”Me too” parisuhteessa

Kuva: James Brey

Viime syksynä alkanut ”Me too” -kampanja on nostanut esiin naisten kokeman seksuaalisen häirinnän yleisyyden.

Kampanjan myötä moni nainen uskaltautui kertomaan häirinnän kokemuksistaan erityisesti työelämässä, oppilaitoksissa ja julkisissa tiloissa. Väkivallan tekijä ei aina kuitenkaan ole tuntematon huutelija tai työpaikan ahdistelija. Väkivalta voi tapahtua myös siinä ihmissuhteessa, jonka tulisi olla kaikkein turvallisin: parisuhteessa.

Raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu eivät ole sellaisia parisuhteen ongelmia, joita voisi hoitaa pariterapialla. Ne ovat rikoksia. Niin kauan, kun toisen itsemääräämisoikeutta loukataan parisuhteessa, turvallisen parisuhteen luominen ei ole mahdollista. Suomessa raiskaus avioliitossa muuttui rikokseksi vasta vuonna 1994.

Me too -kampanja valaisi seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan liittyviä valtasuhteita. Kuten moni kampanjaan osallistunut totesi, ei ole helppoa kertoa häirinnän kokemuksista, jos hintana saattaa olla oma työpaikka, tai jos kokemuksia vähätellään. Parisuhteessa tapahtuvaa häirintää voi olla erityisen vaikea paljastaa: suurta osaa parisuhteessa tapahtuneista raiskauksista ei ilmoiteta poliisille. Tähän voi liittyä monia syitä. Väkivaltaa seuraa usein ”hyvittelyjakso”, mikä voi aiheuttaa hyvin ristiriitaisia tunteita uhrissa. Uhri saattaa syyllistää itseään ja hävetä tapahtunutta. Uhrilla voi olla huolta siitä, mitä kumppanille tapahtuisi ilmiannon jälkeen. Avun hakemiseen voi liittyä myös pelkoa häirinnän pahenemisesta, perheen hajoamisesta tai siitä, mitä kumppani voisi tehdä itselleen tai vaikka lapsille kuultuaan ilmiannosta. Moni pelkää, ettei heitä uskottaisi: kun muita todistajia ei ole, on vain sana sanaa vastaan.

Seksuaalista ahdistelua voi olla parisuhteessa monenlaista. Seksiin voi liittyä pelkoa, kiristämistä tai vaikka erolla uhkailua. Sellainen seksi, johon liittyy jokin uhkaus tai pelottelua, on aina seksuaalista väkivaltaa.

”Ein” sanominen ja rajan vetäminen ei ole aina yksiselitteistä. Traumaattisissa tilanteissa ihminen saattaa nimittäin jähmettyä ja lamaantua. Uhri saattaa ikään kuin irrottautua itsestään, katsoa tilannetta ulkopuolelta, jotta selviäisi siitä. Suostumuksen puutetta onkin ehdotettu uudeksi raiskauksen määritelmäksi rikoslaissa. Se, että ei sano ”eitä”, voi juurikin kertoa tilanteen traumaattisuudesta, eikä siitä, että suostuisi kosketukseen.

Seksuaalinen väkivalta voi olla myös henkistä. Kumppanin ulkonäön tai seksuaalisuuden kielteinen kommentointi, tai vertaaminen seksuaalisesti muihin, voi tuhota toisen itsetuntoa. Moni kokee, että luottamusta on vaikea palauttaa parisuhteessa tällaisten kommenttien jälkeen.

Jokaiselle pohdittavaa

Seksuaaliset tarpeet menevät harvoin täysin yksiin, ja usein yksi on aloitteellisempi kuin toinen. Onkin tärkeää, että parisuhteessa on tilaa avoimesti keskustella myös seksuaalisista tarpeista.

