Mistä tiedän rakastaako puolisoni minua ?

Kysyessäni mistä tiedät rakastaako puolisosi sinua, saan useasti vastauksen, että ”no sen vaan tuntee jotenkin”. Mistä sitten tiedät että toinen ei enää rakasta sinua ? ”Senkin vaan tietää”. Mistä sen tietää ? ”Vaikea kysymys, enpä ole koskaan miettinyt enempää asiaa, sen vaan tietää”.

Rakkauden tunne, se että toinen välittää minusta, on todella tärkeää. Miten me tulkitsemme tätä asiaa? Puhutaan rakkauden kielestä, jossa on viisi eri tapaa osoittaa rakkautta. Nämä eivät ole missään järjestyksessä, jokaisella on oma tärkeysjärjestyksensä. Mieti mikä on sinun omasi?

1. Aika, yhteinen aika, meidän aika, parisuhdeaika. Se, että meillä on yhteistä aikaa ja sitä on riittävästi voi olla minulle merkki rakkaudesta. Voin myös osoittaa rakkautta järjestämällä yhteistä aikaa, huolehtimalla, että olen sinun kansasi ja vain sinun kanssa.

2. Kosketus, läheisyys, hellyys. Kosketus voi olla ohikiitävä kosketus, jolla huomioin toista tai pidempi käden viipyminen toisen selällä. Kosketus, jolla huomioin toista ja luon yhteyden tunnetta toiseen.

3. Lahjat. Nämä voivat olla niitä pieniä tai isoja lahjoja, joita hankitaan toiselle hänen huomioimiseksi.

4. Teot, arkiset teot, joita teemme toisen eteen. Nämä saattavat useasti jäädä toiselta huomioimatta. Puoliso voi tehdä esim. aamupalan valmiiksi tai tulee hakemaan sinua töistä. Nämä voivat olla hänen tapaansa näyttää rakkauttaan.

5. Sanat, rakkauden tunnustukset, välittämisen sanoittaminen. Puolisolla voi olla tapana jättää vaikkapa lappuja, joissa on rakastavia, välittäviä sanoja.

Useasti huomaamme puolison puhumat sanat ja tuomat lahjat, mutta muut huomionosoitukset saattavat jäädä meiltä huomioimatta. Tärkeää on miettiä, missä järjestyksessä nämä ovat omassa mielessä, mistä minä voin tietää, että puoliso rakastaa minua.

Jos teillä on kovin erilaiset tavat näyttää rakkautta, niin on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, miten toinen näyttää rakkauttaan. Jos on mahdollista, niin olisi tärkeää myös joskus kokeilla toiselle tärkeämmäksi nousevaa asiaa. Näin voitte saada lisää rakkauden tunnetta parisuhteeseenne.

Tarja Södergård

Kirjoittaja on psykoterapeutti ja sosionomi, joka ottaa vastaan Väestöliiton terapiapalveluissa.
Hänen osaamisalaansa ovat perheterapia, pariterapia ja perheterapeuttinen yksilöterapia. Uusperheen haasteet, akuutit elämänkriisit mm. ero, menetykset, läheisen itsemurha, sairaudet, rikoksen uhriksi joutuminen, rikosseuraamus, vammautuminen, elämänhallintaan liittyvät asiat, päihderiippuvuudet ovat esimerkiksi asioita, joita hänen vastaanotoillaan käsitellään.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Let’s talk about love

parisuhde_idajaeero

Käsi kädessä bussin takapenkillä matkalla kotiin – näistä hetkistä ja pilkkeestä silmäkulmassa on arkemme rakkaus rakennettu.

Idatäyskäsi

Toinen kerta ja teemana rakkaus. Mitä se itse asiassa käytännön arjessa tarkoittaa? Miten kohtelen rakastamiani ihmisiä niin, että toimintaani ohjaa rakkaus, eikä pelko tai jokin muu tunne? Miten parisuhde eroaa hyvästä ystävyyssuhteesta? Muun muassa tällaisia kysymyksiä nousi esiin, ja niiden äärelle oli hyvä pysähtyä. Kurssille luoteenomaisesti emme jääneet pelkän epämääräisen musta tuntuu tältä –ajattelun tasolle (yhtään väheksymättä tätäkään tasoa), vaan vapaan assosioinnin jälkeen meille esiteltiin selkeää käsitteistöä koskien erilaisia suhtautumis- ja reagointitapoja, mikä auttoi todella paljon omien ajatusten jäsentelyssä. Asioista on luonnollisesti helpompi puhua, kun niille on olemassa sanat, joita käyttää.

