Perheystävällisyys näkyy arjen käytännöissä

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_233909791Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) työ tähtää lasten oikeuksien ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Vaikuttamistyössämme olemme mukana luomassa visioita lapsi- ja perheystävällisestä yhteiskunnasta. Perheystävällinen työpaikka -hanke on haastanut meitä pohtimaan myös oman työyhteisömme perheystävällisyyttä.

Työpaikkamme ilmapiiri oli työntekijöille suunnatun kyselyn perusteella jo valmiiksi lapsi- ja perheystävällinen. Oli helppo todeta, että kyse on konkreettisten käytäntöjen miettimisestä ja hienosäätämisestä. Miten lapsi- ja perheystävällisyys näkyy hallinnollisissa rutiineissa? Entä arkisissa ratkaisuissa: siinä, miten perheystävällisyyttä sovelletaan nopeasti eteen tulevissa tilanteissa? Tai toisaalta: millaisia suunnitelmallisia ja tasa-arvoisuutta lisääviä keinoja on perheystävällisyyden lisäämiseen?

Järjestötyö on ihan omanlaistaan työtä. Sitä tehdään yhdessä vapaaehtoisten ja yhteistyöverkostojen kanssa. Töissä ollaan monenlaisiin kellonaikoihin, koti- ja ulkomaanmatkoilla, toimistolla ja osittain kotona etätyönä. Järjestöjen vapaaehtoisia tavataan lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Työ edellyttää tekijältään oma-aloitteisuutta ja joustavuutta. Toisaalta se mahdollistaa myös työntekijöiden toivomia joustomahdollisuuksia. Nämä positiiviset asiat tulee vain osata yhdistää.

Arjessa joustomahdollisuus voi tarkoittaa esimerkiksi loman pitämistä koululaisten loma-aikaan, toimivapaan, osa-aikatyön tai tilapäisen etätyön mahdollisuutta perhesyistä. Elämässä on hetkiä, jolloin joustoja saatetaan erityisesti tarvita, kuten lapsen aloittaessa koulun tai päivähoidon, tai jos joku perheessä sairastuu vakavasti.

Käytännössä molemminpuolinen joustavuus tarkoittaa, että työajanseurannan ja etätyökäytäntöjen pitää olla selkeitä. Yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä. Digitaalinen työskentely-ympäristö mahdollistaa etätyön tekemisen. Joustavat työskentelyratkaisut nivotaan esimiestyössä työehtosopimuksiin ja lakeihin. Lisäksi huolehditaan siitä, että työntekijöitä kohdellaan tasa-arvoisesti.

Keskeistä on kuitenkin myös keskusteluyhteyden rakentaminen ja ylläpitäminen. MLL:ssa pyritään siihen, että työnantajan ja -tekijän keskusteluihin liittyisi työpaikan perheystävällisyys rekrytoinneista kehityskeskusteluihin ja tiimipalavereihin asti. Kehittämistyön vaikuttavuutta voidaan seurata jatkossa esimerkiksi kyselyiden avulla, seuraamalla sairauspoissaolojen kehitystä sekä etätöiden ja käytettyjen perhevapaiden määrää.

MLL:n näkökulmasta työpaikan perheystävällisyys on vanhemmuuden tukemista ja lapsen hyvän arjen rakentamista.

Paula Kaivosoja
henkilöstöpäällikkö

 

Erilaiset elämäntilanteet tarvitsevat joustoja

blogibanneri_parassyy_584x100

shutterstock_263698928”Meillä kaikilla on oma, arvokas elämä”, totesi viisas työkaverini perheystävällisen työpaikan lähtökohdista.

Olemme töissä 117 vuotta kotitalousneuvontaa, kansalaistoimintaa ja tasa-arvoa edistäneessä Marttaliitossa, jossa teemme työtä kotien ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja arjen hallinnan tukemiseksi. Järjestön perustamisesta lähtien on ollut tärkeää tukea perheellisten ja perheettömien tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa osana kotitalouksien toimintakykyä. Olin ilahtunut, että kollega nosti tämän tärkeän asian esille, koska työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumisen edellytys on huomioida työntekijöiden erilaiset perhe- ja elämäntilanteet – joustavasti.

Pikkuveljeni ja minut on kasvatettu kotiapulaisten hoivalla. Nuoria ja vanhempia naisia tuli ja meni. Veljeni itki joidenkin perään ja aneli heidän jäämistään. Yritin isosiskona lohduttaa ja paijata päätä, kyllä tästä selvitään. Yrittäjävanhempani ja -sukuni eli työlle. Heitä ei näkynyt arjessa, mutta 70-80-luvulla kotiapulaisten apu oli korvaamatonta. Tukiverkostoja ei perheelläni ollut tai ne sijaitsivat toisella puolella Suomea. Suku oli myös yrittäjinä aina töissä. Kun sain kunnian haudata yhden pitkäikäisimmistä kotiapulaisistamme, Aunen, koin suurta kiitollisuutta ja arvoa siinä, että sain suorittaa hänelle viimeisen palveluksen. Työn ja perheen yhteensovittamisen apuna kotiapulaisemme oli lapsuudenperheeni arjen pelastaja.

historia1167Kohtasin jokin aika sitten Väestöliiton perustaman Kotisisar Oy:n sisaria, jotka olivat käyneet kodinhoitajakoulutuksen 1945 alkaneessa koulutusohjelmassa. Heidän keskellä tunsin tulleeni kotiin. Tänään työn ja perheen yhteensovittamista jatkaa ja helpottaa sisarien antama lastenhoito perheille, sairaan lapsen hoito, kotitöiden tekeminen, arjen neuvojen antaminen ja perinteinen perhetyö. Äitini osti tätä palvelua minulle, kun olin mennyt ensimmäisen lapsen saatuani puolen vuoden sisällä takaisin töihin. Ja toisen kerran, kun jäin vuosiksi kotiin toisen lapsen kanssa ja olin täysin uupunut esikoisen nukkumattomuuteen ja erityishoitoon. Olin lähellä katkeamista.

