Pommien keskellä lapsiäidiksi

 

nuoriäiti

Kuva: UN Photo

Kukaan ei halua saada lasta keskellä konfliktia tai luonnonkatastrofia. Silti lapsia syntyy myös pommien pudotessa.

Monissa kriisimaissa valtaosa väestöstä on nuoria. He ovat usein myös kaikkein haavoittuvaisimpia. Normaalioloissakin raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat 15–19 -vuotiaiden tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy maailmassa. Humanitaarisissa kriiseissä apu ja riittävä hoito ovat vieläkin kauempana sitä tarvitsevista. Joka päivä 500 naista ja tyttöä kuolee raskauteen tai synnytykseen liittyviin komplikaatioihin konflikti- ja kriisialueilla.

Myös lapsiavioliittojen määrä kasvaa kriisien keskellä. Lapsiavioliitolla on usein tuhoisia seurauksia tytön terveydelle. Itse asiassa jopa 90 prosenttia teiniraskauksista tapahtuu lapsiavioliitoissa.

Vanhemmat saattavat ajatella, että avioliitto on lapselle turvallisempi ratkaisu kuin epävarma elämä pakolaisena. Joskus vanhemmat vain eivät kykene elättämään lapsiaan sekasorron keskellä. Myös syyrialaisen Haneen vanhemmat uskoivat tekevänsä oikean ratkaisun naittaessaan 13-vuotiaan tytön keski-ikäiselle turkkilaismiehelle.

Vaikka useimmat maat ovat sitoutuneet lopettamaan lapsiavioliitot, naitetaan joka päivä 39 000 alaikäistä tyttöä. Suomessakin on mahdollisuus erityisistä syistä antaa lupa alaikäisen avioliiton solmimiseen. Hurmalehden nuorten toimitus vaatiikin kannanotossaan muuttamaan avioliittolakia niin, että alle 18-vuotiaiden avioliittoja ei sallita missään yhteydessä.

Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin riitä poistamaan ongelmaa. Keskeisiä keinoja lapsiavioliittojen estämiseksi ovat tiedon levittäminen tyttöjen seksuaalioikeuksista ja ihmisarvosta sekä perheiden perustarpeiden ja toimeentulon varmistaminen.

Ja entä miten Haneenin lopulta kävi? Raskaana ja pahoinpideltynä tyttö pääsi lopulta takaisin vanhempiensa luokse. YK:n väestörahaston rahoittamalta terveysklinikalta hän sai tarvitsemiaan äitiysterveyspalveluita ja tukea synnytykseen. Kaikki tarinat eivät pääty näin onnellisesti.

Väestöliitto työskentelee seksuaalioikeuksien edistämiseksi. Sinäkin voit tukea tätä työtä lahjoittamalla Väestöliiton lahjoitustilille.

Saaja: Väestöliitto
Pankkitili: Nordea FI63 1745 3000 0979 58
Viesti: Väestöliiton työ kehitysmaiden naisten ja tyttöjen terveyden hyväksi

Lähde: UNFPA

Lapsettomuuteemme on selitys

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

Kuva: Katja Tähjä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palataanpa vielä Ellin ja Vilin tarinaan. Samalla kun kertasimme parin pitkää lapsettomuushistoriaa, oli tarkoitus pohtia mitä tehtäisiin, jos pakastetun alkion siirto ei tuottaisi toivottua tulosta. Samalla kuulosteltiin matkalla koettuja onnistumisia ja ilontunteita.

Vaikka alkututkimuksista oli kulunut aikaa, pari kertoi muistavansa hyvin sen helpotuksen ja toiveikkuuden tunteen, joka valtasi mielen, kun selkeitä selityksiä ja hoitovaihtoehtoja oli tarjolla raskauden viipymiseen.

Elli kertoi, että PCO-diagnoosi tuli juuri oikeaan aikaan. Se toimi vahvana kannustimena vaikuttaa itse elämäntapamuutoksilla hedelmöityshoidon onnistumisen mahdollisuuteen.

