Mitä on tunnefobia?

Tunteet ohjaavat ihmisen käyttäytymistä niin hyvässä kuin pahassa. Tunteet auttavat sopeutumaan muutoksiin ja suojelemaan omaa itseä. Tunne kertoo, ”missä mennään”.

Monien psyykkisten pulmien taustalla voi toisaalta olla vaikeus kokea jotain tunnetta. Psykologi McCullough kollegoineen kutsuu tätä vaikeutta tunnefobiaksi eli tunteen pelkäämiseksi.

Pohditaan ensin muunlaisia pelkoja: ihminen, joka pelkää korkeita paikkoja, voi vältellä lentokoneella matkustamista. Hän saattaa jättää ottamatta vastaan työtarjouksen, jos työpiste sijaitsee korkealla kerrostalossa. Bakteereja pelkäävä ei useinkaan halua hakeutua sairaanhoitajaksi. Hän saattaa avata ovenkahvat hihalla ja vältellä ihmisten kättelyä. Tunnefobia toimii samalla periaatteella. Ihminen välttää tietyn tunteen kokemista. Välttelyä voi tapahtua monella tavalla.

Tunnefobia syntyy, kun alkuperäiseen tunteeseen liittyy jokin sisäinen este. Esimerkiksi surun, innostuksen tai vihan kokemukseen liittyviä esteitä voivat olla häpeä, syyllisyys tai ahdistus. Ihmisellä voi olla vaikkapa tarve kertoa palaverissa innostavasta ideasta, mutta samalla hetkellä kun hän avaa suunsa, hän kokeekin voimakasta häpeää.  Häpeä aiheuttaa sisäisen ristiriidan. Toinen esimerkki: ihminen voi tunnistaa, että hänen on vaikea kohdata omia seksuaalisia tunteitaan, koska niihin liittyy voimakas ahdistus. Tällöin tunnefobia, sisäinen ristiriita, on tiedostettu ja sitä voi tutkia omassa mielessä.

Tunnefobia voi olla myös tiedostamaton. Tällöin ihminen suojautuu sisäiseltä ristiriidalta ymmärtämättä, mistä pohjimmiltaan on kysymys. Suojautumiskeinoja voi olla monia. Joku voi saada päänsäryn aina, kun häntä loukataan. Hänelle ei tule mieleenkään, että nyt voisi suututtaa tai että jokin estää suuttumusta. Toinen ajattelee, ettei hän halua vaikuttaa ihastuksensa silmissä liian innokkaalta, eikä viestitä tälle viikkoon. Kolmas sanoo kumppanin lähdettyä, että ”en oikeasti edes rakastanut häntä”. Itselle ahdistavilta tunteilta suojautuminen on inhimillistä.

Jonkin tunteen pelkääminen ei johda kaikkien tunteiden välttämiseen. Ensisijainen tunne voi korvautua jollakin toisella tunteella: esimerkiksi jos joku pelkää surun tunnetta, hän voi surun sijaan kokea vaikkapa vihaa. Henkilön ihmissuhteet saattavat kärsiä yllättävistä vihanpuuskista, ja oma surutyö jää tekemättä. Tunne ohjaa käyttäytymistä silloin haitalliseen suuntaan hyvinvoinnin kannalta.

Tunnefobian taustalla on yleensä traumaattisia elämäntapahtumia tai kokemuksia menneistä ihmissuhteista. Vanhemmat ja muut hoitajat, laajemmin koko yhteiskunta, voivat viestiä, että jotkut tunteet ovat sallitumpia kuin toiset. Lasta on voitu kieltää esimerkiksi itkemästä, suuttumasta tai vaikka koskettelemasta itseään. Tunteisiin liittyvät ihanteet ovat syvällä yhteiskunnassa, ja toisaalta jokaisella perheellä on oma tunnekulttuurinsa.

Tunnefobian ennaltaehkäisyyn auttaa se, että lapsen hoitajat pohtivat, mitkä tunteet ovat vaikeita heille itselleen. Kun vanhempi on sujut omien tunteidensa kanssa, hänen on helpompi ottaa vastaan lapsen tunteita. Lasta auttaa jo se, jos aikuinen nimeää hänen tunteensa. ”Taidat olla kiukkuinen.” ”Nyt sinun on ikävä äitiä, mutta pian äiti tulee.”

Miten sinun lapsuuden perheessäsi on suhtauduttu tunteisiin?  Voit pohtia seuraavia tunteita: viha, suru, pelko, ilo, innostus, hellyys, ylpeys, seksuaalinen halu. Minkä tunteen käsittelyyn olet saanut hyvät eväät kotoa? Onko jokin tunne ollut väärin tai häpeällinen? Jos jokin näistä tunteista tuntuu sinusta häpeälliseltä tai kielletyltä, miten olet suojautunut kokemasta tätä tunnetta? Tunnetko sen sijaan jotain muuta tunnetta, onko mielessäsi jokin tietty ajatus vai pyritkö ratkaisemaan tilanteen muulla tavoin? Oletko saanut läheisiltäsi palautetta tavastasi reagoida esimerkiksi iloisiin, surullisiin tai ärsyttäviin tilanteisiin?

