TE-palvelut tukevat yhteensovittamisen palapeliä

Työ on osa elämää iloineen ja suruineen. Siihen käytämme viikossa selkeän siivun käytettävissä olevista tunneistamme. Työhön liittyvät asiat vievät aikaa opiskelijoillakin ja niillä jotka etsivät työtä. Tämän lisäksi työ kulkee ajatuksissamme kohtaamisissa, kotitöissä, levossa ja valmistautumisessa seuraavaan päivään.

Te-palveluissa ydintehtävänä on saada työnhakijat ja työpaikat kohtaamaan ja huolehtia työttömyysturvaan liittyvistä TE-palveluille säädetyistä tehtävistä. TE-puhelinpalvelut ovat yksi asiakkaan palvelukanava tietokoneasioinnin ja TE-toimistossa kasvokkain asioinnin ohella. Myös ammatinvalintapsykologeja löytyy valtakunnallisista puhelinpalveluista, olen yksi heistä.

Psykologien tarjoamassa Uraohjauksessa on mahdollista miettiä ammatinvalintaan ja työelämään liittyviä kysymyksiä. Keskustelujen myötä voi saada parhaimmillaan rakennettua itselleen työ- ja kotiasioiden muodostaman palapelin, joka mahtuu käytettävissä olevien voimavarojen ja ajan sisään. Hahmottelemme keskustellen elämän kokonaisuutta, muutoshaluja ja tarpeita. Mietimme itsetuntemukseen liittyviä asioita ja sovellamme niitä koulutus- ja työpaikkavalintoihin sekä työssä toimimiseen. Mietimme myös tavoitteiden asettamista: mikä on motivoiva ja sopivankokoinen tavoite kussakin elämänvaiheessa, joka toisi myönteisiä tuloksia työelämässä. Mietimme mihin voimat riittävät ja missä kohti rima on hyvä pitää kunkin elämän osa-alueen kohdalla jotta elämä etenee tavoitteiden suunnassa.

Aina elämässä ei pärjää yksin, siitäkin keskustellaan ja mietitään roolikysymyksiä: onko vastuuta mahdollista jakaa perheessä uudelleen ja hyödyntää tarjolla olevia palveluja. Voidaan tarvita terveydenhuollon tukea, kunnallisia palveluja ja lapsiperheen kotipalvelua. Terveydelliset haasteet tuovat omia huomioonotettavia seikkoja työssä jaksamisessa ja esimerkiksi ammatillisen kuntoutuksen hakeminen on usein ainutkertainen ja uusi elämäntilanne jossa asiakas kaipaa apua ja tukea monelta taholta että asia etenee ja voi löytää uuden työn johon kouluttautua ja saada taloudellista tukea muutosprosessiin.

Keräämiemme tietojen mukaan viime vuonna noin puolet Uraohjaukseen soittaneista asiakkaista oli 30-50 vuotiaita ja useimmiten soittajana oli nainen. Meille soittaa sekä työssä olevia että työttömiä yhtä paljon. Useimmiten asiakkaiden tilanteet liittyvät omiin uratoiveisiin, heillä on käsitys mitä he eivät enää halua tehdä tai puolestaan oma toive mihin suuntaan he haluavat työssään kehittyä. Moni kokee pulmia työllistymisessään mieluisiin työtehtäviin, monilla on terveyden kannalta huomioonotettavia seikkoja.

Koulutustietoja koskevat kysymykset ohjaamme TE-puhelinpalvelujen Koulutusneuvonta –puhelinlinjalle, usein keskustelemme myös aikuiskoulutukseen tai avoimiin AMK- tai yliopisto-opintoihin hakeutumisesta. Mietimme miten asiakas voisi hakeutua mieluisiin työtehtäviin, tarvitseeko hän tätä varten täydennyskoulutusta vai peräti kouluttautumista uudelle alalle. Terveydellisten seikkojen kohdalla keskustelemme eri tahojen roolista ammatillisen kuntoutuksen asioiden hoidossa ja siitä millaisia rajoituksia terveydentila omille työelämän valinnoille asettaa.