Saimme tehtäväksi erilaisten valokuvien seasta etsiä kuvat, jotka kuvastavat omasta mielestämme itseämme, kumppaniamme ja suhdettamme. Löydettyämme ne kävimme parimme kanssa läpi, mitkä olimme valinneet ja millä perustein. (Vinkki: tätä voi hyvin kokeilla kotonakin! Ottakaa esille pino aikakauslehtiä ja etsikää kumpikin yhteensä kolme kuvaa edellä mainituilla kriteereillä. Sen jälkeen näyttäkää ne toisillenne ja kertokaa, millä perustein valitsitte kyseiset kuvat. ”Tulokset” saattavat yllättää! J )

Eeron valitsemat kuvat minusta ja parisuhteestamme saivat minut miltei kyyneliin. Oli ihana huomata, että katsoimme suhdettamme hyvin samankaltaisten linssien läpi, ja että sen kauneus ja arvo näyttäytyivät molemmille kaikkien haasteiden keskeltäkin kirkkaana. Sen sijaan kuva, jonka Eero oli valinnut minusta, oli jokseenkin yllättävä, koska en ollut osannut katsoa itseäni kuvan esittämällä tavalla. Yhtäkkiä näin itseni ikään kuin Eeron silmin, ja näky oli todella kaunis. Kuvasta onkin tullut minulle ikään kuin voimakuva, johon palaan niinä hetkinä, kun tunnen itseni ulkopuoliseksi tai muuten vaan huonommaksi kuin muut. Minusta tuntui myös, että minun valitsemani kuva Eerosta sai hänet hetkeksi katsomaan itseään minun silmin, mikä toivottavasti auttoi häntä näkemään koko sen kauneuden ja komeuden, mitä hän mielestäni edustaa.

 Eero

Rakkauden teemapäivä. Miten tuntuu jo siltä, kuin kurssi olisi kestänyt kauemmin? Kurssin teemat ovat niin fundamentaalin tärkeitä, ja ajatukset kypsyvät välipäivinä alitajunnassa arjessamme, ennen nukkumaanmenoa ja taas herätessä. Tuntuu, että meillä molemmilla on nyt mielen päällä paljon muutakin, Idalla töitä ja Ilves-teatterin esityksiä ja minulla pääsykokeiden ennakkotehtäviä. Muutaman viikon aikana olemme nähneet vain aamuisin ja iltaisin ja heitetty kotoa lähtiessä yläviitoset.

Ensimmäisellä kerralla annetussa kotitehtävässä on tarkoitus etsiä 3-5 eri keinoa, joiden avulla voimme löytää yhteistä parisuhdeaikaa arjen kiireessä. Puoli tuntia ennen rakkaus-kerran alkamista istumme alas Väestöliiton tiloissa miettimään, miten voisimme saada toisillemme lisää aikaa.

Puhumme tehtävästä myös kurssilla muiden kanssa. Miksi moderni pariskunta joutuu etsimään kalenterit kädessään itselleen aikaa? Varsinkin, jos muu elämä pyörii töiden, tapaamisten ja sovittujen lounasjoogien ja muiden tärkeiden kalenterimerkintöjen ympärillä, on hyvä tiedostaa, että myös parisuhteen tulee sopeutua ja elää näiden kalenterimerkintöjen ehdoilla. Mutta se todella pitää tiedostaa, sillä parisuhteen yhteinen aika jää helposti muun jalkoihin. Kuinka tuttu on se tunne, että jostain kumman syystä päivät vain kuluvat, on töitä, kahvitteluja ja ties mitä, ja koska se oma kumppani nyt kuitenkin asuu samassa taloudessa, ei häntä sitten tarvitse erikseen muulla tavoin huomioida. Häntähän näkee sitten kotona, ihan riittävästi!

Paitsi, että ei näe. Tunnistan monia hetkiä ja viikonloppuja, jolloin toinen on päättänyt tehdä yhdessä jotain kuitenkaan mainitsematta siitä ääneen, ja kun tämä hetki lähestyy, toinen onkin jo ehtinyt sopia muuta. Sanomattomat ajatukset menevät ristiin ja alkaa harmittaa. Tämä ei-sovittu, avaruudellinen parisuhdeaika, joka kaikkien noiden kalenterimerkintöjen ja koulupäivien välissä lilluu, täyttyy helposti jälleen uusilla merkinnöillä. Lopulta jossain vaiheessa huomataan, että ollaan menty ristiin puolin ja toisin, kohtaamatta toisiamme, mikä voi herättää ärtymystä ja pihtaamista: ”En näe vaivaa yhteisen ajan löytämiseksi, jos ei kerta toinenkaan”.