Joskus hellyyden kaipuuseen voi liittyä pakottavaa sävyä kenellä vain: ”Halaa nyt.” Keskeistä on, uskooko ihminen kumppaninsa ”ein” siinä kohdassa, omasta loukkaantumisen ja torjutuksi tulemisen tunteestaan huolimatta – vai jatkuuko lähestyminen. Toisen haluttomuus, voi näkyä myös pään kääntämisenä tai fyysisenä vetäytymisenä. Sekin on ”ein” sanomista.

Toista pakottamalla ei pääse lähelle. Yleensä kumppani vetäytyy enemmän silloin, jos hänen rajojaan rikotaan tai häntä yritetään pakottaa. Rajojen rikkominen voi nostaa pintaan myös aikaisempia traumaattisia kokemuksia siitä, kun omia rajoja ei ole kunnioitettu. Jos tiedät, että kumppanisi rajoja on joskus rikottu, ole erityisen hienotunteinen lähestyessäsi häntä.

Jokaisessa parisuhteessa on hyvä keskustella siitä, missä rajat menevät. Minkälainen kosketus tuntuu hyvältä, ja minkälainen ei? Milloin toisen houkutteleminen läheisyyteen muuttuu ahdistavaksi? Mikä lisää turvallisuuden tunnetta parisuhteen seksuaalisuudessa, ja mikä vähentää sitä? Onko turvallista sanoa ”ei”, ja mitä siitä seuraa? Entä kuinka se näkyy kumppanista, jos hän ei halua kosketusta – sanooko hän suoraan ”ei”, vai näkyykö se muulla tavoin?

Tukea ja lisätietoa:

Raiskauskriisikeskus Tukinainen

Rikosuhripäivystys

Nettiturvakoti

Väkivaltaa kokeneille naisille 

Väkivaltaa tehneille naisille

Väkivaltaa kokeneille miehille

Väkivaltaa tehneille miehille

 

 

 

Pimppikö häpeä?

Tyttölapsi kumartuu tutkimaan miltä hänen pimppinsä näyttää. Aikuinen tuhahtaa: ”Anna olla rauhassa!”. Tyttönen hämmentyy, säikähtää ja nolostuu. Jos pimppi, pippeli ja peppu ovat häpeän ja nolouden asioita, lapset eivät ikinä opi olemaan tyytyväisiä kehoonsa tai edes kertomaan ahdisteluista.

Arkuus puhua asioista niiden oikeilla nimillä voi johtua omasta epävarmuudesta ja siitä, ettei vanhempi itse ole sinut seksuaalisuutensa tai kehonsa kanssa. Vanhemmat ajattelevat myös, ettei pienen lapsen kuulu tietää näitä asioita, sanoo seksuaaliterapeutti Oona Turunen Aamulehdessä 24.5.2017. Tyttöjen sukupuolielin on muutenkin piilossa. Se, ettei siitä edes puhuta oikealla nimellä, voi lisätä lapsen hämmennystä ja häpeää, Turunen sanoo. Hänen mukaansa tyttöjä kannattaa rohkaista tutustumaan omaan alapäähän heti, kun he osoittavat siihen kiinnostusta. Lapsen kiinnostusta ei pidä tuomita, vaan hänelle voi sanoa että hei, sun pimppi on tosi kaunis ja ihana, Turunen neuvoo. Lapselle puhuttaessa on hyvä käyttää niitä sanoja, jotka tuntuvat itsestä luontevilta ja mukavilta.

Juuri näin on. Tutkimuksemme mukaan alle kouluikäisiä lapsia kiinnostavat oma keho, erilaiset kehot ja kehojen vertailu. Tämä on herkkyysvaihe, jolloin keho otetaan omaksi. Se on paras hetki tukea kehonkuvaa: omanlainen keho on joka paikasta hyvä ja arvokas. Ensin tarvitaan paljon myönteisiä viestejä, tietoja taitoja ja hyvä asenne, jotta voidaan opettaa tärkeät turvataidot. Lasta ei pidä nuhdella ja rankaista ikätasoisuudesta. Sitä paitsi miksi tytön keholla pitäisi olla enemmän hävettävää kuin pojan keholla? Pojan pippelin näytöille useammin vain naureskellaan.

