Itkevä huilu – musiikkiterapia tunnetyöskentelyn apuna

”Vuosia sitten elin vaikeaa elämäntilannetta. Arjessa löytyi haasteita, kärsin unettomuudesta ja päivisin vaivasi levottomuus, vaikka en osannut nimetä yksittäistä syytä siihen, mikä mieltäni painoi.
Eräänä iltana kotona ollessani kuuntelin soittolistaa mielimusiikistani. Yksi kappale kiinnitti huomioni ja yhtäkkiä minusta tuntui, että kuulemani musiikki vastasi juuri sitä, mikä sisälläni oli kaihertanut jo jonkun aikaa. Kappaleessa ei ollut sanoja, ja silti minusta tuntui että se kertoi minulle niistä asioista joita olin pitänyt sisälläni. Musiikissa kuulin omat tunteeni, juuri ne joista en ollut saanut selvyyttä ja jotka pitivät minua valveilla öisin. Laitoin volyymia kovemmalle ja itkin kappaleen mukana kaiken sen, jota olin tukahduttanut ja jonka vihdoin onnistuin päästämään ulos. Jälkikäteen olo oli helpottunut ja kevyt. Seuraavan yön nukuin kuin tukki.”

Musiikista voi löytää oman tunnetilansa

Joidenkin musiikkikappaleiden piirteet tuntuvat vastaavan juuri sitä, mikä itsellä on elämässä menossa, niin iloissa kuin suruissa. Joskus ihminen ei ymmärrä omaa tunnettaan ennen kuin yhtäkkiä kuulee ja tunnistaa sen musiikissa. Musiikin avulla voi käsitellä sisäistä ulkoisena ja ulkoista sisäisenä. Esimerkiksi kuunnellessa musiikkia voi kappaleesta löytää omaa tunnetilaa vastaavia elementtejä ja samaistaa omat tunteensa niihin. Silloin sisäinen asia, joka on tullut kuultavaksi, on helpompi tunnistaa ja käsitellä.

Musiikin välityksellä on myös mahdollista kommunikoida sellaisia asioita, tunteita ja kokemuksia, joille ei välttämättä löydy sanoja tai joista on vaikea puhua. Musiikki on sanaton kieli ja tunteita viestittäessä sen avulla voi kertoa enemmän kuin mitä sanoilla olisi mahdollista ilmaista.

Musiikin hyödyntäminen vuorovaikutuksen välineenä

Musiikkiterapiassa hyödynnetään musiikin parantavia, terapeuttisia elementtejä. Musiikki vaikuttaa meihin psyykkisesti ja fyysisesti. Se liikuttaa mieltä, herättää muistoja, lievittää stressiä, aktivoi tai rauhoittaa. Musiikin hyödyntäminen voi olla terapeuttista ja itsehoidollista, esimerkiksi silloin kun harrastaa musiikkia, käy soitto- tai laulutunneilla.

Musiikkiterapiassa on kuitenkin aina mukana kolme osatekijää; asiakas, musiikki ja koulutuksen saanut musiikkiterapeutti, joka vastaa hoitoprosessista. Asiakas ja terapeutti kommunikoivat keskenään musiikin välityksellä ja puheen sijasta musiikin kuunteleminen, soittaminen tai laulaminen voi toimia vuorovaikutuksen välineenä. Asiakas hyödyntää musiikin eri elementtejä työstääkseen tunteitaan ja lisätäkseen itsetuntemustaan luottamuksellisessa suhteessa terapeuttiin.

Musiikkiterapiassa musiikki ei kuitenkaan ole itse tarkoitus, vaan sitä voidaan käyttää terapeuttisen keskustelun ohella silloin, kun asiakkaan on vaikea ilmaista itseään sanoin tai halutaan avata kanavia unohdettuihin muistoihin tai tiedostamattomiin tunteisiin. Musiikki on siis väline, eikä asiakkaan tarvitse osata soittaa tai laulaa tullakseen musiikkiterapiaan. Voi olla, että terapiassa musiikkia esimerkiksi kuunnellaan ja asiakas saa rakentaa omaa elämäntarinaansa kappalevalintojensa kautta.