Jos edellä kuvailluissa teemoissa tunnistat puhuttelevia aiheita, voit käydä tutustumassa Suotuisa Suunta –blogiimme sivuilla.  Sieltä löytyy myös Uraohjauksen yhteystiedot ja palveluajat. Jos haluat tavata ammatinvalintapsykologin kasvokkain TE-toimistossa, löydät ammatinvalinta- ja uraohjauksen ajanvaraustavat ja yhteystiedot paikallisten TE-palvelujen sivuilta.

Heli Pakonen
Kirjoittaja on psykologi ja työskentelee TE-puhelinpalvelujen Uraohjauksessa

 

Ole läsnä

blogibanneri_parassyy_584x100

parassyy_leikki

Lapsi taas sairaana. Vanhemmat puolittavat päivän, toinen aamupäiväksi töihin ja toinen iltapäiväksi. Töissä murehtii kipeää pientä ja kotona tekemättömiä töitä. Ei kovin järkevää, tuottavaa tai tehokasta. Eikä läsnä.

Lapsi kyllä huomaa ja pienempikin vaistoaa, kun vanhemmat eivät ole läsnä. Kotityöt, harrastukset ja muut velvollisuudet tai työt – olivatpa ne kumman vanhemman tahansa, vievät läsnäoloa perheeltä. Lapsi on pieni vain kerran, mutta isompikin lapsi tarvitsee yhtä lailla vanhempansa huomiota, hoivaa ja kiinnostusta tämän elämään. Läsnäolemattoman vanhemman syyllisyystaakka on iso siinä vaiheessa, kun huomiota saamatta jäänyt jälkikasvu alkaa oirehtimaan tavalla tai toisella.

Kodin puunaaminen tai jatkuva puhelimen tai viestien tarkistelu ei saisi olla arjen tärkein asia, jos se vie aikaa aidosta yhdessäolosta lapsen kanssa. Ellei sitten esim. sitä siivousta tehdä yhdessä.

Voi vain miettiä, miltä lapsesta tuntuu, jos hänet haetaan aina viimeisenä päiväkodista. Tai jos hakutilanteessa vanhempi puhuu työpuhelua. Eräässä päiväkodissa oli jo vuosia sitten ankara sääntö, että kännykkä ei saa näkyä eikä kuulua viedessä ja hakiessa. Viisautta!

Mitä vanhemman sitten tulisi tehdä työn ja arjen ristitulessa? Esimerkiksi sopia yhteiset ajat yhdessä ololle ja erilliset ajat työasioille, jos niitä on tehtävä kotioloissa. Pidettävä mahdollisuuksien mukaan puhelin ja tietokone kiinni. Sama koskee myös vapaa-ajan tekemisiä – somessa ei tarvitse olla joka hetki. Selvittää ja sopia työn ja perheen yhteensovittamisen pelisääntöjä työnantajan kanssa, ollaanko sairaan lapsen kanssa etätöissä vai hoidetaanko lasta. Toimivatko työajan joustot, onko kaikilla siihen samat mahdollisuudet. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa olla läsnä myös kotona.

Kysy itseltäsi: Kumpi minua tarvitsikaan enemmän? Työnantajani vai lapseni?
Aina on mahdollisuus valintaan.

Ole läsnä. Sinulla on siihen paras syy.
parassyy.fi

Kuntajohtaja työn ja perheen yhteensovittamisen ristitulessa

blogibanneri_parassyy_584x100Julkisuudessa otetaan aika ajoin kantaa kuntajohtajan arkeen. Monella suulla on todettu se, minkä arkihavaintoni kertovat: ammattiini ei ole enää niin suurta halukkuutta kuin mitä joskus on ollut. Kuntajohtajan työstä loistokkuus on varsin kaukana.

