Itkevä huilu – musiikkiterapia tunnetyöskentelyn apuna

”Vuosia sitten elin vaikeaa elämäntilannetta. Arjessa löytyi haasteita, kärsin unettomuudesta ja päivisin vaivasi levottomuus, vaikka en osannut nimetä yksittäistä syytä siihen, mikä mieltäni painoi.
Eräänä iltana kotona ollessani kuuntelin soittolistaa mielimusiikistani. Yksi kappale kiinnitti huomioni ja yhtäkkiä minusta tuntui, että kuulemani musiikki vastasi juuri sitä, mikä sisälläni oli kaihertanut jo jonkun aikaa. Kappaleessa ei ollut sanoja, ja silti minusta tuntui että se kertoi minulle niistä asioista joita olin pitänyt sisälläni. Musiikissa kuulin omat tunteeni, juuri ne joista en ollut saanut selvyyttä ja jotka pitivät minua valveilla öisin. Laitoin volyymia kovemmalle ja itkin kappaleen mukana kaiken sen, jota olin tukahduttanut ja jonka vihdoin onnistuin päästämään ulos. Jälkikäteen olo oli helpottunut ja kevyt. Seuraavan yön nukuin kuin tukki.”

Musiikista voi löytää oman tunnetilansa

Joidenkin musiikkikappaleiden piirteet tuntuvat vastaavan juuri sitä, mikä itsellä on elämässä menossa, niin iloissa kuin suruissa. Joskus ihminen ei ymmärrä omaa tunnettaan ennen kuin yhtäkkiä kuulee ja tunnistaa sen musiikissa. Musiikin avulla voi käsitellä sisäistä ulkoisena ja ulkoista sisäisenä. Esimerkiksi kuunnellessa musiikkia voi kappaleesta löytää omaa tunnetilaa vastaavia elementtejä ja samaistaa omat tunteensa niihin. Silloin sisäinen asia, joka on tullut kuultavaksi, on helpompi tunnistaa ja käsitellä.

Musiikin välityksellä on myös mahdollista kommunikoida sellaisia asioita, tunteita ja kokemuksia, joille ei välttämättä löydy sanoja tai joista on vaikea puhua. Musiikki on sanaton kieli ja tunteita viestittäessä sen avulla voi kertoa enemmän kuin mitä sanoilla olisi mahdollista ilmaista.

Musiikin hyödyntäminen vuorovaikutuksen välineenä

Musiikkiterapiassa hyödynnetään musiikin parantavia, terapeuttisia elementtejä. Musiikki vaikuttaa meihin psyykkisesti ja fyysisesti. Se liikuttaa mieltä, herättää muistoja, lievittää stressiä, aktivoi tai rauhoittaa. Musiikin hyödyntäminen voi olla terapeuttista ja itsehoidollista, esimerkiksi silloin kun harrastaa musiikkia, käy soitto- tai laulutunneilla.

Musiikkiterapiassa on kuitenkin aina mukana kolme osatekijää; asiakas, musiikki ja koulutuksen saanut musiikkiterapeutti, joka vastaa hoitoprosessista. Asiakas ja terapeutti kommunikoivat keskenään musiikin välityksellä ja puheen sijasta musiikin kuunteleminen, soittaminen tai laulaminen voi toimia vuorovaikutuksen välineenä. Asiakas hyödyntää musiikin eri elementtejä työstääkseen tunteitaan ja lisätäkseen itsetuntemustaan luottamuksellisessa suhteessa terapeuttiin.

Musiikkiterapiassa musiikki ei kuitenkaan ole itse tarkoitus, vaan sitä voidaan käyttää terapeuttisen keskustelun ohella silloin, kun asiakkaan on vaikea ilmaista itseään sanoin tai halutaan avata kanavia unohdettuihin muistoihin tai tiedostamattomiin tunteisiin. Musiikki on siis väline, eikä asiakkaan tarvitse osata soittaa tai laulaa tullakseen musiikkiterapiaan. Voi olla, että terapiassa musiikkia esimerkiksi kuunnellaan ja asiakas saa rakentaa omaa elämäntarinaansa kappalevalintojensa kautta.

”Humisevan huiluni huulille nostin,
sormet ne sousi ja säveltä toisti.
Suru suli, virisi virsien tulva,
ihana aurinko sieluuni loisti,
ja huiluni ilosta itki.”

runon teksti: Larin-Kyösti

Väestöliiton terapiapalveluissa on tarjolla myös musiikkiterapiaa. Tutustu palveluihin ja varaa aika. Nettiajanvaraus.

Hyväntuulista joulua

Kuva: Diane Cordell, Flickr

Kuva: Diane Cordell, Flickr

Ihmisen tunnetila on monen asian summa. Yksi vaikuttava tekijä on oma tahtotila.

Pieni lapsi kuvittelee, että se tunne joka hänellä on, on kaiken todellisuus ja että hänen tunteensa tuntuu koko huoneessa. Niinpä sen voi vapaasti näyttää. Jos on synkkää, voi yhtä hyvin raivostua ja synkistellä. Lapsi on rajaton, ei oivalla, että tunnetila on vain ja ainoastaan omien nahkojen sisällä.

Lapsi ei myöskään tajua, että tunteita tulee ja tunteita menee, jatkuvana virtana. Kurja tunne voi olla päällä mutta hetken kuluttua täysin poissa. Ihminen on kuin maisema, jossa jatkuva, vaihtuva tunteitten virta kulkee. Jokaisen tunteen mukaan ei tarvitse lähteä, voi vain odottaa, että harmitus ja paha mieli menevät ohi. Tunne ei pakota toimimaan, vaan oma teko on aina oma päätös. Ja päätöksen voi tehdä järjen ja tahdon avulla, tunteesta riippumatta. Tunteet eivät määrää toimintaa.

Lapsi on edelleen tyystin tietämätön siitä, että omiin tunteisiin voi itse vaikuttaa. Jos kipu pistää sadattelemaan, voi tahdon avulla löytää päähänsä jonkun hyvän näkökulman asiaan: onneksi varvas ei ole poikki! Jos loukkaus nostaa kostonhalun, voi järjellä kääntää oman näkökulman ymmärrykseen: tuolla toisella on juuri nyt tosi vaikeaa, en halua lisätä hänen vaikeuksiaan. En ala hermostua, vaikka hän käyttäytyi rumasti.

Isoja tunnetaitoja on lasten opittava. Parhaiten niitä opettaa joku, joka itse osaa ja toimii myönteisyyden mallina.

Haastankin meitä aikuisia joulumielelle ja harjoittelemaan. Muista, että sinun oma tunteesi on vain sinussa. Harkitse, onko se sellainen tunne, jota haluat levittää ja tartuttaa itsesi ulkopuolelle. Olet itse vastuussa omasta tunteestasi. Voit järjellä ja tahdolla kammeta oloasi myönteiseenkin.

Myös kiire, tyytymättömyys ja kireys ovat vain meissä ja kun kuljetamme niitä mukanamme. Lakkaa jauhamasta ja setvimästä vastoinkäymisiä, nyt on joulu. Katso itseäsi ja läheisiäsi armollisesti, lempeästi ja hyväksyvästi. Ala rakentaa joulun tunnelmaa, se on sinun vastuullasi. Anna ikävien ajatusten virrata pääsi lävitse niihin tarttumatta, hymyile niille ja puhalla vauhtia. Nyt ei ole niiden aika.

Jokainen meistä kuljettaa jotakin tunnetilaa matkassaan. Mitä huoneeseen tulee, kun sinä tulet?