut, että tällaisissa jumeissa on aika usein kysymys kahdesta vaihtoehtoisesta tilanteesta.

Ensimmäisessä tilanteessa uskoton ei ole kantanut riittävää vastuuta omasta teostaan. Tällä tarkoitan sitä, että uskoton ei ole pyytänyt anteeksi tavalla joka olisi riittävästi korjannut tapahtunutta. Tällöin loukattu osapuoli ei ole nähnyt kumppanissaan sellaista katumusta, joka olisi osoittanut, että loukatun osapuolen kipu merkitsee kumppanille jotakin.  Hän ei ole ehkä myöskään nähnyt, että tapahtunut olisi käynnistänyt riittävää sisäistä prosessia uskottomassa kumppanissa. Tämän prosessin uupuminen voi saada loukatun osapuolen miettimään, että jos mikään ei muutu, niin pettäminen voi tapahtua koska vain uudelleen.

Mikä sitten saa uskottoman välttämään anteeksipyyntöä ja katumuksen näyttämistä? Kun on toiminut väärin, itseen katsominen aiheuttaa häpeää. Saattaa olla, että uskoton on oppinut elämänsä varrella välttämään hankalia tunteita ja piilottamaan toisilta omaa avuttomuuttaan. Parin välillä häpeän välttäminen voi näkyä niin, että kun loukattu osapuoli yrittää puhua tapahtuneesta, uskoton vetäytyy tai hermostuu. Tällöin loukattu jää ilman kokemusta jonka hän tarvitsisi – kokemusta, että oma pettymys otettaisiin vastaan ja sitä pahoiteltaisiin. Riittävää anteeksipyyntöä ja loukkaamisten korjaamista ei tapahdu. Saattaa olla, että pari jatkaa yhdessä, mutta haava on yhä auki. Läheisyyttä ei synny, koska loukattu osapuoli ei koe suhteessa riittävää turvallisuuden tunnetta. Pahimmillaan hän jää vahtaamaan ja kontrolloimaan puolison elämää ja yrittää sillä ratkaista puuttuvan tunnetason turvan.

Toisessa tilanteessa, pulmat syntyvät loukatun osapuolen hankaluudesta säädellä omia tunteitaan. Puolison uskottomuus on iso haava itsetunnolle. Se panee miettimään, olenko riittävä, kun joku toinen on ajanut ohitseni. Jos itsetunto on haavoittunut elämän aikana jo useamman kerran aikaisemmin, voi tunteiden säätelyn tehtävä käydä todella raskaaksi. Pintaan saattaa nousta kaikki aiemman elämän loukkaukset ja ohittamiset, jotka vaativat saada jotain korvausta. Jos on vielä niin, että ei ole voinut aiemmassa elämässään luottaa omiin läheisimpiin ihmisiin, perusturvallisuudentunne järkkyy herkemmin.

Joskus on niin, että vaikka uskoton olisi katunut tekoaan, pyytänyt monta kertaa anteeksi ja yrittänyt muuttaa itseään, se ei riitä loukatulle. Kielteisten tunteiden voima, pettymys, viha, raivo, suru, pelko ja epätoivo, voi ajaa loukatun osapuolen aina uudelleen säätelemättömään tilaan, jossa vastuu tunteiden hallinnasta sysätään toiselle. Uskoton joutuu syytetyn nurkkaan, josta pois pääseminen tuntuu mahdottomalta. Toivo voi kadota suhteesta ja uskoton alkaa valmistelemaan lähtöä tai kuolettaa omat tarpeensa.

Vaikka jokainen pari elää tässä hetkessä, mukana elää myös molempien historia. Kriisissä aiemman elämän haavat nousevat pintaan ja tulevat parin välille. Ihminen ei valitse sitä, mihin olosuhteisiin hän syntyy tai missä ympäristössä hän viettää elämän alkutaipaleen. Siksi on hyvä olla myös armollinen. On rankkaa kohdata tilanne, jossa toinen ei pysty ottamaan vastuuta ja pyytämään anteeksi. On myös rankkaa huomata se, ettei itse kykene anteeksiantoon. Näiden jumikohtien tunnistaminen voi kuitenkin olla uuden alku. Se voi auttaa löytämään suunnan, johon tähdätään joko yhdessä tai sitten joskus erillään.