Kiistämättä työni on varsin vaativa. Minulta vaaditaan samaan aikaan sekä suuren visionäärin että hetkessä kiinni olevan kuuntelijan ja kannustavan esimiehen taitoja. Omalla karismallani minun tulisi kyetä konkretisoimaan tulevaisuudenkuva uskottavasti paitsi koko kuntaa edustaville päätöksentekijöille myös omalle henkilökunnalleni. Muutosta pitäisi johtaa niin, että muutoksen uhka muuttuisi kaikkien mielessä muutoksen mahdollisuudeksi. Kestävyysvajeen takia työ on jatkuvaa toimintojen uudelleenarviointia. Koetan pyrkiä eroon sanoista säästäminen ja leikkaaminen, sillä niillä on paha kaiku. Puhuisin mieluummin uudistumisesta ja toimintojen parantamisesta, koska siitähän siinä on kyse.

Valtion kuntapolitiikka on ollut tempoilevaa: kunnallisista palveluista säädetään lailla, jolloin kunnan oman budjettikirjan merkitys toiminnan ohjaajana vähenee. Kunnallisia palveluja on äärettömän paljon. Johtamisen vaikeutta lisää myös paikallinen julkisuus, jonka kanssa on vain pärjättävä.

Mistä sitten ammennan voimaa työhöni? Mikä minua motivoi?

Minua kiinnostaa hyvin paljon uusien asioiden oppiminen ja eteenpäin meneminen. Tutkiminen, ongelmien tunnistaminen ja niiden ratkaisu on luovaa työtä. Onnistuminen niissä tuottaa suurta iloa.

Kuntajohtajan ammatti on myös kuntalaisten palvelemista ja ihmisten parissa olemista, ihmisten hallitsemisen sijaan. Tämä on perusperiaate, joka alalle aikovien on syytä pitää mielessään. Kunnan etu on sama kuin kuntalaisten etu ja siihen tulee kaikin voimin pyrkiä menestyäkseen työssään.

Mitalin toinen puoli on kuitenkin perhe ja omat lapset. Myönnän, että ne ovat jääneet työni varjoon ja jopa jalkoihin, sillä olen eronnut ensimmäisestä avioliitostani ja näen lapsiani aiempaa vähemmän. Omatuntoon sattuu joskus, joskus useinkin, koska en ehdi jakamaan aikaani riittävästi lapsilleni. Kysyn usein itseltäni, vaatiiko työ liikaa lapsiltani?

Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen olento, minkä olen huomannut sekä itsestäni että lapsistani: Nautin entistä enemmän vähistä hetkistä lasteni kanssa. Keskityn heidän seurassaan paremmin kuin silloin, kun he olivat päivittäin läsnä. Sama toimii myös toisinkin päin: Lapseni ovat harvoin tavatessamme aiempaa hymyilevämpiä, iloisempia ja avoimempia.

Olen saanut kokemuksistani perustellun syyn pohtia työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen problematiikkaa johtamisen ja toimintojen järjestämisen näkökulmasta. Etenkin hallintotyössä tarvitsemme toisaalta yhteydenpitoa toisiimme entistä enemmän, mutta vastaavasti työn ja perhe-elämänkin takia aiempaa enemmän joustavuutta.

Säännöllinen työaika, josta perinteisesti olemme pitäneet kiinni, on siirtymässä yhä enemmän historiaan. Meidän ei tarvitse kokoontua joka aamu virastolle, emmekä edes voikaan, sillä erilaiset yhteistyö- ja asiakastapaamiset hoituvat monesti muualla. Toisaalta työn ja kodin yhteensovittaminen voi hoitua entistä enemmän teknologian ja luottamuksen keinoin: työpaikalla sovitaan etukäteen, mitä aiotaan tehdä etäällä ja siitä pidetään kiinni.

Joustotyö tuo lisää mahdollisuuksia olla läsnä joko omien lasten tai vaikkapa ikääntyvien vanhempien kanssa. Toisaalta se tuo lisää mahdollisuuksia keskittyä, kun virastolla läsnä olevat työtä keskeyttävät tekijät ovat poissa. Yksi näkökohta on myös ihmisten erilainen uni- ja valveillaolorytmi, joka voidaan ottaa huomioon työnteossa aiempaa paremmin.