Lasten seksuaalikasvatukseen liittyy hämmästyttäviä myyttejä ja uskomuksia. Yksi on se, että jos lapselle antaa lisää tietoa kehosta, se altistaa lasta hyväksikäytölle. Asiahan on päinvastoin. Tietämättömyys, puhumattomuus, sanattomuus ja häpeä vaientavat lapsen tehokkaasti. Lapsen on mahdotonta ottaa esille asia, josta aikuiset nuhtelevat.

Toinen myytti on se, että kehossa on niin yksityisiä paikkoja, ettei niistä voi puhua. Tällöin unohdetaan, että jo pikkulasta ”valistavat” niin ikätoverit, isommat lapset ja nuoret, kuin satunnaiset, kysymysten aikana paikalla olevat aikuiset, kuten isovanhemmat ja naapurit – eli koko kylä. Lisäksi media tavoittaa heidät päivittäin.

Kolmanneksi osa haluaa rajata seksuaalikasvatuksen vain kotiin. Tutkimuksemme mukaan vanhemmatkin kaipaavat kipeästi aiheesta tietoa, oikeita sanoja ja malleja. Tilastokeskuksen mukaan pienten lasten seksuaalisen hyväksikäytön rikostilastot eivät laske. Tiedetään, että lasta hyväksikäyttävä henkilö on useimmiten lähipiiristä. Jotain on aika tehdä lasten suojaamiseksi.

Tutkimuksemme mukaan nyt päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksessa on tilanne, jossa ammattilaisten koulutus ei vastaa käytännön tarpeita lapsen seksuaalisen kehityksen suojaamisessa ja tukemisessa. Lapsen normaalista kehityksestä kumpuavasta uteliaisuudesta lasta voidaan rankaista ja tuomita. Toisaalta lapsen oireilu sairauden tai kaltoinkohtelun vuoksi voi jäädä tunnistamatta ja vaille apua. Tilanne on turvaton pikkulapsille ja perheille.

Uusi varhaiskasvatussuunnitelma VASU2017 sisältää kaikki kokonaisvaltaisen, ikätasoisen seksuaalikasvatuksen elementit. On aika herätä pienten lasten seksuaalioikeuksien tunnustamiseen ja kokonaisvaltaisen kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin tukeen ja turvaamiseen!

************************************
Aihetta käsitellään torstaina1.6. Eduskunnan kansalaisinfossa
klo 17.30 alkavassa tilaisuudessa Lasten seksuaalikasvatus osana kehotunnekasvatusta.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Tervetuloa!
Aika: 1.6.2017 klo 17.30-19.30
Paikka: Eduskunnan kansalaisinfo, Arkadiankatu 3, Pikkuparlamentti.

Kuka opastaisi ja tukisi vanhempia?

kirsiblogi_18112015”Onko minun pakko puhua lapseni kanssa netissä tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siltä suojautumiselta, jos koen, etten osaa tai rohkene puhua hänen kanssaan tästä aiheesta”, pohti eräs vanhempi soittaessaan minulle.

Tänään 18.11.2015 vietetään New European Day- päivää. Euroopan neuvosto on nimennyt päivän lasten suojelemiseksi seksuaalista kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä vastaan.

Seksuaalisuutta loukkaavasta teosta on usein psyykkisiä seurauksia lapselle ja hänen läheisilleen. Kehittymässä oleva seksuaalinen ja psyykkinen kehitys uhkaa häiriintyä, kun lapsi tai nuori joutuu tilanteisiin ja rooleihin, joita hän ei pysty hallitsemaan ja joihin hän ei ole henkisesti eikä fyysisesti valmis.

Tunne- ja turvataitokasvatuksen avulla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Jokaisen kasvattajan vastuulla on edesauttaa lasta ja nuorta toimimaan turvallisesti erilaisissa vuorovaikutus- ja ihmissuhteissa, jotka tapahtuvat kasvotusten, internetin tai matkapuhelimen välityksellä.

