Monesko kerta toden sanoo?

Lapsettomuuslääkärin mietteitäshutterstock_171251717

Unet ovat joskus hyvin todentuntuisia ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Kuten uneni, jonka tässä kuvaan.

Unessani avasin joulukalenterin luukkua ja löysin sieltä kauniin sulkakynän. Mieleni valtasi kiitollisuus ja päätin heti kirjoittaa kirjeen. Eteeni ilmestyi tyhjä paperi eikä minun tarvinnut kuin hymyillä kynälle, niin ajatukseni piirtyivät yönsinisellä musteella paperille eheänä kaunokirjoituksena:

”Hyvä Joulupukki, olen Leena Lapsettomuuslääkäri Väestöliiton Turun klinikalta ja kirjoitan sinulle jälleen Joulun lähestyessä.

Miten voit? Vuosihan on jo pitkällä ja Joulu – lasten odottama juhla – lähestyy.

Olet varmaan pannut merkille kuinka syntyvyysluvut laskevat Suomessa. Lehdissä kirjoitetaan: ”Suomessa syntynyt tänä vuonna ennätysvähän lapsia”! Olen pohtinut, mahtaako lapsien loppumisen uhka jo näkyä Korvatunturilla tonttujen työmaalla lahjapajassa? Oletteko joutuneet pohtimaan tuottavuuskysymyksiä ja yhteistoimintaneuvottelukutsua?

Olet varmaan lukenut Väestöliiton perhebarometrin vuosimallia 2015 – siinä tutkija Anneli Miettinen pureutuu pohtimaan syitä syntyvyyden laskuun. Lastenhankinnan ”kulttuurisen maiseman” muutos osoittautui yhdeksi keskeiseksi tekijäksi. Monilapsinen perhe ei ole enää arvo eikä unelma.

Asiat eivät luonnollisestikaan ole mustavalkoisia – on myös suuri joukko perheitä, johon toivottaisiin lapsia, mutta toiveesta ei tunnut tulevan totta.

Kuten varmaan muistat, sydäntäni lähellä ovat juuri ne perheet, joissa lapsettomuus ei ole oma tietoinen valita vaan tahaton, ei toivottu elämäntilanne. Näiden perheiden vaiheita työssäni myötäelän ja haluni olisi tukea heitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hedelmöityshoidot ovat vuosikymmenien saatossa tehostuneet – valtaosaa lasta toivoista voidaan tuloksellisesti auttaa. Joskus lapsettomuus ratkeaa ilman lääketieteellistä hoitoa tai ihan kevyesti auttamalla, mutta joskus joudutaan tekemään useampia hedelmöityshoitoja. Niissä tilanteissa kuulen aika ajoin kysymyksen: ”Milloinhan tämä onnistuu? Monesko kerta toden sanoo?

Silloin olen neuvoton – minulla ei ole tiedossani oikeaa vastausta. Tiedän vain, että toivosta ei kannata luopua.

Toivoisinkin – jos Kovatunturin tiedeyksikkö on työssään edistynyt – tänne Turun klinikalle sitä kristallipalloa, joka kertoisi oikeat suuntaviivat. Kulkeako eteenpäin vai vaihtaisiko kokonaan suuntaa?”

Havahdu hereille ja pohdin: Unet ovat unia, sadut satua. Ja kaikki tietävä kristallipalloni jäänee edelleen haaveeksi.

Siitä huolimatta tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että voin olla mukana tässä työssä, jonka ansiosta monen perheen Joulujuhla on saanut uutta väriä, eloa ja näkökulmaa.

Levollista Joulun odotusta jokaiseen kotiin!

Kesälaitumille

shutterstock_96137972Mitäs minun pitikään juuri tehdä? Ai, niin se sähköposti! Mutta mihin mä nyt laitoin ne avaimet? Sori, unohdin ilmoittaa että en ehdikään hakemaan lapsia tänään. O-ou taisi tulla tuplabuukkaus? Ai, kurahousut unohtuivat pakata kassiin.

Keväällä moni kärsii ylikuormituksesta. Aivot tarvitsevat toimiakseen unta, pitkiä nautinnollisia ja säännöllisiä uniaikoja. Pääkoppa protestoi levon puutteesta pätkivällä muistilla, heikolla keskittymiskyvyllä ja lyhyellä pinnalla. Aivot tarvitsevat nollaamista syttyäkseen uuteen intoon ja saadakseen kaivettua sopukoistaan luovia ideoita. Väsyneet aivot toistavat vanhaa uupunutta kaavaa, eivät jaksa lähteä uusille urille. Lyhyestä pinnasta luonnollisesti saa osansa koko perhe, eikä loman alku aina sujukaan sulavasti väsyneiden kesken.

Sekä mieli että keho kaipaavat kesälaitumille. Lomalla kannattaa varata koko perheelle aikaa kunnolliseen lepoon ja uneen. Se ei ole laiskuutta, se on itsensä hoitamista parhaimmillaan. Varmistukaa siitä, että lepoa saa myös se, joka yleensä hoitaa lapsiperheen mahdolliset yöheräilyt. Tehkää koko perhe jotain ihan muuta kuin arkena tai vaihtoehtoisesti olkaa tekemättä mitään. Sekään ei ole laiskuutta, vaan luovuuden herättelyä.

Vaihda maisemaa ja jos se ei ole mahdollista, vaihda ainakin mielenmaisemaa. Erilaisia tarinoita, elämänkertoja ja seikkailuja pääsee kokemaan kirja kainalossa. Se, miten pieni ihminen ammentaa iloa lähimetsään suuntautuvasta eväsretkestä avaa uuden näköalan myös aikuiselle.

Joutilaana ollessa, ilman velvoitteita pötkötellessä, mieleen alkaa virrata ideoita syvältä sisältä. Mistä minä tykkäsinkään? Mitä minä halusinkaan tehdä jos vain olisi aikaa? Joutilaana olemisen ja sen tuomasta luovuudesta nauttimisen tulisi olla jokaisen perheenjäsenen oikeus. Kun lapselle ei ole mitään järjestettyä ohjelmaa, saa lapsen mielikuvitus vallan ja leikit nousevat lapsesta kuin itsestään. Testataan käykö näin myös meille aikuisille!

Joutilasta lomaa sinulle!

pöydänjalkaa_440x220