Sateenkaareva nuori löytää vertaistukea somesta

Transnuoren aatteita 7

Vertaistuki on aina tärkeää, myös transsukupuoliselle nuorelle. Muut transnuoret ymmärtävät tilanteen parhaiten ja prosessissa pidemmällä olevat osaavat usein antaa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, joihin ei aina löydy kunnon vastauksia netistä.

Vertaistukea löytää mielestäni helpoiten sosiaalisesta mediasta. On useita keskustelufoorumeita ja facebook-ryhmiä, joihin on helppoa liittyä. Muita transihmisiä on myös helpoin löytää somen kautta. Hashtagien käyttö ja niiden avulla hakeminen tekee jo paljon.

Isommissa kaupungeissa voi myös olla esimerkiksi nuorisotiloissa kokoontuvia vertaistukiryhmiä, joilla on usein myös oma ohjaaja mukana kokoontumisissa. Näistä tukiryhmistä kannattaa kysyä oman paikkakunnan nuorisotyöntekijöiltä.

Itse olen kokenut vertaistuen erittäin tärkeäksi prosessini aikana. Aluksi löysin vertaistukea somen kautta ja se on edelleen minulle tärkein vertaistuen lähde. Olen myös mukana oman kaupunkini seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille tarkoitetussa ryhmässä ja sen toiminnassa.

Kannattaa reippaasti googlailla! Usein keskustelufoorumeilla voi pysyä täysin anonyyminä ja silti saada vastauksia kysymyksiinsä. Nykyään löytyy jo hyvin paljon suomenkielisiä ryhmiä, joten kielimuuri ei ole este. Itse olen hyötynyt vertaistuesta todella paljon ja toivon, että muutkin saavat siitä iloa elämäänsä!

Jusa

Kirjoittaja on 16 vuotias. Hän valottaa kirjoituksissaan elämäänsä nuorena transkundina. Blogi vie meidät koulumuistoihin jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja.

Voiko transsukupuolinen olla homo?

Kysy Homolta – Petteri vastaa

Kysymys:
Voiko transsukupuolinen edes olla homo? Eikö olis järkevämpää vain pysyä ”väärässä”
sukupuolessa ja olla hetero?

Petteri vastaa:
Hyvin voi olla! Historiallisesti seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti on ajoittain yhdistetty toisiinsa, ellei niillä ole sitten katsottu olevan jonkinlaista suoraa
yhteyttä. Nykyään ajatellaan, että seksuaalinen suuntautuminen on enemmän tai
vähemmän pysyvä seksuaalisen, romanttisen, ja emotionaalisen viehätyksen kohteen
määrittävä piirre. Sukupuoli-identiteetti taas on — jälleen kerran, enemmän tai vähemmän pysyvä — sisäinen kokemus omasta sukupuolesta.

Huomattavasti yksinkertaistettuna voi sanoa, että näitä kahta ominaisuutta voi
havainnollistaa kuviolla, jossa vaaka-akseli kuvaa seksuaalista suuntautumista, ja
pystyakseli sukupuoli-identiteettiä. Seksuaalisuus voi asettua mihin tahansa kohtaan
janaa, samoin kuin sukupuoli-identiteetti, mutta kumpikaan sijoitus ei määritä toisen
paikkaa.

Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt usein sijoitetaan samaan joukkoon, eroaa
noiden kahden yläjoukon kohtaamat spesifit haasteet toisistaan huomattavasti.
Sukupuolivähemmistöjen asema on usein reilusti seksuaalivähemmistöjen tilannetta
hankalampi: ihmisoikeuksia rikkova lainsäädäntö suurimpana ongelmana, jonka lisäksi
yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja yleisessä suhtautumisessa olisi korjausliikkeen varaa.

Kuului sitten kumpaan ryhmään tahansa — tai molempiin — joutuu etsimään keinoja
selviytyä ja menestyä vihamielisyyden keskellä. Sukupuolen korjaaminen vastaamaan
omaa, todellista sukupuolta on yksi mahdollinen tie siihen.

Petteri Keränen
Kirjoittaja on Väestöliiton Hurma-lehden toimituskunnan jäsen

Sukupuoli ei ole päätettävissä

Transnuoren aatteita 6

Kun lapsi kertoo olevansa transsukupuolinen, se voi olla monelle vaikeaa ymmärtää tai sisäistää. Toiset ovat voineet aavistella asiaa vuosia, toiset ovat tienneet aina ja joillekin se voi tulla täysin puskista. Voi olla vaikeaa hyväksyä asiaa, mutta lasta täytyy silti tukea ja kunnioittaa. Jos kotoa ei saa tukea niin mistä sitten? Se on kasvavalle nuorelle ja kehittyvälle itsetunnolle erittäin tärkeää. On vaikeaa neuvoa vanhempia, kuinka toimia tällaisessa asiassa, kun ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Tiedon kerääminen aiheesta voisi joka tapauksessa olla hyvä alku. Mitään asiaa ei ole helppoa hyväksyä, jos sitä ei ymmärrä. Sama pätee lapsen transsukupuolisuuteen. Googlesta löytyy hyvin kattava tietopaketti, esimerkiksi transtukipisteen sivuilta. Myös asiantuntijoihin voi olla itse yhteydessä, mikäli sen kokee tarpeelliseksi.