”Onneksi diagnoosi ja siihen liittyvä ohjeistus tuli noin nuorella iällä – tuolloin tehdyistä elämäntapamuutoksista on nyt tullut tapa ja tottumus, palaamista vanhaan ei ole!” Elli toteaa ja jatkaa: ”Vaikken koskaan ollutkaan lihavan lihava, nykyinen painoindeksi 24 ja hyvä lihaskunto ovat minun juttuni. Suvussani on lihavuutta ja aikuistyypin diabetesta. Haluan tehdä kaiken sen mitä itse voin siirtääkseni sairauden puhkeamista.”

Huono-onnisen hedelmöityshoidon jälkeen ei lannistuttu. Toinen hoito tehtiin julkisella puolella ja kun se ei tuottanut tulosta, päädyttiin poistamaan huonokuntoiset, nestettä keräävät munanjohtimet. Senkin kerrottiin parantavan hoidon ennustetta – optimistikoriin saatiin lisäpisteitä!

Mutta miksi se kolmas hoito sitten siirtyi ja siirtyi? Elli ja Vili katsovat toisiinsa. Tuli tarve saada tilaa hengittää, olla oma itse, elää muutakin kuin lääkepistoksia ja annoslaskureita, olla terve, olla normaali. Oli myös pelko epäonnistumisesta. Pelko, että joku sanoisi: ”Se oli nyt tässä – kiitos ja näkemiin.” Lähetä ja sulkea ovi syli tyhjänä.

”Niin, mutta olihan sillä ajankululla lääketieteellisesti hyvätkin puolensa!” Vili toteaa ja jatkaa: ”Muistan hyvin, kun kerroit tarjolla olevista uusista vaihtoehdoista hyperstimulaation estoon kolmatta hoitoa suunniteltaessa! Se loi turvallisuuden tunnetta ja rohkaisi edelleen yrittämään.”

Turvallinen lääkehoito ja aimo annos yhteistä optimismia otettiin käyttöön. Kolmannen hoidon lopputulos oli juuri se oikea ja odotettu!

Elli säteilee: ”Suurin onni ja ilo olivat sittenkin meille varattuna: nyt meillä on kotona pikkuisemme! Ja nyt on edelleen mahdollisuus raskauteen pakastealkion siirrolla.” Vili ehdottaa: ”Jospa jätetään sen mahdollisen tulevat lääkehoidon suunnittelu tuonnemmaksi ja koitetaan elää tässä ja nyt.” Ehdotus hyväksyttiin yhteistuumin!

Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.

Miksi minua pelottaa?

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

shutterstock_129049811Aiemmissa blogeissani olen pohdiskellut selittämätöntä lapsettomuutta, koska se on niin tavallinen ongelma. Joskus asiat ovat toisin: jo lähtökohtaisesti voi olla tiedossa asioita, jotka heikentävät raskaaksi tulemisen mahdollisuutta.

Ellin ja Vilin tarinan esipuhe ”kirjoitettiin” jo Ellin nuoruusvuosina. Ellin kuukautiset alkoivat 13-vuotiaan, eivätkä oikein koskaan asettuneet säännöllisiksi. 15-vuotiaana alkoi kiusata hankala akne, jonka hoidoksi aloitettiin e-pillerit. Ihon kunto koheni ja tuntui mukavalle, kun vuodot tulivat säännöllisesti.

22-vuotiaana Elli jätti ehkäisyn pois, koska perheenlisäys oli tervetullut. Kuukautiset tulivat milloin sattui – välillä kahden, kolmen kuukauden välein. Omalääkäri terveyskeskuksesta antoi lääkemääräyksen keltarauhashormonihoidosta, joka rytmittikin vuodot. Raskausrintamalla ei kuitenkaan tapahtunut mitään.

Ellin ollessa 23-vuotias pari hakeutui Lapsettomuusklinikalle. Ultraäänitutkimuksessa todettiin ”klassiset monirakkulaiset munasarjat” ja ohjelmoitiin tämän tiimoilta lisätutkimuksia. Työdiagnoosiksi asetettiin ”PCOS”.

Ellin ollessa 35-vuotias tapsimme jälleen Lapsettomuusklinikalla. Tuolla tapaamiskerralla suunniteltiin pakastetun alkion siirtoa. Esikoinen oli täyttänyt hiljattain kaksi vuotta. Oli mukava kuunnella vanhempien tarinoita kaksivuotiaan touhuista ja oppimisen ilosta!

