Hyvä itsetunto voi suojata parisuhderiidoilta

Teimme kerran pysäyttävän harjoituksen tunnekeskeisellä pariterapiakurssilla. Kokeilimme pareittain, miltä ”nalkuttaminen” tuntuu. Minä esitin puolisoa, joka otti vastaan kritiikkiä kumppaniltaan. Harjoitus toistettiin kaksi kertaa: ensimmäisellä kerralla hoin mielessäni, että olen riittämätön ja huono puoliso. Toisella kerralla ajattelin kritiikkiä kuunnellessani, että olen riittävä ja kelpaava, hyvä puoliso.

Riittämättömyyden tunteessa oli raskasta kuunnella kritiikkiä. Tunsin olevani surkea ja epäonnistunut. Olisi tehnyt mieli puolustautua ja tiuskaista takaisin. Ehkä parasta olisi ollut vain päästä pois tuosta tilanteesta. Huokailin hiljaa itsekseni ja tunsin epätoivoa. Hartiani lyyhistyivät, ja tuijotin levottomasti seiniä.

Toisessa harjoituksessa ajattelin olevani ihana kumppani. ”Olen riittävä ja hyvä.” Tällä kertaa kritiikki ei saanutkaan minua tuntemaan itseäni huonoksi. Tunsin, kuinka ryhtini suoristui, ja koko kehoni kasvoi. Sanoin ”puolisolleni”, että ei hätää, kyllä tämä tilanne tästä selviää. Minä autan. Älä huoli. Katsoin ”puolisoani” ja tunsin olevani vakaa kuin kallio. Harjoitus oli silmiä avaava. Koin lyhyessä hetkessä kaksi täysin päinvastaista tunnetta, vaikka ”puolisoni” viesti oli sama kummassakin tilanteessa. Kokemus oli erilainen myös ”puolisolleni”: sen sijaan, että tuijottelin seiniä, otin yhteyden häneen, ja hänkin rauhoittui.

Oma minäkäsitys vaikuttaa tunnetasolla siihen, pystyykö ihminen ottamaan vastaan kritiikkiä tai tyytymättömyyttä. Riittämättömyyden tunteessa kaikenlainen kritiikki, rakentava tai ei, on uhka omalle itsetunnolle. Kritiikki ikään kuin vahvistaa kielteisiä tunteita omasta itsestä.

Riittämättömyyden tunne voi olla peräisin jo lapsuudesta tai nuoruudesta. Ihminen on saattanut kokea esimerkiksi isän, äidin tai vaikka kavereiden kanssa, että hän on vääränlainen ja riittämätön. Parisuhteessa riittämättömyyttä tunteva pyrkii suojaamaan itsetuntoaan eri tavoin puolustautumalla, esimerkiksi vetäytymällä tai hyökkäämällä.

Kritiikin vastaanottaminen ei toki ole mukava tilanne kenellekään. Itsevarma puoliso kuitenkin tietää pystyvänsä vastaamaan kumppanin tarpeisiin eikä ensimmäiseksi kyseenalaista omaa itseään. Tässä kohdassa on kuitenkin tärkeää sanoa: henkinen väkivalta, kuten persoonaan menevä arvostelu, on eri asia kuin tyytymättömyydestä kertominen tai rakentava kritiikki parisuhteesta. Henkinen väkivalta satuttaa ja syö kenen tahansa itsetuntoa.

Parisuhderiita leimahtaa helpommin, jos kumppani koskettaa toisen kipupistettä. Riittämättömyyden tunne voi olla tällainen kipupiste. Kritisointi ja ”nalkuttaminen” osuvat usein kumppanin riittämättömyyden tunteisiin, vaikka kritisoiva osapuoli ei välttämättä olekaan tästä tietoinen. Omia kipupisteitä onkin tärkeää voida jakaa kumppanille.

Voit pohtia, miten sinä näet itsesi silloin, kun saat kritiikkiä puolisoltasi. Näetkö itsesi riittävänä vai riittämättömänä?

