Parisuhteellakin on stressiraja

”Kaikkihan me ollaan kivoja Kanarialla”, totesi eräs viisas kollega. Rentona, levänneenä, ja mukavia asioita tehden ihmisen parhaat puolet voivat tulla esiin.

Entä sitten räntäsateessa, kun illat pimenevät, ja puolisot rojahtavat iltaisin väsyneinä kotisohvalle? Kumpikin on herkkänä sille, onko toinen kuulolla, auttaako toinen, ajatteleeko toinen minun hyvinvointiani. Kummallakin on odotuksia toisiaan kohtaan. Kumppaneiden voi olla helpompi ottaa vastaan kuin antaa huomiota toiselle.

Työkavereille ja puolitutuille on helppoa olla mukava. Läheisessä parisuhteessa ihminen näyttää itsestään myös ”kääntöpuolet”.  Kumppanin ilme voi muuttua kotiin tullessa, kun ovi sulkeutuu. Small talk jää, ja todelliset tunteet, kuten väsymys, nousevat pintaan. Arki voi olla monille ihanaa ja tasaista elämää, mutta puolison kanssa jaetaan myös arjen rankimmat hetket. Kaikissa parisuhteissa on vaikeampia aikoja. Erityisesti lasten syntymä lisää tyytymättömyyttä parisuhteeseen. Myös esimerkiksi työelämän ongelmat tai työttömyys voivat heijastua parisuhteen hyvinvointiin.

Työ- tai vaikkapa opiskeluun liittyvästä stressistä selviäminen vaatii aikaa ja palautumista. Samoin parisuhde tarvitsee palautumista stressistä.

Jokaisella parilla on omat tapansa ennaltaehkäistä stressiä. Samoin kumppaneilla on erilaisia keinoja palautua parisuhdetta koettelevista elämänvaiheista. Todennäköistä on, että kumppaneilla on myös keskenään erilaiset tavat selvitä stressistä. Yksi saattaa ehkä lisätä kierroksia, toinen voi vetäytyä omiin oloihinsa. On tärkeää ymmärtää, että kumpikin yrittää omalla tavallaan selvitä haastavasta tilanteesta.

Parisuhdetta voi vaalia yrittämällä pitää stressi siedettävissä mittasuhteissa. Ruohonjuuritasolla ihminen joutuu rajaamaan menojaan ja sanomaan myös ”ei”. Välillä on pysähdyttävä, ja joskus parisuhteelle on vain raivattava aikaa.

Stressaavan arjen keskellä voi muistuttaa itseään siitä, että kumppani ei ole vastustaja vaan kanssamatkaaja. Yhdessä voi pyrkiä tekemään arjesta sellaista, että parisuhde kestää rankemman vaiheen yli – kunnes taas olette teidän ”Kanariallanne”. Jos palautumista ei ole näköpiirissä, sitä voi myös surra yhdessä.

Missä menee sinun parisuhteesi stressiraja? Miten voit kertoa puolisollesi, että nyt liikutaan lähellä stressirajan rotkoa, ja että jotain olisi tehtävä asialle? Ketkä ovat ne läheiset, jotka tukevat parisuhdettanne? Keiltä voi pyytää apua?

Entä millä keinoin parisuhteenne palautuu stressistä? Onko teillä viime aikoina ollut riittävästi aikaa palautumiseen, parina?

Oma arjen Kanaria voi olla pieniä tekoja. Kysy, mitä puolisosi kaipaisi tänä arkipäivänä.

Lähteitä:

Gottman, J. M. & Gottman, J. S. (2007) And Baby Makes Three: The six-step plan for preserving marital intimacy and rekindling romance after baby arrives. New York: Crown.

Haid, Marja-Lena & Seiffge-Krenke, Inge (2013). Effects of (un)employment on young couple´s health and life satisfaction. Psychology & Health, 28(3), 284-301.

Parisuhteen tueksi:

Perheaikaa -sivusto

Tietoa ja palveluita

Löysitkö rinnallesi isäsi tai äitisi?

shutterstock_213491296Ystäväpiirissäni olemme joskus ihmetelleet, kuinka paljon omat kumppanimme muistuttavat omaa vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaamme. Yhden isä edusti lapsuudessa vahvaa maskuliinisuutta ja hän päätyi naimisiin ”kaapin” kanssa. Toinen otti miehen, joka on kiinni kirjassa, ihan niin kuin oma isä silloin pienenä. Jotain tuttua, ihailtua ja hyvää, mutta myös sellaista joka hiertää ja haavoittaa.

Myös pariterapiassa asiakkaat usein kuvaavat vaikeimpana tilanteet, joissa puolison koetaan toimivan juuri niin kuin ohittava tai julma vanhempi. Nainen, jota hyväksikäytettiin lapsuudessaan, otti puolisokseen miehen joka kaltoin kohtelee häntä. Nainen odottaa, että vielä joku päivä mies huomaisi hänen arvonsa Mies, joka ei lapsuudessaan tullut koskaan nähdyksi, otti vaimon joka kulkee aina miehen ohi. Mies odottaa, että vaimo pysähtyisi ja hänen silmänsä syttyisivät.