Sitten Elli muuttui vakavaksi ja totesi: ”Minua ihmetyttää muuan asia. Nyt kun päätimme taas jatkaa lapsettomuushoitoja, ikävä pelontunne alkoi vainota minua. En tahdo millään päästä siitä irti.” Kerroin, että Lapsettomuusklinikalle saapuminen voi nostaa pintaan kipeitä muistoja ja aktivoida negatiivisia tunteita. Tähän Elli vastasi: ”Tänne klinikalle tuleminen tuntuu hyvälle ja turvalliselle. Tunnen teidät ja te tunnette minut. Ei tarvitse jännittää, eikä pelätä!”

Kerroin Ellille ja Vilille, että meillä jokaisella on tiedostamattomia ajattelumalleja, niin sanottuja automaattiajatuksia, jotka yleensä ovat hyvin itsekriittisiä ja negatiisivia. Automaattiajatukset vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten tunnemme ja mitä teemme.

Pelko, pettymys tai huono omatunto ovat mielen signaaleja, jotka voivat auttaa toimimaan vaaratilanteessa oikein, mutta aktivoiduttuaan ”väärässä kohdin” negatiiviset ajatukset ja tunteet voivat lukkiutua ja vallata mielenmaisemamme. Kun tutustuu ja tulee tietoiseksi omista pelon aiheistaan, on automaattitunteesta helpompi ”päästää irti”: automaattitunteet saavat uudet, oikeammat mittasuhteet.

Ellin lapsettomuushistoriasta löytyi monta kohtaa, jossa voimakas pelko oli päällimmäinen tunne. Päätimme muistella kulunutta aikaa ja tarkastella pelon aiheuttajia rohkeasti ja levollisin mielin.

Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.

Zikamainen juttu

mosquito-on-my-hand

Kuva: Sergio Sanchez /freeimages.com

Hyttysen pistosta tarttuva Zika-virus leviää Latinalaisessa Amerikassa. Tulehduksen epäillään aiheuttavan raskaudenaikaisia sikiöepämuodostumia, kuten pienipäisyyttä, mikrokefaliaa. Pelkästään Kolumbiassa arvioidaan olevan yli 20.000 tartunnan saanutta, joista parituhatta olisi raskaana olevia naisia.

Monessa Etelä-Amerikan maassa on painettu paniikkinappulaa. Tartuntoja olisi mahdollista ehkäistä hyttysten lisääntymispaikkoja, eli seisovia vesilätäköitä hävittämällä, sekä pitkälahkeisilla vaatteilla ja hyttyskarkotteella. Tästä huolimatta osassa maita on annettu myös suositus välttää raskaaksi tulemista. Näin myös Kolumbiassa.

Kävin Kolumbiassa pari kuukautta sitten. Vierailin muun muassa Väestöliiton sisarjärjestössä Profamiliassa. Tapasin myös paikallisen lastensuojelujärjestön edustajia. Näiden tapaamisten perusteella ohje välttää raskautta on mielestäni vastuuton.

Kolumbian seksuaalikasvatuksen tila on surkea. Profamilia järjestää osassa kouluja seksuaaliopetustuokiota, mutta ne eivät tavoita järjestelmällisesti kaikkia nuoria. Terveydenhuoltojärjestelmä on rikki ja palvelut hajallaan, mikä vaikeuttaa myös ehkäisyneuvonnan saatavuutta. Profamilian klinikkaverkosto paikkaa kuntapalveluiden puutteellisuutta, mutta ei yllä maan joka kolkkaan. Abortti on laillinen, mutta vain äärimmäisen rajatuin perusteluin.

Teiniraskaudet ovat tavattoman yleisiä Kolumbiassa. Ilmiön takana ovat ainakin seksuaalinen väkivalta, lapsiprostituutio ja yleisesti tiedon ja palveluiden puute.

Jotta ei-toivotulta raskaudelta voi suojautua, täytyy monen asian olla yksilön ja yhteiskunnan tasolla kunnossa. Yksilö tarvitsee oikeaa tietoa raskaaksi tulemisesta ja ehkäisystä. Pariskunnalla tulee olla yhteinen motivaatio ja halu käyttää ehkäisyä. Ehkäisymenetelmiä täytyy olla helposti saatavilla, niiden tulee olla turvallisia, luotettavia ja juuri kyseiselle henkilölle sopivia, myös taloudellisesti. Tämä edellyttää toimivia palveluita. Näidenkin yläpuolella ovat yhteiskunnan arvot ja asenteet, se miten tärkeinä seksuaalioikeudet nähdään, miten kansalaisen oikeus tietoon, palveluihin, koskemattomuuteen turvataan.