Olen ryhtynyt tuomaan henkilökunnalleni myös konkreettisesti ajatusta siitä, että meidän pitää tehdä työtä aiempaa enemmän ryhmissä. Se tulee konkretisoitumaan virastorakennuksen remontin myötä, jonka myötä siirrymme hybrideihin eli muuntuviin toimitiloihin. Luovumme suurimmalta osin henkilökohtaisista työhuoneista ja eristäytymisestä. Uskon, että voimme silläkin tavoin uudistua ja tuoda työhömme sekä uutta ilmettä että tehokkuutta. Tätä samaa ajatusta jaan myös kunnan varsinaiseen palvelutoimintaan. Pyrimme niissäkin uudistumaan kaikin tavoin.

Uskon, että kunhan olen työtäni koskevissa asioissa omatuntoni kanssa sinut, pystyn sovittamaan työn ja perhe-elämän parhaiten yhteen. Tämän neuvon haluan myös jakaa kollegoilleni sekä kaikille muille, jotka tämän lukevat.

Esko Rautiainen

Kirjoittaja on toiminut Askolan kunnanjohtajana kesäkuusta 2007 alkaen. Sitä ennen hän on työskennellyt mm. Mellilän kunnanjohtajana (2003-2007), Askolassa hallintojohtajana ja kunnansihteerinä sekä Kestilässä kunnansihteerinä, josta ajasta myös muutaman kuukauden vt. kunnanjohtajana.

 

Myrskyn jälkeen

shutterstock_59925736”Myrskyn jälkeen on poutasää..” lauletaan laulussa kun ajelemme rauhassa kotiin päin mökkireissulta. Ja seuraavassa biisissä halutaan, että joku näyttää toiselle mustelmansa.

Niinpä se taitaa olla. Kun on turbulenssia, sitä on välillä aivan valtavasti. Tuntuu, että maailman kaikki tuulet ja trombit kohtaavat juuri sinua ja sinun ympäristöäsi ja tuntuu, ettet ikinä selviä tästä ulos. Ja kaikilla meillä on oman elämämme mustelmat. Joillakin tuoreet, joillakin hieman hälvenneet, mutta muistona mustelma voi jomottaa vielä pitkään.

 

Elämän mustelmat voivat liittyä parisuhteen tai perhe-elämän kolhuihin, sairauteen, menetyksiin, lapsuus- tai nuoruusaikaan, työelämään tai ympäröivään maailmaan ja ympäristöön.

Näin useimmat ihmiset kuvaavat, kun ovat keskellä suurta kriisiä tai elämän mullistusta. Elämä tuntuu tuolloin epävarmalta, tulevaisuus tuntemattomalta, synkältä ja ahdistavalta. Toivo voi olla kadonnut.

Kuitenkin, jossain vaiheessa voi havahtua ja huomata, että kummallinen poutasää onkin ympäröinyt minut. Näen selkeästi eteenpäin, ymmärrän omia ajatuksiani ja uskallan pohtia tulevaa.

Vai uskallanko? Voiko käydä niin, että alkaakin pelätä tulevaa niin paljon, että unohtaa elävänsä juuri nyt? Kaikkine trombikokemuksineen ja toivon pilkahduksineen?

Sillä elämä on juuri nyt, tässä ja siitä voi nauttia.  Ei aina voi pelätä, että taas kuitenkin tapahtuu jotain hirveää. Ei aina voi odottaa, että minua ei voi kohdata mikään hyvä. Ei saa lakata nauttimasta hetkestä, elämästä, sillä vaikka kuinka se on klisee, elämään kuuluvat kaikki myrskyt ja tyvenet. Jokaisessa elämässä on yleensä onnen ja huippuhetkien kokemuksia, sitten taas tyveniä ja tasaista taivallusta, kenties jopa tylsää olemista. Joku hetki huomaa joutuneensa epätoivon alhoon, josta ei usko koskaan nousevansa, kuitenkin taas jossain vaiheessa pysyy jo hieman selviytymispinnan yläpuolella.

