Hyvään elämään kuuluu myös kärsimys

Viime aikoina lehdissä on kirjoitettu paljon lapsettomuudesta. Päättäjät ovat huolissaan väestön määrän putoamisesta. Tilastot kertovat, että lapsia tehdään koko ajan vähemmän. Osa ihmisistä on lapsettomia omasta tahdostaan ja heidän valintaansa tulee kunnioittaa. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta saa lasta vaikka kuinka haluaisivat.

Ihmisten erilaiset elämäntilanteet häviävät tilastoiden keskiarvoihin. Lehtien otsikot voivat tuntua tahattomasti lapsettomista kipeältä. Moni heistä saattaa ajatella, että kyllähän sitä lapsia tekisi, jos se olisi mahdollista.

Jokaisella lapsettomalla ihmisellä on oma tarinansa lapsettomuudesta. Se saattaa olla tarina siitä, kuinka koko elämä on mennyt oikean kumppanin etsintään. Rakkaussuhteita on ollut, mutta ne ovat päättyneet ennen vakiintumista. Lapsettomuuden tarina voi myös kertoa rakkauden löytymisestä, mutta sen jäämisestä lapsen osalta hedelmättömäksi. Elämä on ollut molemmille vuoristorataa, jossa toiveet, kaipaus, odotus ja pettymys ovat vuorotelleet. Sekä rakkauden etsijä, että sen löytäjä voivat olla molemmat uupuneita, uupuneita odottamaan ja pettymään toiveessaan saada oma lapsi.

Jossain vaiheessa jokainen ihminen väsyy kaipaamiseen. Voi olla helpottavaa tulla ikään, jolloin lasten saanti tulee biologisesti mahdottomaksi. Vaikka olisi surrut omaa lapsettomuuttaan jo pitkään, saattaa tuntua helpottavalta päästää viimeisestäkin toivon rippeestä irti. Silloin elämää voi alkaa rakentamaan niille odotuksille, jotka ovat vielä mahdollisia.

Irti päästäminen vuosikymmenien mittaisista haaveista ei ole kuitenkaan helppoa. Kun on odottanut ja tehnyt paljon töitä jonkin asian suhteen, voi tulla tunne, että pettymykselle pitäisi olla joku kohde. On hankalaa kun ei ole ketään johon kohdistaa kaikkea sitä tunteiden sekamelskaa. On aika persoonatonta olla vihainen elämälle. Ihmisille opetetaan pienestä pitäen, että kaikille pitää olla reilu ja kohtuullinen. Elämä ei kuitenkaan aina ole reilu takaisin. Vaikka tekisi kaiken oikein, ei aina saavuta mitä haluaa.

Lapsettomuuden suru on kummallista surua. On helpompaa lohduttaa läheisensä menettänyttä kuin ihmistä joka suree jotakin joka ei ole koskaan elänyt. Kysymys on kuitenkin samalla tavalla menetyksestä. Sisäisestä potentiaalista, lapsesta joka on elänyt ihmisen mielessä hyvin pitkään, mutta ei ole koskaan saanut muotoa. Nykyään tiedetään, että suru ei ole kaunis kaari joka alkaa menetyksestä ja päättyy hyväksymiseen. Suru tekee pienen pesän ja on aina olemassa, toisinaan pienempänä ja toisinaan suurempana. Yleensä heräten eloon aina silloin kuin menetyksestä muistutetaan. Myös normit, joita yhteiskunnassa luodaan, saattavat joskus ylläpitää surua. On kipeää huomata, että itseltä uupuu jotain sellaista jota valtaosalla on.

Voiko menetyksestä huolimatta elää hyvää elämää? Suomen Kuvalehti järjesti 2009 kirjoituskilpailun teemalla ”hyvä elämä”. Kirjoittajat olivat enimmäkseen ihmisiä, joiden elämässä oli ollut isoja suruja, ei niitä joiden elämä oli mennyt oppikirjan mukaan. Kaikki kirjoittajat olivat erilaisissa elämäntilanteissa, oli leskiä, perheellisiä ja sinkkuja. Kirjoituksista saattoi tehdä muutamia tärkeitä huomioita. Hyvään elämään kuuluu myös kärsimys. Kukaan ei pysty sitä välttämään. Oma asenne ja pyrkimys pienistä asioista ja hetkistä nauttimiseen auttaa. Se, että tulee taloudellisesti toimeen tuo turvan, rikas ei tarvitse olla. Viimeisenä ja kaikkein tärkeimpänä ihminen tarvitsee toisia ihmisiä, hyviä ihmissuhteita.

Positiivisen psykologian tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia. Ihmisille tärkeintä näyttää olevan se, että he itse kokevat elävänsä merkityksellistä elämää. Ihminen tunnistaa omat hyvät ominaisuutensa ja pystyy käyttämään näitä johonkin yhteiseen hyvään. Ihminen tarvitsee myös kokemuksen sitoutumisesta ja kuulumisesta johonkin. Se voi olla sitoutumista toiseen ihmiseen, ihmisiin tai sitoutumista johonkin itselle tärkeään asiaan.

Jokaisen ihmisen kipu on aina ainutlaatuisesti koettu. Voimme kuitenkin yrittää ymmärtää jotakin tuosta kärsimyksestä, koska surua me koemme kaikki. Yhteiskunnassa olisikin tärkeä viljellä enemmän sitä asennetta, että pyrittäisiin näkemään yhdistäviä asioita, ei erottavia. Tällä hetkellä valtamediassa vilisee kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat, lapsettomat parit ja perheelliset, parisuhteessa elävät ja sinkut. Listaa voisi jatkaa pitkään. Olisi hyvä aina ajoittain muistaa, että ihmisiä lopulta yhdistävät useammat asiat kuin erottelevat.