On vastuutonta vaatia pitäytymään raskaudesta, jos kansalaisilla ei ole tietoa ehkäisyn käytöstä, eikä palveluita ole olemassakaan.

 

 

Luovu alkoholista, kun luovut ehkäisystä

231889812_0462631cd0_z

Kuva: Opacity, Flickr

Hedelmällisyysikäisten naisten alkoholinkäyttö on lähes kaksinkertaistunut sitten 1980-luvun. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni nainen käyttää alkoholia raskaana ollessaan, ei ole olemassa. Kaikista päihteistä alkoholi aiheuttaa eniten haittaa syntymättömälle lapselle.

Varmasti kukaan ei tahdo aiheuttaa vauvalleen harmia, mutta tietämättömyydestä johtuen sekä esimerkiksi alkoholiriippuvuuden vuoksi vakavia, joskus myöhään havaittavia ja elinikäisiä seurauksia syntyy Suomessa runsaasti joka vuosi.

Raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle ei ole olemassa turvarajaa. Vauvan odottajan ja vauvaa suunnittelevan hyvä vaihtoehto vaikkapa pikkujouluissa skoolatessa ovat alkoholittomat oluet ja viinit ja virvokejuomat. Nämä valinnat on helppo tehdä, sillä alkoholittomia juomavaihtoehtoja on tarjolla aina myös autoilijoille.

Suomessa vallitsee voimakas humalajuomisen ja viikonloppujuomisen kulttuuri. Vauvan toivomisen ja odottamisen aikaan tämä elämäntapa muuttuu kertaheitolla. Vauvan odottajan ja toivojan mies tai ystävä: tue tulevaa äitiä juomattomuudessa. Siirry vaikka itsekin vissylinjalle kannatuksen vuoksi. Vaihda juoma hänen kädessään alkoholittomaksi. Älä anna toistenkaan tuputtaa. Vauvan tähden.

Heli Vaaranen
Parisuhdekeskuksen johtaja

Asiantuntijalähde on Sari Somer, FASD-koordinaattori, Kehitysvammaliitto.

Raskaana pakomatkalla

elinanblogiLeyla Ashur on yksi niistä monista naisista, jotka ovat joutuneet lähtemään vaaralliselle pakomatkalle ollessaan raskaana.
”Kun saavuimme pitkän matkan päätteeksi
kumiveneellä Kreikkaan, olin huolissani kohdussani olevasta vauvasta”, Layla kertoo. ”Meillä ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta.” Kuusihenkisen perheen kotikaupunki Dayr Az-Zawr Syyriassa on yhä jatkuvan sisällissodan raunioittama. Ääri-islamistinen Isis-ryhmittymä valtasi osan kaupungista kesällä 2014 ja kylvää kauhua harvojen jäljelle jääneiden asukkaiden keskuudessa. Ashurin perhe ei ole pääsemässä kotiin ihan pian.
Perhe ei vielä tiedä, missä tuleva vauva syntyy ja saako Leyla ammattitaitoista apua synnytyksessä.

Tänä vuonna 100 miljoonasta humanitaarisen avun tarvitsijasta noin neljännes on ollut lisääntymisikäisiä naisia tai tyttöjä. Raskaana olo ja synnyttäminen tekevät naisista kriisin keskellä entistäkin haavoittuvaisempia. Lisäksi kriisitilanteessa sukupuolittunut väkivalta yleensä lisääntyy ja sitä saatetaan käyttää myös sodankäynnin välineenä.

Kolmas joulukuuta julkaistaan YK:n väestörahaston raportti: Suojaan myrskyltä. Naiset ja tytöt huomioitava kriiseissä. YK:n väestörahaston pääjohtaja Babatunde Osotimehin kirjoittaa raportin esipuheessa siitä, miten tärkeää on järjestää humanitaarisen työn tavoitteet uudelleen. Naisten ja lasten terveys ja oikeudet tulee nostaa tavoitteiden kärkeen. Kun naiset ja tytöt saavat seksuaaliterveyspalveluja ja kriisiapu huomioi tasa-arvon edistämisen, avustusprojektien hyödyt kantavat akuutista vaiheesta kauas tulevaisuuteen. Samalla luodaan kestävämpää kehitystä koko maailmalle.

