Mikä on huono parisuhde?

Netti ja lehdet ovat täynnä vinkkejä siitä, miten määrittää huono parisuhde.

Tärkeintä on kuitenkin oma kokemus suhteesta. Oman elämän ja parisuhteen äärelle on viisasta pysähtyä, kuulla ja kuunnella itseä ja toista. Tätä ei voi ulkoistaa kenenkään toisen tehtäväksi.

Työssäni kohtaan pariskuntia ja yksilöitä joiden kanssa pohdimme parisuhteen tilannetta. Usein kuulen kokemuksen huonosta suhteesta määrittyvät alla olevan kaltaisesti: ”Koen väheksyntää puolisoni taholta, mustasukkaisuutta, koen itseni suhteessa eriarvoiseksi, tunne puuttuu, suhteessa on henkistä/ fyysistä väkivaltaa, suhteessa on välinpitämättömyyttä, alkoholin liikakäyttöä, kommunikointiongelmia, kotityöt jakautuvat epätasaisesti, vastuu lasten hoidosta toisen vastuulla, yhteisen mielenkiinnon/ ajan puute, paljon riitelyä, sairautta, seksuaalisten tarpeiden erilaisuus.

Onneksi asioille voidaan tehdä paljon jos molemmat osapuolet ovat siihen valmiita. Olenkin usein pariskunnille sanonut, että suhde voi olla ”maailman paras tai pahin” ja lähtökohtaisesti siihen vaikuttaa pariskunta itse.

Jos parisuhteesta puuttuu kunnioitus ja arvostus, on mahdotonta voida hyvin yksin tai yhdessä. Pysähtyminen, oivaltaminen ja tahtominen ovat isossa roolissa kun parisuhteen kanssa tehdään töitä. Mitä sinä toivoisit puolison/suhteen suhteen? Miten toiveesi näyttäytyvät arjessa? Oletko valmis antamaan takaisin sitä mitä itse toivot? Hyvässä parisuhteessa ei toimi laki ”minäminunminulle” vaan jo tutkimustenkin todentama viisaus on, että onnelliseksi tekee pyyteetön hyvän tekeminen toista kohtaan. Jos kohtelet toista kuten itseäsi toivoisit kohtelevan ja tämä toteutuu molemmin puolin, on suuri mahdollisuus, että suhde voi hyvin.

On hyvä pitää mielessä, että vain itseään voi muuttaa, ei toista. Kohtuullisen hukkaan heitettyä energiaa on koittaa ”operoida puolison mielen kanssa” mutta sen sijaan oman mielen kanssa voi ja saa tehdä töitä niin paljon kun haluaa. Systeemiteorian mukaan muutos yhdessä perheenjäsenessä vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin. Muutos on aina mahdollista mutta harvemmin, josko koskaan se tapahtuu ”sormia napsauttamalla”. Uusia tapoja toimia, esim. ratkaista riitoja pitää opetella ja harjoitella. A. Einstein totesi aikoinaan: ” hölmöyttä on jatkaa samaa toimintaa ja odottaa eri lopputulosta”. Jotain pitää siis tehdä toisin, että muutos on mahdollinen.

Aina ongelma ei ole parisuhteessa.

Voi olla myös niin, että pahaa oloa tuottavat omat kasvukriisit tai menneet käsittelemättömät asiat.

Siksi on hyvä miettiä liittyykö pahoinvointi suhteessa itseen vai suhteessa tapahtuviin asioihin? Jos itsensä kanssa on käsittelemättömiä asioita, ei puolison vaihto poista niitä. Itseä ei pääse pakoon. Paras teko ja investointi itsesi, lastesi ja läheisten suhteen on selvittää asiat, jotka sisällä painavat. Tämä on myös ainut keino katkaista negatiivisten toimintojen ja ajatusten ketju sukupolvelta toiselle.

Pariterapia on oivallinen paikka pohtia parisuhteen tilannetta yksin tai yhdessä. Joskus jo ensimmäisessä tapaamisessa tulee isoja oivalluksia, mutta tarvittaessa omalle mielelle pitää antaa tilaa asioiden prosessointiin myös useamman tapaamisen verran.

Jokaisella on oikeus voida hyvin ja tämä on myös lasten etu. Lasten koti on vanhempien suhde ja jos suhde voi hyvin tai huonosti, se heijastuu myös lapsiin.

Tasapaino, arvostus, kannustus ja kehut on hyvä kasvupohja hyvälle parisuhteelle ja lasten elämälle.

