Tag Archives: maahanmuuttaja

Suomi – disconnecting people

Posted on by
Vastaus

Maahan muuttaa moni ilman lapsiaan tai puolisoaan, työn, parisuhteen, opintojen, mahdollisuuksien tai turvan perässä. Lapset tai puolison voi joutua jättämään taakseen monista syistä.

Useimmat haluavat läheisensä luokseen, kunhan asiat uudessa maassa ovat järjestyneet. Ulkomaalainen voi kuitenkin saada ydinperheensä jäseniä Suomeen vain, jos hänellä on taattu, tietyn tason ylittävä toimeentulo.

Tulorajat ovat niin korkeat, että harva työssäkäyväkään maahanmuuttaja pystyy niitä ylittämään. Siksi monelle puolison tai lasten saaminen luokseen jää haaveeksi. Esimerkiksi siivoojana, lähihoitajana tai autonkuljettajana toimivalle tulorajat ovat aivan liian korkeita.

Erityisesti kriisimaista tulleiden verotettavat tulot ovat pienet. Puolison luokseen saamiseen vaadittavan tulotason pystyisi ylittämään noin 1% kriisimaista peräisin olevista aikuisista ja 12% muualta EU:n ulkopuolelta tulevista, jos he hakisivat perheenjäsenelleen lupaa tulla luokseen. Nämä näyttää hyvin grafiikka.

Maahanmuuttoviraston käyttämät tulorajat ovat suuntaa-antavia, joten nämä prosenttiluvutkin ovat suuntaa-antavia. Yksilön tulojen tutkinnassa huomioidaan joitakin sosiaalietuuksia, kuten lapsilisät. Ne ovat mukana grafiikassa.

Perheestä erossa eläminen vaikeuttaa kotoutumista

Kuulostaa järkevältä, että ydinperheensä voi tuoda uuteen maahan jos pystyy heistä huolehtimaan. Toimeentuloedellytystä on perusteltu sillä, että se kannustaisi maahan muuttaneita työllistymään ja vähentäisi riippuvuutta sosiaaliturvasta. Siten tulevien perheenjäsentenkin mahdollisuudet kotoutua paranisivat.

Tutkimustieto ei kuitenkaan tue ajatusta siitä, että tulorajat auttaisivat ihmisiä kotoutumaan, päin vastoin. Huoli erossa elävästä perheestä on tutkimusten mukaan (ks. s. 57-60) yhteydessä heikompaan mielenterveyteen ja kotoutumiseen. Epävarmuus, huoli ja turhautuminen hidastavat kotoutumista ja kielen oppimista ja altistavat mielenterveyden ongelmille. Läheisten kanssa eläminen puolestaa auttaa ihmistä kotoutumaan, koska perhe tukee mielenterveyttä ja jaksamista.

Toivottomuus vie halun olla osa uutta yhteiskuntaa

Olivatpa byrokraattiset säännökset millaisia hyvänsä, harva luopuu toivosta saada lähimpiään luokseen tavalla tai toisella. Osa koettaa keksiä erilaisia keinoja täyttää vaatimukset. Osa suunnittelee muuttoa muualle missä perheen ehkä saisi luokseen, osoitti Family Reunification, kahdeksan maan eurooppalainen vertailututkimus.

Tutkimuksessa raportoitiin Eurooppaan muuttaneista, jotka olivat keskeyttäneet opiskelunsa tai alkaneet tehdä kahta työtä yhtä aikaa tulorajojen täyttämiseksi. Erittäin korkeiden tulovaatimusten vaikutus on kotoutumisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta haitallinen, koska mahdottomalta tuntuva tilanne voi viedä toisilta toimintakyvyn. Osa taas etsii epätoivottavia tapoja sääntöjen kiertämiseen. Tarmo menee sääntöjen kanssa pelaamiseen ja huoleen, eikä kotoutumiseen ja kielen oppimiseen.

Maahanmuuttaja kokee maan vihamieliseksi, jos viranomaiset sysäävät syrjään ihmiselle usein tärkeimmäksi koetun arvon: hänen halunsa huolehtia lähimmistään. Pitämällä perheet erossa, kylvetään vihan siemeniä suomalaisia kohtaan.

Toimeentulovaatimuksen tulkinnan kohtuullistaminen vähentäisi toivottomuutta ja loisi parempia kotoutumisen mahdollisuuksia. Perhesiteitä tulisi ajatella ihmisen hyvän elämän perustana, ei ylellisyytenä johon vain rikkailla on oikeus.

