Kun sinkku hylkää ystävänsä

kun-sinkku-jattaa-ystavansa-kuva-tenmania-sivustoLapsuuden kaverilla oli syntymäpäiväkutsut. Sinkkuystävä ei saapunut paikalle. Eräiden hääjuhlien aikaan sinkulle tuli yllättävä meno. Leffailloissa häntä ei ole näkynyt. Sama sinkkukaveri vaihtaa äkkiä puheenaihetta, kun ystävä kertoo olevansa raskaana. Eikö häntä kiinnosta?

Kolmikymppisten naisten ystäväpiirissä tapahtuu yllättäviä muutoksia. Yksi on löytänyt uuden kumppanin eronsa jälkeen, toinen menee naimisiin, sinkkukaveri jatkaa sinkkuelämäänsä. Tässä ei ole mitään yllättävää – mutta järkytys voi olla se, että pitkäaikaisesta, rakkaimmasta sinkkuystävästä ei kuulu enää mitään. Hän on vaihtanut kaveriporukkaa.

On ymmärrettävää, että parisuhdetta etsivä sinkku haluaa vertaistensa seuraan. Hän tuskin löytää uutta kumppania ystäviensä perhetapaamisista. Ei kukaan jaksa kuunnella hää- tai vauvajuttuja loputtomiin.

Suurin syy sinkkuystävän vetäytymiseen on kuitenkin se, että toisten perheellistyminen sattuu. Sisimmässä mylläävät kateus, viha ja ulkopuolisuuden tunne. Kipu on niin suuri, että sinkku ei pysty olemaan enää yksissäkään baby shower -juhlissa.

Vetäytyminen on ymmärrettävää. Kavereiden vauvojen keskellä sinkun mielessä pyörii: miksi minä en ole löytänyt puolisoa? Saanko ikinä lapsia? Olen erilainen, erilainen, erilainen. En kuulu tänne. Haluan vain päästä pois tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Jossain vaiheessa ajatus voi kääntyä: enhän minä edes halua tuollaista perinteistä, tylsää elämää.

Tuskan välttäminen, vetäytyminen perheellisten ystävien elämästä, voi siis toimia ensiapuna sinkun ahdistukseen. Pitkällä tähtäimellä vetäytyminen on kuitenkin tunteiden käsittelemistä toiminnalla – täytyy lähteä pois kaikista tilanteista, jotka kolhaisevat omia kipupisteitä.

Joskus pettymyksen tunteita täytyy käsitellä ensin muualla, esimerkiksi psykoterapiassa, jotta voi kohdata ahdistusta herättäviä tilanteita silmästä silmään, kestää omat tunteensa.

Ystävyyssuhteet muuttuvat. Ystävyydeltä voi kadota sisältö, jos toinen on aina vaihtamassa vaippoja tai viettämässä koti-iltaa. Samalla on surullista, että toisilleen rakkaat ihmiset etääntyvät toisistaan. Kyse ei ole vain sinkun yksin jäämisen tunteista. Perheellistyvät voivat kokea, että sinkku on ”hylännyt” heidät. Voi olla iso pettymys huomata, että perheen perustaminen oli ystävälle liikaa. Perheellinen voi kaivata yhteyttä rakkaaseen sinkkukaveriinsa – ja kokea jäävänsä ystävyydessä ypöyksin.

Tässä yksi kertomus yksittäisen henkilön tarinasta. Tarinoitahan on niin paljon kuin on yksilöitäkin. Mikä on sinun tarinasi?

Lue myös toinen näkökulma aiheeseen:
Menetettyä parisuhdetta saa surra, mutta ystävää ei

Kehittyminen kirpaisee

blogibanneri_parassyy_584x100

 

vt6_taala_akirask_2016_04-6

Kuva: Aki Rask

Kehittyminen kirpaisee. Tämä koskee sekä yksittäisiä ihmisiä että kokonaisia organisaatioita. Kehittyminen on kivuliasta, koska silloin saattaa joutua tunnustamaan, että joku aiempi ajattelumalli tai toimintatapa ei ole ollutkaan kestävä. Asioita on alettava tehdä eri lailla tai ainakin niihin on asennoiduttava uudella tavalla.

Jos työyhteisöä ovat esimerkiksi hiertäneet pitkään tasa-arvoon liittyvät epäkohdat, on hyvä aloittaa tasa-arvosuunnitelman päivittämisestä ja siihen liittyvien konkreettisten toimenpiteiden edistämisestä.

Tavoitteita on aina mietittävä aikataulujen ja vastuunhenkilöiden kautta, koska Mr tai Mrs Jokunen harvoin on käytettävissä tai ainakaan hän ei toimi sitoutuneesti kehittämisen moottorina. Jokunen on aina joku ihminen, vastuuseen nimetty tai nimitetty.