Voit kysyä itseltäsi esimerkiksi seuraavat kysymykset:

1) Mitä sinussa tapahtuu, kun kumppanisi kritisoi sinua tai toimintaasi? Pohdi, minkälaisia ajatuksia, tunteita ja kehollisia reaktioita sinulla on siinä tilanteessa.

2) Mikä on selviytymiskeinosi, kun tunnet näin? Mitä teet silloin, kun saat kritiikkiä puolisoltasi?

3) Onko riittämättömyyden tunne sinulle tuttu lapsuuden tai nuoruuden ihmissuhteistasi?

4) Voisitko kertoa näistä pohdinnoista kumppanillesi?

Pitääkö aina pyytää?

Pitääkö aina pyytää

Kuva: Relateinstitute-sivusto

Oletko puolisollesi vihainen siitä, että sinun ”pitää aina pyytää”? Eikö puolisosi oma-aloitteisesti hoida kotia, kuten toivoisit? Tai eikö hän halaa sinua riittävästi, vaan joudut aina ”kerjäämään” halausta? Pitääkö sinun aina pyytää, että puolisosi pahoittelisi loukkausta tai lähestyisi sinua riidan jälkeen?

Monia ärsyttää pyytäminen. On helppo tulkita, että puoliso tekee asioita silloin vastahakoisesti. Puoliso ei ”oikeasti” halua auttaa tai välitä. Pyytäjästä tuntuu, että hän on itse vastuussa kaikesta, ainoa aktiivinen.

Joskus lausahdus, ”pitääkö aina pyytää”, voi kuitenkin kertoa enemmän sen sanojasta kuin moitteen kohteena olevasta puolisosta. Pyytämisen vaikeus voi kertoa vaikeudesta luottaa omaan riittävyyteen ja kelpaavuuteen, siihen, että kumppani todella haluaa olla sinua varten. Ihminen ei silloin pohjimmiltaan usko olevansa sen arvoinen, että pyyntö tulisi kuulluksi. Omaa arvoaan epäilevä pyytäjä on jo valmiiksi vihainen, kun hän pyytää jotain. Pettymys on valmiina jo ennen pyyntöä, ja se kuuluu myös äänensävystä. Kumppanille moite, ”aina pitää pyytää”, aiheuttaa riittämättömyyden tunteita. ”En taaskaan onnistunut täyttämään toisen tarpeita, niin kuin hän tahtoisi.”

Kukaan ei voi aina arvata toisen tarpeita puhumatta. On normaalia kertoa puolisolle, mitä toivoisi ja haluaisi. Ilman pyytämistä kumppani ei voi tietää, mitä toinen häneltä toivoo. Tai hän voi arvata aivan väärin.

Epäluottamus on ymmärrettävää, jos parisuhteessa on ollut paljon pettymyksiä. Tottakai pyytäminen ärsyttää, jos kumppani vetäytyy vastuustaan perheessä. Luottamuspula heijastuu siihenkin, voivatko puolisot kokea itsensä ja omat tarpeensa arvokkaiksi toisen silmissä vai ei.

Joskus epäluottamuksen käsittelemisessä auttaa sen pohtiminen, uskooko itse olevansa ”vastauksen arvoinen”. Voit miettiä, luotatko siihen, että sinun pyyntösi ovat tärkeitä viestejä kumppanillesi. Vai koetko pyynnöt todisteina siitä, että sinun tarpeisiisi ei kuitenkaan vastata? Tämä oman arvokkuuden tunne ei välttämättä liity parisuhteeseen vaan se voi olla sinun peruskokemuksesi omasta itsestäsi. Voit pohtia, mikä seuraavista vaihtoehdoista sopii sinuun:

a) Kaipaan tai tarvitsen jotain ja kerron siitä kumppanilleni. Luotan siihen, että toiveeni on kumppanilleni tärkeä ja että hän vastaa siihen.

b) Kaipaan tai tarvitsen jotain, mutta en kerro siitä kumppanilleni. Minulle ei välttämättä tule mieleenkään pyytää tukea kumppanilta. Ehkä pyynnöstä tulisi vain riita, ja haluan välttää sen.

c) Kaipaan tai tarvitsen jotain ja kerron siitä kumppanilleni – vihaisesti. Ärsyynnyn, koska joudun pyytämään. Minusta kumppanini pitäisi tietää ilman pyytämistäkin, mitä haluaisin.

