Ammattiauttaja, älä ole ylihyvä

shutterstock_329595437Psykoterapiassa terapeuttien väliset erot selittävät hoidon tehoa enemmän kuin hoitomenetelmien erot. Tämä voi alkuun kuulostaa eriskummalliselta.

Vaikka psykoterapia on lääketieteen kriteereillä tehokas hoitomuoto yleisimpiin mielen sairauksiin – ei sitä voi antaa ja ottaa kuten lääkeannosta.  Psykoterapian ydin on vuorovaikutussuhde, jossa laatu syntyy ymmärretyksi ja kohdatuksi tulemisesta.

Kun on tutkittu huipputerapeutteja, ketkä saavat erittäin hyviä hoitotuloksia monilla potilailla, on havaittu, että he ovat erityisen tietoisia omista virheistään. He ovat erityisen tietoisia siitä, että hoito voi joko epäonnistua tai katketa ennenaikaisesti.

Suurin osa terapeuteista arvioi saavansa keskivertoa parempia hoitotuloksia, mikä tietenkään ei voi pitää paikkaansa. Suurin osa ei mahdu olemaan keskivertoa parempi. Se on matemaattinen mahdottomuus.

Heikoimpia hoitotuloksia saavat terapeutit puolestaan arvioivat, että ovat yhtä tehokkaita kuin huiput. Auttamistyön sudenkuopat syntyvät itsepetoksesta ja realistisen itsetuntemuksen puutteesta.

Kyse ei ole vain terapeuteista. Tutkimusten mukaan ihmiset arvioivat omia kykyjään järjestelmällisen vääristyneesti ammatista ja asemasta riippumatta. Suurin osa ihmisistä ajattelee olevansa keskimääräistä osaavampi. Suhteellisesti taitamaton ihminen arvioi kyvykkyytensä väärin, koska on taitamaton. Taitava on taipuvainen aliarvioimaan itsensä. Yleisesti ottaen ihminen itse ei ole taitojensa tasalla.

Ammattiauttaja, joka on tietoisempi ja herkempi lukemaan vuorovaikutusta ja toimintansa seurauksia, osaa paremmin ohjata toimintaansa. Jos terapeutti ja potilas ovat hyvin eri käsityksessä hoidon etenemisestä, yhteistyöstä tulee ymmärtämätöntä ja kohtaamatonta.

Keskeneräisyys on erottamaton osa ihmisenä olemista. Ihminen ei voi muuttua kokonaan hyväksi, mutta hän voi tulla tietoisemmaksi, herkemmäksi tunnistamaan toimintansa seurauksia toisille ja vastuullisemmaksi ohjaamaan toimintaansa.

  • Dunning, D., Heath, C. & Suls, J. (2004). Flawed Self-Assessment. Implications for Health, Education and the Workplace. Psychological Science in the Public Interest, 5 (3), 369-106.
  • Lindqvist, M. (1990). Auttajan varjo: pahuuden ja haavoittuvuuden ongelma ihmistyön etiikassa. Otava.
  • Miller, S. (2011). Supershrinks: Learning from the Field’s Most Effective Practioners. Luentomateriaali.

Syyspuuhia

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

shutterstock_179388407Hedelmäpuiden sato on korjattu. Kurpitsojen hurja kasvu on taittunut ensimmäisiin yöpakkasiin. On hillottu, mehustettu, pakastettu. Lehdet on haravoitu kompostiin tuomaan kasvuvoimaa tulevan vuoden sadonkorjuulle. Ensimmäiset kynttilälyhdyt on sytytetty tervehtimään kaamoksen esiinmarssia – on aika antaa puutarhan levätä ja laatia kasvusuunnitelma tulevaan kevääseen.

Syksyn sydämessä Lapsettomuuslääkärin työmietteet suuntaavat myös tulevaisuuteen. Johdon katselmus lähestyy: on aika sinetöidä tulevan vuoden tavoitteet, toiminnan raamit sekä tarkistaa ”laivan kurssi”.

Puutarhapuuhiin verrattuna voi kuulostaa paperin makuiselle puuhastelulle.

Paperille tulevaisuuteen tuijottelu ehkä maistuisikin, jos antaisi esitäytettyjen lomakepohjien viedä mennessään. Ilokseni tiimi, jota luotsaan, on yhteistyöhakuinen, ennakkoluuloton ja osallistuva! Voin katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin, koska ”toimin aina potilaan parhaaksi”- ja ”kaveria ei jätetä” -periaatteet näyttäytyvät kaikissa työntekemisen vaiheissa.