Asia kannattaa ottaa puheeksi myös lapsen kanssa sitten, kun vanhempi kokee siihen pystyvänsä. Lapsi voi kertoa vanhemmille omia ajatuksiaan, tunteitaan ja tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Jos vanhempi ei jostain syystä ollenkaan hyväksy lapsensa transsukupuolisuutta, on silti muistettava kunnioittaa lasta ja tämän kokemusta omasta sukupuolestaan. Kun lapsi on sopivan ikäinen, hän saattaa hakeutua sukupuolenkorjausprosessiin, ja on väärin, jos vanhempi on sille esteenä tai yrittää estellä. Sukupuoli kun ei ole päätettävissä.

Jos asia vaikuttaa aluksi ylitsepääsemättömältä, kannattaa aluksi sulatella asiaa rauhassa ja edetä sen käsittelyssä sopivaa vauhtia. On väärin vanhempaa kohtaan, jos lapsi olettaa, että vanhempi on heti sinut asian kanssa. On vanhempia, joille se on heti okei ja vanhempia, jotka eivät koskaan hyväksy sitä. Tärkeintä on kommunikaatio lapsen ja vanhemman välillä.

Jusa

Kirjoittaja on 16 vuotias. Hän valottaa kirjoituksissaan elämäänsä nuorena transkundina. Blogi vie meidät koulumuistoihin jotka normittivat, hetkiin kun seksuaalisuus ja sukupuoli sotkeentuivat toisiinsa sekä ihmissuhteisiin, jotka toivat onnea mutta myös sydänsuruja.

Sinä olet sukupuolesi paras asiantuntija

shutterstock_106519055
Millaista on olla nainen? Millaista on olla mies? Käyttäydyinkö sukupuoliroolini mukaisesti, kun aamulla laitoin leipäni päälle juustosiivun enkä makkaraa? Mitä sukupuoli on ja miten sitä arvioidaan? Kuka on oikeutetumpi arvioimaan omaa sukupuoltaan kuin ihminen itse?

Transsukupuolisten sukupuolen korjausta haluavien kohdalla arviointi on ulkoistettu lääkäreille ja psykologeille. Pitkän korjausprosessin aikana ihmisen pitää osoittaa tutkijoille kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elävänsä siinä sukupuoliroolissa. Ihmisen oma arvio omasta sukupuolesta ei riitä. Se tuntuu kummalliselta.

Minä olen lääkäri, istunut kuusi vuotta yliopistossa opiskellen ihottumia ja insuliinihoitoa. En minä osaa toisen puolesta tulkita, miten kukakin sukupuolensa kokee ja missä sukupuoliroolissa on. Kuinka voisinkaan? Eihän sukupuoli ole kaksinapainen systeemi, josta löytyvät vain vaihtoehdot A ja Ö, äärinaiset ja äärimiehet. Tapoja kokea oma sukupuoli ja ilmaista sitä on yhtä monta kuin kokijaakin.

Todennäköisesti en läpäisisi tutkimusjaksoa itsekään. Kuinka uskottavana naisena minua pidettäisiin harmaissa, maalitahraisissa verkkareissa ruohoa leikkaamassa tai kasaamassa halkopinoja? Miten kävisi ruuanlaittoa ja koiria rakastavan mieheni?

Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, sukupuoliroolit ovat vähitellen muuttuneet. Ei ole enää miesten ja naisten töitä. Itseilmaisussa on enemmän vapauksia, joita vanhat perinteet eivät kahlitse. Lapset pyritään kohtaamaan yksilöinä ja ravistamaan pois sitkeät kasvatuskaavat, poikakoodit ja tyttökoodit. Mutta transsukupuolisen täytyisi olla ilmaisussaan stereotyyppi miehestä tai naisesta läpäistäkseen tutkimusjakson arviot. Oma tulkinta ja tunne eivät riitä.

Kun kerran ihminen on oman sukupuolensa paras asiantuntija, miksei juridista sukupuolta voisi muuttaa henkilön oman ilmoituksen perusteella? Mihin tarvitaan pitkä ja nöyryyttävä tutkimusjakso yhden numeron muuttamiseksi sosiaaliturvatunnuksessa?

Nykyisen translain mustin piste on juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona vaadittu lisääntymiskyvyttömyys. Siis suomeksi: tahdonvastainen sterilisaatio. Pakkosterilisaatio tuo mieleen mustavalkoiset valokuvat keskitysleireiltä, mutta ei, tämä on Suomi vuonna 2015.

En lääkärinä halua, että lääketiedettä käytetään ihmisoikeusrikkomusten työvälineenä. Translain on muututtava. Juridinen sukupuoli on voitava muuttaa henkilön omalla ilmoituksella. Lääketiede auttakoot heitä, jotka tarvitsevat kirurgiaa tai hormonihoitoja.

Translaki on uusittava. Häpeätahra on poistettava sivistyksen satiiniverhoistamme lopullisesti.