Sari Pettersson
Kirjoittaja on paripsykoterapeutt, perheterapeutti ja ratkaisukeskeinen yksilöpsykoterapeutti (6/19). Hän ottaa vastaan Väestöliiton Tarapiapalveluissa.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

 

Hiljainen rakkaus

003

Kuva: Työryhmä Tarja Santalahti, Kari ja Anne Saaristo

Ovi käy. Mies tulee sisään pellolta ja käy tupaan istumaan. Nainen istuu mökissä ompelutöitä tehden. Aika kuluu ja pariskunta istuu etäällä toisistaan, omiin töihinsä uppoutuneina. Taustalla raksuttaa kello, mutta muuten on hiljaista. Hiljaisuuden rikkoo lopulta se, kun toinen kysyy, että pitäisikö keittää kahvit. Kahvimurut kaivetaan kaapin uumenista ja ladotaan rakkaudella koneeseen. Kiintymystä ei sanota ääneen, mutta sitä voi hengittää mökin ilmasta.

Parisuhde oli hyvin pitkään suomessa työnjakoa. Hyvä parisuhde tarkoitti sitä, että toiseen saattoi luottaa siinä, että hän ei lähde kylille juomaan tai riiaamaan keskellä kylmintä talvea. Mies hoiti raskaat työt ja nainen murkinat. Ihanne mies suomalaiselle naiselle, oli luotettava ja työteliäs, piste. Jos näin hyvä mies oli sattunut kohdalle, niin siitä saattoi kiittää luojaa joka ilta.

Tunteilulle ei vuosisadan alussa jäänyt juuri tilaa eikä aikaa. Tunteet näytettiin tekojen kautta. Muistan joskus nähneeni dokumentin, jossa vakavasti sairastunut suomalainen mies tietää kuolevansa. Hän on päättänyt tehdä puolisolleen niin paljon polttopuita, että vaimo pärjää niillä jäljellä olevat vuotensa. Mies tekee töitä, laskee ja miettii, että saako hän työnsä loppuun ennen kuolemaansa. Siitä ei puhuta, mitä mies tuntee vaimoaan kohtaan tai ajattelee omasta pois menostaan. Rakkautta ei ole totuttu tunnustamaan ääneen. Tunteet tulee lukea toisen toiminnasta ja rivien välistä.

Luotettavuus on yhä tärkeä ominaisuus suomalaisille. Tämä tuli esiin Osmo Kontulan (2013) tutkimuksessa. Vaikka monia muita odotuksia suhteelle on tullut, on kumppanin luotettavuus yhä ykkönen. Tämän voi ajatella juontuvan siitä, että ihminen syntyy tähän elämään täysin riippuvaisena toisen hoivasta. Meille ihmisille on tärkeää, että voimme tukeutua toiseen vaikealla hetkellä. Pitkäaikainen ja luottamuksellinen suhde luo sisäisen turvan tunteen. Suomessa, karussa ja kylmissä olosuhteissa luotettavuus on ollut ehkä vielä tärkeämpää kuin etelän lämmössä.

Turvallisuus, luotettavuus ja työteliäisyys ovat hyvä pohja, mutta ne eivät kuitenkaan enää nykyolosuhteissa näytä riittävän onnen tunteen saavuttamiseen. Naapuria ei enää onnitella, että kyllä sinulla kävi tuuri, kun sait tuon hiljaisen ja luotettavan Jukan joka osaa naulata. Nykyään kaivataan suhdetta, jossa on myös puhetta, tunteiden jakamista, romantiikkaa ja jännitystä.

On hienoa, että ihmiset saavat tietoa ja pystyvät nykyään tunnistamaan paremmin tarpeensa. Ihmiset ymmärtävät, että hyvää elämää on mahdollista etsiä ja yksi sen osa-alue on toimiva parisuhde. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että päätellään liian nopeasti onnen löytyvän aidan takaa.

Mediassa elää voimakkaasti parisuhteiden idealisointi. Lehtijuttua ei yleensä tehdä suhteista, joissa on istuttu samassa olohuoneessa 30 vuotta. Jutut tehdään voimakkaan rakastumisen vaiheessa. Myös tiedon saanti on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Lähes jokainen suomalainen saa ähkyyn asti tietoa siitä, että mitä kaikkea hyvän parisuhteen tulisi sisältää. Tässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta se saattaa luoda väärän kuvan siitä, että on olemassa joku parisuhteen ideaali joka on mahdollista tavoittaa.

Kukaan asiantuntija maailmassa ei pysty määrittelemään, että mikä toiselle on hyvä. Siksi jokainen joutuu omalta kohdaltaan pohtimaan tätä kysymystä. Kun tuota kysymystä miettii, on hyvä tietoisesti yrittää häivyttää kaikki ympärillä leijuvat odotukset ja normit. Kysyä vain itseltään, että onko minulla tässä tämän ihmisen rinnalla ihan riittävän hyvä olla.

