Perheystävällinen työpaikka -ohjelma laajensi perhekäsitystä MLL:ssa

Kuva: MLL

Perheystävällinen työpaikka -ohjelmaan osallistuminen tarkoitti Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työpaikan käytäntöjen tarkastelua ja arviointia erityisesti sukupolvinäkökulmasta. Liiton keskeisin arvo on lapsen ja lapsuuden arvostus. Siksi on luonnollista, että lomia ja työaikoja suunniteltaessa on otettu huomioon työntekijöiden perhetilanteet sekä muun muassa lasten päivärytmi ja koulujen loma-ajat. Työaika joustaa MLL:n keskustoimistossa niin paljon kuin laki suinkin sallii. Työasiat on perheen erityistilanteissa pyritty järjestämään lapsen edun mukaisesti.

Perheystävällinen työpaikka -ohjelmassa mukana olo laajensi näkökulmaamme. Lasten lisäksi myös perheen muut läheissuhteet, esimerkiksi ikääntyneet vanhemmat ja lapsenlapset voivat tarvita työntekijältä aikaa hoivaan ja huolenpitoon.

Toteutimme pienryhmiä, joissa työntekijät pohtivat ja arvioivat työpaikkamme käytäntöjä eri tilanteissa. Olemme nyt todenneet ääneen sen, mistä aikaisemmin ei ole työyhteisötasolla keskusteltu: lasten ohella myös muut perheenjäsenet ovat perusteltuja syitä toteuttaa joustoja ja perheystävällistä työkulttuuria. Ajattelen, että keskustelut lisäsivät työntekijöidemme osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Työelämää säätelevät lakien lisäksi monet työnantajakohtaiset ohjeet, säännöt ja käytännöt. Niillä luodaan selkeyttä ja tasapuolisuutta työpaikan arkeen. Ohjeiden lisäksi työpaikan kulttuuri, perusolettamukset ja kirjoittamattomat periaatteet vaikuttavat toimintaamme. Jos asioita ei ole kirjattu tai niistä ei ole keskusteltu, ne jäävät yksittäisen työntekijän tulkinnan varaan. Kun tilanteet otetaan puheeksi, voidaan korjata vääriä tai vanhentuneita olettamuksia ja vähentää arkuutta tuoda esille omaan elämään liittyviä asioita, jotka vaikuttavat usein myös työntekoon ja työaikoihin.

Perheystävällinen työpaikka -ohjelman paras anti meille olikin asioiden puheeksi ottaminen ja rohkeus keskustella. Kaikkia toiveita ja ehdotuksia ei ole vielä voitu toteuttaa, mutta opimme, että perhesyistä pitää puhua eri foorumeissa. Perheen ja työn yhteensovittamisen kysymyksiä nostetaan nyt myös kehityskeskusteluihin, ja aihepiiriä käsitellään säännöllisesti neuvottelukunnassa, jossa työntekijät ja työnantaja yhdessä kehittävät työyhteisön toimintaa.

Itse olen nyt kolmen aikuisen lapsen äiti. Kun lapsemme olivat pieniä, hoidin heitä kotona joitakin vuosia, koska mieheni työ vaati paljon matkustamista. Vastuu arjesta jäi paljolti yksin minulle. Kun siirryin työelämään ja lapset menivät päiväkotiin, mieheni ryhtyi yrittäjäksi. Alkuun teimme molemmat töitä kotoa käsin ja vuorottelimme menomme niin, että vastuu kotikentästä oli aina toisella. Työn ja perheen yhteensovittaminen oli joustavaa palapeliä, jossa oli pakko kehittää organisointitaitoja ja luottaa toisen vanhemman tapaan hoitaa asiat kotona. Niille taidoille on ollut paljon käyttöä myöhemminkin työelämässä.

Perheystävällinen työpaikka -tunnus on Mannerheimin Lastensuojeluliitolle kunnia-asia. Toivomme, että yhä useammat työnantajat näkevät perheen ja työelämän yhteensovittamisen arvona, jota kannattaa edistää.