Vanhemmilta vaaditaan paljon, jos oletetaan, että jokainen vanhempi sisäsyntyisesti ja automaattisesti vanhemmuuden kautta tietäisi esimerkiksi netissä tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn liittyvät asiat, joista hänen pitäisi lastaan varoittaa. Lisäksi lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön puheeksiotto herättää vahvoja tunteita, kuten ahdistusta, pelkoa, avuttomuutta, vihaa, kauhua, hämmennystä ja ymmärrettävästi vahvaa torjuntaa.

Vanhemmat voivat kokea keinottomuutta ja kyvyttömyyttä aloittaa ja ylläpitää keskustelua aiheesta, jonka ääneen sanominen saa jo monella kylmät väreet aikaan. Vanhempi voi myös miettiä, miten vastata lapsensa kysymykseen siitä, miksi joku ihminen haluaa hyväksikäyttää lasta tai nuorta ja mistä tietää, kehen voi luottaa?
Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, saavatko vanhemmat riittävästi ja oikeassa muodossa tietoa turvataitokasvatuksesta ja saavuttaako tieto heidät.

Meillä Väestöliitossa on työkokemuksen kautta syntynyt käsitys, että vanhemmat toivovat tukea, rohkaisuja sekä toimintamalleja keskustelun aloittamiseen, ylläpitämiseen ja vastausten antamiseen. Vanhempia ei saa jättää yksin näiden asioiden kanssa.

Vanhempi, millaista apua juuri sinä toivoisit saavasi, jotta kynnys keskustelun aloittamiseen madaltuisi? Miten me Väestöliitossa voisimme olla avuksi?

Lisää tietoa vanhemmille:
www.urpot.fi
www.vaestoliitto.fi/lapsijaseksuaalisuus/

Groomari, huijariystävä

groomari

Netissä tapahtuu lasten houkuttelua seksuaalisiin tekoihin.

Joskus joku lähettää suorasukaisesti alapään kuvia tai puhe kulkee perse-tissi-muna-linjalla. Sellainen on ällistyttävää ja samalla kiehtovaa lapsesta. Millaisia aikuiset ja aikuisten seksuaalisuus oikein on? Lienee aika tavallista, että lapsikin osaa lopettaa suhteen nopeasti. Kaikkihan näitä kohtaavat. Kikissä, Askissa, Instagramissa ja tusinassa muussa.

Tunnemanipulaatiota käyttäviä on vaikeampaa vastustaa. Tarjoutuu ”tosiystävää”, ”aikuiskaveria”, ”ymmärtäjää”, ”asiantuntijaa” ja ”opettajaa” joka lähtöön. Keskusteluja avautuu helposti.

Yleensä lapsi tuntee olevansa vahvoilla ensin. Hän tuntee olevansa itse vallassa tai jonkinlainen armollinen ystävä, kun ihan vitsillä viestittelee jonkun yksinäisen kanssa. Tai tuntee olevansa ihailtu, nähty ja kuultu, kerrankin ”syvällisesti”.

Groomingin tunnemanipulaatio netissä voi olla lapselle äärimmäisen palkitsevaa. ”Mä oon jo aika iso. Toi tyyppi kuuntelee ja ymmärtää. Se on mun puolella. Se taitaa vähän tykätä musta… Tää on kiehtovaa ja kiihottavaa…”

On mukavaa kirjoitella aina paikalla olevan ystävällisen nettikaverin kanssa ja onhan se pian jo vähän velvollisuuskin, kun toinen sanoo: ”Mä oon niin yksin, ei mulla oo yhtään hyvää kaveria. Sulla on varmaan sata! Eihän tämmösen kanssa kukaan halua aikaansa kuluttaa…”

Tyyppi kuvailee itseään juuri sillä tavoin, kuin arvelee herättävänsä tunteita. Myötätuntoa, ihastusta tai jotakin. Kaikki humpuukia, mutta netissä on helppoa esittää. Tunteet syntyvät lapsenhuoneen yksinäisyydessä, rivien välistä, hymiöiden kautta kuviteltuina. Nettiteeskentely on maailman helpointa!
Ja lapsi on tunteella mukana. ”Mulla on intiimi suhde ja oma salainen ihailija… Olen ihailtu ja kiinnostava…? Haluan kokea lisää…!”