Esimerkiksi rakennusyhtiö Skanskassa on huomattu, että etenkin naisilla kriittiset vuodet pysyä työmaiden työnjohtotehtävissä ajoittuvat nimenomaan lasten syntymän ja pikkulapsivaiheen paikkeille. Miehet ovat tyypillisesti jo vakiinnuttaneet paikkansa, osaamisensa ja verkostonsa, kun nainen vasta alkaa nousun työurallaan. Nainen on usein pikkulapsivuosien aikana siirtynyt työmailta toimistolle: työn ja perheen yhteensovittamisen haaste työmailla on käynyt usein liian suureksi ja riskit arjen toimivuuden kannalta liian isoiksi. Perhe-elämän säästämiseksi urahaaveet työmaatehtävissä ja linjajohdossa on kannattanut mieluummin laittaa sivuun.

Mitä tekee valveutunut ja kehittämishaluinen rakennusyhtiö? Se ei sano: ”On paljon helpompaa, että miehet hoitavat nämä aikataulullisesti vaativat työmaahommat.” Päinvastoin aletaan miettiä, kuten Skanskassa juuri nyt tehdään, miten työmaiden aukioloaikoja ja työvuoroja voidaan suunnitella niin että naisilla – yhtä lailla kuin miehilläkin – on tasaveroinen mahdollisuus toimia työn- ja linjajohtotehtävissä, perheellistymisestä huolimatta.  Samalla hoituu tämä fakta: työmaapäällikkyydestä saa esimieskokemusta ja siitä kertyy merkintä CV:hen. Muutos ja uudenlainen ajattelu herättää organisaatiossa aina toki kritiikkiäkin, mutta tavoite tasa-arvon puolesta toivottavasti voittaa vähitellen.

Tarvitaan siis raikasta asennetta ja ravistelevia tekoja. On uskottava siihen, että toimivia ja tasapuolisia ratkaisuja löytyy. Mikään ei ole mahdotonta maassa, jossa on kehitetty nyhtökaura ja Angry Birds ja jossa on yksi maailman ensimmäisistä naispresidenteistä. Mikään ei ole mahdotonta, vaikka perheystävällisyyden kehittyminen työpaikalla välillä vähän kirpaiseekin.

Anna Kokko on mukana kehittämässä Väestöliitossa uutta Perheystävällinen työpaikka -ohjelmaa yritysten ja organisaatioiden käyttöön.

 

Sinkku, ovatko tapailusuhteesi heijastuksia menneisyydestä?

elina-sinkkublogi-0916Psykoanalyyttinen käsite ”transferenssi” tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua nykyisiin ihmissuhteisiinsa samalla tavalla kuin menneisiin, lapsuuden ihmissuhteisiin.

Menneisyyden tunnekokemukset siirtyvät uusiin ihmissuhteisiin tiedostamatta. Tämä voi näkyä siinä, että reagoimme nykyisissä ihmissuhteissa jollakin opitulla tavalla, jota läheisemme eivät ymmärrä tai joka ei vastaa todellista tilannetta. Tästä huolimatta yritämme kuitenkin perustella, miksi tunteemme tai odotuksemme ovat oikeutettuja. Mitä enemmän ihmisellä on traumaattisia kokemuksia varhaislapsuudessa, sitä todennäköisemmin hän siirtää silloiset tunteensa, pelkonsa ja odotuksensa uusiin ihmissuhteisiinsa. Kyseessä eivät välttämättä kuitenkaan ole todelliset lapsuuden kokemukset vaan lapsen silloinen tulkinta niistä.

Transferenssi voi vaikuttaa monella tavalla sinkun deitteihin ja tapailusuhteisiin. Se voi näyttäytyä esimerkiksi jatkuvana kokemuksena hylätyksi tulemisesta. Saattaa olla, että sinkku kokee ihastuvansa aina tietynlaisiin ihmisiin, joita hän ei myöhemmin kuitenkaan koe luotettaviksi. Tai hän ei pääse irti suhteista, joissa hän ei koe oloansa turvalliseksi. Joskus sinkku voi oman tulkintansa kautta edesauttaa omien pelkojensa toteutumista, ikään kuin viedä tilanteita omien pelkojensa suuntaan. Mitä turvallisempi sinkun kokemus omista vanhemmistaan on, sitä realistisemmin hän pystyy näkemään deittikumppaninsa ilman menneisyyden silmälaseja. Sisäisten ristiriitojen käsitteleminen auttaa siinä, etteivät menneet kokemukset liiallisesti ota rakkauselämää näyttämökseen.

Psykoanalyytikko Veikko Tähkä kirjoitti, että rakastuminen ensi silmäyksellä on transferenssia. Mitä vahvempi myönteinen ensivaikutelma on, sitä todennäköisemmin kyse on transferenssista: ihastuksen kohteessa on jotain sellaista, mitä tärkeällä lapsuuden henkilölläkin oli. Sinkku kokee ihastustaan kohtaan samoja tunteita kuin lapsena vanhempiaan kohtaan, tilanteessa on jotain tuttua. Vahvassa myönteisessä tunnekokemuksessa sinkku ajattelee olevansa ”hyvä ihmistuntija” tai hyvällä ”intuitiolla” varustettu.