Milla Kalliomaa
Kirjoittaja  toimii MLL:n pääsihteerinä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri varhaiskasvatuksen alalta. Hän on tehnyt työtä järjestöjohtamisen tehtävissä yli 20 vuoden ajan.

 

 

Hankalan ihmisen leima helpommin kuin palkankorotus

Kansainvälisenä naistenpäivänä haluan olla optimisti: tasa-arvoon ja tasapuoliseen kohteluun liittyvien epäkohtien korjaamisessa on otettu hyviä askeleita eteenpäin, ja otetaan edelleen.

Tämän viikon ilahduttavimpia uutisia naisten aseman edistämiselle työelämässä on ollut Keski-Pohjanmaalla käyttöön otettu uudistus, jolla halutaan helpottaa kotiäitien paluuta työelämään lastenhoitovuosien jälkeen. Kunta ottaa veloituksetta vastuuta lastenhoidosta, sillä aikaa kun perheen äiti voi pohjustaa siirtymistään työelämään perhevapailta: äiti(ihminen) saa päivittää oman cv:nsä ja hakea töitä. Toivon vilpittömästi tämän mallin levittämistä muihinkin Suomen kuntiin, jopa maailmalle. Kyseessä on tasa-arvoteko, ainakin niin kauan kun äidit käyttävät suurimman osan kaikista perhevapaista.

Keski-Pohjanmaan kehitysaskel tulikin tarpeeseen sen jälkeen kun vuosikausia pohjustettu perhevapaauudistus kaatui jälleen kerran Suomessa kuralätäkköön. Se mitä naapurimaassamme Ruotsissa pystyttiin uudistamaan jo viime vuosituhannella, jää tällä vauhdilla meillä todennäköisesti poliittisten riitojen alle vielä 2020-luvullakin. Mikä mahalasku Suomi, kohta 101-vuotias tasa-arvon mallimaaksikin kutsuttu.

Muita vahvoja näyttöjä naisten tasa-arvon edistymisestä ovat olleet käytännönläheinen 100 tasa-arvotekoa -hanke Suomessa sekä taantumuksellisia rakenteita oikaissut #metoo -kampanja.

Helsingin Sanomat otti jälleen eilen pääkirjoituksessa kantaa työelämän tasa-arvoon: ”Vanhemmuuden kuorma ei jakaudu tasaisesti, vaan nimenomaan nuoret naiset joutuvat tinkimään useammasta asiasta perheen kasvaessa.” Syntyvyysluvut eivät kovin helposti ole nousemaan päin, jos naisten jakamat kokemukset ja puskaradiotieto työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta eivät muutu nykyistä houkuttelevimmiksi.

Kriittinen kohtalonkysymys eli siirtyminen perhevapailta töihin, on itsellenikin tuttu kymmenen vuoden takaa. Varsinkin aivan uuteen työpaikkaa rekrytoituminen kolmen alle kouluikäisen lapsen äidiltä oli viimeisten perhevapaavuosien jälkeen mittava henkinen, ajankäytöllinen ja logistinen ponnistus. Haastekerrointa lisäsi, että mieheni työskenteli siihen aikaan joka toinen viikko työn vuoksi eri paikkakunnalla. Käänteisesti voi sanoa, että pääseminen uuteen työpaikkaan onnistui nimenomaan vahvan tahdonvoiman, luovan ideoinnin, äitienergian sekä kolmen itseäni varttuneemman naisen visionäärisyyden avulla: he tukivat rekrytoitumistani eri keinoin. Lämpimät kiitokset jokaiselle heistä, samoin kuin puolisolleni, joka on aina kannustanut minua myös työuralle ja uusiin haasteisiin sekä kantanut kortensa perheen arjessa.