Meillä Marttaliitossa on päätetty tehdä työyhteisöstä perheystävällinen. Tänään se tarkoittaa joustavia työaikoja, saldojen, etätyön ja lyhennetyn työajan vapautta, erilaisten elämäntilanteiden huomioimista, esimiesten esimerkkiä (vastuun jakamista, kokousten päättämistä ajoissa). Työyhteisössä kannustetaan räätälöityjen ratkaisujen huomioimiseen työaikajärjestelyjä sovittaessa.

Uskon siihen, että jokainen meistä on työssä korvattavissa, mutta kotona emme koskaan. Tärkein asia on kuitenkin pään sisässä; omat asenteemme ja tahtotilamme. Haluamme olla työyhteisönä ja neuvontajärjestönä edelläkävijöitä perheystävällisen työkulttuurin edistämisessä, jota olemme ajamassa myös yhteiskunnallisesti.

Jos saisin aloittaa kaiken alusta, oma ruuhkavuosistrategiani olisi kirkas: Selvitä etukäteen puolison kanssa pelisäännöt, tukiverkostot ja työnantajien asenteet. Meillä valinnat ja päätökset tehtiin spontaanisti tarpeet edellä; mieheni jäi vaativan esikoisen kanssa koti-isäksi ja heidän suhteensa on ollut näihin päiviin asti ainutlaatuinen. Minä olen saanut tehdä työtä, mutta myös halutessani jäädä toisen lapsen kanssa kotiin.

Jos olisin osannut järjestää työn ja perheen yhteensovittamisen toimivammaksi, olisin hankkinut paljon enemmän tukea ja apua arkeen. Lasten hakemiset tarhasta ja koulusta olivat ne kriittisimmät tunnit illoista, silloin olisi pitänyt osata järjestää enemmän apukäsiä. Työnantajalta en nuorena naisena edes osannut kysyä joustoja tai tukea. Painoimme tukka putkella pitkät päivät loppuun asti.

Marianne Heikkilä
Kirjoittaja on Väestöliiton varapuheenjohtaja ja Marttaliiton toiminnanjohtaja

diiliVäestöliitto järjestää viihteellisen shown – Perheystävällinen Diili – työpaikat tentissä! – Porin SuomiAreenalla tänään, maanantaina 11.7. klo 17 – 18.15 Porin. Tilaisuus pidetään Kaupungintalon pihalla (sateen sattuessa sisätiloissa).

Diilissä työpaikkoja haastatellaan perheystävällisyydestä. Kansanedustaja Hjallis Harkimo selvittää paikallaolevien viiden työpaikan perheystävällisyyttä. Marianne Heikkilä avustaa häntä tässä tehtävässä. Tilaisuudessa nostetaan herkullisella tavalla työn ja perheen yhteensovittamista esille. Kisaamassa joukko mielenkiintoisia suomalaisia työnantajia!

Jokainen meistä väsyy

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_329350412Vuosia sitten uuvuin työn ja lapsiperhe-elämän puristuksessa. Aloin saada erilaisia voimakkaita fyysisiä oireita kunnes minun oli lopulta jäätävä pitkälle sairaslomalle. Minä joka aina tunsin, että jaksan mitä vain. Minun oli pakko pysähtyä ja avata elämäni paletti kokonaisvaltaisesti, jotta ymmärsin miten minun pitää muuttua.

Ensimmäinen oppi oli se, että uupumuksella oli tarkoituksensa. Tiedostin rajallisuuteni ja sen että minusta on eniten iloa ympäristölleni jos opin paremmin jakamaan töitäni ja sanomaan myös ei.

Toinen oppi oli luottamus. Myös muut osaavat tehdä työni, kun heille vaan antaa mahdollisuuden siihen.

Kolmas ja tärkein oppi oli se, etten ole korvaamaton työyhteisölle, perheelleni kyllä. Kenenkään ei kannata uhrata elämäänsä työnteolle vaikka työ antaisi kuinka paljon.

Näitä oppeja olen halunnut jakaa avoimesti myös koko työyhteisöömme DNA:lla. Siksi myös lähdimme mukaan Perheystävällinen työpaikka – hankkeeseen. Olemme pyrkineet rakentamaan organisaatiostamme ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan kunnioittavan. Annamme joustoa, mikäli työntekijät sitä toivovat. Vastineeksi saamme entistäkin sitoutuneemman ja motivoituneemman henkilöstön.

Empatia ei kuulukaan vain yksityiselämään. Jokaista työntekijää tulee arvostaa yksilönä ja tunnistaa että välillä kaikki meistä väsyvät. Minä sain paljon tukea niin esimieheltäni, tiimiltäni kuin työyhteisöltäni sillä matkalla kun palasin takaisin töihin.