Aluksi leppoisa jutustelu kiristyy tunnelmaltaan vasta myöhemmin. Perääntyminen ja viestien lopetus tuntuvat ensin täysin helpoilta. Puhutaan arjen asioista, kuten mopoista, koulusta, kavereista ja perheestä. Tyyppi alkaa tuntua arkiselta ja tutulta. Moikataan, vitsaillaan ja toivotellaan öitä ja päiviä läheisen kevyeen tapaan. Turvallisuuden tunne.

Kehuminen synnyttää lapselle hyvän mielen. Tyyppi tietää sen hyvin. Hän tiputtelee keskustelun lomaan kehaisuja. Hän antaa sitä, mitä lapsi janoaa. Hän kokeilee vähän kaikkea, kehuu ulkonäköä, kypsyyttä, rohkeutta tai aikuisuutta. Hänellä on aina aikaa ja lämpimiä sanoja juuri tälle lapselle. Miten onnekas lapsi onkaan!

”Nettiystävä” käyttää kaikkia mahdollisia tunnetaitoja saadakseen lapsen luottamuksen. Ehkä hän jopa vaatii ykköspaikkaa uskottuna ystävänä. Nyt alkaa syntyä jo vaatimuksen ja velvollisuuden tunne. Enää lapsi ei pystykään kokonaan katkaisemaan ”ystävyyttä”. On pakko roikkua langoilla. Ainahan sille voi jonkun viestin pistää silloin tällöin. Pian lapsi tuntee olevansa hänelle velkaa. Uskollisuutta, ystävyyttä tai vastauksen.

Tyyppi kysyy molemminpuolista luottamusta. Lapsenkin pitää avautua, koska toinenkin avautuu. Hän edellyttää ymmärtämystä sekä läheisyyttä. Näin syntyvät ensimmäiset silmukat yhteisten salaisuuksien kudelmaan.

Jossain vaiheessa tyyppi pyytää tapaamista tai luokseen käymään. Tai sitten puhe lipsahtaa seksuaalisuuteen ”ihan vain kaverina, aikuismaisessa hengessä”. ”Onko sinua koskaan suudeltu?” tai ”Kosketteletko koskaan itseäsi?” Tällaiset heitot ujutetaan muun viestinnän lomaan. Ja jos niihin vastaa, keskustelu kiihtyy. ”Mä vähän selitän”. Ja kehuu lasta fiksuksi ja rohkeaksi, ikäiseksesi niin tavattoman kypsäksi.

Kun puhe menee yksityisille urille, sen vauhti kiihtyy ja jännite lisääntyy. Lapsi voi kuvitella olevansa turvassa ja piilossa omassa sängyssä. Kuitenkin kaikki keskustelut tallentuvat tyypin koneelle. Hän avautuu lisää, lähettää kuvia ja kinuaa kuvaa tai webbikameralla otettua pätkää.

Tässä kohden juttelussa on niin intiimi, kiihkeä, luottamuksellinen ja lämmin tunnelma, että se vie mukanaan. Näin ainakin poliisin mukaan usein on. ”Mä rupeen neuvoon sua. Panohommat on ihan cool. Pitäähän sun jo päästä pikkase kokeilee. Lähetä kuva sun mirristäs/kepistäs niin katotaan, mis kunnos se on!” Elleivät lämpimien tunteitten keinot enää tepsi, tekijä käyttää kylmiä tunteita. Jos lapsi on kovin hämmentynyt, hän menee vielä helpommin lankaan. Silloin madaltuu kynnys totella, kun ”paras ystävä” tai ”reilu kaveri” ehdottaa. Tai tarjoaa kuvista rahaa.

