Otetaan konservatiiviset liikkeet tosissaan

Suomessa voin naisena elää suhteellisen huolettomasti. Jos tulen vahingossa raskaaksi, voin tehdä raskaudenkeskeytyksen. Jos aviopuolisoni lyö, voin erota. Voin myös kulkea kadulla käsi kädessä rakkaani kanssa –riippumatta hänen sukupuolestaan.

Minun on ollut helppo tuudittautua ajatukseen, että minun Suomeni ja Eurooppani on avoin ja edistyksellinen maailmankolkka, joka pitää kiinni jakamattomasta ihmisarvosta sekä naisten ja vähemmistöjen oikeuksista.

Ehkäpä tämän takia suhtauduin naureskellen aito avioliitto –kampanjoinnille kun tasa-arvoisesta avioliittolaista päätettiin. Ajattelin, että kampanjan ajatusmaailma on vain harmiton jäänne menneisyydestä, jota ei tarvitse ottaa tosissaan.

Olin väärässä.

En vielä silloin tiennyt, että maailmalla ja myös Euroopan sisällä naisten oikeudet ovat ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena. Ja että niitä vastaan taistelee verkosto, joka on hyvin järjestäytynyt ja rahoitettu.

Uusi Agenda Euroopalle

Tammikuussa vuonna 2013 kaksikymmentä yhdysvaltalaista ja eurooppalaista abortinvastaisen liikkeen edustajaa ja samat arvot jakavaa konsulttia tapasivat salaisessa kokouksessa Lontoossa. Suunnitteilla oli kristillisiä arvoja mukailevan verkoston perustaminen, joka pyrkii naisten ja vähemmistöjen oikeuksien rajoittamiseen Euroopassa. Tähtäimessä oli olemassa olevan lainsäädännön muuttaminen, kuten avioero-oikeuden, ehkäisyn saatavuuden, aborttioikeuden sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien polkeminen.

Viiden vuoden aikana alkuperäinen ryhmä on kasvanut jo yli 100 järjestön verkostoksi, joka toimii yli 30 Euroopan maassa ja käyttää nimeä ”Agenda Europe”. Verkoston johtoajatuksena on ”luonnollisen järjestyksen” palauttaminen Eurooppaan. Luonnollinen järjestys tarkoittaa tälle ryhmälle naisen ja miehen muodostamaa ydinperhettä, jossa moderni ehkäisy ja abortti ovat kiellettyjä.

Verkoston toiminta on voimistunut ja laajentunut vuosi vuodelta ja se on jo saavuttanut konkreettisia muutoksia: esimerkkeinä Puolan kiristyvä aborttilainsäädäntö ja Keski-Euroopan tasa-arvoista avioliittoa vastustavat lakialoitteet.

Parempi agenda Euroopalle

Konservatiiviset liikkeet ovat myös meille suomalaisille todellinen uhka. Esimerkiksi abortin saatavuutta rajoittava laki omantunnonvapaudesta on Suomessakin noussut eduskunnan käsittelyyn asti.

Niinkin harmittoman tuntuiset liikkeet kuin Aito avioliitto –kampanja jakavat Agenda Europen kanssa saman konservatiivisen arvopohjan ja ovat osa maailmanlaajuista poliittista liikettä ja ideologiaa.

Minulla on itselleni ja teille lukijoille pyyntö: otetaan konservatiiviset liikkeet tosissamme. Vähättelemällä heidän toimiaan ja vaikutusvaltaansa vaarannamme nykyisen avoimen, inklusiivisen ja monimuotoisen Eurooppamme.

Puhutaan rohkeasti ja kuuluvasti seksuaalioikeuksien ja monimuotoisuuden puolesta –koska vain näin voimme olla kovaäänisempiä kuin Agenda Europe ja muut oikeuksiamme vastaan hyökkäävät.

Haluan, että tulevaisuuden Eurooppa on avoin, edistyksellinen ja se pitää kiinni jakamattomasta ihmisarvosta. Haluan, että tulevaisuuden naiset ja tytöt voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä, elää huolettomasti oman näköistä elämää ja että heidän seksuaalioikeutensa toteutuvat. Siinä on uusi, parempi agenda Euroopalle.

P.S. Tervetuloa katsomaan kanssamme aihetta koskeva dokumentti Abortion: Backlash in Europe ja keskustelemaan aiheesta 31.5. klo 17:15 alkaen Kulttuuritehdas Korjaamolle. Tilaisuus on maksuton.

Tutustu myös kirjoituksen lähdejulkaisuun European Parliamentary Forum on population & Developmentin Restoring the Natural Order.

Kuka saa mennä naimisiin?

AvioliittoSellaisia päiviä ei näe kovin usein marraskuisessa Helsingissä. Tuhannet ihmiset ovat kerääntyneet seuraamaan lain käsittelyä eduskuntatalon eteen Kansalaistorille. Täpärän äänestyksen jälkeen eduskunta hyväksyy lain. Juhlat torilla alkavat: vihdoinkin Suomeen saadaan laki, joka takaa kaikille tasa-arvoisen avioliiton.