Kun peilaan nyt itseäni ja mennyttä aikaa niin huomaan, että olen oppinut antamaan myös itselleni aikaa. Se ei ole keneltäkään muulta pois. Päinvastoin, kun olen energisempi pystyn antamaan enemmän niin perheelleni kuin työlle.

Marko Rissanen
Kirjoittaja on DNA:n henkilöstöjohtaja ja mukana Perheystävällisessä Diilissä

diili
Väestöliitto järjestää viihteelllisen shown – Perheystävällinen Diili – työpaikat tentissä! – Porin SuomiAreenalla maanantaina 11.7. klo 17 – 18.15 Kaupungintalon pihalla.

Diilissä työpaikkoja haastatellaan perheystävällisyydestä. Kansanedustaja Hjallis Harkimo selvittää paikallaolevien viiden työpaikan perheystävällisyyttä. Väestöliiton varapuheenjohtaja Marianne Heikkilä toimii avustajana. Tilaisuudessa nostetaan herkullisella tavalla työn ja perheen yhteensovittamista esille. Kisaamassa joukko mielenkiintoisia suomalaisia työnantajia!

Koululaisen pitkä loma – stressin lähde?

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_205323919Lapset pääsivät kesälaitumelle koulusta viikonloppuna. Moni perhe on kuitenkin jo kuukausia aikaisemmin kauhulla valmistautunut tähän tulevaan lomaan miettien, miten saa tänä kesänä lapsen loman aikaisen hoidon järjestymään. Koululaisen pitkä loma aiheuttaa monelle stressiä lapsen ollessa eka- tai tokaluokkalainen, mutta kun perheessä on vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia, tuo loma-aikaisen hoidon järjestämisen stressi jatkuu vuositolkulla.

Moni kokee erityislapsiperheen elämän niin raskaana, että jättäytyy työelämästä kokonaan pois, koska perheen ja työn yhdistäminen on koettu liian haastavaksi. Töitä ei tarvitse kuulemma ajatellakaan, kun lapsi tarvitsee apua 24h/vrk. Vaikka lapselle on myönnetty avustajat, ei ole itsestään selvää, että vanhempi pystyisi tekemään töitä. Jos avustaja väsyy työhön, sairastuu tai muuten estyy tulemasta, ei lasta tule hoitamaan kukaan muu. Automaattisesti luotetaan siihen, että vanhempi on se joka hoitaa lapsen, vaikka vanhemmalla olisi kuinka tärkeä työpäivä tai joku tärkeä meno.

Pyysin Leijonaemoja kertomaan, miten lapsen kesäloman aikainen hoito on saatu järjestymään. Heti ensimmäinen kommentoija kertoi, että joutui lopettamaan vakityönsä ja tekee nyt osa-aikaista työtä kouluaikaan ja koulujen loma-aikaan sitten on kokonaan töistä pois. Toinen kertoi, että perheen vanhempien lomat pidettiin aina eri aikaan ja sitten äiti piti palkatonta vapaata, mutta lopulta äiti jäi työelämästä pois kokonaan. Kolmas kertoi olevansa koulussa töissä, joten loma on yhtä pitkä ja samaan aikaan kuin lapsella. Onneksi osalla kouluista on järjestelyjä, joissa lapsen hoito on järjestetty kesä- ja elokuussa. Tosin kaikille ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaansa heinäkuussa. Tiedättehän te kaikki, mikä riita työpaikoilla on parhaasta lomakuukaudesta?

Itse olen järjestänyt liikuntavammaisen nuoren kesäloman niin, että teen töitä pääasiassa etänä. Pakollisia menoja tulee väkisin ja sillä viikolla kun olen työmatkalla, on mieheni lomaviikolla. Toki se harmittaa, että perheen yhteistä lomaa on vähemmän. Meillä on myös hyvät tukiverkot, omat vanhempani ja poikani kummitäti. He pystyvät auttamaan, jotta pääsen kokouksiin myös kesällä. Jos lähelläsi on erityislapsiperhe ja sinulla olisi mahdollista heitä auttaa, niin tarjoa apua. Me erityislasten vanhemmat olemme huonoja avun pyytämisessä.

Haluaisin kannustaa työpaikkoja perheystävällisiksi myös erityislasten vanhemmille. Meillä Leijonaemot ry:llä on neljä työntekijää, joista jokaisella on ainakin yksi erityislapsi. Meillä on liukuva työaika ja kolme työntekijää tekevät töitä pääasiassa etänä. Työ joustaa, kun lapsi pitää viedä sairaalaan tai terapiaan. Kesälomat pyritään järjestämään niin, että vanhempi voi olla koulunsa aloittavan ekaluokkalaisen tukena pari ensimmäistä viikkoa. Tiiminä tuemme toisiamme ja voimme tilapäisesti tehdä toisen työtehtäviä. Toisen työtehtävän hoitaminen on mahdollista, koska olemme laatineet hyvät ohjeistukset ja panostaneet työvaiheiden kirjauksiin ja raportointiin. Tämä on riskienhallintaa parhaimmillaan ja lisää myös työhyvinvointia ja tehokkuutta, kun voi olla samaan aikaan hyvä äiti ja hyvä työntekijä.