 

Miten käsitellä uskottomuutta parisuhteessa?

Uskottomuuden jälkeen parilla on vaihtoehtoina

a) jatkaa yhdessä kuten ennenkin
b) erota tai
c) jatkaa yhdessä, mutta pyrkiä parisuhteeseen, joka on laadultaan paljon parempi kuin koskaan ennen.

Ihka ensimmäinen asia on sen märittäminen, mitä pari haluaa. Jos he haluavat jatkaa yhdessä ja parantaa parisuhteensa laatua, on syytä laatia yhteinen tavoite tulossa oleville vaativille keskusteluille. Hyvä yhteinen tavoite olisi ymmärtää yhdessä, mitä tapahtui ja miksi. Kertoa yhdessä tarina, miksi tämä tapahtui meille, miten me siihen ajauduimme ja miten me päätimme silti jatkaa yhdessä ja pyrkiä parempaan. Miten me kaksi valitsimme toisemme näiden tapahtumien jälkeen. Käytän me-muotoa, sillä kuntoutumiselle on suunnattomaksi eduksi se, että molemmat ottavat vastuuta parisuhteen etääntymisestä ja ymmärtävät kuntoutumisen olevan kahden kauppa.

Ylipääsy uskottomuudesta on hyvin vaikea asia, sillä kummankin tulee kuunnella toista ja validoida se, mitä toinen kertoo kokemuksistaan ja elämästään näiden tapahtuminen aikana ja jälkeen. Usein uskoton kumppani olisi valmis menemään nopeasti eteenpäin parisuhteen uutta rakkausvaihetta kohti, mutta loukattu partneri  tarvitsee hyvin paljon kuuntelua, tukea ja ymmärrystä sekä  vastuksia ja niiden toistoa. Hänen elämänsä ja luottamuksensa on järkkynyt ja hän ansaitsee siis paljon aikaa kootakseen käsityksensä puolisostaan ja parisuhteestaan uudelleen, uudelle pohjalle. Uskottomuuden jälkeen parisuhteen kuntoutumisessa mennään eteenpäin loukatun puolison tahtiin.

Eräs tuskallinen reaktio, joka usein kohtaa uskottomuudesta kärsineitä puolisoita, on tuskallisten muistojen palaaminen välähdyksinä mieleen elokuvista, kaduista tai kaupungeista, esineistä tai vaikkapa uskottoman puolison onnellisista  ilmeistä, jotka loukattu yhdistää menneeseen uskottomuuteen. Olisi helpompaa vetäytyä vihan, syytösten ja huolestumisen taakse, mutta ne eivät vie eteenpäin suhdetta. Kun kipeä muisto iskee, voi pyytää puolisolta heti tukea tyyliin: ” tarvitsen sinulta nyt todella lujan rutistuksen, sillä elokuva toi ikävät muistot mieleeni”.

Kuntoutuminen vaatii luottamuksen palautusta. Luottamus täytyy ansaita takaisin ajan kanssa, mutta silti se vaatii myös vakuutteluja ja sanoja. ”Rakastan sinua ja vain sinua”. Ihminen tarvitsee jonkin asteista luottamusta tulevaan – sillä vaikka ihminen on ihastuva ja rakastuva olento, eikä ihastuminen ja rakastuminen aina katso siviilisäätyä, puoliso tarvitsee tiedon siitä, että ”me olemme molemmat sitoutuneet tosissamme ja aiomme tosissamme pyrkiä uskolliseen, toiset ulossulkevaan suhteeseen.”

Ihminen on heikko, ja etäisyys parisuhteessa voi jättää ammottavan aukon ihmisen tarpeelle tulla huomioiduksi ja arvostetuksi. Silti keskustelut uskottomuudesta tulisi käydä näkökulmasta, joka korostaa vastuuta. ”Olin suhteessamme yksinäinen ja kaipasin kuuntelijaa. Otin askeleen ulkopuolisen henkilön suuntaan, ja minä kannan siitä vastuun”.