Lähteet:

http://www.affectphobiatherapy.com/

McCullough, L., Kuhn, N., Andrews, S., Kaplan, A., Wolf, J. & Hurley, C. L. (2003) Treating Affect Phobia: A Manual for Short-Term Dynamic Psychotherapy. The Guilford Press.

Kuva: Hermosolut: Sebastian Kaulitzki/Shutterstock. Kasvot: Lassedesignen/Shutterstock. Kuvitus: Dan Bishop/Discover

Kun sinkku hylkää ystävänsä

kun-sinkku-jattaa-ystavansa-kuva-tenmania-sivustoLapsuuden kaverilla oli syntymäpäiväkutsut. Sinkkuystävä ei saapunut paikalle. Eräiden hääjuhlien aikaan sinkulle tuli yllättävä meno. Leffailloissa häntä ei ole näkynyt. Sama sinkkukaveri vaihtaa äkkiä puheenaihetta, kun ystävä kertoo olevansa raskaana. Eikö häntä kiinnosta?

Kolmikymppisten naisten ystäväpiirissä tapahtuu yllättäviä muutoksia. Yksi on löytänyt uuden kumppanin eronsa jälkeen, toinen menee naimisiin, sinkkukaveri jatkaa sinkkuelämäänsä. Tässä ei ole mitään yllättävää – mutta järkytys voi olla se, että pitkäaikaisesta, rakkaimmasta sinkkuystävästä ei kuulu enää mitään. Hän on vaihtanut kaveriporukkaa.

On ymmärrettävää, että parisuhdetta etsivä sinkku haluaa vertaistensa seuraan. Hän tuskin löytää uutta kumppania ystäviensä perhetapaamisista. Ei kukaan jaksa kuunnella hää- tai vauvajuttuja loputtomiin.

Suurin syy sinkkuystävän vetäytymiseen on kuitenkin se, että toisten perheellistyminen sattuu. Sisimmässä mylläävät kateus, viha ja ulkopuolisuuden tunne. Kipu on niin suuri, että sinkku ei pysty olemaan enää yksissäkään baby shower -juhlissa.

Vetäytyminen on ymmärrettävää. Kavereiden vauvojen keskellä sinkun mielessä pyörii: miksi minä en ole löytänyt puolisoa? Saanko ikinä lapsia? Olen erilainen, erilainen, erilainen. En kuulu tänne. Haluan vain päästä pois tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Jossain vaiheessa ajatus voi kääntyä: enhän minä edes halua tuollaista perinteistä, tylsää elämää.

Tuskan välttäminen, vetäytyminen perheellisten ystävien elämästä, voi siis toimia ensiapuna sinkun ahdistukseen. Pitkällä tähtäimellä vetäytyminen on kuitenkin tunteiden käsittelemistä toiminnalla – täytyy lähteä pois kaikista tilanteista, jotka kolhaisevat omia kipupisteitä.

Joskus pettymyksen tunteita täytyy käsitellä ensin muualla, esimerkiksi psykoterapiassa, jotta voi kohdata ahdistusta herättäviä tilanteita silmästä silmään, kestää omat tunteensa.

Ystävyyssuhteet muuttuvat. Ystävyydeltä voi kadota sisältö, jos toinen on aina vaihtamassa vaippoja tai viettämässä koti-iltaa. Samalla on surullista, että toisilleen rakkaat ihmiset etääntyvät toisistaan. Kyse ei ole vain sinkun yksin jäämisen tunteista. Perheellistyvät voivat kokea, että sinkku on ”hylännyt” heidät. Voi olla iso pettymys huomata, että perheen perustaminen oli ystävälle liikaa. Perheellinen voi kaivata yhteyttä rakkaaseen sinkkukaveriinsa – ja kokea jäävänsä ystävyydessä ypöyksin.

Tässä yksi kertomus yksittäisen henkilön tarinasta. Tarinoitahan on niin paljon kuin on yksilöitäkin. Mikä on sinun tarinasi?

Lue myös toinen näkökulma aiheeseen:
Menetettyä parisuhdetta saa surra, mutta ystävää ei

Mistä löydät joulurauhan?

joulublogi-shutterstockSuurin osa ihmisistä viettää joulua läheisten kanssa. Se voi tuntua ihanalta, jos olet kaivannut nähdä vanhempiasi, sisaruksiasi, kummilapsiasi tai ystäviäsi. Mukana on ehkä omia tai toisten jälkikasvua. Teillä saattaa olla omat jouluperinteenne suvussa. Koet olosi turvalliseksi ja vapaaksi ilman arjen huolia.