Naisten, miesten ja kaikkien sukupuolten tasa-arvo toteutuu, kun ihmiset voivat tehdä omannäköisiään mutta samalla toisiaan kunnioittavia valintoja elämässään. Usein helpompaa kuin epäkohtien vastustaminen olisi hiljakseen sopeutua ristiriitatilanteisiin, olla valittamatta. Kyseenalaistavista naisista harvoin kaikki pitävät. Ääneen epäkohtia tai omakohtaisia kokemuksiaan ja kaltoinkohteluaan kertovat saavat liian usein osakseen sääliä, hymähtelyä, ongelmien lakaisua maton alle tai alistamisen jatkumista. Hankalan ihmisen leiman saa otsaansa helpommin kuin palkankorotuksen.

Naisten päivänä on jaksettava yhä uudelleen korostaa, että tasa-arvon ydintä on, että jokainen voi sukupuoleen katsomatta vaikuttaa perhekokoonsa, koulutukseensa, työtehtäviinsä, parisuhteeseensa, työhönsä, rahankäyttöönsä, kohteluunsa töissä ja vapaa-ajalla – siis kaikkeen. On toki aina myös asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta ne eivät saa olla kiinni sukupuolesta. Kenenkään ei pidä sallia näkemystensä vähättelyä, taloudellisesti tai muuten alisteista asemaa tai rajojensa loukkaamisia.

Naistenpäivää on vietetty tavalla tai toisella jo vuodesta 1911. Niin kauan kuin maailma ei ole tasa-arvon osalta vielä riittävän valmis, tämä päivä on varmaankin aivan paikallaan.

 

Perheystävällisyys on asennekysymys

blogibanneri_parassyy_584x100

shutterstock_158221838Koulu loppuu kolmelta, tarhasta haku neljältä, puhelinpalaveri samaan aikaan, treenit viideltä ja kaverin synttärit seitsemältä. Missä välissä syödään, kumpi käy kaupassa? Kahden vaativan työn ja kahden kiireisen lapsenelämän yhteensovittaminen vaatii vanhemmilta mestarillisia sumplimistaitoja, lapsilta sopeutumista ja vahvaa tukiverkostoa yllätysten varalta. Myös työpaikan tulee kuulua perheiden turvaverkkoon.

Aiemmassa työssäni ministerin erityisavustajana työpäivät vaihtuivat usein illoiksi, joten poikiemme synnyttyä työn ja perheen yhteensovittaminen oli kiistämättä haastavaa. Nykyisessä työssäni Miltton Networksin toimitusjohtajana pystyn aikatauluttamaan työaikani vapaammin. Nyt poikien kasvaessa harrastukset haukkaavat illoistamme ja viikonlopuistamme leijonanosan, joten työn joustavuus on noussut suureen arvoon.

Milttonilla teemme työtä asiakas edellä. Koko missiomme olla maailman paras kumppani suomalaisille ja pohjoismaisille asiakkaille perustuu siihen, että tuotamme haluttuja tuloksia. Tavoitteellinen työ vaatii työntekijöiltämme venymistä, mutta vastavuoroisesti joustamme myös työpaikkana. Vaikka työkaverit vallan mainioita tapauksia ovatkin, on perhe monelle se arjen suurin voimavara. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija siinä, mitä tarvitsee työn ja perheen yhteensovittamiseen. Me työnantajana kuuntelemme herkällä korvalla ja pyrimme mahdollistamaan tarvittavat toimet. Yhdelle on tärkeää, että työaikataulua voi mukauttaa perheen rytmiin, toiselle lomien sopimista perheen tarpeista lähtien, kolmannelle sitä että lapsen voi tuoda leikkimään töihin.

