Jääkö nuori aikuinen ikuisesti odottamaan?

Mistä on nuori aikuinen tehty? Opinnoista sekä työn, parisuhteen ja oman paikan etsinnästä. Yrityksestä ja erehdyksestä, vapaudesta ja vallasta valita, uhkakuvista ja epävarmuudesta.

Olen ollut viime kuukaudet Väestöliiton harjoittelijana. Tänä aikana olen saanut kohdata nuoria aikuisia ja kuulla heidän ajatuksiaan perheestä, lapsista ja aikuisuuteen astuvan elämänvaiheesta. Vaikka julkisuudessa kuva elämänvalinnoista olisikin moninaistunut, muodostuu nuorten aikuisten kertomuksista enemmän ja vähemmän yhtenäinen tarina:

Aikuisuuden rakentaminen aloitetaan etsimällä opiskelupaikka. Opintojen aika on kokeilua: muodostetaan sosiaalisia suhteita, lähdetään lapsuudenkodista, kokeillaan eri kumppaneita ja muutetaan yhteen, harrastetaan, tuijotetaan koko sunnuntai sängyssä Netflixiä, ostetaan spontaanisti äkkilähtö ulkomaille.

Aika kuluu, ja kolmenkymmenen rajapyykki lähestyy. Moni nainen pohtii, kuinka pitkään biologista kelloa uskaltaa torkuttaa. Vähintäänkin eri tahoilta muistutetaan, ettei lorvia voi ikuisesti. On siis aika luoda vakaa pohja, valmistua, etsiä töitä ja asettua aloilleen. Tätä ennen kuitenkin suoritetaan viimeinen siirtymäriitti aikuisuuteen – tehdään reppureissu Aasiaan.

Kun on nähty ja koettu tarpeeksi, tullaan aikuisiksi. Jämähdetään. Hankitaan ne kaksi ja puoli lasta, mutta ei enempää kuin kolme, jotta mahdutaan vielä henkilöautoon, eikä myöskään yhtä, siitä tulisi vain haastava persoona. Nuoruus on ohi, on jouduttu ruuhkavuosien kelkkaan.

Moni nuori aikuinen elää kymmenien ovien odotusaulassa: mikä ovi avata, mikä sulkea? Minkä kynnyksen yli uskaltaisin astua? Samalla kun tahdotaan kokeilla mahdollisimman montaa vaihtoehtoa, ei haluta kuitenkaan sulkea lopullisesti yhtään ovea.

Ovien valintaan käytetään erilaisia kompasseja. Joillakin tunne tai sydän sanoo, mihin kahvaan tarttua, toisilla taas omien vanhempien valinnat ja kavereiden tai sisarusten esimerkit osoittavat suunnan. Osaa ulkopuolelta tulevat epämääräiset paineet puskevat luonnonilmiön tavoin vääjäämättä kohti ennalta määrättyä tietä.

Jos pohtii mahdollisten maailmojen avaruutta, vaihtoehtoisia valintoja ja kulkureittejä, on kuin komeetoilla ratoja. Mutta onko sittenkään? Niin kuin eräs nuori aikuinen totesi, on mukavaa ajatella kaiken olevan mahdollista, vaikka makaisi vain koko päivän sohvalla. Vapaus ja mahdollisuuksien aukeus on tärkeintä juuri mielen tasolla: jos minulle tulee tunne, että haluan lähteä huomenna maailmanympärysmatkalle, se on teoriassa mahdollista. Lukkoon lyödyt valinnat sulkevat vapauden portin säppiin.

Lapsi-oven avaaminen vaikuttaa erityisen lopulliselta: ken tästä portista käy, joutuu pimeään tunneliin, jossa ensimmäinen valonkajo häämöttää lähes kahdenkymmenen vuoden päässä. Kiintymysvanhemmuus, loputon univelka, sormiruokailu ja itsesurvotut vauvansoseet, vararikkoon ajavat harrastukset ja keittiön seinään kiinnitetyt minuuttiaikataulut ovat tulleet tutuksi, vaikka lapsiperheitä ei lähipiirissä olisi yhtäkään.

Julkisuuden kuva vanhemmuudesta vaikuttaa varsin vaativalta. Vaikka lapsi toisaalta on ilon ja tulevaisuuden tuoja, se voi olla myös kuin parasiitti, joka imee kaiken elämän vanhemmista. Lasta varten kaiken on oltava valmista. Taloudellinen vakaus huolettaa monia, sillä lapselle halutaan lahjoittaa se mahdollisuuksien tarjotin, mistä itse on ehkä jouduttu luopumaan. Materian lisäksi jälkikasvulle halutaan antaa sitä, mitä moni ehkä omassa lapsuudessa jäi vaille: aikaa ja huomiota. Uran luominen ja omat harrastukset loppuvat, kun lapsi tulee taloon.