Janet Grundström
Kirjoittaja on Leijonaemot ry:n toiminnanjohtaja

Työpäivä perheystävällisellä työpaikalla

Tutoris3

Tutoriksen edustajat vastaanottivat tammikuussa Elsa Enäjärvi-Haavion palkinnon työpaikkansa perhesystävällisyydestä.

blogibanneri_parassyy_584x100Yritys jossa työskentelen, Tutoris Oy, palkittiin tammikuussa 2016 perheystävällisenä työpaikkana. Perusteet palkinnolle näkyvät yhä selvemmin jokapäiväisessä työssämme, vaikka ne ovat aina olleet osa työntekoamme ja työpaikan toimintamalleja. Välillä pitää oikeasti pysähtyä miettimään, mitä kaikkea työpaikkamme tarjoaa, jotta hyviä asioita ei pidä liian itsestään selvinä. Tässä tositarina yhdestä työpäivästäni ja perheystävällisistä arvoistamme:

Normaalina työpäivänä ajaisin ensin päiväkotiin, sitten töihin. Tänään joudun vielä tätä ennen viemään esikoisen verikokeisiin. Olen varannut laboratorioajan vähän yli kahdeksaksi, jotta vältymme lasten kanssa pahimmalta odottelulta. Kaikki kiireisimmät työssäkäyvät pyrkivät tietysti saamaan laboratorioajan jo ennen kahdeksaa. Me emme joudu odottamaan, verikokeet otetaan ajallaan, ja pääsemme sen jälkeen ajamaan päiväkotiin, josta jatkan töihin.

Olen iloinen, kun aamulla ei ole tarvinnut kiirehtiä lasten kanssa ja stressata ehtimisestä. Jossain toisessa työpaikassa minun olisi pitänyt lisäksi soittaa esimiehelle ja kertoa, että aloitan työpäiväni tänään hieman myöhemmin. Tutoriksessa työntekijään luotetaan ja työajat joustavat, joten minun ei tarvitse erikseen ilmoittaa, että tulen sinä päivänä töihin ’vasta’ noin yhdeksältä.

Työpäiväni alkaa etäpalaverilla Kajaanista Rovaniemelle. Sen sijaan, että olisin lähtenyt matkustamaan satoja kilometrejä edellisenä iltana tai varhain aamulla, avaan vain etäyhteyden ja palaveri voi alkaa. Tehokasta – ja mikä parasta – turha matkustelu jää pois. Etäpalaverien ansioista voin pääosin tehdä töitä kotipaikkakunnallani, ja monesti suoraan kotoa käsin.

Palaverin jälkeen kello 11.30 hälyttää kännykkäni muistutus, että neuvolassa on puhelinaika. Minun pitää varata kuopukselle neuvolakäynti. Hoidan puhelun ja aloitan sen jälkeen ruokatunnin. Joskus työ imaisee mukaansa ja ruokailukin saattaa unohtua, mutta yleensä ruokailut on helppo ajoittaa itse sopiviin väleihin. Urheiluharrastukseni myötä välipalapaussi on myös toisinaan paikallaan iltapäivällä, mutta ei tänä perjantaina: Olemme työpaikalla haastaneet toisemme kyykkyhaasteeseen, joten samalla kun odotan mikrossa lämpenevää ruokaa, teen päivän kyykkäykset. Sen jälkeen tunnen taas olevani voimissani. Lounashetki muuttuu vielä paremmaksi, kuin kahvikupillisen ääressä työkaverin kanssa mietimme, mitä kaikkea ihanaa kevät ja kesä tuovat tullessaan.

Alkuviikosta tekemäni pidempi työpäivä mahdollistaa sen, että voin hyvillä mielin laittaa työkoneen kiinni jo puoli kolmelta ja lähteä hakemaan lapsia ajoissa päiväkodista. Pääsen ajoissa aloittamaan viikonlopun heidän kanssaan.

Tutoriksen Unelmatiimi-hankkeiden myötä jokaisella työntekijällä on mahdollista olla luomassa itselleen unelmatyöpaikkaa. Tämä on minun todellisuuttani ja samalla unelmaani: vapaus rakentaa itse työviikkoja ja työpäiviä, tehdä hommat tehokkaasti ja uusia ratkaisuja jatkuvasti etsien. Lisäksi työnantaja huolehtii työhyvinvoinnistani moninaisen Tyhy-tarjottimen avulla ja antaa tarvittaessa joustoja niin, että työn ulkopuolella jaksan touhuta energisenä perheenjäsenten ja ystävien kanssa.

Sari Arffman
Kirjoittaja toimii Kuntoutuksen toimialajohtajana ja puheterapeuttina kuntoutus- ja hoivapalveluja tuottavassa Tutoris Oy:ssä. Yritys palkittiin tammikuussa 2016 Väestöliitossa Elsa Enäjärvi-Haavion palkinnolla esimerkillisen hyvistä perheystävällisistä käytännöistä.

Kympin aamu

shutterstock_142995187Lapsiperheiden jääkaapinovet ja muistitaulut täyttyvät nyt alkusyksystä koululaisten lukujärjestyksistä, harrastusaikatauluista ja päiväkodista ja kouluista tulleista infolapuista. Lisäksi kaikki muistettava päivitetään vanhempien kalentereihin, viestittelyarsenaalissa on käytössä myös lukuisat muut tavat. Jos perheessä on useampi lapsi, saattaa informaatiotulva vyöryä välillä hyökyaallon lailla.