Oxford Handbook of Positive Psychology (2009). Snyder, C.R ja Lopez, S.J. Oxford univercity Press.

Huomenna, 13.5. vietetään Lapsettomien lauantaita.

Erilaiset elämäntilanteet tarvitsevat joustoja

blogibanneri_parassyy_584x100

shutterstock_263698928”Meillä kaikilla on oma, arvokas elämä”, totesi viisas työkaverini perheystävällisen työpaikan lähtökohdista.

Olemme töissä 117 vuotta kotitalousneuvontaa, kansalaistoimintaa ja tasa-arvoa edistäneessä Marttaliitossa, jossa teemme työtä kotien ja perheiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja arjen hallinnan tukemiseksi. Järjestön perustamisesta lähtien on ollut tärkeää tukea perheellisten ja perheettömien tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa osana kotitalouksien toimintakykyä. Olin ilahtunut, että kollega nosti tämän tärkeän asian esille, koska työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumisen edellytys on huomioida työntekijöiden erilaiset perhe- ja elämäntilanteet – joustavasti.

Pikkuveljeni ja minut on kasvatettu kotiapulaisten hoivalla. Nuoria ja vanhempia naisia tuli ja meni. Veljeni itki joidenkin perään ja aneli heidän jäämistään. Yritin isosiskona lohduttaa ja paijata päätä, kyllä tästä selvitään. Yrittäjävanhempani ja -sukuni eli työlle. Heitä ei näkynyt arjessa, mutta 70-80-luvulla kotiapulaisten apu oli korvaamatonta. Tukiverkostoja ei perheelläni ollut tai ne sijaitsivat toisella puolella Suomea. Suku oli myös yrittäjinä aina töissä. Kun sain kunnian haudata yhden pitkäikäisimmistä kotiapulaisistamme, Aunen, koin suurta kiitollisuutta ja arvoa siinä, että sain suorittaa hänelle viimeisen palveluksen. Työn ja perheen yhteensovittamisen apuna kotiapulaisemme oli lapsuudenperheeni arjen pelastaja.

historia1167Kohtasin jokin aika sitten Väestöliiton perustaman Kotisisar Oy:n sisaria, jotka olivat käyneet kodinhoitajakoulutuksen 1945 alkaneessa koulutusohjelmassa. Heidän keskellä tunsin tulleeni kotiin. Tänään työn ja perheen yhteensovittamista jatkaa ja helpottaa sisarien antama lastenhoito perheille, sairaan lapsen hoito, kotitöiden tekeminen, arjen neuvojen antaminen ja perinteinen perhetyö. Äitini osti tätä palvelua minulle, kun olin mennyt ensimmäisen lapsen saatuani puolen vuoden sisällä takaisin töihin. Ja toisen kerran, kun jäin vuosiksi kotiin toisen lapsen kanssa ja olin täysin uupunut esikoisen nukkumattomuuteen ja erityishoitoon. Olin lähellä katkeamista.

Meillä Marttaliitossa on päätetty tehdä työyhteisöstä perheystävällinen. Tänään se tarkoittaa joustavia työaikoja, saldojen, etätyön ja lyhennetyn työajan vapautta, erilaisten elämäntilanteiden huomioimista, esimiesten esimerkkiä (vastuun jakamista, kokousten päättämistä ajoissa). Työyhteisössä kannustetaan räätälöityjen ratkaisujen huomioimiseen työaikajärjestelyjä sovittaessa.

Uskon siihen, että jokainen meistä on työssä korvattavissa, mutta kotona emme koskaan. Tärkein asia on kuitenkin pään sisässä; omat asenteemme ja tahtotilamme. Haluamme olla työyhteisönä ja neuvontajärjestönä edelläkävijöitä perheystävällisen työkulttuurin edistämisessä, jota olemme ajamassa myös yhteiskunnallisesti.

Jos saisin aloittaa kaiken alusta, oma ruuhkavuosistrategiani olisi kirkas: Selvitä etukäteen puolison kanssa pelisäännöt, tukiverkostot ja työnantajien asenteet. Meillä valinnat ja päätökset tehtiin spontaanisti tarpeet edellä; mieheni jäi vaativan esikoisen kanssa koti-isäksi ja heidän suhteensa on ollut näihin päiviin asti ainutlaatuinen. Minä olen saanut tehdä työtä, mutta myös halutessani jäädä toisen lapsen kanssa kotiin.

Jos olisin osannut järjestää työn ja perheen yhteensovittamisen toimivammaksi, olisin hankkinut paljon enemmän tukea ja apua arkeen. Lasten hakemiset tarhasta ja koulusta olivat ne kriittisimmät tunnit illoista, silloin olisi pitänyt osata järjestää enemmän apukäsiä. Työnantajalta en nuorena naisena edes osannut kysyä joustoja tai tukea. Painoimme tukka putkella pitkät päivät loppuun asti.

Marianne Heikkilä
Kirjoittaja on Väestöliiton varapuheenjohtaja ja Marttaliiton toiminnanjohtaja

diiliVäestöliitto järjestää viihteellisen shown – Perheystävällinen Diili – työpaikat tentissä! – Porin SuomiAreenalla tänään, maanantaina 11.7. klo 17 – 18.15 Porin. Tilaisuus pidetään Kaupungintalon pihalla (sateen sattuessa sisätiloissa).

Diilissä työpaikkoja haastatellaan perheystävällisyydestä. Kansanedustaja Hjallis Harkimo selvittää paikallaolevien viiden työpaikan perheystävällisyyttä. Marianne Heikkilä avustaa häntä tässä tehtävässä. Tilaisuudessa nostetaan herkullisella tavalla työn ja perheen yhteensovittamista esille. Kisaamassa joukko mielenkiintoisia suomalaisia työnantajia!