Kontula, O (2013) Yhdessä vai erikseen. Väestöliiton perhebarometri.

Parisuhteen täyskäsi – parisuhdekurssi nuorille

DSC_0435~2

Tämä hetki ikuistettiin viime kesänä ystävämme häissä sen jälkeen, kun olimme napanneet morsiuskimpun ja sukkanauhan. Olemme molemmat vielä autuaan tietämättömiä siitä, että kihlaudumme tuosta parin viikon päästä.

Pääsimme aloittamaan Väestöliiton järjestämän viiden kerran Parisuhteen täyskäsi -kurssin, josta bloggaamme täällä seuraavien viikkojen ajan. Alla on molempien mietteitä kurssin ensimmäisestä kerrasta – kannattiko lähteä tähän touhuun? Enjoy!

Eero:

Avoin mieli, avoin sydän. Koen odotusarvoisesti kurssin hienona mahdollisuutena syventää suhdettamme Idan kanssa ja kenties saada jopa konkreettisia työkaluja kriisivaiheidemme käsittelemiseen. Hyvin pian ensimmäisten yhteisten jaettujen ajatusten jälkeen (paikallamme siis meidän lisäksi toinen pariskunta) syntyy vauhdikas kierre, jonka muodostumiseen sekä me molemmat pariskunnat että vetäjät selvästi antavat paljon vauhtia. Hyvin pian syntyy luottamuksellinen ilmapiiri, jossa voidaan hyvin rohkeastikin puhua omista tuntemuksistamme ja jopa herkistäkin puolistamme.

On oma valinta puhua tai olla puhumatta, ja on yhtä hyväksyttyä ottaa oma tila ja etäisyys omien herkimpien teemojen ja ajatusten suhteen. Itse koen kuitenkin, että mulle on helpompaa ja jopa helpottavampaa jakaa ajatuksiani, ehkä joidenkin näkökulmasta myös liiaksikin, sillä omista tuntemuksistaan puhuminen ei välttämättä ole oletusarvoisesti helppoa ja kevyttä. Ajattelen, ja taidan sanoakin ennen varsinaista kurssin alkua, että mitä nopeammin saadaan ensimmäiset jäät rikottua, päästään itse ydinteemoihin suoremmin ja voimakkaammin.

Gottmanin menetelmät ovat olleet temaattisesti tuttuja aiemmin, mutta on kiinnostavaa päästä itse kokeilemaan joitain lähestymiskulmia ja menetelmiä käytännössä. Hyvin nopeasti jo ensimmäisten kysymystenasettelujen ja pienien tuntitehtävien kautta tulee selville, miten hyvältä kurssilla oleminen todella tuntuu ja että miten hyviä ja yksinkertaisia kysymyksiä sitä toisaalta lopulta voikaan esittää. Ketkä ovat kumppanini lähimmät ystävät? Mitkä ovat hänen suurimmat pelkonsa? Mitkä ovat hänen unelmansa?

Olemme omissa koulutuksissammekin puhuneet huomion siirtämisestä pois itsestä. On raastavaa törmätä kerta toisensa jälkeen siihen, että yhtä huonosti osaan itse soveltaa tätä omassa parisuhteessani. Niin helposti ajaudumme omiin poteroihimme, heittäydymme suojaan ottamaan vastaan vastapuolen kaikki tulitukset kuitenkaan selvittämättä ensin, millä liikekannalla vastapuoli oikeastaan onkaan.

Tätä kuvastaa kaikki klassiset tilanteet kotona. Ida aloittaa keskustelun jostain, ehkäpä jostain tunteesta, joka hänelle on tullut, sanotaan vaikka pelko, että hänelle nousi tällainen hassu tunne siitä äänensävystä jolla olin häntä puhutellut. Minä otan tuttuun tapaan vankan askeleen takavasemmalle ja syöksyn kohti poteroa etten ehdi edes kenkiä laittaa jalkaani ja aloitan väijyssä kykkimisen. Sen sijaan, että hyökkään poteroon, entä jos otankin asian vastaan ajatuksella ”Kiitos, rakkaani, että jaoit tämän tiedon kanssani, ja minulle olisi todella tärkeää voida kuulla siitä lisää, koska rakastan sinua”.

Poteroon juokseminen – toisin kuin miehet ehkä jossain sopukoissaan tunnustaa luulevansa – ei ole suurimman rakkauden osoittamista.

Oikeastaan se on rakkauden väistämistä. Jos puolisosi nostaa jonkin ajatuksen esiin, se ei ole hyökkäys, vaan pikemminkin kissan nostaminen pöydälle, että ”Tää on tää juttu, mistä haluaisin puhua”. Ja tämä puolestaan on rakkauden osoittamista, sitä, että puoliso on niin tärkeä ja lähellä, että toinen haluaa tämän kanssa asian käsitellä.