Kuten sanotaan, lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, ja meillä hoitotäti tai -setä löytyykin tiukassa paikassa usein viereisen työpöydän takaa. Taannoin päivän ohjelmassa oli tärkeä työpaja, johon oli kauan haettu isolle asiakasjoukolle sopivaa ajankohtaa. Työkaverin lapsen oli tarkoitus viettää kotona sairasloman viimeistä, kuumeetonta päivää, kun aamulla hoitaja ilmoitti olevansa vatsataudissa. Ei muuta kuin lapsi kainaloon ja toimistolle, jossa tapaaminen hoidetaan kunnialla maaliin kollegan sillä välin huolehtiessa jälkikasvusta. Tämän jälkeen lapsi sitten toivoo joka viikko pääsevänsä taas töihin, kun siellä on niin kivaa…

Pienten visiitit ovat iloisia yllätyksiä myös työyhteisössä. Spontaanit ilonkiljahdukset pelien lomassa ja tiukat väittelyt Suomen huvipuistotarjonnan plussista ja miinuksista piristävät kovimmankin konsultin päivää. Myös toimistokoiramme osaavat arvostaa väsymättömien rapsuttelijoiden vierailuja.

Milttonilla koemme perheystävällisyyden asennekysymykseksi. Arki mukautetaan perheen tarpeisiin ja yllättävistäkin perhe-elämän haasteista selvitään, tavalla tai toisella – oli tilanne päällä sitten lasten, vanhempien, kumppaneiden tai muun perheen kanssa.

Jussi Kekkonen
Kirjoittaja on Miltton Networksin toimitusjohtaja ja mukana Perheystävällisessä Diilissä

diiliVäestöliitto järjestää viihteelllisen shown – Perheystävällinen Diili – työpaikat tentissä! – Porin SuomiAreenalla maanantaina 11.7. klo 17 – 18.15 Kaupungintalon pihalla.

Diilissä työpaikkoja haastatellaan perheystävällisyydestä. Kansanedustaja Hjallis Harkimo selvittää paikallaolevien viiden työpaikan perheystävällisyyttä. Väestöliiton varapuheenjohtaja Marianne Heikkilä toimii avustajana. Tilaisuudessa nostetaan herkullisella tavalla työn ja perheen yhteensovittamista esille. Kisaamassa joukko mielenkiintoisia suomalaisia työnantajia!

Onnekas työelämässä

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_234525340Onnekas. Näin luonnehtisin omaa taivaltani työelämässä. Koko työurani ajan olen saanut esimiehiltäni tukea perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen. Alussa kyse saattoi olla enemmänkin tuurista, mutta nykyisin yksityiselämän ja työn yhteensovittamiseen on jo joukko kirjattuja toimintamalleja.

Termi perhe-elämä on muuttunut viidessätoista vuodessa yksityiselämäksi. Nyt kaikilla, ei vain pienten lasten vanhemmilla, on samat mahdollisuudet työn ja yksityiselämän yhteen sovittamiseen. Työaika joustaa oli sitten syynä mikä tahansa: omaishoito, harrastus, luottamustoimi.

Taannoin Väestöliiton tapahtumassa tekemäni pikatesti antoi työnantajalleni täydet pisteet perheystävällisyydessä. Tosin minunkin oli tunnustettava, että edellinen työtehtäväni ei ollut ihan niin perheystävällinen kuin nykyinen, joka ei ole niin paikasta tai henkilöstä kiinni.

Millaisia yksityiselämän ja työelämän yhteensovittamista helpottavia asioita on käytössäni? Ensinnäkin teen lyhennettyä työpäivää. Työaika on myös joustava. Työtä voin tehdä toimipaikassa, kotona tai missä vaan eli joskus olen esimerkiksi kuskannut koululaisia liikuntatunnille jäähalliin ja tehnyt siellä töitä odotellessani.

Kun työsuhde perustuu luottamukseen ja esimiestyö on ammattimaista, homma onnistuu.

Työskentelypaikan, samoin kuin erikoiset työskentelyajat, merkitsen sähköiseen kalenteriin. Sieltä esimies ja työkaveritkin ne näkevät. Kellokortteja ei käytetä, vaan toteutunut työaika merkitään työajantallennussovellukseen. Pikaviestintäsovelluksen avulla parityöskentelyä voi tehdä, vaikka ei istuttaisi vierekkäin. Joskus 10 vuotta sitten näistä videoyhteyksistä tai älypuhelimista vain vitsailtiin, mutta nythän ne ovat arkipäivää.