Sinkku, jos löydät itsesi toistuvasti hankalasta ihmissuhteesta, on mahdollista, että nämä suhteet ovat transferenssisuhteita – eli edustavat tiedostamattomasti aina uutta versiota omista vanhemmistasi. Käsittelemällä omia lapsuuden ihmissuhteita esimerkiksi psykoterapiassa ihmisellä on suurempi mahdollisuus kohdata kumppaniehdokkaat sellaisina, kuin he ovat.

Deittailu vie usein matkalle sisimpään ja omaan menneisyyteen. Jokainen deittikumppani, tapailu- tai parisuhde onkin aina uusi ja tärkeä mahdollisuus työstää käsitystä omasta itsestä ja muista ihmisistä.

Lähde:

Tähkä, V. (1982) Psykoterapian perusteet. Helsinki: Werner Söderström.

Kuva: Livehdwallpaper-sivusto

Huomaa myös:

 

Tehdäänkö väestöpolitiikkaa?

shutterstock_57919906AulaMaria-Kaisa_004Väestötiede ja väestöpolitiikka ovat olleet Suomessa pitkään jokseenkin epämuodikkaita aiheita. Väestönkehityksen ”ohjailulla” tai menneisyyden ylisuureellisilla tavoitteen asetteluilla on huono kaiku yksilön oikeuksia korostavassa ajassa.

Jokainen päättää itse parisuhteistaan, muuttamisestaan ja etenkin lisääntymisestään, eikä siinä ainakaan politiikkaa välissä tarvita!

Niin – ellei politiikan tehtävä sitten olekin mahdollistaa jokaiselle omien arvojensa ja onnellisuuden tavoitteidensa mukaiset elämänvalinnat – pieni tai iso perhe tai ei lapsia ollenkaan? Väestöpolitiikkaa sekin on.

Viime aikoina väestöllisistä ilmiöistä on puhuttu julkisuudessa paljon: syntyvyyden laskusta, huoltosuhteesta, ikääntymisestä, maahanmuutosta. Nyt on oikea aika väestötieteen popularisoinnille ja tiedon tarjoamiselle, jota Väestöntutkimuslaitoksessa osataan hyvin. Ministeri Risikkokin totesi Väestöntutkimuslaitoksen juhlisssa keskiviikkona, että hänelle tieto kyllä kelpaa!

Syntyvyys, kuolevuus, parisuhteiden luonne tai muuttoliike maan sisällä tai yli rajojen ovat väestötieteen ja –politiikan ydinaiheita. Ihmisistä ja ihmissuhteista on kysymys. Kaikkien taustalla on yksilöiden henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen, myös tulevaisuuden näkymiin ja onnellisuuden tavoitteluun liittyviä valintoja.

Yksilöt tekevät päätöksiä perheellistymisestä, lapsettomaksi jäämisestä, parisuhteista, eroamisesta tai muuttamisesta toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Ihmisten ratkaisuihin vaikuttavat kunkin yhteiskunnallisen tilanteen olosuhteet ja yhteiskunnan rakenteet. Päättäjät luovat toimillaan sen ympäristön, jossa ihmiset valintojaan tekevät. Ihmisten oman elämän valinnoista seuraa koko yhteiskunnan tasolla kehityskulkuja ja ilmiöitä, joista on tarpeen päättäjien tietää ja vetää johtopäätöksiä.

Väestötiede kulkee kiinnostavasti monen ilmiön rajamailla ja yhdistäjänä. Kyse on perhetutkimuksesta, työllisyydestä, asumisesta, sosiaalipolitiikasta, maahanmuutosta sekä alueellisesta kehityksestä. Väestötiede ennakoi tulevaa. Sen kokonaisvaltaista näkökulmaa ja kovia faktoja talouden ja yhteiskuntakehityksen ratkaisujen tueksi päättäjien pitäisi ymmärtää kysyä enemmän.

Väestöliitto teki vuonna 2004 väestöpoliittisen ohjelman, johon sisältyi kaksi skenaariota väestökehityksestä. Nämä olivat 1. Vanheneva suomalainen Suomi 2040 sekä 2. Väestöltään tasapainoinen Suomi 2040.

Ensimmäinen skenaario perustui olettamukseen, jossa väestön määrän ja rakenteen kehitykseen ei pyritä aktiivisesti vaikuttamaan: niinpä hedelmällisyys alenee, ikärakenne vanhenee ja maahanmuutto hidastuu, koska siihen suhtaudutaan kielteisesti.

Toinen skenaario perustui aktiivisiin toimiin joilla halutaan tukea parempaa väestöllistä huoltosuhdetta ikääntyvässä Suomessa. Tämä tarkoitti sekä aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa että perheen ja työn sujuvaa yhteensovittamista ja lapsi- ja perheystävällistä mutta myös monikulttuurisuutta hyväksyvää Suomea. Tässä skenaariossa myös eläkeikäisten osallistumista työelämään, sukupolvien välistä yhteistyötä ja erilaisia monipuolisia hoivaratkaisuja tuetaan.