Onko kuva lapsiperheestä ja elämänkulusta näin yksipuolinen? Missä on lisää tarinoita uran ja perheen yhdistämisestä tai vanhempien vastuun jakamisesta tasapuolisesti? Entä missä on kertomuksia perhe-elämän iloista, onnellisesta yksilapsisesta perheestä tai lapsettoman elämän täysipainoisuudesta? Toivottavasti tulevaisuudessa tehtäisiin päätöksiä, jotka toisivat joustavuutta ja mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia elämänvalintoja.

Valintojen odotusaulassa ei kannata epäröidä liian pitkään. Vaaditaan rohkeutta tehdä omia ratkaisuja ja kantaa vastuu niistä. Valinnan tehdessä ottaa toki riskin, sillä kukaan ei takaa, että kokeilemasi ovi avautuu tai pitää takanaan sellaisen elämän, mitä olet odottanut. Mitä, jos valinta vain kaduttaa eikä voikaan enää palata?

Odotusaulassa ikuisesti arpominen vaikuttaa kuitenkin ikävimmältä ratkaisulta. Kaikki mahdollisuudet ovat ehkä silmiesi edessä, mutta joku muu sulkee ovet puolestasi. Joskus pitää muistaa, että kaikki valinnat eivät olekaan lopullisia, toisinaan voi palata. Yhden oven takaa voi myös vankityrmän sijaan avautua monta uutta mahdollisuutta. Entä mitä, jos avatun oven takana on jotakin paljon odotettua parempaa? Mitä, jos valintojen seurauksena onkin omannäköinen ja rikas elämä täynnä päätöksiä, joiden takana voi seisoa?

Väestöliitto tekee lastenhankinnan muuttuvasta maisemasta Perhebarometrin, joka ilmestyy syksyllä 2017.

Opiskelu ja perhe – turvaverkot haltuun!

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_338701457Uuden aloittaminen on aina jännittävää. On kyseessä sitten uusi työ tai vaikkapa alkavat opinnot. Perheelliselle tuo aloitus voi tuntua erityisen haastavalta. Tuolloin uusien arkirutiinien haltuunotto mietityttää vähintään yhtä paljon, kuin juuri kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuttanutta nuorta. Uuden keskellä ei onneksi tarvitse jäädä huolineen ja haasteineen yksin, vaan kannattaa hyödyntää ympäriltään löytyvät tarpeelliset turvaverkot.

Opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi olemme koostaneet valtakunnallisen Perheellisten opiskelijoiden oppaan. Tiiviissä oppaassa perheellisten tukipalvelut on jaettu yliopiston, yhteiskunnan ja kunnan tarjoamien palveluiden alle.

Yliopiston ja ylioppilaskunnan jäsenenä omat oikeudet ja velvollisuudet opiskelijana on hyvä ottaa haltuun. Perheellisyys kannattaa tuoda esiin muun muassa, jos kaipaa sen vuoksi yliopistolta joustavampia suorituskäytäntöjä opintojen suorittamiseen. Jotta perheellisyys huomioitaisiin yliopistolla jatkossa paremmin on palautejärjestelmät, kuten kurssipalautteet, oiva keino tuoda esille tilanteita, joissa on mahdollisesti kokenut perheen ja opiskelun yhdistämisen vaikeaksi. Palautteiden avulla vastaavat tilanteet voivat helpottua jatkossa. Muun muassa näistä asioista löydät lisätietoa oppaasta.

Oppaasta löytyy kattavasti hyödyllistä tietoa erilaisista tukipalveluista, mutta järjestämme nyt syksyllä yhdessä Väestöliiton ja Nyytin ry:n kanssa myös Opiskelu ja perhe –nettiryhmän, jossa halukkaat vanhemmat pääsevät keskustelemaan eri teemojen kautta lapsiperheen arjen iloista ja haasteista. Ryhmässä on mahdollisuus keskustella niin opintojen ja perheen yhdistämisen haasteista, kuin myös erilaisista ratkaisuista ja välineistä arjen helpottamiseksi. Lisätietoa ryhmästä ja hakuohjeet löydät alla olevan linkin kautta.

Toivottavasti oppaaseen tutustumalla löydät hyödyllisiä vinkkejä, jotka helpottavat ja sujuvoittavat arkea!

Annu Komulainen
Kirjoittaja on Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäsen

Lisätietoa ja ilmoittautuminen Opiskelu ja perhe –nettiryhmään.