Vanhemmuuden päivä

shutterstock_142845685Vanhemmuus on aurinkoisia aamuherätyksiä,  iltasatuja ja hyvän yön suukkoja.

Vanhemmuus on päiväkotirepun pakkaamisia, kiireisiä aamuruuhkassa suhailuja ja lapsen puhelujen vastaanottamista, kun lapsi lähtee yksin kotoa kouluun.

Vanhemmuus on päivän aikatauluttamista työn tai opintojen ja perheen tasapainottamisessa niin, että ehdit hakemaan lasta päivähoidosta tai iltapäiväkerhosta ja laittamaan lapselle ajoissa ruokaa ennen mahdollista harrastuksiin siirtymisiä.

Vanhemmuus on sitä, että uudet korkkarit jalassa käyt iltapäivällä lapsen kanssa katsastamassa kalastusmajan jossa lapsesi päivällä päiväkotiryhmän kanssa vieraili, kun tietenkin täytyy tietää, missä kohdassa muutama kala tuli onkeen.

Vanhemmuus on sitä, että ehdit paneutua lapsen kanssa alkuräjähdyksen teemaan samalla, kun korjaat isomman lapsesi vaatteita, vaihdat välissä kolmannen lapsesi vaippaa ja otat vastaan itkupotkuraivareita neljänneltä,  kun juuri nyt ei ole mahdollisuutta syödä herkkuja.

Vanhemmuus on sen tiedostamista, onko tänä päivänä in ryhmä hau vai angry birds vai mean girlsit ?

Vanhemmuus on lapsen ja nuoren rakkaussurujen lohduttamista ja kesätöiden hakemisen avustamista.

Vanhemmuus on sitä, että ymmärrät jääneesi jo aikaa sitten jälkeen periscopeista ja snapchateista yms. mutta teet parhaasi, että edes jollain tavalla ymmärrät missä maailmassa lapsesi ja nuoresi elää.

Vanhemmuus on sitä, että laitat myös itsellesi aamulla kellon soimaan, kun lapselle, nuorella tai nuorella aikuisella on tärkeä päivä, jotta varmistat että hän varmasti ehtii aamulla määränpäähänsä.

Vanhemmuus on kahdenkeskistä aikaa lapsen ja nuoren kanssa, mutta myös ajoittain oman ajan ottamista ja ajan antamista mahdolliselle puolisolle, jotta jaksat aina uudestaan iloita vanhemmuuden haasteista.

Vanhemmuus on arkea ja juhlaa, iloa ja surua, epätäydellisyyden ja epävarmuuden sietämistä, lepoa ja toimintaa ja erityisesti arvon antamista jokaiselle tällaiselle ihanalle, tavalliselle ja arvokkaalle vanhemmuuden päivälle  ! 🙂

 

Kympin aamu

shutterstock_142995187Lapsiperheiden jääkaapinovet ja muistitaulut täyttyvät nyt alkusyksystä koululaisten lukujärjestyksistä, harrastusaikatauluista ja päiväkodista ja kouluista tulleista infolapuista. Lisäksi kaikki muistettava päivitetään vanhempien kalentereihin, viestittelyarsenaalissa on käytössä myös lukuisat muut tavat. Jos perheessä on useampi lapsi, saattaa informaatiotulva vyöryä välillä hyökyaallon lailla.

Ideaalitilanteessa perhe ja työ limittyvät kokonaisuudeksi, jossa vanhempi kokee sekä työssään että kotona saavansa tukea omaan elämäänsä. Balanssin löytäminen ja säilyttäminen aiheuttaa aika ajoin kipuilua kaikille vanhemmille. Hyvät perhesuhteet voivat tukea kuormittavissa työelämäntilanteissa. Toisaalta työntekijä voi saada tukea työyhteisöstä oman yksityiselämänsä kriiseissä.

Vaikeita paikkoja työn ja perheen yhteensovittamisessa vanhemmille saattavat olla koululaisen kympin aamu, harrastuskuljetukset tai lapsen lääkärikäynti kesken työpäivän. Jos työpaikalla on jouston varaa, helpottaa se käytännön järjestelyjen lisäksi myös henkistä painetta ja tunnetta siitä, että pitäisi olla kahdessa tai kolmessa paikassa yhtaikaa. Jos työnantaja joustaa, joustaa työntekijäkin helpommin. Työyhteisön sisällä hyviksi havaittuja käytänteitä kannattaa jakaa ja jalostaa eteenpäin. Käytänteistä kannattaa puhua avoimesti kaikkien työyhteisön jäsenten ja erityisesti samassa elämäntilanteessa olevien kesken. Työaikapankit ovat loistava keksintö ja niiden käytön soisi lisääntyvän edelleen.