Aidosti tasa-arvoiseen avioliittoon on kuitenkin vielä matkaa. Tasa-arvoiseksi kutsuttu avioliittolaki ei edelleenkään aseta kaikkia yhdenvertaiseen asemaan. Esimerkiksi transsukupuoliset ovat ryhmä, jonka kohdalla mahdollisuus avioliittoon on Suomessa estetty, sillä juridisen sukupuolen korjaaminen johtaa avioliiton purkuun.

Tahdon2013-kampanjan merkitystä ei tule silti aliarvioida. Lakimuutoksen ja yhteiskunnallisen keskustelun nostamisen lisäksi kampanja muistutti meitä kaikkia tärkeästä asiasta: avioliitto on politiikkaa.

Avioliitto on valtion vahvistama instituutio, johon sisältyy arvolatauksia, merkityksiä ja oikeuksia. Esimerkiksi monet sosiaalietuudet – kuten vaikkapa leskeneläke – ovat sidoksissa oikeudellisiin perhesuhteisiin kuten vanhemmuuteen tai virallistettuun parisuhteeseen. Tämä tekee avioliitosta yhteiskunnallisen ja poliittisen kysymyksen.

Avioliittoinstituution poliittisuus ei ole vain suomalainen tai länsimainen ilmiö.

Avioliiton määritelmä ja sisältö vaihtelevat eri kulttuureissa ja eri lakijärjestelmien välillä. Kaikki avioliitot eivät ole romanttisia rakkaustarinoita. Merkittävä osa maailman avioliitoista on myös järjestettyjä tai pakotettuja. Esimerkiksi joka päivä 39 000 tyttöä joutuu lapsivaimoksi. Myös näitä avioliittoinstituutioita on tarkasteltava kriittisesti.

Avioliittolainsäädännön tulisi perustua ihmisoikeuksille, yhdenvertaisuudelle ja itsemääräämisoikeudelle. Tämän eteen on tehtävä töitä ja jatkossakin tarpeen vaatiessa keräännyttävä toreille –niin Suomessa kuin maailmalla.

Tule Seksi on politiikkaa -vaalipaneeliin Vanhalle ylioppilastalolle 5.3. klo 17:30!
Onko alaikäisellä oikeus ehkäisyyn? Kenellä on oikeus turvalliseen aborttiin? Kuka saa mennä naimisiin?

Näihin kysymyksiin vastaavat alla olevat eduskuntavaaliehdokkaat:

Mia Haglund, Vasemmistoliitto
Johan Ekman, RKP
Maria Lohela, Perussuomalaiset
Jani Toivola, Vihreät
Paula Lehtomäki, Keskusta
Anne Knaster, Kokoomus
Tiina Tuomela, Kristillisdemokraatit

Paneelin puheenjohtajana toimii Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski. Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halonen ja globaali seksuaaliterveys ja -oikeudet asiantuntija Elina Korhonen kertovat siitä, millainen vaikutus poliitikkojen seksuaalisuuteen liittyvillä päätöksillä on ihmisiin Suomessa ja maailmalla.

Tilaisuuden järjestävät Väestöliitto ja Eduskunnan väestö- ja kehitysryhmä. Tervetuloa!

Naimalakko?

Väestön ennakkotiedot julkaistiin 28.1 tilastokeskuksen sivuilla. Vaikka tilastojulkistus saikin jonkin verran huomiota eri medioissa, jäi toimittajilta kuitenkin yksi erittäin mielenkiintoinen seikka huomiotta. Se koskee avioitumista vuonna 2013.

Solmittuja avioliittoja oli ennakkotietojen mukaan 3834 kappaletta vähemmän kuin vuonna 2012. Koska vuonna 2012 solmittiin 28993 avioliittoa, saadaan muutosprosentiksi huima -13. Mielenkiintoista on myös se, että samanlaista kehitystä tapahtui kaikkialla Suomessa alueesta riippumatta.

Kollegoille tarjosin selitykseksi tähän pilke silmäkulmassa naimalakkoa. Adressit.comista löytyy adressi, jonka allekirjoittaneet lupaavat, että ”emme mene naimisiin tai rekisteröi parisuhdettamme ennen kuin Suomeen on säädetty tasa-arvoinen avioliittolaki. Me haluamme elää suomessa, jossa jokaisella ihmisellä on samat oikeudet riippumatta siitä, onko hän hetero vai homo”. Allekirjoittaneita näyttää olevan 3470.

Niin tai näin, jäämme mielenkiinnolla odottelemaan tilastokeskuksen virallista lukua.

Tasavertainen avioliittolaki ja lapsen etu

Eduskunnan käsiteltäväksi tulee tulevaisuudessa tasaveroista avioliittolakia koskeva kansalaisaloite. Julkisessa keskustelussa on oltu huolissaan lapsen edun toteutumisesta, mikäli samaa sukupuolta olevat parit saavat oikeudet avioitua ja adoptoida.