Ideaalitilanteessa perhe ja työ limittyvät kokonaisuudeksi, jossa vanhempi kokee sekä työssään että kotona saavansa tukea omaan elämäänsä. Balanssin löytäminen ja säilyttäminen aiheuttaa aika ajoin kipuilua kaikille vanhemmille. Hyvät perhesuhteet voivat tukea kuormittavissa työelämäntilanteissa. Toisaalta työntekijä voi saada tukea työyhteisöstä oman yksityiselämänsä kriiseissä.

Vaikeita paikkoja työn ja perheen yhteensovittamisessa vanhemmille saattavat olla koululaisen kympin aamu, harrastuskuljetukset tai lapsen lääkärikäynti kesken työpäivän. Jos työpaikalla on jouston varaa, helpottaa se käytännön järjestelyjen lisäksi myös henkistä painetta ja tunnetta siitä, että pitäisi olla kahdessa tai kolmessa paikassa yhtaikaa. Jos työnantaja joustaa, joustaa työntekijäkin helpommin. Työyhteisön sisällä hyviksi havaittuja käytänteitä kannattaa jakaa ja jalostaa eteenpäin. Käytänteistä kannattaa puhua avoimesti kaikkien työyhteisön jäsenten ja erityisesti samassa elämäntilanteessa olevien kesken. Työaikapankit ovat loistava keksintö ja niiden käytön soisi lisääntyvän edelleen.

Niin, ja syksyllä pidettävissä vanhempainilloissa kannattaa käyttää aikaa verkostoitumiseen toisten vanhempien kanssa. Jos koululaisille ei ole aamuhoitoa saatavilla, on hyvä tietää, missä päin lapsen luokkakaverit asuvat, jolloin voidaan myöhäisinä aamuina kokoontua vuorotellen kunkin kaverin kotiin koulun alkua odottelemaan. Kun tuntee kavereiden vanhemmat, on helpompi sopia yhteisistä kuljetuksista harrastuksiin ja muodostaa vaikka kuljetusrinki.

Oman työpaikkani toimisto-ohjesäännössä lukee: Lapsen puheluun vastataan heti, vaikka keisari olisi paikalla. Minulla on paras syy kuunnella iltapäivällä oman koululaiseni päivän päällimmäiset mietteet. Toivon, että sinullakin.

Merja Korhonen

Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kolmen koululaisen äiti.

Esimerkin voima muutoksen aikaansaamisessa

blogibanneri_parassyy_584x100Sipilän hallitus on kirjannut hallitusohjelmaansa tärkeän lauseen: ”Viedään käytäntöön perheystävällisten työpaikkojen toimintamalleja.” Se osoittaa hallituksen sitoutumista tämän tärkeän asian edistämiseen. Mutta riittääkö se? Voiko tällaisia asioita johtaa ja edistää myös esimerkin voimalla? Kyllä voi!

Oma kokemukseni työelämästä ja johtamisesta lähtee siitä, että suunnannäyttäjän oma esimerkki kertoo  paljon enemmän kuin kehotus siitä, mitä muiden tulee tehdä. Vanha sanonta älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon on tässä mielessä todella vanhentunut, eikä toimi nykypäivänä.

Maailman paras syy -kampanja haastaa Sipilän hallituksen itse näyttämään esimerkkiä perheystävällisyydessä ja työskentelemään myös hallituksena perheystävällisesti. Monilla ministereillä on pieniä lapsia ja he tuntevat varmasti työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet.

Annika Saarikko näytti rohkeasti esimerkkiä hallitusta muodostettaessa, miten korkeassa nousukiidossa oleva poliitikko voi tehdä rohkeita arvovalintoja. Oman perheen ja pienen lapsen asettaminen etusijalle antaa oikeaa viestiä niille kaikille uraiseille ja -äideille, jotka kipuilevat työn ja perheen yhdistämisen haasteissa. Tässä loistava esimerkki siitä, että omaa perhettä ja pieniä lapsia voi priorisoida Suomessa! Osaltaan priorisointi on myös meidän työntekijöiden oma asia. Kauanko joudumme odottamaan ennen kuin joku miespuolinen ministeri rohkenee tehdä ”annikasaarikot”? Pelkäänpä, että joudumme odottamaan sitä vähintään 2020-luvulle asti!

Mitkä muut tahot voivat voivat toimia esimerkkinä perheystävällisyydestä? Perheystävällisemmän työelämän tulisi kuulua myös työmarkkinajärjestöjen intresseihin. Parhaimmillaan se on työelämän sisältöön liittyvä laadullinen asia, joka sopii tärkeytensä puolesta mahdollisesti syksyllä sovittavan yhteiskuntasopimuksen yhdeksi teemaksi. Millaista esimerkkiä keskeiset työmarkkinajärjestöt kuten EK, SAK, Akava, STTK ja vaikkapa Suomen Yrittäjät ovat valmiita näyttämään omille jäsenliitoilleen ja -yrityksilleen? Työelämän perheystävällisyys on kaikkien organisaatioiden asia, niin yritysten, yhdistysten kuin järjestöjenkin.