Mihin suuntaan olemme menossa vuonna 2017? Aluksi kehityskulut vuoden 2004 jälkeen olivat myönteisiä mutta viime vuosina suunta on kääntynyt enemmänkin ”vanhenevan suomalaisen Suomen” kuin ”väestöltään tasapainoisen Suomen” skenaarion suuntaan.

Väestörakenteen kehitys näyttää olevan eräänlainen ajopuu, johon ei haluta vaikuttaa. Tämä on valitettavaa.

Väestöliitto aikoo tarttua haasteeseen. Olemme aloittaneet valmistelut uuden Väestöpoliittisen ohjelmamme laatimiseksi. Haluamme verkostoida tähän mukaan laajasti jäsenjärjestöjämme ja muita väestön kehityksestä ja väestöpolitiikasta kiinnostuneita tahoja. Onnistumme, jos saamme aikaan prosessin joka kiinnostaa ja puhuttaa.

On rohjettava kysyä, millaista väestörakennetta tavoittelemme vuonna 2030 tai 2040? Miten erilaiset politiikan päätökset vaikuttavat ihmisten valintoihin ja sitä kautta yhteiskunnan elinvoimaisuuteen.

Jo nyt voi sanoa, että yhtälö, jossa vanhusten määrä lisääntyy, syntyvyys alenee ja maahanmuuttoon suhtaudutaan kriittisesti ei voi olla pidemmän päälle suomalaisen yhteiskunnan taloudellisenkaan kestävyyden kannalta toimiva.

Maria Kaisa Aula
Väestöliiton puheenjohtaja

 

 

Sinkun perhearvot

Sinkku ja perhearvot

Kuva: Playbuzz-sivusto

Sinkkuystäväni kertoi, että sukulainen kuvasi hänen perheettömyyttään arvovalinnaksi. Sukulainen oli nähnyt nuorena naimisiinmenon ja perheen perustamisen jokaisen omana valintana. ”Sinkulle jäi omaa nautintoa tavoittelevan bilettäjän rooli”, ystäväni totesi.

Perheettömällä voi olla perhearvot. Perheetön voi yli kaiken haluta parisuhteen, lapsia, avoliiton tai avioliiton. Perheetön voi pyrkiä arvojensa mukaiseen elämään deittaamalla, etsimällä aktiivisesti kumppania ja heittäytymällä uuteen suhteeseen, vaikka pettymykset pelottaisivat. Muiden silmissä villiä elämää viettävä yksineläjä voi tehdä kaikkensa, jotta hän olisi tavoitettavissa ja kohdattavissa, ja löytäisi ihmisen, kenen kanssa voisi perustaa perheen. Bilettävä tai deittaileva sinkku voi joskus nähdä enemmän vaivaa perhearvojensa eteen kuin sellainen perheellinen, joka elää esimerkiksi työlleen.

Arvojen mukaisen elämän sanotaan lisäävän onnellisuutta. Parisuhdetta ja perhettä toivova sinkku voi kokea olevansa pattitilanteessa. Hän tietää minkälaista elämää hän haluaisi viettää, mutta kokee, ettei hyvistä yrityksistä huolimattakaan ole päässyt toivottuun lopputulokseen. Torstai-illan treffit voivat olla valovuosien päässä siitä tunteesta, että tämän ihmisen kanssa ollaan sielunkumppaneita ja hankitaan lapsia.

Parisuhteen löytämiselle ei ole yläikärajaa. Kaiken ikäiset voivat etsiä kumppania ja muodostaa kahden aikuisen perheen tai uusperheen. Sen sijaan biologisten lasten suhteen jokainen sinkku joutuu kohtaamaan omat rajansa. Suomalaisista vain 15 prosenttia ihannoi lapsettomuutta.

Tahattomaan lapsettomuuteen on voinut johtaa esimerkiksi parisuhteen päättyminen hetkellä, jolloin perheen perustaminen olisi ollut ajankohtaista. Tai hedelmällisessä iässä ei löytynyt sopivaa kumppania. Toisaalta lasten saaminen yksin on ainakin jossain määrin mahdollista nykyään. Naiset voivat yrittää raskaaksi tulemista hedelmöityshoitojen avulla tai yksineläjä voi adoptoida lapsen. Kumpikin sukupuoli voi myös sitoutua tuki- tai sijaisperhetoimintaan tai esimerkiksi kummilapsiin. Perhearvoja voi toteuttaa vapaaehtoistyössä tai uravalinnassa. Perhekaipuu ei välttämättä tyydyty muiden lapsia hoitamalla, mutta sitoutuminen lapsiin voi helpottaa hoivan tarvetta. Ihmisen on hyvä pyrkiä vaikuttamaan niihin asioihin, joihin hän tällä hetkellä pystyy vaikuttamaan.