Kerran lähetetty viesti tai kuva on ikuisesti vastapuolen hallussa. Moni ei tajua, että näillä kuvilla ihan pian kiristetään lisää tai vaaditaan tapaamista, jotta saisi kuvan takaisin. ”Miltä susta tuntuisi jos kaikki teidän koulussa näkee sen kuvan? Saat sen jos tuut hakemaan ;)” Hän voi jakaa sen koko maailmalle koska tahansa tai vedota siihen loputtomiin.

Kun lapsi alkaa epäillä tilanteen turvallisuutta ja normaaliutta, voi olla, että hän on jo ansassa. Lapsi on ihan pulassa ja kylmä koura kuristaa kurkkua. Tosi moni jää yksin, ymmälleen ja alistuu. Vaikeita tilanteita, vaikeita tunnekuohuja. Eikä moni edes arvaa, että vastapuolena on ehkä täysin tunnekylmä huipputaitava manipuloija. Ja vaikka arvaisikin, niin yrittää kääntää sen lapsenpäässään jotenkin siedettävämmäksi ajatukseksi. ”Sehän on se reppana. Ei se mitään pahaa mulle uskalla tehdä.”

Valttikortteja on tyypillä monta: häpeä, myötätunto, ystävyys, syyllisyys… ”Sinähän tässä olet itse kysynyt ja lähettänyt kuvat!” Syyllisyyden tunne on tosi rankka. Hän ehkä maalaa lapsen pieniäkin tekoja kielletyiksi ja rangaistaviksi tai rikollisiksi. Hän hämärtää aikuisen vastuun ja sen, että koko tämä groomaaminen on jo ollut vakava rikos. Hän on syyllistynyt rikokseen lähestyessään lasta seksuaalisilla tarkoituksilla. Mutta lapsi uskoo aikuista ja omaa häpeää ja syyllisyyttä.

Kerro omalle lapsellesi, että umpikujaa ei ole olemassa. Jos vaaran tunne herää, on kerrottava aikuiselle. Ettei lapsi luule, että hänen elämänhallintansa on murentunut tai ettei hänellä olisi vaihtoehtoja. Kannattaa soittaa poliisille. Tai ilmoittaa nettipoliisille. Se, että aikuinen pyytää tai uhkaa tai levittää alaikäisen intiimikuvaa on rikos, ei se, että hölmöyksissään otti sen kuvan.

On tärkeää saada nämä nilkit nopeasti kiinni. Tärkeintä on se, että lapset tietävät, että voivat vetäytyä nettiystävyydestä koska tahansa. Sadat lapset ja nuoret keskustelevat juuri nytkin groomarin kanssa netissä. Heille pitää kertoa, että he eivät ole tehneet mitään väärää tai rikollista, jos ovat olleet ystävällisiä tai hyväuskoisia. Erehdyksiä sattuu ja niistä voi oppia. Oikea ystävä ei kiristä, pakota, eikä painosta eikä käy kauppaa luottamuksella, ystävällisyydellä, rahalla, tavaroilla tai seksillä.

Lue lisää aiheesta http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=3423983

 

Nuorelle nettikielto ja hyväksikäyttäjä ladon taakse?

Seksuaalinen hyväksikäyttö digitaalisen median keinoin oli eilisen MOT-ohjelman aiheena. Keskustelu aiheesta nostatti jälleen voimakkaita tunteita pintaan. Nuorten pariin seksuaalisella mielenkiinnolla hakeutuvia aikuisia toivotaan milloin tiltattavan ladon takana, milloin kastroitavan. Samanaikaisesti nuorille vaadittiin nettikieltoa ja kännyköiden poistoa. Niinkö yksinkertaista olisi seksuaalisen hyväksikäytön ratkaiseminen?