Pohtikaa yhdessä, miten voisitte jakaa tarpeitanne turvallisesti ja lisätä luottamusta välillenne. Miten voisit tänään kertoa kumppanillesi, että tarvitset häntä?

 

Parisuhteen omavastuuosuus

Kuva: 1fotonin

Parisuhteessa kummallakin osapuolella on omavastuuosuus. Se on osuus, jota ei voi sysätä toiselle. Se voi olla osuus riidasta, osuus hyvästä mielestä tai kummankin puolison vastuuosuus onnistuneesta lomasta.

Joskus oman vastuun kantaminen suhteessa tuntuu raskaalta. Jos parisuhde on turvaton, kumppanin jokainen ilme tai äänensävy voi tuntua moitteelta. Vetäytyminen ja mykkäkoulu aiheuttavat usein hylätyksi tulemisen tunteita. Kummatkin puolisot vaikuttavat toistensa reaktioihin, vaikka olisi toki helpompaa syyttää vain kumppania. ”Hän ei puhu eikä pukahda. Elämä hänen kanssaan on mahdotonta”, tai ”Enhän voi muuta, kun hän aina vain valittaa”.

Merkittävä muutos parisuhteessa tapahtuu silloin, kun ymmärrämme, että yhteisessä vuorovaikutuksessa vaikutamme myös itse kumppanin käytökseen. Se ei tarkoita sitä, että puolison ikävä käytös olisi meidän vikamme. Kielteisen vuorovaikutuksen kehä vahvistaa itse itseään. Omavastuuosuus ei myöskään tarkoita sitä, että oma kokemus tai pettymys parisuhteessa ei olisi oikeutettua. Kummankin reaktiot ovat ymmärrettäviä, mutta yhteydessä toisiinsa.

Jos ihminen voi huonosti parisuhteessaan, pelkkä ajatus omasta vastuusta voi tuntua loukkaavalta. Voi olla vaikea myöntää, että saatamme ehkä toistaa lapsuuden perheestä opittuja malleja tai että ajaudumme riitatilanteissa aina samaan rooliin. On ehkä vaikea ajatella, että oma käytöksemme voi saada puolison entistä enemmän kuoreensa tai entistä tyytymättömämmäksi – olemmehan päinvastoin pyrkineet selvittämään tai rauhoittamaan tilannetta. Mikäli koemme, että oman vastuun kantaminen merkitsee parisuhteen syntipukin osaa, on omaa käytöstä vaikea tarkastella avoimesti ja uteliaasti. Yhtä lailla on tärkeää tunnistaa ne asiat, jotka eivät ole omalla vastuulla. Parisuhdeväkivalta on väärin kaikissa tilanteissa.

Kuten kollegani psykologi ja psykoterapeutti Keijo Markova on sanonut, ihminen on kuin kuu: ihmisessä on sekä näkyvä puoli että tuntemattomampi, pimeä puoli. Turvallisessa parisuhteessa voimme kohdata myös omaa tuntematonta puoltamme.

