Ajatuksista on matkaa tekoihin

Free Stock Photos

Moni ihminen on joskus pelännyt omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Toisinaan ajatuksia voi jopa säikähtää ja ahdistua siitä, mitä mielessä on. ”Enkö rakasta kumppaniani, kun ajattelen näin?” ”Voisinko satuttaa jotakuta, kun olen niin vihainen?” Silloin voi olla vaikea rauhoittaa omaa itseä, ja tunne saa entistä isomman roolin.

Joskus syyllisyys omista ajatuksista ja tunteista aiheuttaa jopa pakonomaisen tarpeen ”tunnustaa” ne. Joskus se voi helpottaa omaa oloa, mutta aina se ei ole paras vaihtoehto: ”Mulla on huono omatunto, kun en pidä sua oikein hauskana ihmisenä – mutta olet silti tärkeä ystävä!” Tunteet ja ajatukset eivät samalla tavalla satuta muita, kuin sanat ja teot.

Ajatusten ja tekojen erottaminen on tärkeä taito. Kaikenlaiset ajatukset ja tunteet kuuluvat elämään. Ajatuksille ei ole rajoituksia, mutta teoilla on: pohjimmainen raja kulkee siinä, että itseä tai toisia ei saa fyysisesti satuttaa.

Kielletyt tunteet?

Yhteiskunnassa eri tunteita pidetään usein eri arvoisina. Filosofian professori Loyal Rue onkin todennut, että kulttuuri moralisoi ihmisen tunne-elämää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on puhuttu niin sanotusta ”onnellisuuden pakkomielteestä” (happiness obsession). Myös suomalaisessa kulttuurissa on rohkaistu enemmän positiivisten kuin negatiivisten tunteiden ilmaisemiseen. Vanhempien kunnioitus on voinut tarkoittaa sitä, että vanhemmille ei saa kiukutella.

Länsimaissa kristinusko on vaikuttanut monella tapaa siihen, mitä tunteita pidetään suotavina ja mitä ei. Raamatun Uudessa Testamentissa on useita tunteisiin liittyviä kannanottoja. Uudessa Testamentissa verrataan kahta tunnetta tekoon: 1) vihaa verrataan murhaan (Matt.5:21–22; 1. Joh. 3:15) ja 2) naisen katsomista himoiten verrataan aviorikokseen (Matt. 5: 27). Näissä tunteissa, vihassa ja seksuaalisessa himossa, on ollut jotain, mikä herättää erityistä syyllisyyttä. Niitä ei saisi edes olla mielessä. Voiko tämä kertoa jotakin tunnekulttuuristamme vielä nykypäivänä?

Kasvatuskulttuuri on muuttunut, sillä lapsia kannustetaan nykyään osoittamaan enemmän erilaisia tunteita. Lapselle on tärkeää opettaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsi saa olla innostunut, kiukkuinen, kateellinen, raivoissaankin. Lapsi saa olla utelias omasta kehosta ja seksuaalisuudesta. Hän saa olla riemuissaan tai pettynyt. Tunteiden vallassa ei kuitenkaan toimita ”päättömästi”, vaan niitä käsitellään sanojen avulla. Tunteet ja ajatukset on tärkeää erottaa teoista. Esimerkiksi uhmaikäiselle voi sanoa, että kiukku on ymmärrettävää, mutta ketään ei saa lyödä. Vanhempi voi sisällyttää viestiinsä toivon: kiukku menee kyllä ohi, haava paranee, jouluna saa sitten lahjoja, viikon päästä nähdään taas serkkuja.

Tunteiden hyväksyminen

Ihminen käy elämässä läpi tunteiden kirjon. Kriiseihin kuuluu sellaisia tunteita, joita ei olisi voinut edes kuvitella: syvää epätoivoa, koko kehossa tuntuvaa raivoa, kostonhalua, riipaisevaa yksinäisyyttä. Myös arkiseen elämään kuuluvat muutokset voivat herättää erilaisia tunteita: omat ikävaiheet ja vanheneminen, parisuhteen erilaiset vaiheet, lasten ikävaiheet ja esimerkiksi työelämän muutokset nostavat monenlaisia tunteita pintaan.