Perheen ja työn paremman yhteensovittamisen paneelikeskustelu pidetään SuomiAreenalla perjantaina 17.7. klo 12.15 alkaen Porin kaupungintalon pihalla. Tule paikalle tai osallistu keskusteluun Twitterissä: #parassyy. Meillä on siihen maailman paras syy!

banneri_etusivu_parassyy_suomiareena_380x310

Miten yksinhuoltaja yhdistää työn ja perheen?

shutterstock_234393220Helsingin Sanomat nosti esiin tärkeän asian 22.2. artikkelissaan työn ja perheen yhteensovittamisesta. Mediakeskustelu työn ja perheen yhteensovittamisesta käsittelee yleensä parisuhteessa eläviä ja asiantuntija-ammateissa toimivia vanhempia, joten HS:n haastatteleman yksinhuoltajan tarina on tärkeä. Jutussa haastateltiin hoitoalalla työskentelevää kahden lapsen yksinhuoltajaäitiä, jolle omassa ammatissa toimiminen kävi hankalaksi yksinhuoltajaksi jäämisen jälkeen. Lastenhoitoa oli vaikea järjestää vuorotyön mukaan, ja eräästä työpaikasta äiti sai lähteä koeajan jälkeen. Työvuorojen järjestely oli työnantajan mukaan liian hankalaa, sillä pienten lasten yksinhuoltaja pystyi tekemään vain päivävuoroa.

Tutkin Väestöliitossa tilastoaineistojen pohjalta yksinhuoltajien työssäkäyntiä, ja Hesarin haastattelu täydentää sitä kuvaa, jonka olen tutkimustyössäni saanut aiheesta. Suomessa yhden vanhemman perheen huoltajat ovat harvemmin palkkatyössä kuin kahden vanhemman perheissä elävät vanhemmat. Tämä pätee sekä iseihin että äiteihin, vaikka tässä blogikirjoituksessa keskitynkin äiteihin. Tilanne ei ole aina ollut tällainen, sillä vielä ennen 1990-luvun lamaa yksinhuoltajaäitien työssäkäyntiaste oli liitossa olevien äitien työssäkäyntiastetta korkeampi! Erot elintasossa ja työssäkäynnissä yhden vanhemman ja kahden vanhemman perheiden välillä ovat kasvaneet.

Tutkimukseni mukaan yksinhuoltajien työssäkäyntiaste on vahvasti yhteydessä koulutukseen. Toisin sanoen yksinhuoltajaäitien koulutustaso on keskimäärin avio- tai avoliitossa olevia äitejä matalampi, ja erot yksinhuoltajien ja parisuhteessa olevien äitien työssäkäyntiasteessa ovat suurempia alemmissa koulutusryhmissä. Kärjistäen: maisterisnaisen on ammattikoulun käynyttä naista helpompi yhdistää yksinhuoltajuus työssäkäyntiin. Vaikka työttömistä maistereista puhutaan paljon, korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla työttömyys on yhä huomattavasti harvinaisempaa kuin muilla koulutusryhmillä. Matalammin koulutetut ovat myös erityisen alttiita laman työmarkkinavaikutuksille.

Lääkkeeksi perheen ja työn yhdistämiseen tarjotaan usein lyhennettyä työviikkoa, joustavaa työaikaa ja etätöiden tekemistä. Monissa naisvaltaisissa ammateissa nämä eivät ole realistisia vaihtoehtoja. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen naiset työskentelevät yleisimmin muun muassa hoitajina (lähi-, kodin-, sairaan-, ja lastenhoitajat), myyjinä, siivoojina, sosiaalialan työntekijöinä, alaluokkien ja lastentarhan opettajina sekä kokkeina. Miten sairaanhoitaja tai kokki voi tehdä etäpäivää tai tulla töihin joustavina aikoina? Kun palkka on valmiiksi pieni, osa-aikaisiin järjestelyihin ei ole välttämättä varaa – varsinkaan jos nainen on perheen ainoa elättäjä.

Näin vaalikeväänä toivon, että Helsingin Sanomien esiin nostama aihe olisi esillä muissakin medioissa ja löytäisi tiensä myös poliittisiin keskusteluihin. On tärkeää, että tulevaisuuden perhepolitiikan tekijät ottavat huomioon kaikenlaiset perheet ja elämäntilanteet.

Jaettu työ – uskallatko ehdottaa?

shutterstock_171009593

Hakusanalla ’jaettu työ’ ei netistä löydy juuri mitään, englanniksi vähän enemmän: job sharing.

Jaetussa työssä kaksi ihmistä jakaa yhden kokoaikaisen työn ja toimenkuvan. Työnantaja saa siis periaatteessa kaksi ihmistä, kahdet aivot, tekemään yhtä työtä. Oikeastaan työnantaja saa enemmänkin, sillä kahden ihmisen panos, ideat ja taidot ovat yleensä enemmän kuin osiensa summa. Toimenkuvat voivat olla täysin samat, tai sitten molemmilla on myös omia vastuualueita.