Freud päätteli vuosisadan alussa, että lapsena me kaikki tahdomme naimisiin isän tai äidin kanssa. Nämä toteutumattomat toiveet tai odotukset seuraavat meitä aikuisuuteen ja kumppanin valintaan. Suurinta osaa nämä teoriat ovat ärsyttäneet ja ne ovat tuntuneet kovin kaukaa haetuilta. Kukaan ei halua huomata etsivänsä isäänsä tai äitiään.

Geher ja Bauman (2000) keksivät oivaltavan tutkimusasetelman, jolla tutkia oliko Freud oikeassa. He pyysivät noin 200 koehenkilöä arvioimaan laajan persoonallisuustestin ja kolmen eri kiintymyssuhdemallin avulla omaa puolisoaan sekä omia vanhempiaan. Tämän jälkeen he pyysivät puolisoa sekä vanhempia arvioimaan itseään samoilla mittareilla. Tällä asetelmalla pystyttiin kartoittamaan sitä, kuinka samankaltaisena osallistujat pitivät puolisoa ja vanhempiaan sekä sitä kuinka samanlaisia puoliso ja vanhemmat todellisuudessa olivat.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että osallistujien käsitys omasta puolisosta ja vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmasta olivat merkittävästi samankaltaisia. Todellinen samankaltaisuus oli vähäisempää. Kuitenkin myös todellisia yhtymäkohtia löytyi esimerkiksi avoimuuden, lähestyttävyyden, myöntyvyyden ja neuroottisuuden osilta.

Tutkimuksessa kartoitettiin myös parisuhdetyytyväisyyttä. Parisuhteeseensa tyytyväiset osallistujat arvioivat oman puolisonsa ja vastakkaista sukupuolta olevan vanhempansa samankaltaiseksi useilta eri persoonallisuuden osa-alueilta. Parisuhteeseensa tyytymättömät arvioivat samankaltaisuutta vain negatiivisten piirteiden, kuten neuroottisuuden osalta. Kiinnostavaa oli, että tyytymättömät olivat oikeasti löytäneet kumppanin joka muistutti vastakkaista vanhempaa juuri neuroottisuudessa.

Geherin ja Baumanin tutkimus synnyttää ajatuksen, että lapsuuden kokemuksemme vaikuttaa siihen, minkälaisen kumppanin valitsemme ja toisaalta siihen, millaisilla laseilla häntä katselemme. Kun olemme lapsuudessamme tulleet riittävästi kohdatuksi ja ihailluksi, ei tuttuuden etsimisessä ole mitään pahaa. Vaikka puolisomme jotkut piirteet rasittaisivat, löydämme kuitenkin myös niitä asioita, joita ihailemme ja arvostamme. Toisin käy silloin, kun etsimme tuttuuden perusteella sitä näyttämöä, jossa tulemme uudelleen ja uudelleen loukatuksi tai ohitetuksi. Siksi jokaisen on hyvä miettiä, että haluaako tulevan puolisonsa todella muistuttavan vanhempiaan ja jos niin missä suhteessa.

Geher, G & Bauman, K (2000) Perceived and actual characteristics of parents and partners: A test of a freudian model of mate selection. Current Psychology. Vol. 19 (3), s 194-214.

Suomalaisten tärkeät parisuhdetaidot

shutterstock_229453000Suomalaisten parisuhteilla menee hyvin. Vähän yli kolmasosa sekä naisista että miehistä pitää tuoreiden FINSEX-kyselytietojen perusteella parisuhdettaan hyvin onnellisena ja reilut 80 prosenttia kokee suhteensa melko onnelliseksi. Onnellisuus on lisäksi kehittymässä entistä suotuisampaan suuntaan. Useimmat parit kertovat olevansa valmiita tekemään jopa kaikkensa, jotta heidän parisuhteensa kestäisi, ja lisäksi he kokevat oman suhteensa olevan parempi verrattuna muiden parisuhteisiin. Tämä voi kuulostaa yllättävältä mediaympäristössä, jossa korostuvat tarinat parisuhdeongelmista ja uutiset avioeroista.

Erityisen onnellisia ovat suhteet, joissa koetaan, että on kumppanin silmissä aidosti hyväksytty ja arvostettu ja joissa kumppaniin voi luottaa vahvasti kaikissa asioissa. Kun näihin ominaisuuksiin yhdistyy kokemus siitä, että elämälle voidaan asettaa päämääriä yhdessä, ja että kaikista asioista voidaan keskustella avoimesti yhdessä, niin tuloksena on yhteenkuuluvuuden tunne. Yhteenkuuluvuuteen sisältyy hyvin tärkeä tunne siitä, että kumppanilta voi saada henkistä tukea aina sitä kaivatessaan. Tällainen parisuhde on erinomainen puskuri ulkoa tulevia paineita ja ongelmia vastaan.