Toivosta kiinni pitäminen on perhearvojen mukaista elämää. Toivo voi näyttäytyä kumppanin etsimisenä. Kumppanin etsimiseen kuuluu aina myös itsetutkiskelua ja aikaisempien pettymysten käsittelyä. Joskus perhearvoista kertoo myös epätoivo: ”Olen oikeasti motivoitunut antamaan mahdollisuuden toiselle ihmiselle. Menen treffitapahtumaan, vaikka se ei olisikaan minun juttuni.”

Perhearvojen mukainen elämä on asettumista kaipuun ääreen. Läheisyyden kaipuuta, kumppanin kaipuuta tai lapsen kaipuuta ei tarvitse torjua pois. Jos kumppania ei ole vielä löytynyt, oman itsen kuunteleminen voi olla tilan antamista surulle ja harmille. Todellisen elämän ja oman ihanne-elämän ristiriita aiheuttaa väistämättä tyytymättömyyttä.

Suomalaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suurin osa sinkuista haluaisi parisuhteen ja lapsia. On tärkeää tunnistaa se ristiriita, jossa perhettä kaipaavat sinkut elävät. Heidän elämänsä ei ole tältä osin sen näköistä, mitä he itse toivovat. Eikä se useimpien kohdalla ole oma valinta.

Lähteet:

  • Kontula, O. (2009) Parisuhdeonnen avaimet ja esteet. Perhebarometri 2009. Väestöntutkimuslaitos, katsauksia E38/2008.
  • Miettinen, A. & Rotkirch, A. (2008) Milloin on lapsen aika? Lastenhankinnan toiveet ja esteet. Perhebarometri 2008. Väestöntutkimuslaitos, katsauksia E34/2008.
  • Miettinen, Anneli. 2015. Miksi syntyvyys laskee. Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E49.
  • Poortman, A. & Liefbroer, A. C. (2010) Singels´ relational attitudes in a time of individualization. Social Science Research, 39(6), 938–949.

 

 

Kahden ihmisen yhteisöt

Pariskuntia

On viikonloppu ja sinkku miettii, mitä tekisi. Tyttöystävä jätti vuosi sitten, ja kaikilla kavereilla on perheet. Kummilasta voisi morjestaa, mutta ei sielläkään kehtaisi viettää koko lauantaipäivää.

Toisaalla alkaa lomaviikko, mutta erään lapsettoman parin suunnitelmat muuttuvat: mies joutuukin yllättäen työmatkalle. Jotain tuttavapariskuntaa olisi voinut pyytää brunssille, mutta naisesta tuntuisi hassulta ehdottaa tapaamista yksin. Sitä paitsi suurin osa ystävistä on matkustanut perheineen muualle loman ajaksi. Kyllä sitä onkin riippuvainen omasta miehestä, nainen ajattelee.

Eläkeläisrouva tapaa kerran kuussa vanhoja työkavereita. Miehen kuoleman jälkeen näin harvat tapaamiset eivät tunnu riittävän. Rouva miettii, lähtisikö joku matkustelemaan hänen kanssaan. Kolmenneksi pyöräksi hän ei haluaisi. Naapurin rouva voisi olla sopiva matkakumppani, mutta tämän aika kuluu lapsenlapsia hoitaessa.

Kahden ihmisen yhteisöt eli parisuhteet määrittävät nykyajan ihmisen arkea ehkä enemmän kuin ennen. Lähisuku voi asua muualla, ja ystävien elämäntilanteet vaihtelevat. Naapurit ovat tuntemattomia, ja bussissa on vaikea aloittaa syvällistä keskustelua kanssamatkustajan kanssa. Paljon on sen varassa, löytääkö ihminen kumppania, ja onnistuuko parisuhde.

Kumppanin puuttuminen voi aiheuttaa haasteita vapaa-ajan vietolle ja aiheuttaa yksinäisyyttä. Esimerkiksi kokemusasiantuntijamme Viuhti on kirjoittanut sinkun lomiin liittyvästä surun tunteesta. Parisuhteen puuttuminen tai parisuhteen pulmat voivat järisyttää koko sitä perustusta, jolla ihmisen elämä, vapaa-aika, unelmat ja talouskin lepäävät. Parisuhdeongelmat vievät voimia, pyörivät mielessä työpäivän aikana ja kaiken lisäksi vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Parisuhteen löytämiseen ja parisuhteessa onnistumiseen liittyy paljon odotuksia ja toisaalta paineita. Kumppani on monelle se tärkein tuki. Läheinen parisuhde auttaa jaksamaan arjessa.