Oletko koskaan miettinyt, kuinka jaettu työ toimisi nykyisessä tehtävässäsi? Riittäisikö osa-aikainen palkka, jos saisit sen sijaan enemmän aikaa ja joustoa arkiviikkoon ja toisen henkilön jakamaan työtehtäviäsi? Tai jos ylipäätään saisit sitä kautta jatkaa työssäsi?
Haaveita jaetusta osa-aikaisesta työstä varmasti on, mutta käytännössä tällainen järjestely ei ole millään tavoin kiinteä osa suomalaista työkulttuuria. Jaettuja töitä ei tarjota, eikä niitä juurikaan toteuteta. Muualta maailmasta löytyy esimerkkejä Euroopan maista, USA:sta ja Australiasta, jossa jo rekrytointi-ilmoituksessa on haettu kahta osa-aikaista työntekijää täyttämään yksi kokoaikainen työ.

Jaettuun työhön voidaan päätyä yhtä lailla esimiehen kuin työntekijän aloitteesta. Koska työttömyyden vuoksi tekijöitä olisi tälläkin hetkellä tarjolla avoimiin kokoaikaisiin työpaikkoihin enemmän kuin työtä on antaa, moni ei varmaankaan tule kevyin perustein ja aktiivisesti ehdottaneeksi oman työaikansa puolittamista. Kukaan ei halua aiheuttaa epäilyjä laiskuudesta tai työhaluttomuudesta ehdottamalla työtehtävänsä jakamista kahtia, vaikka pitkällä tähtäimellä jaettu työ voi palvella monia päämääriä yhteisen hyvän nimissä: työntekijöiden jaksamista, perheiden hyvinvointia ja toimeentuloa sekä työnantajan intressejä ja vastuuta.

Epävarmassa talous- ja työmarkkinatilanteessa työtä tehdään usein koko- tai yliaikaisesti − stressaantuen, peläten tai käyden läpi yt-neuvotteluja tai ahdistuen tekemättömien töiden pinosta. Vuorokauden tunnit ovat kortilla. Voisiko jaettu työ toimia ratkaisuna ruuhkaisiin vuosiin tai esimerkiksi apukeinona niinä ylimenokausina, kun työyhteisössä on taloudellisia vaikeuksia ja osaa väestä uhkaa irtisanominen?

Mitä jaettu työ vaatii? Se vaatii hyvää suunnittelua ja koordinointia, esimiehen vaivannäköä, toimivaa tiedonkulkua ja yhteisiä palavereja. Neuvotteluja ja pysymistä sovituissa työajoissa ja tehtävissä. Joustavuutta esimerkiksi työntekijän tai hänen lapsensa sairastuessa. Työntekijöiden on sovittava myös työparina yhteen, täydentäen toistensa osaamista ja vahvuuksia.

Lisäkustannuksia jaetusta työstä syntyy jonkin verran esimerkiksi palkkojen sivukuluista, työsuhde-eduista ja työvälineistä, mutta palkinnoksi työnantaja saa parhaimmillaan kaksi motivoitunutta ja sitoutunutta, tehokasta ja tuottavaa työntekijää.

Työntekijä: Uskaltaisitko itse, tämän hetken työmarkkinoilla, ehdottaa tällaista järjestelyä, pelkäämättä että sinut leimataan työtä vieroksuvaksi laiskottelijaksi? Mikä on ajan ja rahan suhde omassa elämässäsi? Oletko halukas muutokseen työtä jakamalla?

Työnantaja: Pallo kahden palkkaamisesta yhden paikalle on sinulla. Kerro meille jos olet onnistunut tässä!
____________

Maailmalla jaetusta työstä on kokemusta enemmän kuin Suomessa. Lue lisää aiheesta:

https://www.hr.cornell.edu/life/support/job_sharing.html
https://hbr.org/2013/09/how-to-make-a-job-sharing-situation-work/
http://www.hr.duke.edu/benefits/family/flexwork/options/sharing.php
http://www.workforce.com/articles/sample-job-sharing-policy-and-request-form

Lastenhoitovastuun jako ei etene pelkillä kiintiöillä

Maria Kaisa Aula

AulaMaria-Kaisa_004Pienten lasten kotihoidontukea ja päivähoitopalveluita karsivan paketin kaatuminen hallituksen loppusuoralla oli hyvä uutinen. Paketin taisivat kaataa ennemmin mielipidetiedustelut kuin taloudelliset laskelmat. Hanke oli alunperin työmarkkinavetoinen ja perheiden arjelle vieras.

Uudistusidea oli hyvin ”ideologinen”. Pienten lasten kotihoidontuen kiintiöinti ei jättänyt tilaa perheiden moninaisuudelle. Perheiden olisi pitänyt laittaa arkensa ja arvonsa hallituksen toivomaan sukupuolten tasajako -pakettiin. Lapsi jäi perhepaketin valmistelussa sivuosaan.

 

Työmarkkina-aseman ehdoilla eläminen ei ole kaikkien isien ja äitien kärkitavoite. Elämän mielekkyys koostuu niin paljosta muustakin. Vuosi tai kaksi on ihmisen työurassa lyhyt aika mutta pienen lapsen kasvussa pitkä. Lapsiakin on hyvin erilaisia.

Useimmat pariskunnat pystyvät keskenään sopimaan hoitoratkaisuja, jotka ottavat kohtuudella molempien puolisoiden intressit sekä lapsen tarpeet huomioon.

Mutta ovathan sukupuolten tasa-arvo ja lasten hoitovastuun jakaminen tärkeitä tavoitteita! Miten niitä sitten paremmin edistettäisiin? Miten Ruotsissa on saatu isät käyttämään vanhempainvapaita enemmän kuin Suomessa?