Ihmiset ovat erilaisia siinä, miten he voivat hyväksyä kokevansa näitä erilaisia tunteita: voiko tunteen tunnistaa ja voiko sen äärelle rauhassa pysähtyä? Pelottaako, että oma tunne muuttuu hallitsemattomaksi teoksi? Voiko tunnetta sietää, vai ryhtyykö ihminen tekemään nopeita ”siirtoja”, jotta pääsisi tunteesta äkkiä eroon?

Hätiköityjä päätöksiä näissä tilanteissa ehkäisee se, että henkilö voi käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan omassa mielessään ja luotettavien läheisten kanssa – nopean toiminnan sijaan. Silloin voimme välttyä monilta ylilyönneiltä sekä turhalta kärsimykseltä ihmissuhteissa. On ok vihata, inhota tai himoita ja haluta. Siitä on pitkä matka lyönteihin, pettämiseen ja muihin läheisiä satuttaviin tekoihin. Antaa tunteiden tulla ja mennä. Niitä voi tutkiskella rauhassa. Niistä voi puhua omien läheisten tai jonkun ulkopuolisen kanssa. Tunteista voi kirjoittaa ja niitä voi käsitellä myös erilaisen taiteen avulla, esimerkiksi piirtämällä tai musiikin kautta. Jotkut tunteet tarvitsevat mahdollisuuden ”jäähdyttelyyn”: sitä voi olla esimerkiksi puhelu ystävälle, tai ”happihyppely” kesken parisuhderiidan. Tunteiden käsitteleminen kaikessa rauhassa voi auttaa pohtimaan, miten kukin oikeasti haluaisi tilanteessa toimia.

Tunteet eivät ole oikein tai väärin. Mutta tunteita voi ilmaista rakentavasti tai tuhoavasti. Vanha sanonta voi auttaa tässä: kannattaa laskea kymmeneen, ennen kuin toimii.

Lähteet:

Fonagy, P. & Gergely, G. & Jurist, E. & Target, M. (2002) Affect Regulation, Mentalization, and the Development of the Self. New York: Other Press.

Nurminen, E. (2013) Kristinusko ja affektisäätelyn normit Uuden testamentin tekstissä sekä psykoterapeuttien raportoimina. Helsingin yliopisto (Uskontotieteen pro gradu -tutkielma).

Riis, O. & Woodhead, L. (2010) A Sociology of Religious Emotion. Oxford: University Press.

Rue, L. D. (2005) Religion is not about God: how spiritual traditions nurture our biological nature and what to expect when they fail. New Brunswick: Rutgers University Press.

Hyväpaha lähimmäinen

Yksi ihmiselämän perustaitoja on sen ymmärtäminen, että samassa ihmisessä voi olla sekä hyvää että pahaa. Tämä taito joutuu koetukselle erilaisissa ihmissuhteissa, kuten parisuhteessa, vanhempi-lapsi-suhteessa, työpaikalla ja ystävien kanssa. Ihminen tasapainottelee läpi elämän sen kanssa, että läheiset voivat tarjota sekä iloa että pettymyksiä. Esimerkiksi keskellä parisuhderiitaa kukin yrittää muistaa, että tässä on oma rakas puoliso, joka ei todennäköisesti halua mitään pahaa, vaan on omalla tahollaan myös loukkaantunut.

Mitä suurempi loukkaantuminen toista ihmistä kohtaan on, sitä vaikeampaa on nähdä toisessa myös hyvät puolet. Jossain määrin meille jokaiselle on hankalaa pitää yllä hyvää mielikuvaa toisistamme, kun olemme suuttuneita, loukkaantuneita tai pettyneitä.

Kehityksen näkökulma

Pienen lapsen kehitykseen kuuluu mustavalkoisuus. Lapsen mielipide läheisistä muuttuu sen mukaan, tarjoavatko nämä hänelle mielihyvää vai eivät. Vanhempi on tilanteesta riippuen joko ”ihana” tai ”tyhmä”. Esimerkiksi kielteinen päätös lelukaupassa voi saada aikaan itkupotkuraivarin. Tämä kuuluu yleensä ihan normaaliin kehitykseen. Lapsi ei osaa vielä hallita suuttumuksen ja pettymyksen tunteitaan, tai sanoittaa niitä. Maailma kaatuu, kun asiat eivät mene niin, kuin lapsi toivoisi. Ja kaikki on tietenkin vanhemman syytä!