Parisuhteen omavastuuosuus on pysähtymistä sen ääreen, mitkä asiat vaikuttavat omaan ja toisen hyvinvointiin. Se on mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja suhteessa toiseen ihmiseen. Riitaisan tai vetäytyvän käyttäytymisen takana on usein pelkoja ja riittämättömyyden tai kelpaamattomuuden tunteita. Juuri näitä tunteita me aktivoimme kumppanissa, kun olemme kriittisiä tai etäisiä. Omavastuuosuuden tunnistaminen antaa kokemuksen siitä, että voimme itse vaikuttaa valintoihimme. Kohtalo ei sanele sitä, kenen kanssa päädymme yhteen ja kenen kanssa pysymme yhdessä. Ei ainakaan kokonaan.

Aiheeseen liittyvää:

Nettiluento: Miten ymmärtää paremmin puolisoa?
Miesten rakkauskoulu: Rakastamalla kohtaat itsesi
Teksti: Löysitkö rinnallesi isäsi tai äitisi?
Teksti: Onko hän liian erilainen?
Teksti: Tyypillinen parisuhderiita
Tukea pariterapiasta: Väestöliiton Familia Oy


Tyypillinen parisuhderiita

shutterstock_168924653Miinalla on tapana tiuskia miehelleen Matille. Häntä ärsyttää, kun Matti ei tee kotitöitä ja puuhailee omia juttujaan työhuoneessa. Miina miettii, välittääkö Matti hänestä enää ollenkaan. Ovatko kaikki muut asiat tärkeämpiä, kuin perhe? Miina ajattelee, että Matti ymmärtää, miten yksinäiseltä Miinasta tuntuu. Miten Matti ei voisi ymmärtää, koska Miina on niin vihainen?

Matti ei kuitenkaan näe muuta kuin tyytymättömän vaimonsa. Hän kokee Miinan hyökkäävänä. Matti tuntee epäonnistuneensa aviomiehenä. Hänellä on riittämätön olo, eikä hän tiedä, miten saisi tilanteen muuttumaan. Matti vetäytyy ja toivoo, että riita rauhoittuisi ajan myötä. Hän lähtee ulos kävelemään tai kieltäytyy puhumasta. Matti olettaa Miinan ymmärtävän, miten hankala olo hänellä on riidassa. Miten Miina ei huomaisi sitä?

Mitä enemmän Matti vetäytyy, sitä hylätymmäksi Miina kokee itsensä. Ja mitä hylätymmäksi Miina itsensä kokee, sitä enemmän hän yrittää saada yhteyttä Mattiin vaatimalla ja takertumalla. Ja mitä enemmän Miina hakee reaktiota Matilta, sitä enemmän Matti vetäytyy.

Parisuhteen vuorovaikutuksessa on kyse kehästä, jossa kumpikin puolisoista vaikuttaa toisiinsa. Sinun käyttäytymisesi vaikuttaa puolisoosi, ja puolisosi käyttäytyminen vaikuttaa sinuun. Parisuhteessa kukaan ei elä tyhjiössä. Vetäytyminen pois vuorovaikutuksesta tuntuu aivan yhtä tuskalliselta kuin moitteet tai kritiikki.

Vetäytyminen, mykkäkoulu ja toisaalta vaatiminen, ”nalkuttaminen” ovat selviytymiskeinoja. Kumpikaan selviytymiskeino ei ole parempi toista, mutta kumpikin keino on ymmärrettävä: on ymmärrettävää olla tyytymätön, jos kokee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi. Ja on ymmärrettävää lamaantua tai vetäytyä, jos kokee, ettei ole riittävän hyvä puoliso eikä osaa korjata tilannetta mitenkään.

Jotta parisuhteen kielteinen kehä pysähtyisi, kummankin tulee kantaa oma vastuunsa kehästä. On hyvä tunnistaa: ”Kun tunnen, etten ole tärkeä ja koen olevani yksin, minä suutun ja ärsyynnyn. Ja sitten minä valitan tai vaadin. Se saa puolisoni tuntemaan olonsa riittämättömäksi tai avuttomaksi. Hän yrittää selvitä vetäytymällä.” Tai voit tunnistaa: ”Kun koen oloni riittämättömäksi ja avuttomaksi, minä vetäydyn. Ja minun vetäytymiseni saa puolisoni kokemaan, että hän jää aivan yksin, eikä ole minulle tärkeä. Vetäytymiseni saa hänet hakemaan minulta reaktiota, hyökkäämään.”