Saan itseni kiinni tästä. Rakkauden väistäminen. Ehkä se, että toinen todella välittää ja rakastaa onkin kaikkein pelottavinta, mitä voi ollakaan.

Ja ollaan vasta kurssin ensimmäisen kerran kohdalla.

Ida:

Suoraan sanottuna minulla ei ollut kovin suuria odotuksia kurssin suhteen, vaikka ihan mielenkiinnolla lähdinkin ensimmäiselle tapaamiskerralle. Ajattelin, että olemme Eeron kanssa molemmat tehneet sen verran töitä itsemme ja parisuhteemme kanssa niin terapiassa kuin myös teatterissa ja muilla elämän areenoilla, että en uskonut kurssin tuovan mitään järisyttävän uutta tai yllätyksellistä tullessaan. Toki olin sitä mieltä, ettei siitä missään nimessä mitään haittaakaan voi olla, ja uskoin, että yhteisten asioiden työstäminen toisi kuitenkin joitain uusia oivalluksia tullessaan. Lisäksi pieni yhteinen pysähtyminen arjen keskellä tekee aina hyvää, joten olin iloinen, kun kurssi pääsi alkuun.

Jo ensimmäiseltä kerralta oli kuitenkin selvää, ettei tässä olla mihinkään pään taputtelu –kerhoon tultu, jossa juodaan kahvia ja jutellaan mukavia siitä, miten toista voisi paremmin huomioida arjessa. Sen sijaan meille esiteltiin metodi, erään arvostetun avioliittotutkijan kehittämä, jonka tutkimuksiin olen sattumoisin työni kautta päässyt jo aiemmin tutustumaan, ja joista olen ollut hyvin vaikuttunut. En vain ollut tietoinen, että hän on tutkimustensa pohjalta kehittänyt hyvin käytännönläheisen metodin, jonka kautta tutkimustuloksia sovelletaan käytäntöön ja arkeen. Ei voi olla totta! –ajattelin. Nyt ollaan mielenkiintoisen äärellä.

Hyvin pian alustuksen jälkeen oli ensimmäisten tehtävien vuoro. Kun istuin siinä tehtäväpaperi kädessäni lukemassa noin 20 kohdan kysymyslistaa, en voinut kuin vain ihmetellä, miten minä, joka olen käynyt kolme vuotta psykoanalyysia, ja mielestäni puhkianalysoinut kaiken mitä ihmissuhteisiin tulee, en ollut koskaan pysähtynyt oman parisuhteeni äärelle niin konkreettisten asioiden kautta, kuin mihin lista vaati. Osaanko nimetä kumppanini 3 lempielokuvaa? Kuka on kumppanini mielestä hänen miellyttävin sukulaisensa? Entä  ärsyttävin? Mitkä ovat hänen tämän hetken suurimmat stressinaiheensa? Ja liuta muita, joilla yritettiin kartoittaa sitä, miten hyvin tunnen kumppanini ja hänen tämänhetkisen elämäntilanteensa.

Aika tärkeitä kysymyksiä, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että olisin usein ajatuksen kanssa pysähtynyt tällaisia miettimään. Oli myös aivan mielettömän kiinnostavaa kuulla, mitä kumppanini oli vastannut samoihin minua koskeviin kysymyksiin, etenkin sellaisten kohdalla, joihin en itsekään ollut osannut sanoa suoraa vastausta. Sain huomata, että monissa jutuissa kumppanini tuntee minut suorastaan paremmin, kuin minä itseni. Se oli oikeastaan aika hassua ja samaan aikaan myös suloista.

Jo ensimmäisen kerran jälkeen tuntui siltä, että olin saanut mahdollisuuden tutustua kumppaniini entistäkin paremmin, ja se jätti hymyn huulille pitkäksi aikaa.

***************************************************************************************************

täyskäsiParisuhteen täyskäsi on parisuhdekurssi  18-25 vuotiaille pareille.Se toteutetaan Väestöliiton Tahdolla ja taidolla – parisuhdetaitoja edistävän ohjelman mukaan. Kurssi on parisuhdeongelmia ennaltaehkäisevä ja siellä ohjaajina toimivat Väestöliiton asiantuntijat.

Kurssin aikana parit tapaavat viisi kertaa ja aiheita ovat

  • 3. Minä & sinä
  • 3. Rakkaus
  • 3. Riidat
  • 4. Seksi
  • 4. Unelmat

Seuraava kurssi järjestetään syksyllä 2016.