Tiivis yhdessäolo voi aiheuttaa myös riitoja ja pettymyksiä, jos odotukset eivät kohtaa. Aikaisemmat vanhempi-lapsi-roolit alkavat taas elämään jouluna, kun jo aikuiset perheen jäsenet taantuvat menneiden joulujen tunnelmaan. Tämä on aika tavallista. Useimmat selviävät näistä keskustelemalla ja säätelemällä sitä, kuinka monta päivää yhteistä joulua juhlitaan.

Aika läheisten kanssa voi merkitä myös toisenlaista joulutunnelmaa. ”Joulu on pahin”, moni lapsuuden perhettään miettivä sanoo. Monien jouluun kuuluu esimerkiksi humalainen vanhempi.

Joulu on loma-aikaa, ja lomalla on tärkeää palautua. Aikuinen voi valita itse, kenen kanssa lomansa viettää – toisin kuin lapsi. Vaikka loma päihdeongelmaisen vanhemman tai riitelevän suvun keskellä ei palauta, moni päätyy silti saman joulupöydän ääreen vuodesta toiseen. Tätä selittää paljolti syyllisyyden tunne. Tuntuu vaikealta sanoa: ”tänä jouluna minun ei tarvitse olla humalaisen sukulaisen kanssa. Minun ei tarvitse viettää jouluani peläten perheväkivaltaa. Ei tarvitse kuunnella pahoja puheita tai olla toisten kaatopaikkana. Nyt olen aikuinen, voin jo itse päättää. En ole enää avuton.”

Voit pohtia, mikä ohjaa sinun tapaasi viettää joulua 2016. Onko se ilo, toive mukavasta yhdessäolosta? Hakeudutko paikkaan, jossa voit levätä ja olla rauhassa? Vai ohjaavatko valintaasi velvollisuuden tunne, syyllisyys tai pelko? Keneltä odotat lupaa viettää sellaista joulua, kuin itse haluat? Kenen suuttumusta mahdat pelätä?

Jossain vaiheessa aikuisuutta monet ottavat joulun omiin käsiinsä. He viettävät joulun ehkä kahdestaan kumppanin tai oman perheensä kanssa, he lähtevät ystävien kesken matkalle ja nauttivat joulurauhasta etelän auringon alla. Joku haluaa kutsua vielä laajemman suvun koolle. Voit keksiä omat perinteesi.

Ethän ohita omia tarpeitasi tänä jouluna. Kukaan muu ei voi tietää, mikä on sinulle oikea tapa viettää tuleva joulu.

Toivon sinulle todellista joulurauhaa ja rentouttavaa lomaa!

Tinder turhauttaa

Man In Bed At Home Texting On Mobile Phone

Man In Bed At Home Texting On Mobile Phone

Digideittailu on turhauttavaa. Sinkun tulee olla Tinderissä aktiivinen, ja siltikään hän ei välttämättä pääse kontaktiin kiinnostavien ehdokkaiden kanssa. Mm. Lontoon ja Rooman yliopistojen tutkimuksen (2016) mukaan miehet saavat Tinderissä matchin 0,6 % todennäköisyydellä, naiset 10 % todennäköisyydellä. Tutkimus toteutettiin 14 ”valeprofiilin” avulla, jotka klikkasivat sydäntä kaikille 100 mailin säteellä.

Oxfordin yliopiston tutkimuksessa (2016) tarkasteltiin 19 miljoonaa viestiä ja huomattiin, että 39 % aloitteista ei vastata lainkaan. Deittisovelluksen viestiketjuista 11 % lopahtaa kahteen viestiin. Toisin sanoen: jos match syntyy ja jompikumpi lähettää ensimmäisen viestin, puolet näistä kontakteista loppuu ennen kuin alkaakaan. Turhauttavaa, vai mitä?

Tekemäni Tinder-selvityksen (2015) vastaajista yli puolet kertoi kiinnostuksensa vähentyneen Tinderiä kohtaan. Kuitenkin 71 % kyselyyn vastanneesta sinkusta aikoi edelleen käyttää Tinderiä lähiviikkoina. Mikä on sinkkujen moottori? Miten he jaksavat kuukaudesta ja ehkä vuodesta toiseen etsiä kumppania digideitissä?

Moni kokee saavansa Tinderissä myönteistä palautetta. Itsetunto voi nousta, kun huomaa: minulla riittää vientiä. Ei tarvita satoja matcheja, yksi mukava riittää. Tarinat Tinder-pareista rohkaisevat.

Matchin saaminen on välitöntä positiivista palautetta. Matchit eivät kuitenkaan lohduta, jos sinkku ei saa vastauksia tekemiinsä aloitteisiin. Tinder on ratkaissut osan pulmasta ”super like”-ominaisuuden avulla. ”Super likellä” voi kertoa erityisestä kiinnostuksesta toiselle sinkulle. Erityistykkäys imartelee sinkkua, joka digideittaillessaan voi kokea jatkuvaa turhautumista.