Nykypäivän parisuhteiden iso haaste on riittävän yhteisen ajan löytäminen. Naiset toivovat yhteistä aikaa vielä merkittävästi miehiä enemmän. Haasteita kohdistuu myös siihen, miten turvata riittävän aktiivinen ja tyydyttävä intiimielämä puolison kanssa. Miehet toivovat lisää tätä aktiivisuutta naisia useammin. Näitä asioita arvioitaessa ja aikataulutettaessa on hyvä pysähtyä miettimään, mikä omassa elämässä lopulta on tärkeää ja pysyvää ja mikä tuottaa itselle kaikkein suurinta ja palkitsevinta nautintoa. Hyvin monet jakavat nämä parhaat asiat ja tunteet puolisonsa kanssa. Me ihannoimme rakkautta, mutta muistammeko oikeasti pysähtyä rakastamaan ja pitämään toista hyvänä?

Ristiriitojen sopiminen on parisuhteiden erityinen taitolaji. Suomalaiset ovat siinä aika hyviä. Tätä todistaa se, että kolme neljästä sekä naisesta että miehestä kokee, että molemmat antavat parisuhteessa yhtä usein toisilleen periksi riitatilanteissa. Tämä tuottaa tunteen suhteen oikeudenmukaisuudesta ja rohkaisee tuomaan jatkossakin esille omaa mieltä kaihertavia asioita.

Kaikissa suhteissa ei kuitenkaan toteudu Happy End. Kaltevalle pinnalle joudutaan silloin kun ristiriitoja ei onnistuta sopimaan tai itselle jää tunne, että joutuu joustamaan toiselle liian usein. Ihminen tuntee vetävänsä kivirekeä, jossa toinen on jarrumiehenä.

Eroa parisuhteesta ei mietitä siksi, että toinen ei tee tarpeeksi kotitöitä tai siksi, että hän ei huolehdi omasta mielestä riittävästi yhteisistä lapsista. Eron kannalta vakavampaa on se, jos toinen ei ole paikalla silloin kun häntä erityisesti kaipaisi tai jos hänen kanssaan ei voi jakaa itselle kaikkein tärkeimpiä asioista. Näihin asioihin kuuluu tärkeänä intiimielämä ja päivittäinen fyysinen kosketus. Jos rakastelu loppuu, loppuu usein myös tunne aidosta yhteenkuuluvuudesta. Avoin syli on puolestaan viesti siitä, että halu yhteisen elämän jatkamiseen on tallella.

Tekevät ja puhuvat parit

shutterstock_151800080Jotkut parit ovat tekijöitä. Heidän parisuhteensa voi hyvin, kun he tekevät ja harrastavat paljon yhdessä. Muutos tapahtuu silloin, kun lapsi syntyy. Aikaa yhteiselle tekemiselle ei ole. Kotona yksi leikkii lapsen kanssa ja toinen laittaa ruokaa. Kumpikin harrastaa erikseen. Pikkulapsiperheessä kiire on jatkuva vieras.

Tutkimusten mukaan naiset ovat miehiä useammin tyytymättömiä parisuhteeseensa lapsen syntymän jälkeen. Tämä johtuu osittain siitä, että naisten rooli kodin- ja lastenhoitajana kasvaa, mikä luo epätasa-arvoa suhteeseen. Naisen tyytymättömyys suhteeseen lisää miehen tyytymättömyyttä. Usein pari huomaa etääntymisen vasta myöhemmin.

Lapsen syntymä vaatii paria löytämään uuden tavan kokea yhteyttä. Jos parisuhteen koossapitävä voima on tekeminen, merkitsee uusi tapa yleensä suurta murrosta. Kriisi pakottaa puhumaan, ja oivallus voi olla suuri. Omista toiveista, tunteista ja kokemuksista puhuminen muuttaa puolisoita ja suhdetta. Hyvä apu lähentymiseen on ilmainen parisuhdekurssi netissä. Keskustelu vanhempien rooleista ennen lapsen syntymää ennaltaehkäisee tyytymättömyyttä parisuhteeseen lapsen syntymän jälkeen.

Pari voi myös ottaa vanhat hyvät keinot käyttöönsä ja järjestää yhteistä aikaa tekemiselle. Lasten hyvinvointi perustuu vanhempien hyvinvointiin. Esimerkiksi Kotisisar-palvelu tarjoaa lastenhoitoapua sillä välin, kun vanhemmat hoitavat parisuhdettaan keilaradalla tai illallisen äärellä.

Lähteet:

Adamsons, K. (2013) Predictors of relationship quality during the transition to parenthood. Journal of Reproductive and Infant Psychology, 31(2), 160–171.

Bower, D. ym. (2013) Trajectories of couple relationship satisfaction in families with infants: The roles of parent gender, personality, and depression in first-time and experienced parents. Journal of Social and Personal Relationships, 30(4), 389–409.