Mikä on säästöjen hintalappu?

shutterstock_286384004

 

 

 

 

 

 

 

Aamulehti uutisoi, että valtio aikoo säästää satoja miljoonia euroja lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyshoidoista.

Samaan aikaan suuri osa suomalaisista jää nytkin vaille tarvitsemaansa mielenterveyshoitoa. Valtioneuvoston selvityksen mukaan mielenterveyshoitoa saa vain puolet hoitoa tarvitsevista.

Vakavasti masentuneista nuorista vain alle puolet saa psykiatrista hoitoa. Suomalaisnuoret ovat maailman itsetuhoisimpia. Itsemurha on suomalaisten nuorten toiseksi yleisin kuolinsyy. Pelkästään masennuksen takia jää eläkkeelle 8 suomalaista päivässä. Viime vuosina nimenomaan nuorten eläkkeelle jäävien määrä on kasvanut.

Masennuksen hoitoennuste on erittäin hyvä, jos asianmukaiseen hoitoon vain pääsisi.

Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin sairastavuuden ja vajaakuntoisuuden syy koko maailmassa. Maailman terveysjärjestö WHO ennustaa, että yksinomaan masennus on suurimman sairaustaakan aiheuttaja maapallolla vuonna 2030. Suomessa mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen.

Hoidoista säästäminen lisää kuolleisuutta, sairastavuutta ja inhimillistä kärsimystä. Säästöt tekevät vakavimman kansanterveydellisen uhkamme torjumisesta erityisen vaikeaa. On epäjohdonmukaista, että samalla pyritään pidentämään työuria.

Psykoterapian saatavuus työikäisille parantui merkittävästi vuonna 2011, kun kuntoutuspsykoterapian tarjoamisesta tuli Kelan lakisääteinen velvollisuus. Samanaikaisesti aikuisten työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyssyistä ovat vähentyneet kolmanneksella. Viime vuosina myös Suomen kansainvälisesti korkea itsemurhakuolleisuus on kääntynyt selvään laskuun. Näitä saavutettuja voittoja työikäisten mielenterveydessä ei Sote-uudistuksella saa vesittää. Sote-uudistuksessa aikuisten mielenterveyshoidon toimivimman osan eli Kelan kuntoutuspsykoterapioiden tulevaisuus on vaakalaudalla. On tärkeää, ettei julkisten palveluiden hyvin toimivia osia Soten myötä romuteta. Mielenterveyshoidon saatavuutta tulee parantaa myös lapsille ja nuorille.

Mielenterveysongelmien taloudelliset kustannukset yhteiskunnalle eivät pääosin synny hoidosta, vaan hoitamatta jättämisestä. Psykoterapia ei ole halpaa, mutta se on kustannustehokas hoitomuoto, kun laskelmiin otetaan mukaan hoitamatta jättämisen kulut.

Yhden työmarkkinoilta syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle työuran aikana nousevat 1,4 miljoonaan euroon. Vuositasolla syrjäytymisen kustannukset ovat vähintään 30 000€.  Kertaviikkoisen psykoterapian vuosikustannukset ovat noin 4000€. Riippumattomien laskelmien mukaan esimerkiksi rötöstelyyn ajautuneen nuoren perheterapeuttiseen hoitoon panostettu euro tulee veronmaksajille 9-kertaisena takaisin.

Hoito on sijoitus tulevaisuuteen, jota meillä ei ole varaa jättää tekemättä.
Inhimillinen kärsimys on rahassa mittaamatonta.

Lapsi- ja perhevaikutuksilla on väliä

_DSC7479Hallitus päätti perua rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyvät lasten päivähoito-oikeuden ja kotihoidon tuen leikkaukset. Muutoksilla ei olisi arvioiden mukaan saavutettu niitä säästö- ja tasa-arvovaikutuksia, joita tavoiteltiin. Saimmeko todistaa suomalaisen politiikan teon ja yhteiskuntapolitiikan painotuksen muutosta? Vaikutukset ratkaisevat! Lapset ja perheet ovat tärkeitä!

Väestöliitto on eduskuntavaalitavoitteissaan nostanut esille sen, että lakien ja muiden päätösten lapsiin ja perheisin kohdistuvat vaikutukset tulisi selvittää paljon nykyistä systemaattisemmin. Taloudellisten vaikutusten selvittämisellä hallitaan kansakunnan talouden pitoa ja siksi talousvaikutusten arviointi on tärkeää. Erilaiset perheet ovat yhteiskunnan keskeinen rakennuspilari. Lasten ja nuorten varassa on meidän kaikkien tulevaisuus. Perheisiin ja lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi ja arvioiden ottaminen päätöksenteon yhdeksi perustaksi ei suinkaan ole pehmoilua, vaan yhteiskuntapolitiikan valintojen kovaa ydintä! Vaikutusarvioinnit  ovat käytännössä monesti ohuita ja ne saadaan laadituksi vasta valmistelun loppuvaiheessa. Tällöin niitä ei voida hyödyntää ehdotuksen muokkaamisessa.