Lapsi sisäistää hiljalleen noin kolmen vuoden iässä, että sama ihminen voi tuottaa sekä mielihyvää että turhautumista. Vanhempi voi olla sekä ”hyvä” että ”paha” yhtä aikaa. Positiivinen kehitys edellyttää sitä, että aikuinen pystyy ottamaan vastaan sekä lapsen ilon että raivon purkaukset – asettaen turvallisesti rajoja. Kokonaisvaltainen käsitys muista ihmisistä ja maailmasta edellyttää sitä, että lapsi on itse tullut vastaanotetuksi kokonaisena ihmisenä. Aikuinen sanoittaa lapsen tunteita, kiukkua, nälkää tai väsymystä, tai mitä ikinä lapsi mahtaakin kokea, ja kestää nämä tunteet.

Joskus lapsi sekoittaa omat ja vanhemman tunteet keskenään. Kun lasta kiukuttaa, vanhempi on hänen mielestään tyhmä ja haluaa tahallaan jotain pahaa. Lapsi katsoo vihaisesti kulmiensa alta ja tokaisee, ”en rakasta sinua”. Hän voi kokea tämän tarkoittavan, ettei vanhempi rakasta myöskään häntä. Lapsi voi hämmästyä, kun vanhempi uhmakohtauksen keskellä sanookin, ”mutta minä rakastan sinua, ja siksi laitan rajoja”. Kiukkukohtauksissa rauhallisena pysyvä vanhempi luo turvaa: vaikka lapsi suuttuu, aikuinen pysyy samana, kuin ennenkin: turvallisena ja rakastavana. Helpommin sanottu kuin tehty!

Ihmisen kehitys jatkuu koko elämän. Niin lapset kuin aikuisetkin joutuvat tilanteisiin, joissa taito yhdistää sekä hyvää että pahaa samaan ihmiseen on todella koetuksella. Vihan tunteet ovat tarpeen, kun toinen loukkaa tai kohtelee huonosti. Viha auttaa irrottautumaan esimerkiksi haitallisesta parisuhteesta. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Merkittävää on, pystyykö ihminen aikuisena käyttäytymään vihaisuudesta huolimatta asiallisesti muita kohtaan. Pystyykö ihminen olemaan reilu, oikeudenmukainen, ei-kostava, ei-väkivaltainen vihaisuudesta huolimatta? Aikuinen, joka on saanut riittävän hyvin työstettyä hyvän ja pahan yhdistämistä, ei näe pettymyksen aiheuttajaa johdonmukaisesti vain ”pahana”. Hän ei käsittele vihan tunteitaan ensisijaisesti toiminnalla, kuten vanhempaansa läimäyttävä 2-vuotias. Ajatukset ovat hänelle eri asia kuin teot.

Mustavalkoisuus aikuisen ihmissuhteissa

Ilman kykyä yhdistää hyvää ja pahaa, aikuinenkin heijastaa toisiin ihmisiin sellaisia ominaisuuksia ja tunteita, joita hänellä itsellään on. Häntä ei ehkä lapsena autettu kestämään omia negatiivisia tunteita, eikä hän kestä niitä nytkään. Kaikki negatiivinen on helpompi nähdä läheisessä ihmisessä, kuin itsessä. Se, mistä hän syyttää muita, on joskus jotain, mitä hänen on itsessään vaikea kestää.

Läheiset voivat olla hämillään. Miten joku voi ymmärtää tilanteita niin väärin – ja syyttää heitä jostain sellaisesta, mitä he eivät ole tehneet? Kun hyvän ja pahan yhdistäminen ei onnistu, ihminen  luulee tietävänsä, minkälaisia toiset ovat, ja mitä he ajattelevat ja tuntevat. Uteliaisuudelle ja kysymyksille ei ole tilaa. Läheiset elävät jatkuvassa valmistilassa, koska he eivät voi tietää, mikä laukaisee rakkaassa ihmisessä taas muutoksen – ja saa hänet katsomaan ehdottomien mustien lasien läpi.

Kyvyttömyys nähdä ”harmaan eri sävyjä” voi vaikeuttaa ihmissuhteita. Unelmien kumppani muuttuukin yhtäkkiä pahimmaksi viholliseksi. Ystävä muuttuukin salaman nopeasti epäluotettavaksi petturiksi. Yksikin väärä sana voi aiheuttaa voimakkaan reaktion tai jopa välien katkaisemisen. Mustavalkoisuuden työstäminen esimerkiksi psykoterapiassa voi johtaa helpottavaan huomioon: riidoista ja suuttumuksesta voikin selvitä ilman, että menettää toisen ihmisen? Läheiset eivät haluakaan minua tahallaan hylätä tai satuttaa?