Mitä se sitten tarkoittaa, kun uskoton osapuoli ottaa vastuun? Hän pyytää aidosti anteeksi aiheuttamaansa kärsimystä. Hän kuuntelee ja asettuu puolisonsa asemaan ja kertoo, miten hän käsittää nyt, miltä toisesta tuntuu. Hän poistaa esteet anteeksiannon tieltä, eli lopettaa suhteen ja kaiken yhteydenpidon pettämiskumppaniin. Myös loukatulla on oma vastuunsa. Hänen tulee käsittää, että painostamalla tai alistamalla uskotonta hän ei tule saavuttamaan läheisyyttä ja luottamusta, joita todella kaipaa. Haukkujen sijaan voisi sanoa: ”kaipaan sinua lähelleni”.

Parisuhteen kuntoutuminen uskottomuudesta on vaikeaa, ehkä vaikeinta, mitä koskaan olet tehnyt. Auta omaa kuntoutumistasi kuuntelemalla, jakamalla vastuuta ja poistamalla esteitä anteeksiannon tieltä. Listatkaa molemmat, mistä asioista te olette onnettomia, ja mitä te tarvitsette parisuhteeltanne nyt ja tulevaisuudessa. Näin tekemällä luotte parhaan perustan omalle ja parisuhteen kehittymiselle kohti suurempaa onnellisuutta.

Heli Vaaranen
psykoterapeutti, parisuhdetiimin esimies, Väestöliitto

Ryhmä uskottomuuden kokeneille pareille
Väestöliitossa alkaa uusi ryhmä, jossa parin on mahdollista saada vertaistukea ja ammatillista apua haasteelliseen elämäntilanteeseen uskottomuuden jälkeen.
Ryhmä kokoontuu syksyn aikana 6 kertaa maanantai-iltaisin klo 18 – 20. Ensimmäinen kokoontuminen 11.9. Ryhmän hinta on 600€/pari.Ilmoittautuminen sähköpostilla 31.8 mennessä osoitteeseen terapiapalvelut@vaestoliitto.fi.
Ryhmän ohjaajina toimivat psykoterapeutti Milja Ilkka, psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti Johanna Ervast ja pari- ja seksuaaliterapeutti Eriikka Sailo.
Lisätietoja

Et halua olla valehtelija

Adam Voorhes

Kuva: Adam Voorhes

Valehtelija tai pettäjä saatetaan leimata pahikseksi, joka on nauttinut huijauksestaan täysin rinnoin. Harvoin mietitään, mitä valehtelu saa aikaan ihmiselle ja minkälaisten kysymysten kanssa valehtelija joutuu painimaan. Käännetään kuva nyt toisinpäin ja mietitään, miksi valehtelija loukkaa toiminnallaan myös itseään. Tässä tarkastelen valheita, joita kummatkin kumppanit pitävät parisuhteen luottamusta rikkovina. Tällaisia valheita voivat olla esimerkiksi uskottomuus, oman riippuvuuskäyttäytymisen salaaminen tai omaan identiteettiin liittyvät valheet.

Ensinnäkin, kukaan ei voi päättää toisen puolesta sitä, pitäisikö valheesta kertoa puolisolle vai ei. Näyttäisi kuitenkin siltä, että mikä tahansa päätös onkin, valheen seuraukset käyvät raskaaksi myös valehtelijalle itselleen.

Vaihtoehto 1: Mikäli et kerro totuutta, joudut elämään ehkä loppuelämäsi syyllisyyden tunteiden kanssa. Saatat olla kaikin puolin ihana ihminen, mutta tiedät huijaavasi omaa rakastasi. Se voi muuttaa sinun käsitystä omasta itsestäsi. Itsetuntosi saattaa laskea. Sinun voi olla vaikea syventää parisuhdettasi, kun salaisuus on mielessäsi. Tuntuu, kuin eläisit useassa eri todellisuudessa yhtä aikaa.

Tutkimukset osoittavat, että salaisuuden kantaminen saa ihmisen kokemaan kaikki fyysiset ponnistelut raskaampina. Salaisuuden kantaja kokee mäet jyrkemmiksi ja välimatkat pidemmiksi. Ratkaisevaa ei ole salaisuuden koko vaan se, kuinka paljon salaisuus on mielessäsi: mitä enemmän salaisuus kalvaa mieltäsi, sitä raskaammaksi koet kaiken fyysisen ponnistelun. Salaisuuden kantamisen on todettu olevan haitallista sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle.

