Perheystävällinen työpaikka -ohjelma laajensi perhekäsitystä MLL:ssa

Kuva: MLL

Perheystävällinen työpaikka -ohjelmaan osallistuminen tarkoitti Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työpaikan käytäntöjen tarkastelua ja arviointia erityisesti sukupolvinäkökulmasta. Liiton keskeisin arvo on lapsen ja lapsuuden arvostus. Siksi on luonnollista, että lomia ja työaikoja suunniteltaessa on otettu huomioon työntekijöiden perhetilanteet sekä muun muassa lasten päivärytmi ja koulujen loma-ajat. Työaika joustaa MLL:n keskustoimistossa niin paljon kuin laki suinkin sallii. Työasiat on perheen erityistilanteissa pyritty järjestämään lapsen edun mukaisesti.

Perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa mukana olo laajensi näkökulmaamme. Lasten lisäksi myös perheen muut läheissuhteet, esimerkiksi ikääntyneet vanhemmat ja lapsenlapset voivat tarvita työntekijältä aikaa hoivaan ja huolenpitoon.

Toteutimme pienryhmiä, joissa työntekijät pohtivat ja arvioivat työpaikkamme käytäntöjä eri tilanteissa. Olemme nyt todenneet ääneen sen, mistä aikaisemmin ei ole työyhteisötasolla keskusteltu: lasten ohella myös muut perheenjäsenet ovat perusteltuja syitä toteuttaa joustoja ja perheystävällistä työkulttuuria. Ajattelen, että keskustelut lisäsivät työntekijöidemme osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Työelämää säätelevät lakien lisäksi monet työnantajakohtaiset ohjeet, säännöt ja käytännöt. Niillä luodaan selkeyttä ja tasapuolisuutta työpaikan arkeen. Ohjeiden lisäksi työpaikan kulttuuri, perusolettamukset ja kirjoittamattomat periaatteet vaikuttavat toimintaamme. Jos asioita ei ole kirjattu tai niistä ei ole keskusteltu, ne jäävät yksittäisen työntekijän tulkinnan varaan. Kun tilanteet otetaan puheeksi, voidaan korjata vääriä tai vanhentuneita olettamuksia ja vähentää arkuutta tuoda esille omaan elämään liittyviä asioita, jotka vaikuttavat usein myös työntekoon ja työaikoihin.

Perheystävällinen työpaikka -ohjelman paras anti meille olikin asioiden puheeksi ottaminen ja rohkeus keskustella. Kaikkia toiveita ja ehdotuksia ei ole vielä voitu toteuttaa, mutta opimme, että perhesyistä pitää puhua eri foorumeissa. Perheen ja työn yhteensovittamisen kysymyksiä nostetaan nyt myös kehityskeskusteluihin, ja aihepiiriä käsitellään säännöllisesti neuvottelukunnassa, jossa työntekijät ja työnantaja yhdessä kehittävät työyhteisön toimintaa.

Itse olen nyt kolmen aikuisen lapsen äiti. Kun lapsemme olivat pieniä, hoidin heitä kotona joitakin vuosia, koska mieheni työ vaati paljon matkustamista. Vastuu arjesta jäi paljolti yksin minulle. Kun siirryin työelämään ja lapset menivät päiväkotiin, mieheni ryhtyi yrittäjäksi. Alkuun teimme molemmat töitä kotoa käsin ja vuorottelimme menomme niin, että vastuu kotikentästä oli aina toisella. Työn ja perheen yhteensovittaminen oli joustavaa palapeliä, jossa oli pakko kehittää organisointitaitoja ja luottaa toisen vanhemman tapaan hoitaa asiat kotona. Niille taidoille on ollut paljon käyttöä myöhemminkin työelämässä.

Perheystävällinen työpaikka -tunnus on Mannerheimin Lastensuojeluliitolle kunnia-asia. Toivomme, että yhä useammat työnantajat näkevät perheen ja työelämän yhteensovittamisen arvona, jota kannattaa edistää.

Milla Kalliomaa
Kirjoittaja  toimii MLL:n pääsihteerinä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri varhaiskasvatuksen alalta. Hän on tehnyt työtä järjestöjohtamisen tehtävissä yli 20 vuoden ajan.