Miten tätä taitoa voi harjoitella?

Jokaisella meistä on hetkiä, jolloin on vaikea ajatella asioita monesta eri näkökulmasta. Ajattelu on erityisen vaikeaa silloin, kun tunteet käyvät kuumana, tai kun riita osuu johonkin itselle kipeään kohtaan. Hyvänä neuvona on yrittää pysähtyä, kun tunteet lyövät yli – pyrkiä ajattelemaan ja tutkimaan omia tunteita ennen kuin toimii niiden mukaan. Mikä laukaisi oman reaktion? Mitä vihan alla on? Usein kyse voi pohjimmiltaan olla pelosta tai häpeästä. Ihminen voi pelätä esimerkiksi yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista. Kuka tahansa voi ajautua läheisessä ihmissuhteessa kielteiselle kehälle, jos esimerkiksi kokee, ettei kelpaa toiselle.

Turvallisissa ihmissuhteissa tilanteita voi korjata myös jälkikäteen: pyytää anteeksi ja sanoa, että ”nyt pystyn taas kuuntelemaan sinua. Selvitetään tilanne.” Turvallisia ihmissuhteita ei määritä riidattomuus vaan se, voivatko toisilleen rakkaat ihmiset selvittää välinsä jälkikäteen, nähdä oman osuutensa riitelyssä ja pahoitella sitä aidosti.

Ihmissuhde- ja parisuhdevaikeuksiin voivat auttaa myös esimerkiksi ”mentalisaatioryhmät”, joissa opetellaan omien ja toisten tunteiden tunnistamista ja pohditaan ihmissuhteita yhdessä.

Tukea saatavilla:

Lue myös:

Mistä tiedän, että en ajattele?

394359583_f6fc5d4036_zIhmisen on mahdotonta ajatella silloin, kun tunteet kuohuvat yli. Niin käy meille kaikille tämän tästä. Ajattelu on tärkeää, sillä pysähtyessämme pohtimaan tunteitamme, ihmissuhteemme voivat paremmin.

Näistä kolmesta merkistä tiedät, että et pysty ajattelemaan kirkkaasti sinulle hankalassa tilanteessa:

1. Oletat tietäväsi, mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Uskot, että oma tunteesi kertoo koko totuuden: ”Pelkään, että hän on hylännyt minut. Niin on siis tapahtunut! Kaikki ovat epäluotettavia!” Tunne on todellinen ja voi tuntua kauhistuttavalta. Tunnekuohun keskellä sinun on vaikea pohtia vaihtoehtoisia selityksiä. Voisiko läheisesi mielessä olla jotain muuta, kuin miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä?

2. Et usko, ennen kuin näet. ”Hän myöhästyi. Se tarkoittaa sitä, että hän ei arvosta minua!” Toiveesi muita ihmisiä kohtaan keskittyvät tekoihin ja kaipaat konkreettisia todisteita. Jos esimerkiksi ystäväsi ei ehdi tavata sinua tänään, sinusta voi tuntua, että hän ei ole enää ystäväsi. Voisiko hän mielessään kuitenkin ajatella, että olet hänelle tärkeä? Hyvissä ihmissuhteissa tarvitsemme toki myös tekoja, jotta voimme luottaa läheisiimme.

3. Voisit kertoa loputtomasti tunteistasi ja ajatuksistasi kuuntelematta muita. Et kuitenkaan koe kuvaamaasi tunnetta samaan aikaan, kun kerrot siitä. Pohjimmiltaan voit tuntea olosi tyhjäksi. Monologi ei ole aitoa keskustelua, eikä se auta sinua ymmärtämään kokemaasi paremmin. Uskallatko pysähtyä ajattelemaan, miltä sinusta juuri tällä hetkellä tuntuu? Ja kysymään keskustelukumppaniltasi, mitä ajatuksia tilanne hänessä herättää?

Tunteiden ajattelemisessa auttaa se, jos tunnistat tunteen omassa kehossasi. Saatat huomata, että pelko voi asua mahassasi tai ahdistus rintakehässäsi. Voit kysyä itseltäsi, mitä sinussa tapahtuu juuri nyt. Miksi tunnet juuri nyt tätä tunnetta?