Tärkeää on mielestäni ollut myös esimiesten antama henkilökohtainen tuki. Vaikka pelkkä työajan jousto periaatteessa riittää, on minulle ollut merkitystä sillä, että esimies on erikseen tukenut yllättävissä koululaisten kanssa eteen tulleissa ongelmissa. Olen tiennyt, että sijainen voi ottaa tehtäväni, vaikka siihen ei ole tarvinnut turvautua.

Mitä toivoisin vielä? Toivoisin, että vaikka lapset kasvavat isoiksi, olisi vielä mahdollista tehdä lyhyenpää työaikaa. Näin jaksaisi olla aktiivinen vielä vapaa-ajallakin. Nyt olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa sekä erilaisissa kaupungin järjestämissä työpajoissa, joissa on esimerkiksi ideoitu uudenlaisia palveluita seudullemme. Koen, että hyväntekeväisyysharrastus tai järjestötoiminta, silloin kun siinä voi hyödyntää omia taitojaan tai ominaisuuksiaan ja sitä on sopiva määrä, antaa hyvää mieltä ja usein siinä saa kokea onnistumisen riemua.

Anne Pakarinen
Kirjoittaja on kolmen lapsen äiti, joka työskentelee viestintäasiantuntijana Maanmittauslaitoksessa ja on aktiivinen tamperelaisessa Koulu ja Koti ry:ssä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sinulla on maailman paras syy!

blogibanneri_parassyy_584x100Tänään käynnistyvä #parassyy -kampanja nostaa perheen ja työn yhteensovittamisen keskustelun keskiöön.

Jokaisella lapsiperheellä on omat tapansa yhdistää usein kiireistä työtä ja arjen vauhdikkaita tilanteita. Vanhemmat ovat parhaat asiantuntijat luomaan perheen kulloiseenkin tilanteeseen perheen ja työn yhteensovittamisen tavat. Meidän kaikkien kannattaa silti tarkistaa omia näkemyksiämme, vaikka asiat sujuisivat tällä hetkellä hyvin.

Onko perheen ja työn yhteensovittamisesta keskustelu mahdollista omassa työyhteisössä? Voinko tai uskallanko ottaa asian puheeksi esimieheni kanssa, mikäli yhteensovittaminen tuntuu mahdottomalta? Jos esimiehenä näen työntekijällä yhteensovittamiseen liittyviä haasteita, voinko aktiivisesti ottaa asian puheeksi ja pyrkiä löytämään siihen yhdessä ratkaisun?

Pääsin itse kokeilemaan perheen ja työn aktiivista yhteensovittamista eräällä huhtikuun viikolla, kun vaimoni oli viikon poissa. Meillä vaimoni tekee lyhennettyä työpäivää, jotta nuorimman tyttäremme päiväkotiin viennit ja haut sujuvat helposti. Itse olen tähän asti hoitanut Aadan päiväkotivientejä ja -hakuja lähinnä silloin, kun se on omaan työaikatauluuni sopinut. Omakohtainen kokemus viikon ”pakkoyhteensovittamisesta” oli avartavaa. Olin merkinnyt jo hyvissä ajoin kalenteriini joka päivälle Vie Aada ja Hae Aada merkinnät. Kyseisen viikon päiviäni aikataulutti maailman paras syy!

Haastavinta oli kuitenkin saada pääosa päivän töistä tehtyä päiväkodin asettamassa aikataulussa. Toisaalta omassa työssäni etätöiden tekeminen on mahdollista ja itselleni se on luontevaakin. Jossain vaiheessa viikkoa havahduin siihen, että mitä jos tällainen yhteensovittaminen olisi jokapäiväistä? Meidän perheessä kiitos kuuluu vaimolleni, koska itse pääsen yhteensovittamisesta tällä hetkellä aika helpolla.