Missiona huutaminen ja epätoivo

Posted on by
Vastaus

”Joskus luulee olevansa epätäydellinen, mutta onkin vain nuori.” –Italo Calvino

Poika huutaa ja vittuilee pahaa oloaan puhelimessa. Vastaaja yrittää saada selville vihan alkuperää. Ei poika itsekään tiedä. On vain paha olla. Ja tulevaisuus näyttää mustalta. Paha olo ulkoistetaan erilaisuuteen, tässä tapauksessa homoihin ja maahanmuuttajiin. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että pojalla ei ole mitään perusteluita vihan kohteelleen. Ei luettua kirjaa, ei tilastoja, ei tutkittua tietoa kritiikille, ei elävää esimerkkiä elämästä. Emme löydä kaikesta keskitietä, mutta kun suurin vyöry on otettu vastaan, voimme toivotella päivänjatkoja.

Viimeisimmän nuorisobarometrin mukaan kyynisyys ja epäluottamus ovat nopeasti lisääntyneet nuorten keskuudessa. Luottamus on heikentynyt niin kanssaihmisiin, Suomen tulevaisuuteen asuinmaana kuin koko maailmankin tulevaisuuteen. Tämä kuuluu ja vaikuttaa jo liian monen pojan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Onneksi barometrissä oli myös positiivisia asioita kuten se, että osa nuorista on suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia kuin aiempi sukupolvi.

Suomi on jakaantumassa yhä enemmän niihin jotka pärjäävät ja niihin jotka eivät pärjää. Myös alueellinen eriarvoisuus on hälyttävää. Samaan aikaan poikien sivistystason tippuminen ja lukutaidottomuus kasvattaa alustan sekä rasismille että äärimmäiselle radikalisoitumiselle. Eriarvoisuuden lisääntymiselle ei kannatta antaa yhtään enempää jalansijaa. Se ei tulevaisuudessa vähennä väkivaltaa ja vihapuhetta tai tuo yhteiskuntaamme tasa-arvoisemmaksi.

Mitä aikaisemmin puhumme ja kannustamme poikia löytämään elämälleen jotain arvokasta tai jotain minkä vuoksi tehdä asioita, sen paremmin pojilla menee. Mitä enemmän pojille luetaan ääneen tai kuuntelutetaan äänikirjoja, sen vahvemmin he tulevaisuudessa tarttuvat kirjaan. Mitä moninaisemmin kannustamme poikia löytämään myös muita polkuja kuin ”perinteiset miesten työt” tai stereotyyppiset roolit, sen parempi mahdollisuus pojilla on löytää oma tiensä.

Myös terve kilvoittelu voi olla hyvä asia. Esimerkkinä tästä on Patrik Laine, joka laukoi kiekkoja takapihalla kun muut tuskailivat tylsyyttä lähikaupan pihalla. Olisi myös hienoa, jos pojat alkaisivat saamaan kannustusta ja kunnioitusta viiteryhmässään, kun he pärjäävät koulussa tai lukevat. Tämä vaati isoa muutosta ja petraamista meidän aikuisten keskuudessa.

Mikäli haluamme tehdä jotain, se kannattaa tehdä nyt. Vika ei ole pojissa tai nuorissa. Ongelma on meissä aikuisissa, jotka emme luo uskoa tulevaan, vaan puramme pahan olon vihapuheeseen sekä annamme eriarvoisuuden kasvaa.

Poikien Puhelimen missio on alusta asti perustunut poikien tulevaisuudenuskon ja itsetunnon nostamiseen moninaisessa yhteiskunnassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että työtämme tarvitaan vielä kauan.

 

 

Otetaan heidät mukaan ja annetaan mahdollisuus!

Posted on by
Vastaus

syria-1682292_1280Kansainvälistä Suvaitsevaisuuden päivää on vietetty YK:n julistamana 20 vuotta. Juhlan kunniaksi haluan jakaa ajatuksia ammattilaisena ja myös omia kokemuksia pakolaisena.

Suvaitsevaisuuden päivänä YK muistuttaa kaikkia kunnioittamaan ihmisten moninaisuutta, vapautta ja tasa-arvoa. YK kannustaa erilaisten kulttuurien, yhteiskuntien ja ihmisten väliseen yhteistyöhön, arvostukseen ja vuorovaikutukseen.

Suvaitsevaisuus on ehdoton edellytys sille, että uussuomalaiset pystyvät asettumaan tiiviisti yhteiskuntaan sen kokonaisvaltaisina ja aktiivisina jäseniä. Ilman meidän kaikkien ymmärrystä ja tukea tämä ei onnistu.

Työssäni Väestöliitossa olen huomannut, kuinka moni uusi tulija eksyy meidän hienossa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa. Olen myös huomannut, että kotouttamistyö ei tapahdu pelkästään viranomaistyönä vaan tarvitaan meitä kaikkia.