Lapsiperheessä tulee varsinkin muistaa, että lapsi ei odota. Jonkun aikuisen on pyrittävä säilymään elämässä ja arjessa mukana, sillä lapset tarvitsevat aikuisten tukea ymmärtääkseen kaikkea sitä, mitä elämässä heidän ympärillään tapahtuu.
Ja jos luovumme nauttimasta jokaisesta tyynestä hetkestä ja annamme elämän pelolle vallan, tuolloin lakkaamme elämästä.

Eläkäämme siis juuri nyt ja tässä, sillä tätä hetkeä on juuri minun ja sinun elämäsi.

Minne vieraskieliset pojat katoavat amiksesta?

ms

 

Työelämään, edes hanttihommiin, ei tahdo enää päästä pelkällä peruskoulupohjalla.

Vieraskieliset keskeyttävät lukion tai amiksen paljon useammin kuin valtaväestön opiskelijat. Tilastokeskuksen  työpaperi kertoo tilanteesta karusti. Amiksessa opiskelevat vieraskieliset pojat ovat keskeyttäjien kärjessä: 44 prosenttia heistä jätti opinahjon.

Amiksilla ja pojilla ei kemiat kohtaa. Noin yksi viidestä valtaväestön pojastakin keskeyttää ja moni on 10 vuodenkin päästä vailla tutkintoa ja työtä, kertoo Opetushallitus.

Vaikka kuvio näyttää masentavalta, monilla maahanmuuttajaperheiden pojilla on vahva itsetunto. Peruskoulussa he arvostavat koulunkäyntiä. Koulu on paljon mieluisampi paikka kuin valtaväestön pojille. Näin kertoo kurdi- ja somalinuoria tutkinut Etnokids-hanke, jota Väestöliittokin on ollut toteuttamassa.

Jos peruskoulussa intoa vielä löytyy, niin miksi koulutuspolku tyssää toisella asteella aivan liian monelta? Onko syynä motivaation puute, ulkopuolisuuden tunne, väärään tietoon pohjaavat huonot valinnat, lähtö ulkomaille, kodista tai koulusta saadun tuen puute, kielitaidon ongelmat vai mikä? Opetushallitus on tehnyt keskeyttämisistä selvitystä ja ohjelmiakin on olemassa. Mutta onko paljoakaan kuultu opintonsa keskeyttäneitä nuoria itseään? Heitä ei ole ihan helppoa tavoittaa. Mutta kannattaisi yrittää.

Oikea ammattilainen osaa selvittää kiistat ja myöntää virheet

Suomessa on tehty viime aikoina rajanvetoja työpaikkavaatetuksen suhteen. Linja-autoyhtiö Veolia Transport Vantaan turbaanikielto loppui, kun Autoliikenteen työnantajaliitto ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto pääsivät työsuojeluviranomaisten avulla asiasta sopuun. Guessin Kampin liikkeestä päähuivin vuoksi irtisanotun kiireapulaisen tapaus puolestaan ratkesi käräjäoikeudessa. Oikeus totesi Guess Kampin esimiesten asettaneen naisen uskonnon perusteella epäedulliseen asemaan ja näin syyllistyneen työsyrjintään. HOK-Elanto ei taas ole kokenut huivia ongelmaksi. Työntekijät ovat saaneet käyttää huivia tähänkin asti, kunhan se on sopinut työasuun ja työturvallisuudesta huolehditaan. HOK-Elannon omien, liikkeen värien mukaisten työasuhuivien on tarkoitus tulla käyttöön vuoden 2014 lopussa.

Lain mukaan työsuhde ei oikeuta puuttumaan vaatteisiin ja ulkonäköön enempää kuin mitä työtehtävät vaativat. Työturvallisuus ja hygienia asettavat vaatimuksia pukeutumiselle. Asiakaspalvelussa voidaan vaatia siistiä ja asianmukaista pukeutumista. Myös eri vakaumusten yhdenvertaisuus tulee turvata, vaikka eri vakaumukset olisivatkin erilaisia siinä, miten näkyviä symboleja niissä on. Yllä mainittujen kiistojen ratkaisuissa olikin merkitystä sillä, että työntekijät olivat alusta asti valmiita joustamaan ja pukeutumaan mahdollisimman siististi ja firman väreissä.