Humanitaarisessa avussa tärkeintä onkin jatkumoajattelu: avun tulee jatkua keskeytyksettä kriisistä kehitykseen. Vain 20 vuotta sitten seksuaaliterveyttä pidettiin humanitaarisessa työssä toissijaisena asiana verrattuna esimerkiksi veden, ruuan ja suojan turvaamiseen. Laajat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kriisiavun tulisi huomioida seksuaali- ja lisääntymisterveys, puuttua sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja ehkäistä seksitautien, mukaan lukien hivin leviäminen ollakseen tehokasta.

Koko kriisistä toipuva yhteiskunta hyötyy hyvin järjestetyn humanitäärisen avun tuloksista.

Leyla Ashur perheineen jatkaa vaellusta Euroopan läpi. Perheen koko omaisuus, se vähän minkä perhe pystyi kotoaan ottamaan mukaan, on kohta huvennut pakomatkaan. Tähtäimessä on Belgia. Laylan aviomiehen sisar asuu siellä ja on luvannut auttaa. Toistaiseksi Layla ei ole ollut vielä yhdessäkään terveystarkastuksessa raskautensa takia.

Tilaa Suojaan myrskyltä. Naiset ja tytöt huomioitava kriiseissä – raportin suomenkielinen tiivistelmä ilmaiseksi Väestöliitosta: www.vaestoliitto.fi/kansainvalisyys

 

Minäkö lapseton? Annan ja Antin tarina jatkuu

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

shutterstock_167773418”Milloin lapsettomuustutkimuksiin?” on tuiki tavallinen kysymys, johon löytyy vastauksia Lapsettomuusklinikan www-sivuilta ja monilta muilta hedelmällisyyttä käsitteleviltä sivustoilta.

Aivan toinen asia onkin se, milloin raskautta toivova itse kokee olevansa ”lapseton” ja aivan ainutlaatuista on se, miten hän sen kokee. Oma sisäinen kokemus lapsettomuudesta voi vaikuttaa paljonkin siihen, milloin asiaa lähdetään aktiivisesti selvittelemään. Palaan Annan ja Antin tarinaan.

Yhteistuumin ehkäisy jätettiin pois pian häiden jälkeen. Elämä oli mukavalla mallilla – kotona sopivasti huoneita lasten tulla. Iltaisin pohdittiin, mikä olisi sopiva lapsiluku ja ikäero lasten välillä. Oli kivaa jutella ystävien kanssa, jotka olivat samassa elämäntilanteessa. Vähän arvailtiin jo lasten nimiäkin.

Mennään ajassa eteenpäin: kymmenen kuukautiskiertoa on kulunut huomaamatta ja ensimmäinen hääpäivä lähestyy. Annan ajatuksiin on hiipinyt huolen poikanen – hän päättää ottaa asian puheeksi oman gynekologinsa kanssa.

”Kaikki hyvin! Ei kannata stressata, monilla menee vuosi pari ennen kuin tärppää.”

Lausahdus tuntui huojentavalle, joskin samalla Anna jäi pohtimaan hyväntahtoista kehotusta ”älä stressaa”. Sehän on sama, kun neuvoisi olemaan ajattelematta Valkoista Norsua!

Tämän jälkeen Valkoinen Norsu tuntui muuttaneen makuuhuoneeseen.

Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.

Maailma, jossa haluan lapseni kasvavan

tyttc3b6blogibannerishutterstock_25911529Tänään juhlitaan kansainvälistä tyttöjen päivää. Tyttöjen päivää vietetään, koska syntyminen tytöksi ei aina ole lottovoitto.

Vaikka koulutus on paras ase köyhyyttä vastaan, elää tällä hetkellä täällä meidän maapallollamme 65 miljoonaa tyttöä, jotka eivät pääse kouluun. Kouluun päässeistä tytöistä joka kolmas ei siirry alakoulusta yläkouluun. Liian monen tytön koulutie katkeaa lapsiavioliittoon, raskauteen tai väkivallan pelkoon.