Mutta miten yhteensovittaminen onnistuu esimerkiksi yksinhuoltajalta tai omaistaan kotona huolehtivalta vanhemmalta? Voimmeko suomalaisessa työelämässä olla myös isejä ja äitejä – sen lisäksi että olemme hyviä työntekijöitä? Kaikkein pahinta olisi joutua kääntämään vanhemmuus ”pois päältä” kokonaan työelämässä. Näihin asioihin haluamme kiinnittää uudessa kampanjassamme erityistä huomiota.

Perheen ja työn yhteensovittamisen teemoista löytyy monia tasoja: vanhemmat ja perheet ovat lasten hyvinvoinnin kannalta ne kaikkein tärkeimmät asiat. Työnantaja, esimies ja työyhteisö vaikuttavat usein merkittävästi siihen, saako vanhemmuus näkyä myös työelämässä. Avoin keskusteluilmapiiri, keskinäinen luottamus ja sitä kautta paikalliset joustot ovat välttämättömiä asioita. Ne mahdollistavat paremman yhteensovittamisen lapsiperheiden vanhemmille.

Työnantajan kannalta ei kyse ole useinkaan lisäetujen tarjoamisesta tai yksipuolisesta joustamisesta. Kyse voi olla yksilöllisten joustotarpeiden tunnistamisesta silloin, kun vaikkapa yllättävä perhetilanne tai kriisi sitä vaatii. Motivoituneet ja hyvinvoivat työntekijät ovat sitoutuneita ja joustavat myös työnantajan suuntaan. Kun esimiehinä otamme työntekijät kokonaisvaltaisina, he myös tekevät kokonaisvaltaisempaa tulosta.

Oma viikkoni Aadan ”yksinhuoltajana” vierähti yllättävän helposti. Vaikka jonakin päivänä fleece-paita unohtui kotiin, jäi aktiivisesta työn ja perheen yhteensovittamisesta joitakin muistoja meille molemmille. Kun olin ajoissa kotona, niin ehdin tekemään kaikenlaista kivaa oman tyttäreni kanssa.

Yhtenä iltana menimme päiväkodin pihalle kaatuneen puun luokse herkuttelemaan jätskiä ja toisena iltana kävimme iltarasteilla yhdessä suunnistamassa. Viikon kohokohta oli kuitenkin ilta, jolloin rohkeus oli voittanut pelon. Voi sitä riemua, kun pieni lapsi oppi pyöräilemään vihdoin ilman apupyöriä. Tämä ikimuistoinen hetki saatiin jaettua videolla myös äidille.

shutterstock_37004839

Osaatko lopettaa ajoissa?

shutterstock_185964416

Charlotta Niemistö

Istun jälleen kerran iltaa sohvalla kannettavan tietokoneeni kanssa. Äsken otin jo puhelimen käteeni soittaakseni työpuhelun, kunnes päätin odottaa huomiseen. Edellisen työpuhelun vastaanottajan tavoitin ruokapöydästä lastensa kanssa. Pysäyttävää huomata, että toiset osaavat ja kykenevät lopettamaan työpäivänsä iltaan. Itse saan alkuillasta uuden hyvän vireen päälle, ja lopettaminen vaatii itsekuria, konkreettisen ei-työhön liittyvän kilpailevan tehtävän tai perheenjäsenen vihaisen, turhautuneen tai kyllästyneen kommentin. Ei se siis mahdotonta ole, mutta vaikeaa.

Työn imusta puhutaan aika ajoin, ja se esitetään lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Työmäärän kasvusta ja työkulttuurin kovenemisesta puhutaan myös paljon, ja näihin viitataan negatiivisemmin ja kriittisemmin. Nämä tekijät saattavat erikseen tai yhdessä aiheuttaa joko mielihyvää, henkistä kasvua ja tuottavuuden paranemista tai toisaalta riittämättömyyden tunnetta, stressiä ja pahimmillaan jopa loppuun palamista.