Erilaisuuden käsittely ei ole pelkkiä virsiä ja vaatekappaleita. Tärkeintä on pohtia sitä, miten itse toimin tilanteessa, jossa toinen ihminen toimii eri tavoin kuin minä tai pitää tärkeänä sellaisia asioita, jotka itselleni ovat yhdentekeviä.

Kiistat tuppaavat pahentumaan, jos ihminen lähtökohtaisesti kieltää toisen lähestymistavan yhteiseen ongelmaan ja pitää omaa kantaansa ehdottomasti oikeana ja rationaalisena. Oma ”rationaalisuus” on tällöin muiden silmissä enemmän itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä kuin järkiperäisyyttä. Maassa maan tavat voivat olla terveydelle haitallisia, aikansa eläneitä, syrjiviä ja perustua vanhentuneeseen tietoon, jolloin niitä on luonnollistakin muuttaa.

Asiakastyössä, oli kyseessä sitten sosiaaliala, turvallisuusala, kiinteistöala, liikenneala tai kaupan ala, kohdataan jatkuvasti varsin toisistaan poikkeavia asiakkaita, työtovereita ja työskentelytapoja. Joillain aloilla omaan työhön kuuluu myös toisten ihmisen rajoittamista, neuvontaa, ohjaamista, joskus myös estämistä ja kiinnipitämistä. Tällöin on erityistä merkitystä sillä, millä otteella asiat hoidetaan ja kuinka oma asia esitetään. Kirsti Sainola-Rodriguez eritteli väitöskirjassaan viisi transnationaalin osaamisen aluetta. Niiden hallinta vähentää virheitä ja konflikteja, jotka syntyvät esimerkiksi tiedonpuutteesta ja ennakkoasenteista.

Analyyttinen osaaminen on kykyä ymmärtää tiedon merkitys asiakaskohtaamisissa. Jotta toisen ihmisen toiminta voisi tulla ymmärrettävämmäksi, työntekijän tulee perehtyä ihmisten taustahistorioihin. Ne eivät tule näkyviksi ilman monipuolisen tietopääoman hankkimista ja oikeiden kysymysten esittämisen taitoa.  ”Kulttuuri” ei selitä kaikkea, vaan ympäristötekijät ja kunkin oma kasvatus vaikuttavat kulttuurintulkintoihin.

Emotionaalinen osaaminen on kykyä tehdä havaintoja ja olla aidosti kiinnostunut asiakkaan tilanteesta. Kyse on motivaatiosta, oikeasta havainnoinnista ja empatiakyvystä.Työntekijän tunnetilat heijastuvat asiakkaaseenkin. Onnistuneessa asiakassuhteessa on usein työntekijän avulla herännyt tunne siitä, että hankalistakin tilanteista voi päästä eteenpäin ja ongelmia on selvitetty yhdessä, ei vain toisen ihmisen valta-aseman ja käskyjen kautta.

Luova osaaminen on ennen kaikkea kykyä soveltaa. Ihmisten kanssa tehtävä työ ei voi olla liukuhihnatyötä.  Kullakin asiakkaalla voi olla kykyjä, kiinnostuksen kohteita ja rutiineja, jotka huomioon ottamalla esimerkiksi hoitotyössä asiakas on mahdollista motivoida entistä paremmin ohjeistuksen mukaiseen, kuntoutumista tukevaan hoitoon ja elintapoihin.