Niin kauan kuin ihminen janoaa yhteyttä toiseen ihmiseen, deittisovellukset menestyvät. Sinkku kestää turhautumista ja väsymistä, pitää deittitauon ja aloittaa etsinnän uudelleen. Yhä uudet deittisovellukset ja suuri sinkkukäyttäjien määrä kertovat siitä, että muillakin on haku päällä. Ihminen etsii rakastavaa suhdetta toiseen ihmiseen läpi elämänsä. Yhteyden kaipuu motivoi sinkkua, kun hän talsii jälleen uusille treffeille läpi loskan ja vesikelin. Elämään luottava sinkku uskoo, että tuolla jossain on juuri sopiva kumppani hänelle – varmasti useampiakin vaihtoehtoja. Toivo kumppanin löytämisestä voittaa turhautumisen.

Tekemäni selvityksen vastaajista 17 % oli löytänyt kumppanin Tinderistä.

Lue myös:

Deittiuupumus on terveysriski sinkulle

Lähteet:

Nurminen, E. (2015) Kysely Tinderin käytöstä. Väestöliiton Parisuhdekeskuksen kyselyselvitykset 6/2015.

Tyson, G; Perta, V. C.; Haddadi, H. & Seto, M. C. (2016) A First Look at User Activity on Tinder. Queen Mary University of London, Sapienza University of Rome, Royal Ottawa Health Care Group.

Zhang, J. & Yasseri, T. (2016) What Happens After You Both Swipe Right: A Statistical Description of Mobile Dating Communications. Oxford Internet Institute, University of Oxford.

Sinkku, ovatko tapailusuhteesi heijastuksia menneisyydestä?

elina-sinkkublogi-0916Psykoanalyyttinen käsite ”transferenssi” tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua nykyisiin ihmissuhteisiinsa samalla tavalla kuin menneisiin, lapsuuden ihmissuhteisiin.

Menneisyyden tunnekokemukset siirtyvät uusiin ihmissuhteisiin tiedostamatta. Tämä voi näkyä siinä, että reagoimme nykyisissä ihmissuhteissa jollakin opitulla tavalla, jota läheisemme eivät ymmärrä tai joka ei vastaa todellista tilannetta. Tästä huolimatta yritämme kuitenkin perustella, miksi tunteemme tai odotuksemme ovat oikeutettuja. Mitä enemmän ihmisellä on traumaattisia kokemuksia varhaislapsuudessa, sitä todennäköisemmin hän siirtää silloiset tunteensa, pelkonsa ja odotuksensa uusiin ihmissuhteisiinsa. Kyseessä eivät välttämättä kuitenkaan ole todelliset lapsuuden kokemukset vaan lapsen silloinen tulkinta niistä.

Transferenssi voi vaikuttaa monella tavalla sinkun deitteihin ja tapailusuhteisiin. Se voi näyttäytyä esimerkiksi jatkuvana kokemuksena hylätyksi tulemisesta. Saattaa olla, että sinkku kokee ihastuvansa aina tietynlaisiin ihmisiin, joita hän ei myöhemmin kuitenkaan koe luotettaviksi. Tai hän ei pääse irti suhteista, joissa hän ei koe oloansa turvalliseksi. Joskus sinkku voi oman tulkintansa kautta edesauttaa omien pelkojensa toteutumista, ikään kuin viedä tilanteita omien pelkojensa suuntaan. Mitä turvallisempi sinkun kokemus omista vanhemmistaan on, sitä realistisemmin hän pystyy näkemään deittikumppaninsa ilman menneisyyden silmälaseja. Sisäisten ristiriitojen käsitteleminen auttaa siinä, etteivät menneet kokemukset liiallisesti ota rakkauselämää näyttämökseen.

Psykoanalyytikko Veikko Tähkä kirjoitti, että rakastuminen ensi silmäyksellä on transferenssia. Mitä vahvempi myönteinen ensivaikutelma on, sitä todennäköisemmin kyse on transferenssista: ihastuksen kohteessa on jotain sellaista, mitä tärkeällä lapsuuden henkilölläkin oli. Sinkku kokee ihastustaan kohtaan samoja tunteita kuin lapsena vanhempiaan kohtaan, tilanteessa on jotain tuttua. Vahvassa myönteisessä tunnekokemuksessa sinkku ajattelee olevansa ”hyvä ihmistuntija” tai hyvällä ”intuitiolla” varustettu.

Sinkku, jos löydät itsesi toistuvasti hankalasta ihmissuhteesta, on mahdollista, että nämä suhteet ovat transferenssisuhteita – eli edustavat tiedostamattomasti aina uutta versiota omista vanhemmistasi. Käsittelemällä omia lapsuuden ihmissuhteita esimerkiksi psykoterapiassa ihmisellä on suurempi mahdollisuus kohdata kumppaniehdokkaat sellaisina, kuin he ovat.

Deittailu vie usein matkalle sisimpään ja omaan menneisyyteen. Jokainen deittikumppani, tapailu- tai parisuhde onkin aina uusi ja tärkeä mahdollisuus työstää käsitystä omasta itsestä ja muista ihmisistä.