Parisuhteessa kumppanin rakkaus ja hyväksyntä tuntuvat elinehdoilta. Tämän vuoksi tunnesuhteen etääntyminen saa ihmisen turvautumaan erilaisiin toimimattomiinkin selviytymiskeinoihin. Ette joutuisi kielteiselle kehälle, jos ette olisi toisillenne rakkaita!

Parisuhdekeskuksen maksuton tunnekeskeinen nettiparisuhdekurssi auttaa kielteisten kehien tunnistamisessa ja pysäyttämisessä. Pääset kurssille tästä.

Tarinan henkilöt ovat fiktiivisiä.

Putkiremontti

Tavallinen arki on muuten tosi arvokasta. Se arki, mikä toistuu ja on samanlaista ja siinä voi kukin tehdä mitä haluaa eikä suurempia stressinaiheita  ole. Sitten klonks postiluukusta – putkiremontti!

Alkavat tupatarkastukset ja mittaukset ja epätodelliset ehdotukset: ”Nuo kaapit voisi poistaa, tuon oven voisi uusia”. Mitä!!! Ovi on melkein yhdeksänkymmentä vuotta vanha. Puuseppä on sen silloin huolella rakentanut, ajatellut kestäväksi, hyväksi oveksi. Minä rakastan sitä ovea. Näpit irti ovesta!

On kauhean vaikeaa olla heittäytymättä pikkulapseksi, joka roikkuu ovenpielissä ja vanhoissa pattereissa: Älkää viekö tätä pois! Entä jos kumppani sanoo: ”Kaikki uusiksi” – silloin on keskustelun paikka. Kaikki diplomatian taidot otetaan käyttöön.

Väestöliiton parisuhdepostilaatikkoon tulvii kirjeitä pareilta, jotka eivät ole tottuneet minkäänlaiseen riitaan. Sitten tulee putkiremontti.  Parit joutuvat kuukausiksi asumaan vieraisiin nurkkiin ja yhtäkkiä ollaankin kaikesta eri mieltä. Mitä tehdä? Ero putkiremontin vuoksi?

On stressaavaa purkaa kotiaan, muuttaa edestakaisin, etsiä valokuviaan ja joulukoristeita, parit kertovat. Eräs kaupanmyyjä kertoi, että kun hänen vanhojen asiakkaidensa kotona alkaa putkiremontti, heitä ei sitten enää näykään ollenkaan, koskaan. Vanha ihminen taittuu ison stressin alle. Täysin itsenäinen ihminen laitostuu toisten hoivissa muutamassa kuukaudessa.

Parisuhde vaatii kestävyyttä erityisesti, kun perusarki muuttuu. Tänään kun kävelin aamulla töihin, ajattelin miten tärkeää ihmiselle on tavallinen arki. Putkiremontti opettaa taas arvostamaan sitä, miten hienoa on mennä suihkuun pesemään tukka ja kraanasta tulee vettä! Ja miten kiva on laittaa kahvit, kun sähköäkin riittää.

Hyviä putkiremontteja kaikille. Se näyttäisi olevan ala, jossa lama ei näy.

Parisuhdevinkki: Kuraa ja kyyneleitä

 Vinkkejä pitkään parisuhteeseen ja intohimoiseen seksielämään voi jatkuvasti lukea lehtien sivuilta. Useimmiten vinkataan vahvistamaan hyvää, lisäämään kunnioitusta ja toisen lempeää huomiointia.  Kannatettavaa toki, mutta miksei se monesti riitä?