Vaihtoehto 2: Mikäli kerrot puolisollesi totuuden, et voi etukäteen ennustaa hänen reaktiotaan. Odotat ehkä, että oma olosi helpottaa, mutta pian kertominen jo lisääkin ahdistusta. Puolisosi on sokissa, ja keskustelette yö toisensa perään siitä, miksi näin on käynyt. Et voi tietää, voiko tai haluaako kumppanisi enää luottaa sinuun. Edessä voi olla pitkä prosessi, johon monet tarvitsevat pariterapiaa.

Joskus tilanne helpottaa nopeammin. Puolisosi on voinut aavistaa, että jotain on ollut pielessä, ja totuuden paljastuminen voi kaikesta huolimatta tuntua helpottavalta.

Valehtelun taustalla voi olla häpeän tunne. Häpeä saa piiloutumaan ja piilottamaan omat teot puolisolta. Kun valhe paljastuu, häpeä voi kasvaa. Puoliso kertoo lähipiirille valehtelusta, ja koet kaikkien paheksuvan sinua. Voit kokea menettäväsi kasvosi. Saatat tuntea, että kukaan ei ymmärrä tai halua ymmärtää niitä syitä, jotka sinun elämässäsi johtivat valehteluun. Aivan kuin sinulla ei olisi oikeutta puhua enää omista tunteistasi. Puoliso voi kysyä, oletko valehdellut jotain muutakin. Valehtelu voi leimata kaiken hyvänkin, mitä sinussa ja elämässänne on.

Voit tukea puolisoasi vain silloin, kun tulet toimeen oman häpeäsi kanssa. Jos piiloudut, et ole läsnä läheisillesi. Älä jää häpeän ja itseinhon valtaan. Jossain vaiheessa sinun on annettava itsekin anteeksi itsellesi. Kaikki ihmiset tekevät virheitä, eikä elämä ole mustavalkoista.

Parhaimmillaan salaisuuden paljastuminen voi olla uusi mahdollisuus lähentyä kumppanin kanssa. Pariterapia voi auttaa uuden luottamuksen rakentamisessa. Hae rohkeasti tukea. Valehtelusta voi selvitä.

Lähteet:

Slepian ML; Masicampo, EJ; Toosi NR. & Ambady N. (2012) The physical burdens of secrecy. Journal of Experimental Psychologiy: General, 141(4):619-24.
Slepian, ML; Camp, NP. & Masicampo, EJ. (2015) Exploring the secrecy burden: secrets, preoccupation, and perceptual judgments. Journal of Experimental Psychologiy: General, 144(2):e31-42.

Nettiluentoja aiheesta:
Valkoisia valheita ja vähän muutakin? – valehtelu parisuhteessa
Pettäminen ja petetyksi tuleminen

Kuva: Adam Voorhes

Tapaamisemme oli tietysti virhe – vai oliko?

shutterstock_241966711Olinko liian ohut ja hauras, jopa nahaton ja näin ollen pääsit sisääni liukuen. Kirosin FB:n! Se toi sinut täydellisesti lähelleni monen vuoden takaa. Päästin sinut mieleeni, täyttämään kaiken tyhjän. Kieltäydyin tietoisesti olemasta järkevä. Uskottomuus ei ole vain ”sellaista sattuu” -juttu.

Toisilla on avioliiton ulkopuolinen suhde, minulla avioliitto jäi suhteen ulkopuolelle. Olin ratkaisun edessä. Toisen miehen kohdalleni on valinnut himo ja hurmio ja toiseen olen sitoutunut tämän seurakunnan läsnä ollessa. Molempia rakastin tavallani. Levoton, mutta tyytyväinen elämä, jossa sinänsä ei ole valittamista, mutta jonka lävitse kulkee yksinäisyys. Turvallinen, mutta ikävä liitto.