Lähde:

Tähkä, V. (1982) Psykoterapian perusteet. Helsinki: Werner Söderström.

Kuva: Livehdwallpaper-sivusto

Huomaa myös:

 

Sinkun perhearvot

Sinkku ja perhearvot

Kuva: Playbuzz-sivusto

Sinkkuystäväni kertoi, että sukulainen kuvasi hänen perheettömyyttään arvovalinnaksi. Sukulainen oli nähnyt nuorena naimisiinmenon ja perheen perustamisen jokaisen omana valintana. ”Sinkulle jäi omaa nautintoa tavoittelevan bilettäjän rooli”, ystäväni totesi.

Perheettömällä voi olla perhearvot. Perheetön voi yli kaiken haluta parisuhteen, lapsia, avoliiton tai avioliiton. Perheetön voi pyrkiä arvojensa mukaiseen elämään deittaamalla, etsimällä aktiivisesti kumppania ja heittäytymällä uuteen suhteeseen, vaikka pettymykset pelottaisivat. Muiden silmissä villiä elämää viettävä yksineläjä voi tehdä kaikkensa, jotta hän olisi tavoitettavissa ja kohdattavissa, ja löytäisi ihmisen, kenen kanssa voisi perustaa perheen. Bilettävä tai deittaileva sinkku voi joskus nähdä enemmän vaivaa perhearvojensa eteen kuin sellainen perheellinen, joka elää esimerkiksi työlleen.

Arvojen mukaisen elämän sanotaan lisäävän onnellisuutta. Parisuhdetta ja perhettä toivova sinkku voi kokea olevansa pattitilanteessa. Hän tietää minkälaista elämää hän haluaisi viettää, mutta kokee, ettei hyvistä yrityksistä huolimattakaan ole päässyt toivottuun lopputulokseen. Torstai-illan treffit voivat olla valovuosien päässä siitä tunteesta, että tämän ihmisen kanssa ollaan sielunkumppaneita ja hankitaan lapsia.

Parisuhteen löytämiselle ei ole yläikärajaa. Kaiken ikäiset voivat etsiä kumppania ja muodostaa kahden aikuisen perheen tai uusperheen. Sen sijaan biologisten lasten suhteen jokainen sinkku joutuu kohtaamaan omat rajansa. Suomalaisista vain 15 prosenttia ihannoi lapsettomuutta.

Tahattomaan lapsettomuuteen on voinut johtaa esimerkiksi parisuhteen päättyminen hetkellä, jolloin perheen perustaminen olisi ollut ajankohtaista. Tai hedelmällisessä iässä ei löytynyt sopivaa kumppania. Toisaalta lasten saaminen yksin on ainakin jossain määrin mahdollista nykyään. Naiset voivat yrittää raskaaksi tulemista hedelmöityshoitojen avulla tai yksineläjä voi adoptoida lapsen. Kumpikin sukupuoli voi myös sitoutua tuki- tai sijaisperhetoimintaan tai esimerkiksi kummilapsiin. Perhearvoja voi toteuttaa vapaaehtoistyössä tai uravalinnassa. Perhekaipuu ei välttämättä tyydyty muiden lapsia hoitamalla, mutta sitoutuminen lapsiin voi helpottaa hoivan tarvetta. Ihmisen on hyvä pyrkiä vaikuttamaan niihin asioihin, joihin hän tällä hetkellä pystyy vaikuttamaan.

Toivosta kiinni pitäminen on perhearvojen mukaista elämää. Toivo voi näyttäytyä kumppanin etsimisenä. Kumppanin etsimiseen kuuluu aina myös itsetutkiskelua ja aikaisempien pettymysten käsittelyä. Joskus perhearvoista kertoo myös epätoivo: ”Olen oikeasti motivoitunut antamaan mahdollisuuden toiselle ihmiselle. Menen treffitapahtumaan, vaikka se ei olisikaan minun juttuni.”

Perhearvojen mukainen elämä on asettumista kaipuun ääreen. Läheisyyden kaipuuta, kumppanin kaipuuta tai lapsen kaipuuta ei tarvitse torjua pois. Jos kumppania ei ole vielä löytynyt, oman itsen kuunteleminen voi olla tilan antamista surulle ja harmille. Todellisen elämän ja oman ihanne-elämän ristiriita aiheuttaa väistämättä tyytymättömyyttä.

Suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suurin osa sinkuista haluaisi parisuhteen ja lapsia. On tärkeää tunnistaa se ristiriita, jossa perhettä kaipaavat sinkut elävät. Heidän elämänsä ei ole tältä osin sen näköistä, mitä he itse toivovat. Eikä se useimpien kohdalla ole oma valinta.