Olen ainakin kymmenesti vastannut toimittajan kysymykseen siitä, miten selvitä erilaisista seksuaalielämän haasteista ja parisuhteen ongelmallisista tilanteista siten, ettei vain suututtaisi kumppania. Miten kertoa omista haluista ja haluamattomuuksista, yhteisistä vaikeuksista tai vaikka surkeasta seksistä niin, ettei toinen vain suuttuisi, loukkaantuisi tai yhtään pahoittaisi mieltään?

Vastaan kysymykseen aina uudella kysymyksellä: miksi toisen suuttumista tai erillisyyttä joutuu niin kovin varomaan? Miten ylipäätään voi selvitä elämästä joskus pahoittamatta toisen mieltä, ärsyttämättä ja suututtamatta? Ei voikaan. Miten se siis olisi mahdollista parisuhteessa ja vieläpä sen intiimeimmässä osa-alueessa, seksuaalisuudessa?

Parisuhde on usein aikuisiän tiivein ja läheisin ihmissuhde. Siihen peilautuu vahvasti kykymme kiintyä toiseen, ylläpitää yhteyttä ja ilmaista itseämme. Jos parisuhteessa kokee luvalliseksi ilmaista vain positiiviseksi koettuja tunteita, iloa ja onnea, hillintää ja hallintaa, jää suhde ajan myötä väistämättä kohtuullisen pinnallisiksi.

Seksuaalielämä tuo usein tiivistetysti esille sen, mitä parisuhteessa on hyvässä ja huonossa muutoinkin olemassa. Seksuaalielämä on kuin ikkuna, josta pääsee kurkistamaan tarkasti parin välistä vuorovaikutusta, turvallisuutta ja emotionaalista kontaktia. Juuri siksi seksi paljastaa meistä ja parisuhteestamme paljon.

Viikon parisuhdevinkkini ovatkin kunniottavat kurat ja kyyneleet. Parisuhteen kurat ja kyyneleet tarkoittavat kahden ihmisen rehellistä läsnäoloa toisilleen. Suhteen alku on usein paratiisimainen, hehkua ja intohimoa pullollansa. Ajan myötä intohimon kuumin liekki hiipuu ja on aika nostaa kaikki kortit pöydälle, jos mielii suhteen syvenevän ja intohimon yhä palavan. Juuri tässä kohdin on riski suututtaa ja loukata toista, vain olemalla oma itsensä ja erillinen, erilainen ihminen.

Yhteys toiseen ihmiseen syntyy kahden erillisen ihmisen vapaavalintaisesta ja turvallisesta kontaktista toisiinsa. Turvallisuus ei muodostu konfliktittomuudesta tai ainaisesta paratiisista, vaan taidosta olla yhtä myös hankalissa kohdissa. Uskalluksesta näyttää tarvitsevuuttaan, pimeitä puoliaan, häpeän ja heikkouden kohtiaan. Rohkeutta kohdata toisen erilaisuus ja näyttää omansa. Kun kaikki kortit ovat pöydällä, kurien ja kyynelten kera, on valinta olla yhdessä rehellisellä ja turvallisella pohjalla. Tällainen olen – ja siitäkin huolimatta sinun silmissäsi rakas.

Siispä kuravinkkeihin. Kerro kumppanillesi avoimesti niistäkin kohdista, joissa ette sinun todellisuudessasi kohtaa. Lakkaa näyttelemästä iloista ja onnellista, jos et ole sitä. Ota oloistasi vastuu, jaa niitä ja avaa itseäsi. Uskaltakaa suuttua yhdessä, riitaantua, olla kunnioittaen erillisiä ja erimielisiä – ja luoda jälleen yhteyttä toisiinne. Erillisyys ja erilaisuus ruokkivat intohimoa ja halua, rehellistä ja intiimiä vuorovaikutusta.

Merkittävintä ei ole se, ettei parisuhteen pöydälle koskaan putoilisi kuraa tai kyyneleitä. Ratkaisevampaa on palaaminen pöydän ääreen aina uudelleen, kurasta huolimatta. Rehellisesti rakkaudessa yhtä, mutta omilla jaloilla seisten.