Tunsin itseni kokonaiseksi kanssasi, olin vihdoinkin yhtä jonkun kanssa. Ennen katselin osia itsestäni ja seksuaalisuudestani. Mikä missäkin, palasia, joiden luulin olevan poissa käytöstä tai jonkun muun hyödyntäminä. En ollut uskaltanut myöntää tuntemaani suunnatonta kaipuuta todeksi. Olin etsinyt ja löytänyt kadotetun ahneuteni. Oliko siinä jotakin väärää? Halusin täyttää tyhjän tunteen, en vain hetkeksi, vaan korjata sen lopullisesti. Sydän ja keho oli viritetty. Päästin sinut mieleeni ja kehoon, tarvitsin sinua. Ulkoistin arkipäivän ja sen ongelmat suhteessani, sain syyn sinuun.

Kevät ja kesä menivät.

Sain toki myös syyllisyyden ja kivun. Haavoitin ja haavoituin. Kompuroin hekumallisen suhteen koettelemuksessa. Minussa ja sinussa oli liian paljon himoa ja haurasta. Säikähdin itseäni ja meitä. Ehkä se on niin, että harvoin löytää toisen ihmisen oikeaan aikaan, aina tuntuu olevan liian aikaista tai myöhäistä.

Olin vailla jotakin ja minulla on kiire saada tarjottua rakkautta tai mitä se sitten ikinä olikaan. Itken suruani joka päivä, suren itseäni. Suren meitä kaikkia. Toisaalta kiitän sinua, annoit minulle naiseuteni ja seksuaalisuuteni takaisin. Kiitos, kirosana ja anteeksi.

Nyt on kuljettava pitkä matka sinun luoksesi, sinun jonka jo melkein hylkäsin ja kadotin. On mentävä koko seurakunnan eteen. Otatko minut takaisin, elämään myötä- ja vastoinkäymisissä? Sinulla on silmät ja lähelläsi tilaa, onhan? Vielä en tiedä miten selviän, mitä pitää ja mitä ei pidä paljastaa. Pala kurkussa ei tunnu häviävän, vai voisiko se sulaa ajallaan? Miten voisin olla ilman sinua? Tarvitsen ammatti-ihmisen apua. Soitan ajan.

Väestöliiton vastaanotoille voi varata aikoja numerosta (09) 2280 5267, ma-pe klo 8.30-15.30

Pettämistutkimusta

Olen hahmotellut tulevaa parisuhdetutkimusta pettämisestä. Suurimmat pettämisluvut löysin Kanadasta: reilusti yli puolet naisista ja miehistä pettää. Pettämistutkimukset tavallisesti kertovat vain heistä, jotka osallistuivat tutkimukseen, joten ei hätää.

On tärkeää tarkastella parin etääntymistä toisistaan, jotta voisimme oppia siitä. Ei ole tarpeellista etsiä syyllisiä, vaan on syytä tarkastella välimatkaa, joka syntyy rakastavaisten väliin ja lopulta johtaa pettämiseen.

Pettämisen määritelmä on muuttumassa fyysisestä teosta virtuaaliseen. Se on muuttumassa sukupuoliyhteydestä vieraan kanssa valehteluun omista tunteista ja tekemisistä esimerkiksi internetissä.

“Nettipettäminen ilman fyysistä kontaktia on kaikkein vahingollisin pettämisen laji”, sanoo Charles J. Orlando, yhdysvaltalainen parisuhdeasiantuntija ja tietokirjailija, jonka parisuhdekirjat ovat saavuttaneet suuren suosion. ”Kun kiinnyt tunteillasi toiseen ihmiseen, olet luultavasti jo henkisesti hylännyt avioliittosi. Jos toisaalta pettäminen on vain seksiä, kyse ei välttämättä ole kiintymyksestä vaan satuttavasta virheliikkeestä”.

Seksuaalisuus on ihmisen perustarve, niin kuin emotionaalinen läheisyys ja itsen tunteminen arvokkaaksi kumppanin rinnalla. Kun nämä asiat puuttuvat parisuhteesta riittävän kauan, ajatus pettämisestä voi tulla houkuttelevaksi.

Kun ajat muuttuvat, pettämisen määritelmän täytyy muuttua.