Viestinnällinen osaaminen on paitsi kielitaitoa ja tulkinkäyttötaitoa, myös kykyä luoda huolien, epäilyjen ja ideoiden esiintuomiseen kannustava keskusteluilmapiiri. Kun asiakkaana on kielenoppija, on hyvä myös varmistaa, että asiat on ymmärretty oikein. Selkokielinen vuorovaikutus ja oman puheen mukauttaminen toisen ihmisen kielitaitoon on paikallaan. Osaavamman puhujan täytyy pitää mielessä, että keskustelukumppanin työmuisti on kovassa rasituksessa vieraalla kielellä puhuttaessa. Kumppanille ei kuitenkaan tarvitse puhua kuin lapselle. Ikätasolle sopivan kielen puhuminen on tärkeää, jotta valta-asetelma kyvykkäämmän ja aloittelevamman välillä ei korostuisi entisestään.

Toiminnallisessa osaamisessa yhdistyvät henkilökohtaiset ominaisuudet, motivaatio, luovuus, vuorovaikutuksellisuus sekä tekniset taidot ja tiedot. Omassa työssä voi tapahtua väärinymmärryksiä, loukkaantumisia ja kokemuksia siitä, että ihminen ei ole tullut riittävällä tavalla kuulluksi ja kohdatuksi. Ongelmanratkaisutaidoilla, sovittelutaidoilla ja tilanteiden rakentavaan jälkihoitoon liittyvillä taidoilla voi olla paljon käyttöä.

Työntekijän ei heti tarvitse tulla kaikkien osaamisalueiden mestariksi.Kyse on muistilistasta, johon voi aina sopivina hetkinä palata. Liian usein kuulee, että virheiden tekemisen pelossa vältellään maahanmuuttaja-asiakkaita tai viivytellään tarpeelliseksi nähtyjä toimenpiteitä. Silloin iso virhe vasta tehdäänkin.”Tärkeintä on että elämässä ei tee lainkaan virheitä” oli erään kummelisketsin jazzmuusikoiden elämänoppi. Lausumasta päästyään he ajoivat vahingossa bemarinsa talon seinään.

Yhtälö: Työ + perhe + muu elämä

Työn, perheen ja muun elämän erottamiselle on tarvetta, mutta tarve voi olla aivan erilainen eri ihmisillä. Yksi ideoi tulevia työasioitaan saunan lauteilla, toinen rentoutuu työpaikan taukohuoneessa musiikkia kuunnellen. Joku tarvitsee kolmen viikon matkan Kaukoitään päästäkseen kunnolla irti työvelvoitteista. Sähköpostia on paras olla katsomatta silloin. Jollekin voi riittää tieto, ettei hänen tarvitse pariin päivään lähteä työpaikalle, vaan voi olla rauhassa kotona, joko yksin tai perheenjäsenten kanssa.

Yhteistä ihmisten vapaa-ajalle ja perheajalle − erotuksena työajasta − on se että ihminen kokee, ettei hänen tarvitse olla työasioiden vuoksi käytettävissä ja vastuussa, päivystämässä tai suunnittelemassa mitään. Saa olla irti. Saa päästää hetkeksi irti, kun muut hoitavat ja kantavat vastuun. Tämä tunne on vapauttava – aivan kuin hetkeksi paluu huolettoman lapsuuden illuusioon.

Silti harvalla aikuisella vapaa-aikakaan on täysin vailla vastuuta. Moni vanhempi toimii lomillakin perheen kokkina, uimavalvojana ja matkanjärjestäjänä. Useat työikäiset huolehtivat ikääntyvistä omaisistaan. Ihmiset kunnostavat kiinteistöjä ja itseään: remontoivat kotiaan tai mökkiään ja kuntoilevat. Perheaika ja muu elämä täyttyvät erilaisista arkisista mutta myös juhlavistakin puuhasteluista.

Onnistuneeseen vapaa-ajan, perheen ja työn yhtälöön vaikuttaa moni seikka, kuten työn luonne ja kuormittavuus, terveydentila, oma ikä, puolison terveys, perhekoko ja lasten ikä. Jokainen työtä tekevä, joka kuuntelee omaa kehoaan, saattaa kuitenkin aavistaa ja tuntea missä omat ajan ja jaksamisen rajat kulkevat. Toivottavasti ne osuvat suhteellisen hyvin kohdalleen sen kanssa, mitä työn puolesta asetetaan tavoitteiksi.