Rakennepakettiin sisältyneiden hankkeiden peruminen osoittaa myös, ettei kestävää lapsi- ja perhepolitikkaa voi valmistella vain osana talouspolitiikkaa. Suomalainen lapsi- ja perhepolitikka on pikkuhiljaa hiipunut vanhojen järjestelmien korjailuksi. Enää ei ole   kokonaiskuvaa siitä, mitä muuta tavoitellaan kuin olemassa olevan tilan säilyttämistä tai siitä tinkimistä taloudellisen pakon edessä. Lapsen ja perheen näkökulma on vaarassa jäädä toissijaiseksi, toisaalta talouden ja toisaalta aikuisten yksilöiden intressien katveeseen. Myönteisenä poikkeuksena on sosiaalihuoltolain uudistuksessa havahtuminen lapsiperheiden kotiavun tarpeeseen.

Seuraavalla hallituskaudella tulevaisuuden hyvinvointimallin valmistelu voisi alkaa lasten ja perheiden hyvinvointipalvelujen ja -etuuksien arvioinnilla riippumatta siitä, mille ministeriölle minkäkin asian valmisteluvastuu kuuluu. Hahmottamalla toimenpiteiden kokonaisuus perheiden arjen näkökulmasta ja etsimällä ennakkoluulottomasti uudenlaisia toimintamalleja, voitaisiin mahdollisesti nykyisillä yhteenlasketuilla voimavaroilla päästä vaikuttavampaan politiikkaan. Lasten, nuorten  ja perheiden tulisi alusta asti tulla kuulluiksi tässä valmistelussa.

Kuntien säästöt kohdistuvat lapsiin ja nuoriin

Kun aamulla kävelimme pojan kanssa kouluun, olimme niin iloisia, että lähikoulu on toimiva, tuttu ja turvallinen. Ainakin vielä tänään lapseni saa korkeatasoista opetusta  pienessä ryhmässä. Hän voi pitää kaikki koulussa saamansa sosiaaliset suhteet, jotka tukevat lapsen koulunkäyntiä ja -viihtyvyyttä. Ammatilliseen opetukseen siirtymisen rakennuspalikat luodaan jo peruskoulun alaluokilla.

Kaikki tämä on nyt uhattuna. Useat kunnat näyttävät säästävän taas lasten ja nuorten palveluista. Näin tekee myös Vantaan kaupunki, joka supistaa kouluverkkoaan. Säästöt ovat jo tänä vuonna kohdistuneet kouluihin, kun alakoululaisilta vähennettiin vuoden alussa yksi äidinkielentunti säästösyistä. Nyt syksyllä esimerkiksi oman poikani koulusta lakkautettiin toisen erityisopettajan ja resurssiopettajan toimi säästösyistä. Mutta erityisopetusta kipeästi tarvitsevat integroidut lapset ovat edelleen näillä luokilla.

Uudet säästöt kohdistuvat koulutiloihin, toisin sanoen, kouluja tullaan lakkauttamaan ja luokkia yhdistämään aina vaan isommiksi yksiköiksi. Saattaa kuulostaa siltä, että tilojen tiivistäminen ja koulujen suurentaminen ei ole mitenkään haitallista. Varsinkin, kun koulujen henkilöstöresursseihin ei kosketa ainakaan tällä kertaa. Mietin, että ovatko päättäjät tehneet riskianalyysiä siitä, miten koulukokojen suurennukset vaikuttavat lapsiin tai opetuksen laatuun – eli ihan oikeaan arkielämään kouluissa? Oppimistilat tulevat olemaan todella ahtaita, joten jakotunneille tai pienemmälle ryhmäopetukselle ei ole tilaa. Näin lapset jäävät ilman erityisopetuksesta. Pienemmissä ryhmissä opiskelu lisää oppimistuloksia ja edistää sosiaalisia suhteita.

Luokkiin ahtaaminen voi aiheuttaa vaaratilanteita ja olla uhkana niin oppilaiden kuin opettajienkin turvallisuudelle.  Esimerkiksi aistiyliherkät lapset tarvitsevat ihan fyysistä tilaa. Liika ahtaus voi aiheuttaa monenlaisia ahdistuksen tunteita ihan kaikissa oppilaissa, mikä voi pahimmillaan purkautua aggressiivisena käyttäytymisenä.  Tilanteesta kärsivät kaikki oppilaat, eivät vain erityistä tukea tarvitsevat.

Säästöt eivät kovin monta vuotta kasva korkoa, kun niitä joudutaan käyttämään korjaavaan työhön, esimerkiksi nuorten syrjäytymisestä aiheutuneiden haittojen korjaamiseen. Tiedämme hyvin sen, että syrjäytyminen voi alkaa jo päiväkodissa. Syrjäytymisriskiä lisää myös se, mikäli lapsi tippuu kärryiltä perusopetuksessa. Tiedämme myös hyvin sen, mitä 1990-luvun lama sai aikaan ja miten niitä seurauksia maksetaan edelleen.

Kun illalla istun poikani sängyn vieressä ja katselen suloista nukkuvaa lastani, mietin, kuinka hän on täysin syytön kaupunkimme heikkoon rahatilanteeseen ja joutuu vielä kantamaan niiden aiheuttamat seuraukset. Toivottavasti ei kalleinta mahdollisinta hintaa eli koulumotivaatiotansa ja unelmiensa tuhoutumista. Äitinä toivon, että hänen unelmansa toteutuisivat, jopa Vantaalla…