Yhdysvalloissa johtavat mielenterveyden, lääketieteen ja sosiaalityön kattojärjestöt ovat ottaneet kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kannanottonsa pohjana järjestöt ovat tukeutuneet parhaaseen tieteelliseen näyttöön ja arvioineet sitä kokonaisuutena.  Tutkimukset kolmenkymmenen viime vuoden ajalta kertovat, että lapset voivat yhtä hyvin homo- ja heterovanhempien perheissä.

Sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuneisuus eivät kasvata lasta, vaan vanhemmat ihmisinä kasvattavat. Perheen ihmissuhteissa sisältö on tärkeämpää kuin muoto. Riittävän myötäelävä, turvaa ja hoivaa antava, suojaavia rajoja asettava ja itsenäistymisen mahdollistava kasvatus ei ole vanhemman sukupuolesta kiinni.

Lainsäädännöllä ei pitäisi luoda kahden kerroksen väkeä. Tällä on haitallisia vaikutuksia perheiden elämään, koska tämä antaa siunauksen ennakkoluuloille ja syrjivälle kohtelulle. Mitä vähemmän tukea perhe ympäristöltä saa, sitä vaikeampi on selvitä parisuhteen haasteista ja vaativasta kasvatustehtävästä.

Kansainvälisiä kokemuksia adoptiosta

Julkisuudessa on väläytelty uhkakuvaa, että homoparien adoptio-oikeus vaikeuttaisi heteroparien adoptiota. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa homopareilla on oikeus hakea perheen ulkoista adoptiota. Nämä Pohjoismaat vastaanottavat suhteessa väkilukuunsa eniten kansainvälisiä adoptiolapsia koko maailmassa. Tilaston valossa uhkakuva ei näy toteutuneen.

Osa kansainväliseen adoptioon lapsia luovuttavista maista ei hyväksy samaa sukupuolta olevia adoptiovanhempia. Monet maat eivät myöskään hyväksy yksin lasta adoptoivia hakijoita, vaikka Suomen laissa se on mahdollista. Eräät maat taas eivät kelpuuta muita kuin uskontokunnaltaan buddhalaisia adoptiovanhempia. Lähettäjämaiden lainsäädäntö on monenkirjavaa. Suomi laatii omat lakinsa.

Vaikka kansainvälisen adoption odotusajat venyvät pitkiksi, on YK:n selvityksen mukaan adoptiota tarvitsevia lapsia maailmassa paljon enemmän kuin adoptioita. YK on arvioinut, että kansainvälisten adoptioiden volyymin tulisi olla kuusikymmenkertainen nykyiseen verrattuna, jotta pelkästään AIDS-orvoille lapsille löytyisi oikea koti. Adoptoitaviksi halutaan ymmärrettävästi mahdollisimman nuoria ja terveitä lapsia. Heistä on pulaa. Kyse ei ole yksin siitä, ketkä huolitaan vanhemmiksi – vaan ketkä huolitaan lapsiksi.

Yhdysvalloista saatu kokemus on osoittanut, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat adoptoivat enemmän vaikeasti adoptoitavia lapsia He hyväksyvät yleisemmin myös avoimia adoptiojärjestelyitä, joissa lapsen yhteydenpito biologiseen vanhempaan saa jatkua. Toivon, että mahdollisimman moni vaikeasti adoptoitava lapsi löytäisi turvallisen kodin, jonne on toivottu. Samaa sukupuolta olevat vanhemmat tulee nähdä voimavarana lasten moninaisissa tilanteissa.

Adoptiopäätösten tulisi aina perustua yksilölliseen tilanneharkintaan ja lapsen tarpeiden huomiointiin. Lapsen on vaikea asettua samaa sukupuolta olevien vanhempien perheeseen, jos hänen omaksumassaan kulttuurissa tai uskonnossa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu poikkeavuus. Ja toisaalta: homoksi itsensä kokevalle adoptionuorelle perhe, jossa homouteen suhtaudutaan epätasa-arvoisen kohtelun ansaitsevana poikkeavuutena, ei ole optimaalinen kasvuympäristö. Kehittyäkseen hyvin, lapsen täytyy saada tulla myönteisesti kohdatuksi tasaveroisen arvokkaana omana itsenään.

Sijaislasten asema

Samaa sukupuolta olevat parit voivat toimia sijaisperheinä. Sijaisperheistä on huutava pula. Joskus pitkäaikaisten sijoitusten kautta päädytään adoptioon. On ongelmallista, jos sijaisvanhemmat, joihin lapsi on kiintynyt, eivät tällaisessa tilanteessa saisi jatkaa lapsen adoptiovanhempina. Lapselle on psyykkisesti vahingollista joutua pompotelluksi ja eroon sijaisvanhemmista, kun luottava tunnesuhde on muodostunut. Lakimuutoksella parannettaisiin sijaislasten asemaa.

Mitä suurempia eettisiä seurauksia päätöksillä tai niiden tekemättä jättämisellä ihmisille on, sitä parempia perusteluja on lupa odottaa.