Työn imusta puhutaan usein nimenomaan luovan työn ja asiantuntijatyön yhteydessä. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa lisääntyneeseen asiantuntijatyöhön liittyy teknologian kehityksen myötä niin työaikojen kuin -paikkojenkin määritteiden vähittäinen mureneminen. Etätyö lisääntyy nopeammin kuin mihin organisaation säännöt ja toimintatavat ehtivät mukaan. Tälläkin hetkellä työpaikoilla on varsin kirjava kattaus sääntöjä etätyön osalta: toisissa paikoissa samat pelisäännöt koskevat kaikkia ja toisissa kukin neuvottelee omat ehtonsa ja sääntönsä omien tarpeiden, mahdollisuuksien ja neuvotteluasemiensa mukaan.

Asiantuntijatyössä työn ja muun elämän rajojen johtaminen jää usein yksilön vastuulle. Työtä on usein liikaa, tehtiinpä se konttorilla tai kotona. Kotona työpäivän sirpaleisuus haittaa vähemmän, ja töitä jatketaan helposti iltaisin. Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksemme mukaan hyvin monet asiantuntijatyötä tekevät pienten lasten isät ja äidit pyrkivät rauhoittamaan muutaman tunnin illasta perheelle, mutta jatkavat töitä taas lasten käytyä nukkumaan. Ja toki hiekkalaatikollakin saatetaan vaivihkaa lukea sähköposteja puhelimelta, vaikkei lapsille halutakaan näyttää, että töitä tehdään kotoa.

Omalla kohdallani, teini-ikäisten vanhempana, salailu ei onnistu. Avoin keskustelu perheen kanssa siitä, onko työpäivän venyminen iltaisin välttämätöntä vai vaan huono tapa tai tulosta huonosta työn organisoinnista, on usein ihan paikallaan. Työpaikoillakin tarvitaan pitkän tähtäimen suunnitelmia sille, ettei työpäivän sirpaloituminen ja venyminen uuvuta työntekijöitä ja vaikuta negatiivisesti työpaikan ilmapiiriin ja tulokseen.

Charlotta Niemistö työskentelee tutkijatohtorina Hankenilla johtamisen ja organisaatiotutkimuksen laitoksella.

OMG, nyt on ruuhkavuodet! #perheystävällinentyöpaikka

banneri_suomiareena_600x387

Perheen ja työn yhteensovittaminen on tänä päivänä kaikkien huulilla. Se on yhteiskunnallinen haaste. Kaikki hyötyvät merkittävästi, kun asia edistyy. Perheiden ja lasten hyvinvointi vahvistuu, ja myös työkyky ja työssä jaksaminen lisääntyvät. Näin myös sekä työntekijät että työnantajat hyötyvät.

Väestöliitto on tänä kesänä ensimmäistä kertaa mukana Pori Jazzien yhteydessä järjestettävässä Suomi Areenassa. Järjestämme keskustelutilaisuuden OMG, nyt on ruuhkavuodet! #perheystävällinentyöpaikka keskiviikkona 16.7. klo 14-15.15. Tilaisuudessa nousee esiin erilaisia näkökulmia tähän tärkeään asiaan.

Lähiviikkoina avaamme tätä tematiikka blogissamme. Tutustu keskusteluun ja tule mukaan SuomiAreenalle heinäkuisena keskiviikkona!

Keskustelutilaisuutemme pidetään Puuvillan puistossa, joka sijaitsee Porin Puuvillan edustajalla Pohjoisrannassa (osoite Pohjoisranta 11). Puuvillan puistoon pääsee Porinsiltaa pitkin.