Tunteiden ajatteleminen ei tarkoita tunteen väheksymistä, päinvastoin. Kun ajattelet tunnetta, pysähdyt sen ääreen. Tulet tietoiseksi tunteestasi ja siitä, kuinka se vaikuttaa tapaasi nähdä itsesi ja läheisesi.

Lähteet:
Bateman, A. & Fonagy, P. (2014) Mentalisaatioon perustuva hoito. (suom) Paula Holländer. Helsinki: Therapeia-säätiö.

Kuva: https://www.flickr.com/photos/ores2k/394359583

Meidän perheen mentalistit

cbs_mentalist_609_clip5_960x540

Kuvassa ”mentalisti” Patrick Jane työparinsa Teresa Lisbonin kanssa.

Monille tulee “mentalisaatiosta” mieleen poliisisarja “The Mentalist”, jossa Patrick Jane -niminen mies auttaa poliisia ratkomaan rikokset poikkeuksellisen päättelykykynsä avulla. Patrick ikään kuin lukee konnien ajatuksia vihjeiden ja todisteiden avulla. Kuulostaapa mystiseltä!

Ei kuitenkaan tarvitse olla salapoliisi joutuakseen pohtimaan, mitä toisen mielessä saattaa olla, ja miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla. Sehän on lapsiperheen arkea: pohdimme esimerkiksi, mitä toisen mielessä on hänen ollessaan omissa ajatuksissaan. Tutkimme omia tunteitamme. Mietimme lastemme parasta, jotta heillä olisi hyvä olla. Kiireenkin keskellä! “Lapset toivovat varmasti, ettemme riitelisi.” “Puolisoni haluaisi saada minulta huomiota.” “Kumppanini uskoo, etten ajatellut hänen tunteitaan.”

Tieteellinen ja psykologinen termi “mentalisaatio” tarkoittaa kykyämme ymmärtää omassa ja toisen mielessä olevia tunteita, ajatuksia, toiveita ja haluja. Mikäli meiltä puuttuisi mentalisaatiokyky, emme osaisi ennakoida omia ja toisten reaktioita eri tilanteissa. Ilman mentalisaatiota elämä olisi arvaamatonta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ajatusten ja tunteiden pohtiminen olisi helppoa. Erityisen haasteellista mentalisaatio on tunnekuohun keskellä. Oman tai toisen käyttäytymisen ymmärtäminen voi tuntua välillä mahdottomalta tehtävältä. Mentalisaatiokyky muodostuu lapsuuden varhaisissa ihmissuhteissa, jolloin yksilölle voi kehittyä myös erilaisia mentalisaatiokykyyn liittyviä pulmia. Jokaisella on kehittämisen varaa itsetuntemuksessa ja kyvyssä ymmärtää toista.

Salapoliisityö on avointa ihmettelyä ja pohtimista, uteliaisuutta omassa ja toisen mielessä olevia kokemuksia kohtaan. Tähän kuuluu myös toisen perheenjäsenen kokemusten kunnioittaminen sellaisina, kuin ne ovat. Salapoliisityö voi toisinaan mennä pieleen, jolloin syntyy väärinkäsityksiä. Silloin on hyvä pohtia asiaa uudelleen ja uskaltaa avoimesti kysyä, mitä toisen mielessä on.

Taitoa kuunnella ja ymmärtää itseä ja toista tarvitaan päivittäin. Näitä taitoja voi myös kehittää esimerkiksi psykoterapiassa. Kun perheenjäsenet oppivat paremmin ymmärtämään toistensa tapoja tuntea ja ajatella, parantuu myös perheen sisäinen kommunikaatio ja ongelmanratkaisutaidot. Kotioloissa voit pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Milloin sinun on helppo tietää, mitä puolisosi tai lapsesi ajattelevat/tuntevat/toivovat/haluavat?
  • Milloin tämä on erityisen haasteellista?
  • Mikä auttaisi sinua ymmärtämään perheenjäsentesi kokemuksia paremmin?

Lähde: Fonagy, P., Gergely, G., Jurist. E. & Target, M. (2002). Affect regulation, mentalization, and the development of the self. New York: Other Press.

Kuva: http://www.cbs.com/shows/the_mentalist/photos/1001192/only-patrick-jane/49326/