Tällä maapallolla, jolla julkaistaan tyttöjen omaa Demi-lehteä, myydään prinsessapukuja ja puhutaan tyttöjen oikeudesta näkyä ja kuulua, tällä samalla maapalolla 15-19 -vuotiaiden tyttöjen toiseksi yleisin kuolinsyy on raskauden ja synnytyksen aiheuttamat komplikaatiot.

Tällä maapallolla, jossa isät kirjoittavat blogeja tyttäristään, letittävät heidän hiuksiaan  ja pohtivat, minkälaisen roolimallin haluavat heille antaa, tällä samalla maapalolla joka kolmas tyttö naitetaan alaikäisenä.

Tällä maapalolla on tutkittu ja ja todeksi havaittu, että tyttöjen aseman parantaminen, heidän kouluttamisensa ja ihmisoikeuksiensa turvaaminen, on ratkaisu köyhyyden kierteen katkaisemiseen.

Tyttöihin panostaminen ei tarkoita sitä, että poikien oikeuksia vähennettäisiin. Tyttöjen kouluttaminen ei tee poikien koulutuksesta vähempiarvoista. Tyttöjen terveydestä huolehtiminen ei tee pojista sairaampia, vaan päinvastoin – terveet ja koulutetut tytöt kasvavat naisiksi, jotka osaavat huolehtia terveydestään, synnyttävät terveitä lapsia, ja pystyvät panostamaan sekä oman perheensä että yhteiskuntansa hyvinvointiin.

Tytöt tarvitsevat aikuisia puolelleen. He eivät yksin pysty taistelemaan köyhyttä ja vanhingoittavia perinteitä vastaan. On vaikea ymmärtää, että me tämän päivän aikuiset sallimme yhdenkään tytön kärsiä sukupuolensa takia. Miksi emme tee kaikkeamme, että tytöissä piilevä valtava pontentiaali ei jää liian aikaisten avioliittojen, keskeytettyjen kouluvuosien ja syrjinnän alle?

Maailma, jossa sukupuoli ei määrittele ihmisen arvoa, on ihmiskuntamme etu. Se on myös maailma, jossa haluan lapseni kasvavan.

Katosiko parisuhdeonni, kun lapsi syntyi?

shutterstock_150845003Suurimmalla osalla pareista tyytyväisyys parisuhteeseen romahtaa ensimmäisen lapsen synnyttyä. Tuoreet vanhemmat riitelevät kahdeksan kertaa niin usein kuin lapsettomat parit.

Parisuhdetyytyväisyyden lasku johtuu unen puutteesta, taloudellisesta tiukkuudesta ja vanhemmuuteen liittyvistä kiistoista. Kahdenkeskistä aikaa ei ole, ja sukulaisten tukiverkko asuu toisella puolen maata. Mies saattaa uppoutua työhönsä, jotta voisi elättää perheensä. Nainen tuntee jäävänsä yksin lapsen kanssa. Naisella erittyy mielihyvää tuottavia hormoneja imetyksessä, kun mies jää vaille riittävää kosketuksen tuomaa hyvää oloa. Kumppanit voivat kokea jäävänsä kakkoseksi toistensa elämässä.

Lapsen syntymä heikentää parisuhdetta nykyisin enemmän, kuin 50 vuotta sitten. Tämä kertoo siitä, että parisuhteen odotetaan yhä enemmän olevan sielunkumppanuutta ja tunnetason ymmärtämistä – ei pelkästään arjen pyörittämistä.

Lasten synnyttyä parisuhde heikentyy useimmiten niillä, joiden on vaikea ylläpitää turvallista yhteyttä omaan kumppaniinsa. Turvallinen yhteys tarkoittaa kokemusta siitä, että voit kertoa kumppanillesi omista tunteistasi ja että saat niille vastakaikua. Turvallisessa parisuhteessa kumppanit ovat henkisesti ja fyysisestä läsnä toisilleen.