Lähteet:

  • Kontula, O. (2009) Parisuhdeonnen avaimet ja esteet. Perhebarometri 2009. Väestöntutkimuslaitos, katsauksia E38/2008.
  • Miettinen, A. & Rotkirch, A. (2008) Milloin on lapsen aika? Lastenhankinnan toiveet ja esteet. Perhebarometri 2008. Väestöntutkimuslaitos, katsauksia E34/2008.
  • Miettinen, Anneli. 2015. Miksi syntyvyys laskee. Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E49.
  • Poortman, A. & Liefbroer, A. C. (2010) Singels´ relational attitudes in a time of individualization. Social Science Research, 39(6), 938–949.

 

 

Kahden ihmisen yhteisöt

Pariskuntia

On viikonloppu ja sinkku miettii, mitä tekisi. Tyttöystävä jätti vuosi sitten, ja kaikilla kavereilla on perheet. Kummilasta voisi morjestaa, mutta ei sielläkään kehtaisi viettää koko lauantaipäivää.

Toisaalla alkaa lomaviikko, mutta erään lapsettoman parin suunnitelmat muuttuvat: mies joutuukin yllättäen työmatkalle. Jotain tuttavapariskuntaa olisi voinut pyytää brunssille, mutta naisesta tuntuisi hassulta ehdottaa tapaamista yksin. Sitä paitsi suurin osa ystävistä on matkustanut perheineen muualle loman ajaksi. Kyllä sitä onkin riippuvainen omasta miehestä, nainen ajattelee.

Eläkeläisrouva tapaa kerran kuussa vanhoja työkavereita. Miehen kuoleman jälkeen näin harvat tapaamiset eivät tunnu riittävän. Rouva miettii, lähtisikö joku matkustelemaan hänen kanssaan. Kolmenneksi pyöräksi hän ei haluaisi. Naapurin rouva voisi olla sopiva matkakumppani, mutta tämän aika kuluu lapsenlapsia hoitaessa.

Kahden ihmisen yhteisöt eli parisuhteet määrittävät nykyajan ihmisen arkea ehkä enemmän kuin ennen. Lähisuku voi asua muualla, ja ystävien elämäntilanteet vaihtelevat. Naapurit ovat tuntemattomia, ja bussissa on vaikea aloittaa syvällistä keskustelua kanssamatkustajan kanssa. Paljon on sen varassa, löytääkö ihminen kumppania, ja onnistuuko parisuhde.

Kumppanin puuttuminen voi aiheuttaa haasteita vapaa-ajan vietolle ja aiheuttaa yksinäisyyttä. Esimerkiksi kokemusasiantuntijamme Viuhti on kirjoittanut sinkun lomiin liittyvästä surun tunteesta. Parisuhteen puuttuminen tai parisuhteen pulmat voivat järisyttää koko sitä perustusta, jolla ihmisen elämä, vapaa-aika, unelmat ja talouskin lepäävät. Parisuhdeongelmat vievät voimia, pyörivät mielessä työpäivän aikana ja kaiken lisäksi vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Parisuhteen löytämiseen ja parisuhteessa onnistumiseen liittyy paljon odotuksia ja toisaalta paineita. Kumppani on monelle se tärkein tuki. Läheinen parisuhde auttaa jaksamaan arjessa.

Mitä enemmän yhteisöllisyys vähenee, sen tärkeämmäksi tulee parisuhde ja sen onnellisuus. On tärkeää, että parisuhteet ja niiden kaipuu huomioidaan sosiaali- ja terveyspalveluissa, sillä ne vaikuttavat syvästi ihmisen hyvinvointiin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi julkisten pariterapiapalveluiden turvaamista vaikeasta taloustilanteesta huolimatta. Muunkinlaista yhteisöllisyyttä on tärkeää tukea, kuten yhteisöllisiä asumismuotoja ja  erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Elämäntilanteesta riippumatta ”elämää” on hyvä olla parisuhteen tai sen etsimisen ulkopuolellakin. Monet kokevat silti, että esimerkiksi laaja ystäväpiiri ei pitkällä tähtäimellä korvaa läheistä ja turvallista parisuhdetta.

Väestöliitto tukee kahden ihmisen yhteisöjä, parisuhteita ainakin kahdella tavalla. Väestöliiton Parisuhdekeskus tarjoaa tutkimukseen perustuvaa tietoa sinkkuudesta ja kumppanin etsimisestä. Keräämme sinkkujen vertaistarinoita ja selvitämme ajankohtaisia sinkkuuteen liittyviä aiheita. Parisuhdekeskus auttaa myös siitä eteenpäin: tarjoamalla maksuttomia nettipalveluita, tietoa ja neuvoja parisuhteen eri vaiheissa sekä pulmakohdissa. Pari- ja yksilöpsykoterapia ovat maksullisia, ja ajan voi saada nopeasti ilman jonottamista.

Lisää palveluistamme:

Palvelut sinkuille
Sinkkulinja
Tietoa parisuhteesta
Maksuttomat nettipalvelut
Yksilö- ja pariterapia

Kuva: Michael Lehet, Flickr

Miten olla uskollinen digideittailija?