Kun taloudellisten suhdanteiden vuoksi tällä hetkellä työ kasaantuu epätasaisesti, on työn/työttömyyden, perheen/perheettömyyden ja ajan/ajanpuutteen maailma moninainen. Ne joilla töitä on, tekevät sitä monen edestä. Osa puolestaan kärsii työn epävarmuudesta, työn menetyksestä, osa myös kelluvasta arjesta.

On osin yksilöllistä, miten rajanvetoja tehdään, eli miten selkeästi kukin haluaa pitää erossa työn ja muun elämän saarekkeensa. On myös yksilöllistä, miten helppoa kenenkin on päästää irti työn velvoitteista. Onko monen edes mahdollista täysin rentoutua epävarmuuden keskellä, tai kuinka paljon huolta useat kasaantuvat hoitamattomat asiat eri ihmisissä herättävät?

Jotkut asiat ovat kuitenkin myös yhteisesti sovittavia: Joissakin yrityksissä on laadittu järkeviä sisäisiä pelisääntöjä: Tallenna mielenkiintoinen viestisi luonnoksiin ja lähetä se eteenpäin vasta työajalla! Sähköpostia ei siis lähetetä kollegoille vielä aamutuimaan 4.30, vaikka sattuisikin olemaan silloin itse parhaassa työvireessä. Näin ei aiheuteta toisille tunnetta, että he laiskoina ovat haaskanneet aikaansa nukkumiseen, kun ahkerat ovat olleet jo tuntikausia työasioiden äärellä. Nukkuminen voi harvoin olla yliarvostettua, varsinkaan maassa jossa toistuvista uniongelmista kärsii liian moni työikäinen.

Joissakin yrityksissä puolestaan on sovittu, ettei kokouksia ja palavereja aloiteta iltapäivällä niin myöhään, että pienten lasten vanhemmille aiheutuu vaikeuksia ehtiä hakemaan jälkikasvua ajoissa hoidosta. Tällaiset pelisäännöt lisäävät selkeyttä ja auttavat linjaamaan työn, perheen ja muun elämän välisiä rajoja.

Jotakin on asenteissa ja teoissa muutettava, jos joku sortuu kuvittelemaan, että MINUN puhdas pöytäni on tärkeämpi kuin sinun vapaa-aikasi, perheaikasi tai rentoutumisesi. Tai jos pyhiä ja vapaapäiviä ei enää osata tai haluta erottaa arjesta. Enkä puhu tässä nyt niistä työpaikoista ja tehtävistä, joihin kuuluu olennaisena osana päivystyksiä tai työntekoa kaikkina vuoden päivinä, kuten sairaaloissa, teollisuuslaitoksissa ja monissa asiakasneuvontapisteissä. Joillakin työpaikoilla rajanveto työn ja vapaa-ajan välillä tapahtuu esimerkiksi toimivana työvuorosuunnitteluna, oikeudenmukaisina lomajärjestelyinä tai kätevänä työaikaliukumien käyttönä.

Juttelin jokin aika sitten pitkään liike-elämässä työskennelleen naisen kanssa. Hän kertoi, kuinka aiemmassa työpaikassaan äärikokemuksiin kuului hetki, jolloin jouluaattoaamuna sähköpostiin oli kilahtanut raportti ja viestikentässä luki saatteena: Ehditkö palata tähän parin päivän kuluttua? Tämä tapaus jättää lähes sanattomaksi.

____________________________________________________________________________________________
Väestöliitto on mukana hallituksen Työelämä 2020 -hankkeen blogikampanjassa. Hankkeen tavoite on rakentaa Suomen työelämästä Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä. Blogikampanjassa eri organisaatiot kertovat eri näkökulmista, mitä ne tekevät paremman työelämän eteen. Tarkoituksena on jakaa oppeja ja vinkkejä sekä lisätä keskustelua työelämän kehittämisestä. Lisätietoja hankkeesta: http://www.tyoelama2020.fi