”Humisevan huiluni huulille nostin,
sormet ne sousi ja säveltä toisti.
Suru suli, virisi virsien tulva,
ihana aurinko sieluuni loisti,
ja huiluni ilosta itki.”

runon teksti: Larin-Kyösti

Väestöliiton terapiapalveluissa on tarjolla myös musiikkiterapiaa. Tutustu palveluihin ja varaa aika. Nettiajanvaraus.

Ystävä ei ole itsestäänselvyys

shutterstock_271275386Minulla on tapana aamukävelylläni maalla viedä naapurilleni aamun sanomalehti. Naapuri on ikäiseni nainen, muusikko ja hyvä ystäväni. On kiva liikkua raikkaassa aamuilmassa, kävellä koivikon läpi sata metriä loivaan ylämäkeen ja taas alas, ja samalla viedä koira ulos. Sunnuntaiaamuna vein tuomiseni niin kuin ennenkin. Mukana oli glögiäkin. Me hemmottelemme toisiamme lämpimäisillä ja yllätyksillä, minä ja naapuri.

– Kiva kun tulit. Hei tuletko talkoisiin, puretaan trampoliini talven tieltä?
– En!

Minä olin pikkujoulujärjestelyistä väsynyt. Olin perjantai-iltana tanssinut niin, että jalkapohjissa oli rakot. Ei mitään trampoliinin purkua, ei! Mutta en osannut sanoa sitä ystävällisesti. Töksäytin vain, että ”Kaupunkiin lähtö tässä kohta koittaa. Hei vaan, hyvää sunnuntaita”, ja käänsin selkäni.

Ystäväni on niin tunteellinen, että hän itkee omissa konserteissaan. Tunsin hänen loukkaantumisensa selkänahassani.

Minulle tuli huono omatunto koko päiväksi. Tiesin, että hänellä on illalla kirkkokonsertti. Hänellä on paljon konsertteja, mutta minä olen käynyt vain yhdessä, vaikka aina kutsutaan. Lähdin ajoissa ajamaan Helsinkiin, heitin autoni parkkiin ja lensin kirkon ovelle juuri ajoissa. Minulle oli säästynyt paras paikka saksalaisen kirkon etupenkissä.

Kun ystäväni asettui kuoronsa kanssa riviin eteeni, hän yllättyi totaalisesti. Näytin hänelle ohjelmaani. Olin kirjoittanut siihen mustalla tussilla latinaksi mea culpa ”minun syyni”. Ystävä iski minulle silmää, hymyili ja nyökkäsi. Kaikki hyvin.

Sain kuulla upean kuorosovituksen. ”En etsi valtaa loistoa” ja ”Sydämeeni joulun teen”. Kylmät väreet tulivat. ”Sylvian joululaulu” ja ”Jouluyö, juhlayö”. Nyt silmät kostuivat. Klassikkojen välissä kuoro lauloi afrikkalaisen laulun, joka hämmästytti kauneudellaan. Ystäväni soitti urkuparvelta englantilaisen jouluteoksen trumpetilla, ja koko kirkkoväki taputti ihastuksissaan.

Lopussa veisasimme Hoosiannan seisaaltamme. Minun joulunaikani alkoi tästä veisuusta.

Konsertti oli ohi. Halasin naapuria. Kiitin häntä elämyksestä.
– Anteeksi, että äksyilin aamulla.

Sain anteeksi. Ja opin, että ystävyyden täytyy kulkea kahteen suuntaan. Aina ei jaksa auttaa, mutta sen voi sanoa nätisti. Aina ei jaksaisi osallistua, mutta toisen ilahduttaminen tuo itsellekin ilon ja tekee sydämeen joulun.