Suomen ja Ruotsin eroihin perheiden valinnoissa vaikuttavat monet tekijät. Kyse on asuntopolitiikasta, työelämän ratkaisuista sekä vanhempainvapaiden kokonaisuudesta. Yksistään sukupuolikiintiöitä säätämällä tai pienten lasten kotihoidontukea karsimalla tasaisempi hoitovastuu ei etene.

Suomessa asuminen on kalliimpaa ja perheiden menoista suurempi osuus menee lainan lyhennyksiin. Jos asumisen kustannuksia saataisiin meillä alemmaksi, olisi isienkin helpompi jäädä lastenhoitovapaalle. Silloin myös molempien vanhempien olisi helpompaa tehdä vaikka osa-aikatyötä ja jakaa hoitovastuuta.

Työelämässä mennään perheellisten näkökulmasta kovilla kierroksilla. Lasten vanhemmat, myös äidit, tekevät Suomessa todella paljon töitä – myös vuorotyötä, viikonlopputyötä ja iltatyötä. Näin etenkin pienipalkkaisissa palveluammateissa. Joustavat aamutyöajat ja etätyöt eivät ole vielä ollenkaan mahdollisia kaikille työntekijöille.

Kun arkea sitten yhteensovitetaan, on usein helpompaa, että toinen vanhemmista on jonkin aikaa kotona etenkin jos lapsia on useampia. Alle 3-vuotiaiden lasten äitien hiukka Ruotsia alhaisempi työllisyysaste Suomessa kertoo myös näistä arjen tosiasioista. Yli 3-vuotiaiden lasten äitien osalta erot jo tasoittuvat etenkin kun naiset tekevät Suomessa pääosin kokoaikatyötä, toisin kuin Ruotsissa.

Voisivatko työmarkkinajärjestöt suunnata tasa-arvon nimissä voimansa joustavien työaikaratkaisujen sekä työn ja perheen yhteensovittamista työpaikoilla edistävien käytäntöjen edistämiseen? Näillä olisi hoitovastuun jakamisen kannalta paljon käytännön merkitystä. Väestöliitossakin toimimme juuri perheystävällisten työpaikkojen kehittämiseksi ihan käytännössä: http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo/

Vakuutusperusteisilla vanhempainvapailla on merkitystä hoitovastuun jakamisen kannalta. Isiä kannustaisi lastenhoitoon se, että ansiosidonnainen vakuutuskausi olisi nykyistä pidempi ja sitä voisi käyttää joustavammin mm. osa-aikaisesti.

Monissa maissa, kuten Suomessakin on säädetty isän kiintiöitä vanhempainvapaisiin. Suomen isäkuukausi (9 viikkoa eli reilu 2 kuukautta) on samaa tasoa kuin monissa muissa maissa. Isät pitäisi vaan saada käyttämään mahdollisuutensa.

Suurin ongelma on kuitenkin vapaan kokonaiskesto, joka jää Suomessa monia muita maita lyhyemmäksi. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden kesto on Suomessa kaiken kaikkiaan noin 11 kuukautta, kun Ruotsissa kokonaisuus on 16 kuukautta. Ruotsissa isän kiintiö on 2 kuukautta, äidin sama 2 kuukautta ja yhteisesti jaettavaa on 12 kuukautta. Ruotsi ei siis niinkään pelaa isäkiintiön pituudella vaan kokonaiskauden pituudella ja vapaan käytön joustavuudella. Lisäksi perheet voivat saada ”bonusta” verovähennyksenä, jos isä pitää vapaata enemmän kuin kiintiöidyt 2 kuukautta.

Väestöliitto on ehdottanut Suomeen joustomallia, joka menisi Ruotsista vielä vähän paremmaksi eli tukikausi olisi kokonaisuudessaan 16 kuukautta. Äitiysvapaa olisi 4 kuukautta (josta 1 kuukausi ennen syntymää). Isäkuukausi olisi 3 kuukautta ja yhteisesti jaettava kausi olisi 9 kuukautta. Isä ja äiti saisivat valintansa mukaan olla vapaalla yhtä aikaa tai eri aikaan. Kotihoidontukikausi jatkuisi 16 kuukauden vanhempainvapaan jälkeen.

Vanhempainvakuutuksen pidentämisessä kantona kaskessa on tietysti rahoitus. Työnantajat ja työntekijät rahoittavat päivärahat palkoista perittävillä sava-maksuillaan. Kauden pidentäminen edellyttäisi maksun korottamista.

Valtiosta tuskin on nykytilanteessa rahoitusapua saatavissa. Valtion käsissä toki olisi pienten lasten kotihoidon tuen tason korottaminen vaikkapa lapsen 1,5 vuoden ikään saakka. Sekin voisi rohkaista isiä lastenhoitoon nykyistä paremmin.

Talouden realismi vaikuttaa siihen, että lyhyellä aikavälillä uudistusmahdollisuudet eivät näytä kovin lupaavilta. Siitä huolimatta kannattaa tutkailla puolueiden ohjelmia sillä silmällä, millaisia näkymiä ne perheen ja työn yhteensovittamisen sekä lastenhoitoratkaisujen vaihtoehdoissa tarjoavat.

Lisää aiheesta:
Väestöliiton eduskuntavaaliohjelma
Vanhempainvapaatyöryhmän muistio (2011) (STM)