Vaikka hyväksikäyttäviä tekoja on hyvin vaikea ymmärtää, ei ihmisen ymmärtäminen saisi jäädä yksin tekojen tarkasteluun. Myös nuorelle tai aikuiselle, joka pitää lapsista tavalla, jolla ei pitäisi pitää, tulisi olla mahdollisuus hakea ja saada apua. Teot ovat kohtuuttomia, mutta juuri sen vuoksi niin tekijä kuin nuori kaipaa apua. Kauhistelulla tai mustavalkoisella jaottelulla ei tule kumpikaan osapuoli autetuksi.

Hyväksikäyttöä argumentoidaan myös nuorta syyllistäen. Sanotaan nuoren olleen itse kontaktille aloitteellinen ja seksistä kiinnostunut. Lisäksi muistetaan hänen postanneen flirttaavia kuvia ja rakentaneen kontaktipintoja nettiin.
Väite nuoren vastuusta seksuaalisessa hyväksikäytössä on kestämätön. Räikeästi vertaamalla voisi myös antaa 4-vuotiaan syödä karkkipussin iltapalaksi, koska hän niin tahtoo. Tai väistää aikuisen vastuu ja kärrätä kaljaa pussikaupalla teineille, koska nuori kaupan edessä niin pyysi. Nuoruusikäisellä on paljon toiveita, ajatuksia ja tunteita, muttei koskaan tasa-arvoista vastuuta ja tietoisuutta suhteessa aikuiseen.

Ajassamme ihannoidaan nuoruutta ja seksikkyyttä ylen määrin. On oltava kuuma ja nuorekas, vaikka ikävuodet karkaisivat kauas nuoruusiän. Myös tarjolla olemisen kulttuuri on voimallinen. On näytettävä hyvältä, oltava alati edustava ja ennen kaikkea tarjolla kaikenlaisissa medioissa – ja mieluiten seksikkäästi. Näissä aalloissa hämmentyy aikuinenkin, miten ei siis nuori, joka kehityksellisesti on eri tasolla ja yhä aikuisen suojeluksen tarpeessa?

Nuorekkuuden päälle ymmärretään liiaksikin, muttei vieläkään nuoruuden päälle. Tämän ajan nuoret ovat emotionaalisesti yhtä keskeneräisiä kuin me nyt aikuiset olimme nuoruudessamme. Nuori voi tuntea lupailevan kuvan netissä olevan hyvä idea, saahan sillä nopeasti tunteen kiinnostavuudesta ja huomiosta. Pitkän ajan tähtäimellä seksuaalinen kontakti aikuisen kanssa muuttuu kuitenkin joksikin aivan toiseksi. Häpeä ja syyllisyys pitävät suun kiinni, vaikka vaikeat mutta samalla yksityiseksi koetut teot vaativat tulla jaetuksi jonkun turvallisen aikuisen kanssa.

Nuoren halulla tai aktiivisuudella ei ole seksuaalisessa hyväksikäytössä merkitystä. Merkityksellistä sen sijaan on ymmärtää nuoruutta kehitysvaiheena, jossa huomionhaku, seuraamusten arviointi, kapea tietoisuus ja seksuaalinen kiinnostus ovat osa normaalia kehitystä. Aikuiselle sen sijaan kuuluu vastuu ja oikeus hakea apua, jos oma mieli vetää lasten ja nuorten puoleen tavalla, joka voi vahingoittaa.

Ei siis koneita kiinni nuorilta, muttei myöskään aikuisia ladon taakse. Sen sijaan kaivataan tiivistä yhdessä oloa nuoren kanssa ja itsemääräämisoikeuden sekä oman arvokkuuden opettamista läsnäolevissa hetkissä aina vauva-ajasta alkaen. Lisäksi tarvitaan ihmisen ymmärtämistä siinäkin kohdin, jossa hyväksikäytöstä haaveileva kaipaa apua.

Tämä maailma ei ole musta, eikä vastakkaisesti myöskään vitivalkoinen.

 

Lisää aiheesta:

Tänäänkin oikeussalissa istuu syytön nuori

Nuorten seksuaalioikeudet