On normaalia, että lapsen syntymä aiheuttaa ristiriitoja sekä yksilölle että parisuhteeseen. Lapsen syntymä aktivoi ihmisen omat kokemukset vanhemmistaan ja läheisistä ihmissuhteista. Se voi herättää ahdistusta, pelkoa ja huolta, ja joskus myös halua vältellä näitä tunteita. Joku ratkaisee ahdistuksen keskittymällä vain lapseen, ja laittaa parisuhteen sivuun.

Samalla lapsen saaminen on uusi mahdollisuus työstää omaa tapaa olla läheisissä ihmissuhteissa. Sitoutumalla parisuhteeseen ja uuteen tulokkaaseen ihminen voi kohdata itseään syvemmin, kuin muissa ihmissuhteissa.

Jos kumppanit työstävät suhteensa haasteita jo ennen lapsen syntymää, heillä on paremmat mahdollisuudet kestää toistensa tapoja käsitellä elämänmuutosta. He pystyvät korjaamaan väärinkäsitykset nopeammin ja luottavat siihen, että kumppani rakastaa heitä.

Parisuhteen kannalta ratkaisevinta on se, että kuulet kumppanisi toiveita ja tarpeita. Rakkaasi tulee aina muistamaan: sinä olit hänen tukenaan silloin, kun hän eniten sinua tarvitsi.

Lähteet:
Gottman, J. M. & Gottman, J. S. (2007) And Baby Makes Three: The six-step plan for preserving marital intimacy and rekindling romance after baby arrives. New York: Crown.

Johnson, S. (2015) Suojelen sinua kaikelta. Kuinka rakastaa ja tulla rakastetuksi. (suom. Petri Auvinen teoksesta Love sense) Helsinki: Hogrefe Psykologien Kustannus.

Katso nettiluentoja aiheesta:
Isäksi ja äidiksi kasvaminen
Odotusajan tunteet ja kokemukset
Miten ymmärtää puolisoa?
Lue myös:
Parisuhdekeskuksen artikkeleita parisuhteesta ja lapsista

Nepalin tuhon keskellä 50 000 naista on raskaana

tyttc3b6blogibanneri

Nepal 2008 451 (2)

Kuva: James O´Brien

Maailmaa järkyttänyt Nepalin maanjäristyksen tuhon laajuus on yhä epäselvä. Viranomaiset kertoivat maanantaiaamuna, että kuolonuhreja on yli 3 200 ja loukkaantuneita ainakin 6 500. Uhriluvun pelätään vielä kasvavan, pahimmillaan moninkertaiseksi. Kriisin keskellä joka viides nainen on raskaana.*

Katastrofista toipumista vaikeuttaa se, että Nepal on yksi Etelä-Aasian köyhimmistä maista.

Kriisitilanteissa tytöt ja naiset ovat erityisen haavoittuvia. Raskaudet ja synnytykset eivät katoa kriisin iskiessä. Katastrofin keskellä naiset ja vastasyntyneet ovat vaarassa, sillä lääkkeistä, terveydenhuoltopalveluista ja ehkäisyvälineistä on pulaa eikä neuvolapalveluja tai synnytysapua ole saatavilla. Usein äidit ja lapset myös kärsivät traumaattisista kokemuksista, sairauksista ja väkivallanteoista. Tutkimusten mukaan kriisitilanteissa myös naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on normaalia yleisempää ja erityisesti nuoret tytöt ovat alttiita raiskauksille.

Elämä jatkuu katastrofeista ja kärsimyksestä huolimatta. Kun naisten rooli on vahva katastrofin jälkihoidossa, on mahdollista luoda aiempaa tasa-arvoisempi yhteiskunta.

Väestöliitossa seurataan herkeämättä pitkäaikaisen kumppanimaamme, Nepalin, tilannetta. Haastamme kaikki mukaan auttamaan maanjäristyksen uhreja!
Avustustyötä voit tukea näiden järjestöjen kautta:

http://bit.ly/suomenpunainenristi
http://bit.ly/suomenunicef
http://bit.ly/pelastakaalapset
http://bit.ly/worldvisionsuomi
http://bit.ly/kirkonulkomaanapu
http://bit.ly/plansuomi
http://bit.ly/fidasuomi
http://bit.ly/soslapsikylä
http://bit.ly/lähetysseura

*YK:n väestörahaston UNFPAn tilastojen mukaan kriisitilanteissa keskimäärin joka viides lisääntymisiässä oleva nainen on raskaana.