Kuva: Matt Radick/The State News

Digideittailu mahdollistaa tutustumisen useaan kumppaniehdokkaaseen yhtä aikaa. Valinnan vapaus on huumaavaa. Laajat tutustumismahdollisuudet voivat lisätä todennäköisyyttä löytää kumppani. Samalla sinkku joutuu kestämään epävarmuutta siitä, että hänen ihastuksellaan saattaa olla muitakin kontakteja yhtä aikaa.

Deittailukulttuurin muutos haastaa seurustelun aloitusvaiheen. Se lisää epäselvyyttä siitä, mikä on uskottomuutta ja mikä sallittua, ”pelin henkeen kuuluvaa”. Digideittailun ja seurusteluvaiheen välissä on välitila. Deittailijat eivät ole vielä tarpeeksi läheisiä puhuakseen sitoutumisesta, mutta luottamuksen kasvaminen edellyttää kokemusta omasta ainutlaatuisuudesta kumppanin mielessä.

Digideittailun muuttuminen sitoutuneeksi seurusteluksi merkitsee yhteistä sopimusta siitä, mikä on uskollisuutta. Jokainen pari määrittää rajansa itse. Deittailija joutuu pohtimaan, milloin hän tarvitsee lupauksen uskollisuudesta – ja milloin hän on itse valmis luopumaan digideittailun tarjoamista loputtomista valinnan mahdollisuuksista.

Virheelliset oletukset aiheuttavat pettymystä, joka voi jäädä kalvamaan. Hyvä kriteeri deittailun ja esimerkiksi nettipettämisen erottamiselle toisistaan on salailu. Jos ihminen salaa jotain, hän saattaa kokea toimivansa väärin. Toisaalta kukaan ei voi arvata, mitä uusi kumppaniehdokas pitää pettämisenä ja loukkaavana käytöksenä. Ainoastaan puhuminen suojelee väärinkäsityksiltä.

Turvallinen seurustelukumppani vakuuttaa kahdenkeskisen suhteen syvetessä: ”Poistan profiilini nettideitistä ja Tinderistä. Nyt haluan sitoutua sinuun.” Turvalliselle kumppanille voit kertoa, minkälaista sitoutumista tarvitset voidaksesi hyvin.

Lisää sinkku-aiheisia juttuja löydät Väestöliiton Parisuhdekeskuksen Sinkkulinja-sivulta Facebookista sekä verkkosivuiltamme! Kaikki sinkku-blogit löydät täältä

 

 

Miten vanhempi voi tukea aikuista sinkku-lastaan?

boomer-parent-adult-childJotkut vanhemmat saattavat murehtia aikuisten lastensa sinkkuutta. Vanhempien voi olla vaikea kestää esimerkiksi sitä, jos parisuhdetta kaipaava sinkku-lapsi kokee itsensä yksinäiseksi. Vanhempi toivoo lapsensa unelmien toteutuvan. Hän voi myös huolehtia siitä, onko aikuinen lapsi turvassa kulkiessaan öisin juhlissa tai asuessaan yksin.

Selvitystemme mukaan monet sinkkuuteen liittyvät ennakkoluulot kuullaan sukupolvien yli. ”Oma ikäluokka ymmärtää tai hyväksyy asian helpommin, ei tarvitse juuri selitellä.” Pitkittynyt nuoruus voi olla vierasta vanhemmille sukupolville. Se on ymmärrettävää. Aikaisemmin varsinkin naiset olivat riippuvaisia miehen taloudellisesta tuesta. Nyt aikuinen tytär voi itse päättää, koska on hänen aikansa etsiä kumppania, vai haluaako hän keskittyä muihin asioihin.

Vanhempien tuki on monelle aikuiselle lapselle korvaamatonta, ja se voi korostua sinkkuaikana. Lapsuuden perheen tuki auttaa parhaiten silloin, kun se lähtee aikuisen lapsen omista tarpeista käsin.

Ei siis ole olemassa yhtä oikeaa vastausta siihen, miten voit parhaiten tukea sinkku-tytärtäsi tai -poikaasi. Sinun täytyy kysyä sitä lapseltasi: ”Minkälaista tukea kaipaat? Mistä asioista haluat keskustella ja mistä et? Milloin haluat keskustella? Mistä tiedän, että nyt et kaipaa minun mielipiteitäni tässä asiassa?” Ja hyväksyä vastaus.

Kaikki sinkut eivät halua parisuhdetta. Sekin on ihan normaalia. Yksinolo ei tarkoita automaattisesti yksinäisyyttä. Moni voi kokea olonsa yksinäisemmäksi onnettomassa parisuhteessa, kuin sinkkuna. Lapsesi sinkkuus ei tarkoita sitä, että olisit ollut huono vanhempi tai että antamasi parisuhdemalli olisi pielessä. Se ei myöskään kerro lapsesi kelpaavuudesta tai onnistumisesta elämässä. Jotkut ovat sinkkuja, jotkut parisuhteessa. Kumpikin tilanne on tavallista aikuisen elämää.

