Transnuoren aatteita

Nyt alkaa uusi blogisarja, jonka kirjoittaja on 16 vuotias Jusa. Hän valottaa kirjoituksissaan elämäänsä nuorena transkundina. Blogi vie meidät koulumuistoihin jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja.

Moi! Täällä kirjoittaa kohta 16-vuotias Jusa. Näin aluksi teidän olisi varmaan mukava tietää musta vähän enemmän.

Olen lukiossa ensimmäistä vuotta opiskeleva nuori miehenalku. Olen kiinnostunut monista asioista, kuten urheilusta, musiikista, kielistä ja eri kulttuureista. En harrasta tällä hetkellä mitään aktiivisesti, mutta vapaa-ajalla tykkään soittaa kitaraa ja olla kavereiden kanssa. Haluaisin kuitenkin aloittaa taas tämmöisen pienen tauon jälkeen jonkin joukkuelajin.

Tänne mun olisi tarkoitus kirjoittaa asioista transnuoren näkökulmasta. Mun sukupuolenkorjausprosessi on vielä aivan alkuvaiheessa. Sain lähetteen transpolille viime vuonna kesäkuun alussa ja mun ensimmäinen aika sinne oli 1.2.2017. Käynti sujui mielestäni todella hyvin ja sain paljon hyödyllistä tietoa tulevasta. Odotus tuntuu kuitenkin pitkältä.

Aloin kirjoittamaan tänne blogiin transsukupuolisuudesta ja transsukupuolisena elämisestä näin nuoren näkökulmasta, koska haluan tavoittaa ihmisiä ja kertoo et hei, ei tää ole mikään tabu, me ollaan olemassa ja tästä pitää pystyä puhumaan. Mulla on haave päästä tulevaisuudessa auttamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria, sillä tiedän, että sellaisia auttajia ja neuvojia kaivataan.

Olen huomannut, että nykyään nuoret ovat usein paljon hyväksyttävämpää kuin aikuiset. Muakin on liian monta kertaa tullut vastaan aikuisia ihmisiä, jotka ovat kovaan ääneen ilmoittaneet, että transsukupuoliset ja homot kuuluisivat mielenterveystutkimuksiin. Mun mielestä se ei todellakaan ole oikein. Sen takia suurin osa mun tulevista teksteistä onkin kirjoitettu vanhemmille ihmisille, että heidän olisi mahdollisesti helpompaa ymmärtää.

Musta kaikilla olisi paljon mukavampaa ja varsinkin henkisesti voitaisiin paremmin, jos kaikki hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat ja tukisivat toinen toistaan iästä, sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta tai muustakaan taustasta riippumatta. Jokaisella tulisi olla oikeus olla oma itsensä ilman, että tarvitsisi pelätä kenenkään muun reaktioita tai mielipiteitä. Kaikkien pitäisi muistaa, että kehu ja kauniit sanat kuulostavat aina paremmilta kuin toiseen liittyvä negatiivinen kommentointi.

Jusa

Sinä olet sukupuolesi paras asiantuntija

shutterstock_106519055
Millaista on olla nainen? Millaista on olla mies? Käyttäydyinkö sukupuoliroolini mukaisesti, kun aamulla laitoin leipäni päälle juustosiivun enkä makkaraa? Mitä sukupuoli on ja miten sitä arvioidaan? Kuka on oikeutetumpi arvioimaan omaa sukupuoltaan kuin ihminen itse?

Transsukupuolisten sukupuolen korjausta haluavien kohdalla arviointi on ulkoistettu lääkäreille ja psykologeille. Pitkän korjausprosessin aikana ihmisen pitää osoittaa tutkijoille kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elävänsä siinä sukupuoliroolissa. Ihmisen oma arvio omasta sukupuolesta ei riitä. Se tuntuu kummalliselta.

Minä olen lääkäri, istunut kuusi vuotta yliopistossa opiskellen ihottumia ja insuliinihoitoa. En minä osaa toisen puolesta tulkita, miten kukakin sukupuolensa kokee ja missä sukupuoliroolissa on. Kuinka voisinkaan? Eihän sukupuoli ole kaksinapainen systeemi, josta löytyvät vain vaihtoehdot A ja Ö, äärinaiset ja äärimiehet. Tapoja kokea oma sukupuoli ja ilmaista sitä on yhtä monta kuin kokijaakin.

Todennäköisesti en läpäisisi tutkimusjaksoa itsekään. Kuinka uskottavana naisena minua pidettäisiin harmaissa, maalitahraisissa verkkareissa ruohoa leikkaamassa tai kasaamassa halkopinoja? Miten kävisi ruuanlaittoa ja koiria rakastavan mieheni?

Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, sukupuoliroolit ovat vähitellen muuttuneet. Ei ole enää miesten ja naisten töitä. Itseilmaisussa on enemmän vapauksia, joita vanhat perinteet eivät kahlitse. Lapset pyritään kohtaamaan yksilöinä ja ravistamaan pois sitkeät kasvatuskaavat, poikakoodit ja tyttökoodit. Mutta transsukupuolisen täytyisi olla ilmaisussaan stereotyyppi miehestä tai naisesta läpäistäkseen tutkimusjakson arviot. Oma tulkinta ja tunne eivät riitä.

Kun kerran ihminen on oman sukupuolensa paras asiantuntija, miksei juridista sukupuolta voisi muuttaa henkilön oman ilmoituksen perusteella? Mihin tarvitaan pitkä ja nöyryyttävä tutkimusjakso yhden numeron muuttamiseksi sosiaaliturvatunnuksessa?

Nykyisen translain mustin piste on juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona vaadittu lisääntymiskyvyttömyys. Siis suomeksi: tahdonvastainen sterilisaatio. Pakkosterilisaatio tuo mieleen mustavalkoiset valokuvat keskitysleireiltä, mutta ei, tämä on Suomi vuonna 2015.

En lääkärinä halua, että lääketiedettä käytetään ihmisoikeusrikkomusten työvälineenä. Translain on muututtava. Juridinen sukupuoli on voitava muuttaa henkilön omalla ilmoituksella. Lääketiede auttakoot heitä, jotka tarvitsevat kirurgiaa tai hormonihoitoja.

Translaki on uusittava. Häpeätahra on poistettava sivistyksen satiiniverhoistamme lopullisesti.