Meidän oppi tapahtuneesta on hyvin konkreettinen: ensimmäisen viikon aikana ”emme löytäneet” Idan kanssa yhteistä aikaa tehdä tätä pientä tehtävää, jonka tarkoituksena itse asiassa on juuri löytää muutamia keinoja yhteisen ajan löytämiseksi. Miten olisi, että katsottaisiin niistä kalentereista, milloin nähdään, tehdään ruokaa, milloin facebookit ja instagramit ovat sivussa? Jos muu rytmi elää kalentereiden mukaan, yhteisen ajan etsimisellä varmistetaan ne hetket, joiden sisällä itse asiassa ei eletä näiden mukaan ja nämä jätetään sivuun. Tällöin huomio on taatusti vähintäänkin sataprosenttisesti omassa kumppanissa, mikä jos jokin on rakkaudenosoitus. Tuota avaruudellista aikamassaa olen huomannut löytyvän joka viikko – ja paljon enemmän kuin olin luullutkaan.

Yhteisen ajan aktiivinen etsiminen on osoitus halusta ja tahdosta viettää oman kumppaninsa kanssa aikaa. Että mitä ihmettä, minulla on vieressäni niin mahtava tyyppi! Miksi ihmeessä en haluaisi varata tilaa tämän ladyn kanssa olemiseen? Kyllä sitä sitten taas ehtii juosta tuolla suorittamassa omaa elämäänsä ja työntämässä itseään joka paikkaan, mikäli se tuntuu taas tärkeältä.

Silti useammin olen tiedostanut tunteen, ettei omaa aikaa taas olisi riittävästi, ja kenties jonain torstai-iltana olisikin kiva soittaa vaikkapa kitaraa, lauleskella ja tehdä mitä tahansa omaa. Helposti yhdessä asuessa kahden ihmisen tilat ja rajat menevät ristiin, mikä johtaa siihen, että pikemminkin haluan työntää Idaa kauemmaksi. Mutta yhtä lailla, kuin itselle fokusoitu oma aika on tärkeää, myös parisuhdekin tarvitsee tätä maagista omaa tilaa, koska parisuhde on talouden kolmas osapuoli.

Mitä enemmän yhteistä aikaa olemme antaneet toisillemme, sitä enemmän rakkaus on saanut tilaa näissä suoritusten kalentereissamme. Suoritusjuokseminen alkaa näyttää lähinnä huvittavalta, ja yhä enemmän haluaa tilaa olla oman rakkaansa kanssa. Tästä syntyy positiivinen kierre, joka ei voi olla vaikuttamatta omaan arkeen ja mielialaan sekä valintoihin, joita arjessa tekee. Hei, missäs Ida onkaan? Laitanpa hänelle viestin, koska on ikävä.

Tuntuu näin lyhyenkin harjoittelun jälkeen aina hämmentävältä huomata, jos en tiedäkään Idan päivästä mitään. Ja kun kysyn Idalta, mitä hänen päiväänsä kuuluu, tuntuu lämpimältä kuulla kiittävä vastaus: ”Tulipa ihana tunne, kun ajattelit.” Niin pieni teko, mutta niin tärkeä: niin ytimessä.

Sillä pysähtyminen toisen kohdalla on se hetki, jossa rakkaus taas syttyy. Niin se on joskus syttynyt, kun parisuhde on alkanut. Se ei kuitenkaan pala itsestään loputtomiin ja tarvitsee jälleen uusia kohtaamisia syttyäkseen. Siksi tulen tai liekin metafora, olkoonkin paljon käytetty, on niin kaunis kuvatessaan rakkautta.

 

Syysromantiikkaa

– Moi, ajattelin vaan että me ei olla nähty pitkään aikaan.
– Ei olla niin, ei olla.
– Minä voisin kutsua sinut ulos drinkille? Vähän romantiikkaa?
– Joo. Tai sitten tulen kotiin jo kahdeksalta.

Kukas tässä oikein keskustelee puhelimessa? Eräs vakiintunut pari. Se eräs pari onnistui ottamaan itselleen yhden illan keskinäistä aikaa, vähän pysähdystä kesken kaiken. Treffit kello kahdeksan illalla kynttilänvalossa omassa makuuhuoneessa. Romanttista!

Toinen vakiintunut pari vietti parisuhdeaikaa. He tilasivat huoneen hotelli Kämpistä (hei, Stockmannin kanta-asiakastarjous!), pukeutuivat, illastivat upeasti ja menivät hissillä yläkerroksiin jatkamaan iltaa. Helpoin ulkomaanmatka minkä voi tehdä. Ilmankos he olivat loistotuulella kun kävin kylässä.

Kerrotaan nyt vielä kolmaskin tarina. Yhdet ajelevat Porvooseen, juttelevat matkalla, juovat tunnelmalliset kahvit ja tulevat takaisin. Se on heidän oma karkumatkansa toistensa luo.

Tutkimukset kertovat että pienet muutokset virkistävät ja uudet jutut vahvistavat parisuhdetta.

Mikä on sinun suunnitelmasi viettää romanttista parisuhdeaikaa?