Niin, ja syksyllä pidettävissä vanhempainilloissa kannattaa käyttää aikaa verkostoitumiseen toisten vanhempien kanssa. Jos koululaisille ei ole aamuhoitoa saatavilla, on hyvä tietää, missä päin lapsen luokkakaverit asuvat, jolloin voidaan myöhäisinä aamuina kokoontua vuorotellen kunkin kaverin kotiin koulun alkua odottelemaan. Kun tuntee kavereiden vanhemmat, on helpompi sopia yhteisistä kuljetuksista harrastuksiin ja muodostaa vaikka kuljetusrinki.

Oman työpaikkani toimisto-ohjesäännössä lukee: Lapsen puheluun vastataan heti, vaikka keisari olisi paikalla. Minulla on paras syy kuunnella iltapäivällä oman koululaiseni päivän päällimmäiset mietteet. Toivon, että sinullakin.

Merja Korhonen

Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kolmen koululaisen äiti.

Supermies on eri mies?

Kuka määrittelee nykyajan isyyden? Täytyykö pyrkiä olemaan supermies, jotta kelpaa itselleen, yritykselle, puolisolle, lapselle? Otteet elävästä elämästä, asiakasvastaanotoilta ja maailman teiltä ja toreilta kertovat tämän päivän miesten maailmasta:

”Hei, mun sinipunainen pyörä on ihan kuin supermiehellä”, arvioi pellavapäinen vauhtihirmu uutta menopeliään.
Pihassa vauhtihirmun isän uusi auto kiiltää uutuuttaan kuin nykyaikaisen supersankarin menopeli.

”Jos mä olisin supermies, laittaisin jokaisen aikuisen työpaikat lukoilla kiinni ennen Pikku kakkosta,” pohtii pellavapäinen pikkumies illalla.
Pikkumiehen isä hakkaa tietokonetta työpaikalla luomisen hurmiossa vielä iltauutisten aikaan, deadlinet kun pukkaavat päälle.

”Isi, milloin sä jäät kotiin hoitamaan Viola-vauvaa niin että mäkin saan olla vähemmän päiväkodissa ja enemmän kotona?”, kyselee pellavapäinen pikkumies aamulla.
Pikkumiehen isä pohtii kuumeisesti, miten saa selitettyä pomolle aikomuksesta pitää vielä isäkuukausikin, kun juuri tuli sovittua, että matkatyöpäiviä vähennetään.

”Jos mä voisin toivoa, leikkisin joka päivä pusuhippaa Hilman kanssa päiväkodissa”, kertoo pellavapäinen hurmuri kuulumisiaan.
Samaan aikaan isä pohtii, olisikohan tänään SE päivä, että jaksaisi leikkiä aikuisten pusuhippaa pikkumiehen äidin kanssa.

”Milloin me voitais tehdä jotain aivan kahdestaan, järjestettäis vaikka joku parisuhdeviikonloppu tai mentäis konserttiin?”, pohtii pellavapäisen pikkumiehen äiti miehelleen lakaistessaan syksyn lehtiä pihamaalta.
Pikkumiehen isä pohtii, että justhan me keväällä käytiin yhden yön reissu Tallinnassa kylpylässä ja kaikenlaisissa hoidoissa.

”Mä olen joka päivä kotona tämän katraan kanssa. Hyvähän sun on, kun on selkeää toimintaa ja aikuista juttuseuraa töissä”, vuodattaa pellavapäisen pikkumiehen äiti tyytymättömyyttään lauantaiaamuna pikkumiehen isälle, joka on juuri hakenut kahvin ja lehden ja istahtanut tuoliin keinuttamaan pikkumiehen pikkusisarta sitterissä.

Samaan aikaan toisessa perheessä pikku prinsessan isä etsii varastosta vaelluskenkiään, kun on tullut kesken Mestareitten liigan ottelun luvattua puolisolle, että mennään sitten lauantaina perheen kanssa Nuuksioon vaeltamaan.

Sunnuntai-iltana taloyhtiön pihalla pellavapäisen pikkumiehen ja naapurin prinsessan isien katseet kohtaavat ja miehet mutisevat yhdessä: ”Voi tätä jokaviikkoista rumbaa. Onko rankka viikko tulossa?”

Ja miehet kysyvät itseltään: ”Vieläköhän joskus saan sellaisen supermies-hetken, että voin vain olla aivan hetken ihan itsekseni?”