Lisäksi käytössämme on työkalut, jotka saavat ”paperinmakuisiinkin” pohdintoihin eloa.

Klinikan jokaisen työntekijän työkalupakin täkein instrumentti ammatillisen osaamisen ohella on organisaation arvot. Ne luovat kivijalan kaikelle toiminnalle. Arvoista on johdettu organisaation strategiset päämäärät ja vision tavoitteet. Niistä tulee voida johtaa myös ratkaisuja työpäivän päivittäisiin tekoihin ja valintoihin.

Näkyykö tämä potilaalle? Siihen minulla ei ole täsmällistä vastausta, mutta yritän luonnostella muutamalla lauseella, miten toivoisin arvojemme näyttäytyvän lapsettomuusklinikan kohtaamisissa.

Yhdenvertaisuus – kohtelen kaikkia tasapuolisesti.

Ennakkoluulottomuus – jotta kuulisin tarkasti, mitä toisella on sanottavanaan, minun tulee vaimentaa omat ennakkoluuloni.

Osallistaminen – otan asiakkaan mukaan päätöksentekoon. Hän on oman elämänsä paras asiantuntija.

Ihmisläheisyys olen tässä auttaakseni.

Luotettavuus – hankin parhaan mahdollisen tiedon ja avun asiakkaalle.

Yhteistyöhakuisuus – paras apu voi joskus löytyä sisarklinikalta, Väestöliiton muilta asiantuntijoilta tai muiden verkostojen kautta.

Tähän tapaan toimien täytämme parhaiten lupauksemme kulkea toivon, onnellisuuden ja ihmisoikeuksien asialla.

Ukkosenjohdattimena

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

shutterstock_229592650

Kesälomakausi on jäänyt taakse ja klinikoiden väki kokoontunut täysimääräisenä kuulostelemaan lomakokemuksia.

Yksi yhteisten lomakeskustelujen kestosuosikki on sää: oliko sopivasti aurinkoa, lämpöä, hellettä tai yöllisiä sateita? Suosivatko tuulet purjehtijoita? Jokaisella on oma kantansa siihen, mikä oli loman ihannesää. Toiselle hehkuva helle sopii hyvin, toiselle taas hieman maltillisemmat lämpötilat.

Sääilmiöistä ukkonen kerää yleensä melko samansuuntaiset arviot.

Sähköä ilmassa: joku saa päänsärkyä, toisella on vain muuten painostava ja levoton olo. Luonnon valtavien voimien edessä pelonsekainen kunnioitus valtaa mielen. Haetaan turvallinen paikka, sähkölaitteet irrotetaan verkkovirrasta.

Ukkoskuuron mentyä ilma tuntuu puhtaalle ja helpolle hengittää. Sateen kastelema maa tarjoaa runsaan kirjon tuoksuja, luonnon värit kirkastuva. Puistoihin ja puutarhoihin satanut vesi herättelee kasvillisuutta uuteen kasvupyrähdykseen.

Toisinaan ukkosta on ilmassa myös lapsettomuusklinikalla. Sen voi aistia tai nähdä pilvisalamointina. Joskus voi huomata jääneensä itse Faradin häkin suojiin. Tällaisessa tilanteessa tuntee olevansa voimaton: on suojassa suurilta tunteilta ja samalla avuton auttamaan.

Lapsettomuuslääkärille sopii paremmin ukkosenjohdattimena toimiminen: salama saa iskeä vaikka kirkkaalta taivaalta. Suunnaton, joskus vuosien saatossa kertynyt varaus pääsee purkautumaan. Se voi yllättää, hämmentää ja pelästyttää kaikkia osapuolia, mutta myös puhdistaa ilmaa.

Ukkosenjohdattimena toimiminen on joskus välttämätöntä ja kuuluu tähän työhön.

Tunteiden ukkosmyrskyssä vastaanottohuoneen pitäisi olla potilaan turvapaikka. Paikka jossa ollaan valmiita vastaanottamaan ja ohjaamaan turvallisesti sivuun kaikki negatiivinen varaus mikä mielen maiseman ukkospilviin on kertynyt.