Mitä enemmän yhteisöllisyys vähenee, sen tärkeämmäksi tulee parisuhde ja sen onnellisuus. On tärkeää, että parisuhteet ja niiden kaipuu huomioidaan sosiaali- ja terveyspalveluissa, sillä ne vaikuttavat syvästi ihmisen hyvinvointiin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi julkisten pariterapiapalveluiden turvaamista vaikeasta taloustilanteesta huolimatta. Muunkinlaista yhteisöllisyyttä on tärkeää tukea, kuten yhteisöllisiä asumismuotoja ja  erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Elämäntilanteesta riippumatta ”elämää” on hyvä olla parisuhteen tai sen etsimisen ulkopuolellakin. Monet kokevat silti, että esimerkiksi laaja ystäväpiiri ei pitkällä tähtäimellä korvaa läheistä ja turvallista parisuhdetta.

Väestöliitto tukee kahden ihmisen yhteisöjä, parisuhteita ainakin kahdella tavalla. Väestöliiton Parisuhdekeskus tarjoaa tutkimukseen perustuvaa tietoa sinkkuudesta ja kumppanin etsimisestä. Keräämme sinkkujen vertaistarinoita ja selvitämme ajankohtaisia sinkkuuteen liittyviä aiheita. Parisuhdekeskus auttaa myös siitä eteenpäin: tarjoamalla maksuttomia nettipalveluita, tietoa ja neuvoja parisuhteen eri vaiheissa sekä pulmakohdissa. Pari- ja yksilöpsykoterapia ovat maksullisia, ja ajan voi saada nopeasti ilman jonottamista.

Lisää palveluistamme:

Palvelut sinkuille
Sinkkulinja
Tietoa parisuhteesta
Maksuttomat nettipalvelut
Yksilö- ja pariterapia

Kuva: Michael Lehet, Flickr

Nuorten aseman heikentyminen ja perheellistyminen

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_260499422Pitkään jatkunut heikko talouskehitys on heikentänyt erityisesti nuorten asemaa. Niin sanotun Y-sukupolven, jolla tarkoitetaan vuosina 1980-1995 syntyneitä, asema työmarkkinoilla ja tulonjaossa jää aiempia sukupolvia heikommaksi. Ilmiö ei koske vain Suomea, vaan sama tilanne on myös muualla Euroopassa. Kysymys työn ja perheen yhteensovittamisesta saakin yhä useammin uuden ulottuvuuden: onko nuorilla aikuisilla mahdollisuus sekä työhön että perheeseen?

Nuorten aikuisten työmarkkinoille pääsy on vaikeutunut. 25-34-vuotiaiden työllisyysaste on laskenut 4,1 prosenttiyksikköä helmikuusta 2011 helmikuuhun 2016. Samalla ajanjaksolla koko työikäisen väestön työllisyysaste laski vain 0,4 prosenttiyksikköä. Nuorten työmarkkina-aseman heikentyminen näkyy myös tulonjaossa. Nuorten aikuisten pienituloisuusaste on kasvanut samalla kun koko väestön pienituloisuusaste on laskenut.

Talouden sopeutustoimet osuvat erityisesti nuorten kotitalouksiin. Koulutuksen ja opintorahan leikkaukset kohdistuvat juuri nuoriin sukupolviin. Kouluja lakkautetaan ja opetusta vähennetään. Suurimmat leikkaukset kohdistuvat toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Nuorten koulutus- ja osaamistaso on jo kääntynyt laskuun. 1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä koulutetuimmaksi sukupolveksi Suomessa. Nyt tehtävät leikkaukset pahentavat tilannetta. Yhä useampi nuori uhkaa jäädä peruskoulun varaan, vaikka peruskoulupohjalla pärjää yhä huonommin työmarkkinoilla.

Nuorten aikuisten aseman heikentyminen vaikuttaa perheellistymiseen. Lasten hankintaa lykätään, lapsia hankitaan vähemmän kuin ennen ja aiempaa useampi jää lapsettomaksi. Väestöliiton viime syksynä julkaiseman Perhebarometrin mukaan ihanteellisena pidetty lapsiluku on alentunut heikommassa asemassa olevissa väestöryhmissä enemmän kuin muilla. Syntyneiden määrä alenee tänä vuonna kuudetta vuotta peräkkäin. Vuonna 2010 syntyi vielä lähes 61 000 lasta. Vuonna 2015 syntyneiden määrä oli 55 000. Tätä vähemmän lapsia syntyi viimeksi 1860-luvun nälkävuosina.

Perheellistymistä ei helpota se, että julkisen talouden leikkaukset ja maksukorotukset kohdistuvat painotetusti nuoriin lapsiperheisiin. Varhaiskasvatusoikeutta rajataan ja päiväkotien ryhmäkokoja suurennetaan. Samalla kun ryhmäkokojen suurentamisen myötä varhaiskasvatuksen laatua heikennetään, varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja korotetaan huomattavasti. Koululaisten iltapäivätoiminnan enimmäismaksut kaksinkertaistettiin. Lapsilisän indeksisidonnaisuus lakkautettiin, vaikka lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on huomattavasti alempi kuin 20 vuotta sitten.