Tilaisuudessa työn ja perheen yhteensovittamisesta keskustelevat ministeri Paula Risikko, Väestöliiton varapuheenjohtaja ja Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä, uusi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, toimitusjohtaja Harri Tuomi Satakunnnan Osuuskaupasta ja päätoimittaja Maria Veitola Radio Helsingistä.

suomiareena_uusilogo

Joustavuutta perheen ja työn yhteensovittamiseen

Petri Sarvamaa

blogiinpallot

kuva

Vanhempina meillä on vastuu lasten kasvatuksesta. Meillä on vastuu taata heille hyvä elämä johon kuuluu myös vanhempien läsnäolo. Laatuajan järjestäminen elämän ruuhkavuosien keskellä on kuitenkin vielä ainakin tällä hetkellä pienoinen ikuisuuskysymys.

Lapset ja nuoret ovat kuitenkin tärkein voimavaramme ja ainoa todellinen sijoituksemme tulevaisuuteen. Yksi sivistysvaltion mittareista on se, miten se suhtautuu pienimpiinsä.

Euroopassa on käytössä useita eri käytäntöjä perheen ja työelämä yhteensovittamisessa. Suomessa käytössä oleva mahdollisuus hoitovapaaseen lapsen kolmanteen ikävuoteen asti ei ole Euroopassa yleinen. Mahdollisuus vapaaseen on toki vain yksi asia, toinen onkin, että onko siihen varaa. Väestöliiton eurooppalaisia perhevapaita tutkivan tutkimuksen mukaan ansiosidonnaisten vapaiden kesto on selvästi lyhyempi kuin vanhemmille tarjolla oleva mahdollisuus olla pois työstä.

Vanhempainvapaat eivät kuitenkaan ole ratkaisu perheen ja työelämän yhdistämiseen. Onnistunut perhe- ja työelämä lähtee joustavuudesta.

Joustavuus on tässä avainsanana. Niin työ- kuin perhe-elämässäkään ei yhdeksästä viiteen aikataulu sovi kaikille. Tällöin joustavat työajat, lyhyempi työviikko ja etätyö kaikki mahdollistavat omalla tavallaan näiden kahden maailman yhdistämisen toista vaarantamatta.

Euroopan Unionin maat määrittävät itse etuutensa sekä pitkälti myös työelämää koskevat säännöt. EU-tasolla päätetään asioista kun kyseessä on rajat ylittäviä tapauksia, esimerkiksi kun yksi vanhempi käy töissä eri maassa kuin missä perhe vakituisesti asuu. Näin ollen, kuten Väestöliittokin toteaa, työn ja perheen yhteensovittamisessa kansallinen lainsäädäntö on ensisijainen työkalu, jolla tuetaan esimerkiksi joustavia perhevapaajärjestelyjä ja työntekoa elämänkaaren eri vaiheissa.

Euroopan parlamentissa on menneellä kaudella päätetty esimerkiksi parantaa yrittäjien asemaa vanhempainlomaan liittyen. Isyysloma lienee seuraava kuuma peruna. Se on käytössä 19 jäsenmaassa ja vaihtelee pituudeltaan kahdesta päivästä kolmeen viikkoon. Saadaanko isyysloma ja sen minimipituus säädeltyä Euroopan tasolla jää nähtäväksi.

Laadukkaan perheen ja työn yhteensovittaminen on haaste. Tässä pallo on osittain lainsäätäjillä, mutta myös työnantajilla. Etenkin EU:n tasolta ei kaikkea tule sanella ja säätää, vaan eurooppalaisten työnantajien tulisi itsekin hyödyntää joustavuutta.

Tutkimusten mukaan työntekijät jotka kärsivät työ- ja perhe-elämän konfliktista ovat 12-kertaa alttiimpia saamaan burnoutin ja kolme kertaa alttiimpia masennukselle. Joustavuus on siis myös loppujen lopuksi parempi taseelle. Onnellinen työntekijä on tuottelias työntekijä.

Patri Sarvamaa on europarlamentaarikko ja Kokoomuksen eurovaaliehdokas