 

 

Riittävätkö omat voimat? Vertaistuki avuksi

 blogibanneri_parassyy_584x100

 

 

shutterstock_232831804

 

Usein ajatellaan, että kiireiset ruuhkavuodet helpottuvat, kun lapset kasvavat ja vähitellen itsenäistyvät. Arkipäivän rytmi vääjäämättä muuttuu, kun kotipesä hiljenee. Monella meistä ruuhkavuodet kuitenkin jatkuvat, vain uudessa tilanteessa. Yhä useampi keski-ikäinen tasapainoilee työn, perheen ja ikääntyneiden vanhempien auttamisen kanssa.

Tilanne ei ole aina helppo ikäihmisellekään, joka on tottunut pärjäämään itsenäisesti ja hoitamaan arkensa. Uusi elämäntilanne vaatii kaikilta osapuolilta aikaa ja totuttelua.

Kännykkä voi piristä työpäivän aikana monta kertaa, kun ikäihmisen muisti reistailee. Hetki sitten sovittu apteekkikäynti on jo unohtunut. Fyysisen kunnon heikkeneminen ja erilaisten sairauksien ilmaantuminen merkitsevät, että lähiomaista tarvitaan mukaan lääkärikäynnille, kauppareissuille tai kotitöihin. Digitalisoituneessa maailmassa laskujen maksaminenkin voi olla ikääntyneelle lähes mahdotonta. Jokapäiväisten asioiden hoitamiseen ikääntynyt vanhempi tarvitsee yhä enemmän apua. Miten tämä järjestyy, kun töistä ei voi olla poissa?

Keskeisenä tekijänä ovat työelämän käytännöt ja edistyksellinen perheystävällinen työkulttuuri. Suomi ikääntyy vauhdikkaasti, kun ihmisten elinajan odote jatkuvasti kohoaa. On arvioitu, että yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee nykyisestä 19,9 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2060 heidän osuutensa on laskelmien mukaan jo 29 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että väestöllinen huoltosuhde heikkenee, kun lasten ja eläkeikäisten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa. Työelämän kehittämiselle tämä on todellinen haaste mutta samalla mahdollisuus. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa tulisikin teknisten innovaatioiden lisäksi muistaa kehittää myös organisaatioiden toimintamalleja ja sosiaalista vuorovaikutusta ”ihmisen parhaaksi”: Ihminen ensin, muu tulee kyllä perässä – kuten joku viisas ajattelija on todennut.

Miten tehokkuutta mittaavassa työelämässä voitaisiin entistä paremmin tukea elämänkaaren eri vaiheissa elävien työntekijöiden jaksamista ja hyvinvointia? Esimerkiksi tietotyö kulkee tekijänsä ajattelussa mukana työstä kotiin. Rajat työn ja muun elämän välillä liukuvat. Jaksamisen kannalta työstä palautuminen ja ajatusten siirtäminen aivan muualle ovat kuitenkin välttämättömiä. Toisaalta muun elämän mahdolliset haasteet ja huolet siirtyvät helposti työhön ja työpaikalle verottaen työntekijän käytettävissä olevia voimavaroja. Miten näissä tilanteissa voidaan toimia? Onko työpaikalla ymmärrystä ja proaktiivisia välineitä auttaa ihmisiä eri elämänkaaren mukana tuomissa uusissa vaatimuksissa?

Tässä kohdin voidaan nostaa esiin työpaikkojen perheystävällisyyden näkökulma ja vertaistuen merkitys: Koska työntekijöiden omat voimat ovat rajalliset, samassa elämänvaiheessa olevien vertaisten kanssa käydyt keskustelut ja ajatusten vaihdot antavat kehystä ja peiliä omille pohdinnoille. Asiat saavat mittasuhteensa, ja toisinaan taas avautuu aivan uusia näkökulmia arjen haasteiden kohtaamiseen ja ratkaisemiseen. Proaktiivinen vertaistuki on voimaannuttavaa ja hyödyttää kaikkia osapuolia. Yhteisöllisyys ja vertaistuki oivalluttavat ja antavat uutta virtaa arkeen.

Minna Kinnunen
Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri aikuiskasvatuksesta. Hän järjestää yrityksessään Kasvutalo Oy muun muassa vertaisvalmennusta perheen ja työn yhteensovittamisen kysymyksissä eri elämäntilanteissa.