Nuorten aseman heikentyminen vaikuttaa koko kansakunnan menestykseen. Syntyvyyden aleneminen heikentää myös taloudellisen kasvun edellytyksiä. Lapsiperheet pitävät yllä kotimaista kysyntää, jonka merkitys kansantaloudelle on aiempaa suurempi. Hyvällä perhepolitiikalla edistetään mahdollisuuksia perheen perustamiseen ja tuetaan vanhempia lasten kasvattamisessa. Viime vuosien aikana suunta on valitettavasti ollut toinen.

Esa Iivonen
Johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Miten olla uskollinen digideittailija?

Kuva: Matt Radick/The State News

Digideittailu mahdollistaa tutustumisen useaan kumppaniehdokkaaseen yhtä aikaa. Valinnan vapaus on huumaavaa. Laajat tutustumismahdollisuudet voivat lisätä todennäköisyyttä löytää kumppani. Samalla sinkku joutuu kestämään epävarmuutta siitä, että hänen ihastuksellaan saattaa olla muitakin kontakteja yhtä aikaa.

Deittailukulttuurin muutos haastaa seurustelun aloitusvaiheen. Se lisää epäselvyyttä siitä, mikä on uskottomuutta ja mikä sallittua, ”pelin henkeen kuuluvaa”. Digideittailun ja seurusteluvaiheen välissä on välitila. Deittailijat eivät ole vielä tarpeeksi läheisiä puhuakseen sitoutumisesta, mutta luottamuksen kasvaminen edellyttää kokemusta omasta ainutlaatuisuudesta kumppanin mielessä.

Digideittailun muuttuminen sitoutuneeksi seurusteluksi merkitsee yhteistä sopimusta siitä, mikä on uskollisuutta. Jokainen pari määrittää rajansa itse. Deittailija joutuu pohtimaan, milloin hän tarvitsee lupauksen uskollisuudesta – ja milloin hän on itse valmis luopumaan digideittailun tarjoamista loputtomista valinnan mahdollisuuksista.

Virheelliset oletukset aiheuttavat pettymystä, joka voi jäädä kalvamaan. Hyvä kriteeri deittailun ja esimerkiksi nettipettämisen erottamiselle toisistaan on salailu. Jos ihminen salaa jotain, hän saattaa kokea toimivansa väärin. Toisaalta kukaan ei voi arvata, mitä uusi kumppaniehdokas pitää pettämisenä ja loukkaavana käytöksenä. Ainoastaan puhuminen suojelee väärinkäsityksiltä.

Turvallinen seurustelukumppani vakuuttaa kahdenkeskisen suhteen syvetessä: ”Poistan profiilini nettideitistä ja Tinderistä. Nyt haluan sitoutua sinuun.” Turvalliselle kumppanille voit kertoa, minkälaista sitoutumista tarvitset voidaksesi hyvin.

Lisää sinkku-aiheisia juttuja löydät Väestöliiton Parisuhdekeskuksen Sinkkulinja-sivulta Facebookista sekä verkkosivuiltamme! Kaikki sinkku-blogit löydät täältä

 

 

Mikä on ihannelapsilukusi?

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_115618945Luen Väestöliiton uunituoretta Perhebarometria 2015 – Miksi syntyvyys laskee? ja mietin. Perhebarometri osoittaa selkeitä lukuja siitä, että syntyvyys on laskenut jo viisi vuotta peräkkäin. Samalla tilastot osoittavat kuitenkin, että lasten saaminen on Suomessa entistä polarisoituneempaa. Toiset eivät hanki lainkaan lapsia ja toiset hankkivat kolme lasta tai enemmänkin. Silti yhä harvempi pitää suurperhettäkään ihanteellisena tavoitteenaan.

Lasten hankintaa myös lykätään yhä myöhemmäksi. Tilastoista näkyy suoraan syyksi ”muut mielenkiinnon kohteet”, joka voidaan tulkita haluksi elää pidennettyä nuoruutta. Ja miksi ei eläisi, kun eliniän odotekin kasvaa sukupolvi sukupolvelta. Biologia vain ei muutu ja siksi myös tahatonta lapsettomuutta on yhä enemmän. Perhebarometriin vastanneista lähes joka kolmas äiti ja joka viides isä nimeää lastenhankinnan lykkäämisen syyksi myös ongelmat työn ja perheen yhteensovittamisessa tai lastenhoidon järjestämisessä. Moni asia kilpailee lapsen paikasta perheessä.

Toinen vahva signaali, joka barometrista nousee, on ihanteellisen lapsiluvun, siis sen, mitä ihminen toivoo, aleneminen heikoimmassa asemassa olevissa väestöryhmissä: vähän koulutetut, pienituloiset ja työttömät. Perhebarometrin julkistamistilaisuudessa siitä heräävä ajatus sanottiin myös ääneen: eikö köyhä voi enää unelmoida edes lapsista?