Viime syksynä Suomeen tuli ennätyksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Itse teen jonkin verran asiakastyötä heidän parissaan. Yksi oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija ilmoitti, että on saanut oleskelulupapäätöksen ja nyt pystyn rauhallisella mielellä keskittymään suomen kielen oppimiseen. Hänellä on selkeät suunnitelmat: Ensin opiskelen suomea ja sitten opiskelen ammatin ja/tai hankin työtä.

Mutta pian turvapaikan saatuaan hän huomasi, että kun on saanut luvan jäädä Suomeen, niin vasta sitten alkaa meidän palveluviidakon läpikäynti. Ensimmäisenä pitäisi saada asunto. Asunnon saaminen ei ole nykyään helppoa, varsikaan jos henkilö on maahanmuuttaja eikä osaa vielä suomea.

Tällä onnekkaalla asiakkaalla on vapaaehtoinen tukihenkilö:

”Kun soittelin vuokranantajille, että etsimme asiakkaalle asuntoa ja voisimmeko tulla näytölle, niin useat sanoivat, ettei ole mitään maahanmuuttajavuokralaista vastaan. Mutta sitten rivien välistä kuitenkin kuuli, että mieluummin joku työssäkäyvä, joka puhuisi edes englantia.”

Ymmärrän, että vuokranantaja miettii asiointikieltä. Mutta toisaalta kuinka monella vasta maahan tulleella tai oleskeluluvan saaneella muuttajalla/pakolaisilla on heti alussa työtä ja englannin tai suomen kielen taitoa? Taas toisaalta kun on saanut asunnon, kyllä asiointi on kokemusteni mukaan hoitunut vaikkei aluksi yhteistä kieltä oikein olisikaan. Sillä ihminen oppii ja on kekseliäs löytämään ratkaisun!

Se, että ihmisellä ei ole vielä kunnollista suomen kielen taitoa, ei tee ihmisestä ”huonoa” tai ”epäluotettavaa”.  On annettava mahdollisuus myös elämäänsä täällä vasta rakentavalle.  Onneksi tämä ihminen sai asunnon ennakkoluulottomalta vuokranantajalta.

Vapaaehtoinen tukihenkilö kertoo kokemuksiaan:

”on paljon asioita, jotka vaan olisivat todella hankalia ilman tukihenkilöä. Juurikin kaikki henkilökorttiasiat, pankkiasiat.. Kelan työmarkkinatukilomake oli sellainen, että itsekin raavin päätäni sen kanssa monessa kohdassa.

Jos ”viraston kieli” on syntyjään suomalaisellekin haastava, miten maahanmuuttaja kykenee asioimaan kielitaitottomana tai vieraalla kielellä? Meillä on hieno mutta monimutkainen palvelujärjestelmä. Kuinka moni ymmärtää esim. Kelan lähettämiä päätöksiä?

”Viranomaistyö ei mielestäni sillä tavalla riitä, että ilman vapaaehtoistyötä tulija jää usein moneksi kuukaudeksi odottelemaan asioita, jotka hoituvat suitsait sukkelaan. Pankkitiliähän ei kukaan viranomainen heille esimerkiksi avaa, ja sitten etuudet pitää hakea jostain pankin konttorista, ja kulkea käteisen kanssa ympäriinsä.

Naapurikin voi olla ja on hyvä kotouttaja. Itse muistan kun vasta olimme tulleet Suomeen, kuinka tärkeä rooli meidän naapureilla taloyhtiössä oli meidän kotoutumisessa. Kuinka ennakkoluulottomasti he tulivat meidän elämään mukaan. Toki me itse myös olimme aktiivisia ja kiinnostuneita uudesta yhteiskunnasta.

Oli tärkeätä ja kullan arvoista saada tavallisilta ihmisiltä luottamusta ja tukea päästä taas omille jaloille. Opimme kantapään kautta monia asioita, mutta kyllä meillä oli myös ihania tukihenkilöitä tukenamme.

Ollaan ennakkoluulottomia ja suvaitsevaisia ja uskotaan ihmisten ihmisyyteen! Yhteistyöllä pääsemme tavoitteisiin – viranomaiset, järjestöt ja vapaaehtoiset.

Maailmassa on lähes 45 miljoonaa pakolaista. Vastuu pakolaisten suojelusta kuuluu koko kansainväliselle ja kansalliselle yhteisölle.

 

 

 

Seksuaalikasvatus osaksi kotouttamisohjelmaa

Posted on by
Vastaus

vl-nuoret_2011_014Eri osapuolten – sekä maahanmuuttajien että kotouttajien – tietämättömyys ja ennakkoluulot ovat suuria kotouttamista hidastavia tekijöitä. Tähän tulisi puuttua kaikin keinoin.