Joskus voi olla paikallaan kysyä: ahdistaako aikuisen lapsen sinkkuus enemmän lasta itseään vai vanhempaa? Aikuisen lapsen tehtävänä ei ole auttaa vanhempaa selviämään vanhemman omien ahdistusten ja huolien kanssa. Myös suru lastenlasten puuttumisesta on vanhemman käsiteltävä yhdessä puolisonsa, ystävien tai terapeutin kanssa. Se ei kuulu aikuiselle sinkku-lapselle.

Voitko sanoa itsellesi: ”Olen kasvattanut hienot lapset. Nyt minä luotan siihen, että he pärjäävät tässä maailmassa. Sinkkuina tai parisuhteessa.”

Lue myös:

Myytti: Äiti on sinkun paras kaveri

Siipirikot tyttäret

Kuva: Reuters

Rakkaus ei ole hömppää

Elinan blogi kesä 2015Rakkaudesta puhutaan noituuden kaltaisena voimana, joka iskee varoittamatta. Se on vaaleanpunaista ja tähtiin kirjoitettua. Rakkaus on amerikkalaisia komedioita ja ”pehmeä asia”. Naisten juttu. Rakkaus on täysin hallitsematonta magiaa niin hyvässä kuin pahassa: herra tai neiti oikea tulee vastaan hetkellä, jona vähiten häntä odotat. Ja toisaalta lehdet kirjoittavat rakkauden päättymisestä mitä rajuimmin tavoin. Mistä voin tietää, mikä on minun kohtaloni?

Nykytutkimus osoittaa, että rakkaus ei ole järjetöntä tai epäloogista. Rakastava ihmissuhde tukee fyysistä ja psyykkistä terveyttämme ja vaikuttaa jopa elinikäämme. Rakkaus on välttämätöntä, jotta ihminen voi kehittyä pikkuvauvasta terveeksi aikuiseksi. Rakkaus on edellytys hyvälle itsetunnolle ja tasapainoiselle elämälle.

Aikuisena läheisen kosketus laskee stressitasoamme ja rauhoittaa mieltämme. Omista tunteista kertominen läheiselle helpottaa pahaa oloa. Pelkästään hyvän ystävän ajatteleminen laskee verenpainetta. Rakkaus on mielen ja kehon järkevä selviytymiskeino: läheiset ihmissuhteet auttavat meitä pääsemään yli vaikeista elämäntilanteista.

Psykologian professori James Coan sanoo, että aivomme ymmärtävät toiset ihmiset omiksi resursseikseen. Aivomme ajattelevat, että läheiset ovat osa meitä itseämme. Läheisen menettäminen on todellinen hätätilanne. Siitä selviäminen ei ole asennekysymys. Yksinäisyys näyttäytyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu.

Rakkaus koetellaan hetkissä, jotka ovat kaikkea muuta kuin vaaleanpunaisia. Keskeistä on, osaammeko hyödyntää läheistemme olemassaoloa. Osaammeko pyytää tukea, kun sitä tarvitsemme? Entä olemmeko läheistemme rinnalla, kun he kaipaavat meitä kaikkein kipeimmin? Jos uskallamme luottaa toiseen ihmiseen, voimme selvitä ylitsepääsemättömänkin tuntuisista tilanteista. Tutkimusten mukaan vaeltajan reppukaan ei tunnu niin painavalta, kun vierellä on läheinen ihminen. Mahdollisuus luottaa toisiin ihmisiin tekee meistä vahvoja.

Rakkaus voi tuntua taialta, mutta se on paljon enemmän. Ihminen on rakennettu yhteyteen toisten kanssa. Huolenpitäminen omista läheisistä ihmissuhteista on yhtä tärkeää kuin terveellinen ruoka, liikunta ja uni. Rakkauden kaipaaminen on halua saavuttaa omaa hyvinvointia tukeva ihmissuhde. Sitä kaipuuta kannattaa kuunnella, sillä tieteellinen tutkimus osoittaa: rakkaudessa jos missä on järkeä.

Lähteet:

Johnson, S. (2015) Suojelen sinua kaikelta. Kuinka rakastaa ja tulla rakastetuksi. (suom. Petri Auvinen teoksesta Love sense) Helsinki: Hogrefe Psykologien Kustannus.

Psykologian professori James Coanin luento ”The Social Baseline Theory of Relationships and Health”. Creating Connections –konferenssi, Efteling, Hollanti 16.4.2015

Smith, T. W.; Ruiz, J. M. & Uchino, B. N. (2004) Mental activation of supportive ties, hostility, and cardiovascular reactivity to laboratory stress in young men and women. Health Psychology, 23(5), 476–785.

Lue myös:
Hyvä ystävä vaikuttaa sinuun ja elämääsi
Myytti: “Sinun täytyy olla onnellinen yksin”
Onko yksin selviäminen ihanteesi?

Kuva: Shutterstock