Tänä vuonna lapsen oikeuksien päivän teema on lapsiperheköyhyys. Köyhyys satuttaa lasta. Satuttaa se aikuistakin, näköjään siinä määrin, että haaveetkin haihtuvat. Barometrissa pohditaan, miten paljon lapsiperhe-etuudet vaikuttavat näissä asioissa? Selvää on, että pienituloisilla ja työttömillä ne vaikuttavat paljon, mutta myös lähes 60 % vastanneista lapsiperheiden vanhemmista piti tukia huonoina.

Sinänsähän vähäkin riittää paljoon lapsiperheissä. Mutta se tuntuisi edellyttävän elämistä kaikesta eristäytyneenä, ettei kiiltokuva ”oikeasta”, tavoiteltavasta lapsiperhe-elämästä ahdistaisi. On ehkä helpompi luovuttaa ja vaihtaa mielenkiinnon kohteet muuhun, varsinkin, jos perheellistymisessä ei näytä olevan riittävää glamouria. Sehän on vain sellaista kakkapissaitkupotkuarkea. Paitsi, ettei ole. Se on ja on aina ollut paras ja palkitsevin elämänvaihe ihmiselle. Kun sille antaa mahdollisuuden.

 

Isänpäivän kynnyksellä

Lapsettomuuslääkärin mietteitä

shutterstock_212966560Kyselen usein jo ensitapaamisella, minkä verran itse kukin on uskaltanut avautua lapsettomuusasiassa läheisilleen, tietääkö kukaan ystävistä tai työtovereista tilanteesta?

Vastaukset vaihtelevat paljon: jollain lapsettomuus on visusti vaiettu salaisuus, toisilla löytyy vertaiskokemuksia lähipiirissä, yksin perheellistymistä pohtiva haluaa jo lähtökohtaisesti vankan tukiverkon ennen mahdollisen hoitoprosessin käynnistymistä.

Oikeaa vastausta siihen milloin kertoa, kenelle kertoa tai miten kertoa, minulla ei ole antaa. Kannustan kuitenkin avautumaan asiassa ainakin rakkaimmilleen ja läheisilleen, jotka voivat aavistaa huolen tai surun läsnäolon. Kertominen ei sinänsä vie surua pois, mutta siitä voi kummuta myötätuntoa.

Isänpäivän läheisyys tuo mieleeni parin, joka ei ollut kertonut lapsettomuudestaan kenellekään. Ystäväpiirin vauvauutiset ja läheisten ”Koska teille?”-kysymykset piinasivat erityisesti Ellaa. Konsta oli huolissaan vaimostaan, alakulo vaikutti jo arkipäivän sujuvuuteen. Konsta haeskeli netistä tietoa lapsettomuudesta – näin sitten tapasimme.

Käynnistimme hedelmällisyyttä kartoittavia tutkimuksia, ja koska Ella on voimakkaan kuormittunut, puhuimme paljonkin vertaistuesta.

Sitten eräänä tiistaina Kosta soitti minulle. Mikä on siemennesteanalyysin tulos? Ei siittiöitä. Piinaava hiljaisuus.

Vaikka olimme lyhyesti käyneet läpi tätäkin vaihtoehtoa neuvoessani näytteen antoon liittyvät käytänteet, uutinen siittiöiden puuttumisesta oli tyrmäys. Tyrmäys, jota ei haluaisi tehdä puhelimessa. Kerroin mitä löydös tarkoittaa, mistä se voi johtua ja miten tutkimuksissa kannattaisi edetä.

”Homma selvä. Mutta miten etenemme sen kertomisen kanssa? Olemme Ellan kanssa menossa isänpäivän viettoon vanhempieni luokse ja olimme päättäneet kertoa heille ja sitten seuraavaksi Ellan vanhemmille.”

Kun tapasimme myöhemmin, Konsta kertoi: ”Puhelun jälkeen ajattelin, että tässäpä on isänpäivälahja! Haave isyydestä – ja samalla oman isän isovanhemmuudesta – oli riistetty kahdella sanalla. Tunsin putoavani kuiluun, josta ei ollut ulospääsyä. Päätimme kuitenkin Ellan kanssa puhua asiasta vanhemmillemme. Suuri ymmärtämys, myötäeläminen ja rakkaus, jonka kohtasimme, antoi ihmeellisesti voimaa.”

Perusteellisten selvittelyjen jälkeen todettiin, että Konstan omilla sukusoluilla ei ollut mahdollisuutta tehdä hedelmöityshoitoa. Pohdintojen jälkeen päädyttiin käyttämään luovutettuja siittiöitä. Pari on sittemmin perheellistynyt, ja olen tavannut koko perhettä silloin tällöin. Kun viimeksi tapasimme, Konsta naurahtaen kommentoi: ”Olisikohan osannut nauttia tästä näin paljon, jos lapsen saaminen olisi ollut helpompaa!” Voimallinen, läsnä oleva vanhemmuus täytti huoneen.

Hyvää isänpäivää kaikille – myös niihin perheisiin, jossa isyys on vielä haaveena!
Älkää luopuko haaveestanne. Älkää menettäkö toivoanne.

Tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomuushoitoja Väestöliiton klinikoilta.