Kun ihminen tulee toisesta maasta ja toisenlaisesta kulttuurista tänne Suomeen, hänelle tulisi aivan ensin kertoa hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja myös meidän suomalaisten tapakulttuurista. Usein esimerkiksi Lähi-idän maista tulevat miehet tulkitsevat suomalaisten naisten pukeutumisen väärin. Tämä väärinkäsitys voi johtaa ei-toivottuihin tilanteisiin.

Muistan hyvin, kun 14-vuotias yksin Suomeen tullut turvapaikanhakija kertoi minulle, että hänelle oli vaikeuksia katsoa opettajaan päin tunnilla, sillä kesäkurssilla opettaja pukeutui hänen mielestään liian paljastaviin vaatteisiin. Poika ei vaikuttanut epäkohteliaalta, hän vain ihmetteli, miten opettaja voi pukeutua ”ilotytön” vaatteisiin. Hänen maassaan vain ilotytöt pukeutuvat paljastaviin vaatteisiin. Muut naiset peittävät koko vartalonsa kankailla.

Viime vuoden lopulla Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Maahanmuuttoviraston mukaan turvapaikkahakijoita tuli vuoden 2015 aikana 32 500. Heistä noin 80 % on alle 34-vuotiaita, iso osa alle 18-vuotiaita.  Alaikäisiä harvoin palautetaan sodassa oleviin maihin, joten suurin osa näitä alaikäisistä saa todennäköisesti oleskeluluvan. Herää kysymys: miten nämä alaikäiset kotoutetaan ja saadaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Mielestäni tämän haasteen selvittämiseen tarvitaan kaikkia tahoja valtiosta, yksityisiin ja kolmannen sektorin toimijoihin.

Kaikilla on oikeus tietoon. Myös seksuaalioikeuksista puhuminen tulisi olla osa kotouttamisohjelmaa.

Aziza Hossaini
Kirjoittaja on Hurmalehden nuorten toimituksen jäsen

Väestöliitto on vahvasti mukana Rakkautta&Anarkiaa- elokuvafestivaaleilla, jossa ”Kenelle seksi kuuluu?”-teemakokonaisuus nostaa esille seksuaalisuuden monimuotoisuuden. Viikko huipentuu perjantaina 23.9. Savoyssa järjestettävään tilaisuuteen, jossa Aziza puhuu maahanmuuttajien seksuaalioikeuksista.

Tutustu teemaviikon ohjelmaan ja tule mukaan!

Mediahuuto opettaa poikia vihaamaan ja pelkäämään

Posted on by
1

shutterstock_58601296”Ebola-afrikkalaiset tulee Suomeen.” ”Haisee paska. Neekeripaska.” ”Tääl on sivistyneitä ihmisiä ja jotain neekereitä tulee satana.”

Poikien Puhelimen syksy on alkanut ja pojat puhuvat. Meno on aina Poikien Puhelimessa vauhdikasta, mutta jotain on muuttunut.

Vähemmistöjä haukutaan vähälahjaisiksi, loisiksi, uutena juttuna myös apinoiksi. Homot luvataan hakata, heidän tappamisellaan hekumoidaan. Juutalaisvitsitkin ovat ilmestyneet jostain. Puheissa kuuluvat viha ja hätä.

Tappouhkauksia tulee päivittäin, vastaajia kohtaan myös, mutta erityisesti vähemmistöjä kohtaan. Raiskaamisella ja pahoinpitelemisellä uhkaillaan, seikkaperäisiä suunnitelmia on jo valmiina.

Lapsen on kauhea olla tällaisen puheen kohteena. ”Ei kaikki tee mitään rikoksia ja jotkut suomalaisetkin tekee, tää on aivan hullua, eiks tää oo väärin vaan että tää on tällaista,” parahtaa nuori poika. Maahanmuuttajanuoret ja vähemmistöihin kuuluvat nuoret kertovat, että ympäristö tuntuu vihamieliseltä. Heitä katsotaan sivusilmällä. Toinen poika kertoo, että Suomi on ihana maa, hän on niin tyytyväinen. Mutta miten Suomesta voi joutua karkotetuksi, kun on huudeltu?

Poikien jutut ovat kaikuja aikuisten puheesta. Nuoret lukevat aikuisten verkkokeskusteluja, twiittejä, uutisia. Aikuisten viha, pelot ja provokaatiot ovat heidän kasvuympäristönsä. Suomalaispojat ihmettelevät vanhempiensa puheita, eräs kyselee kuinka vanhemmat voivat puhua tällaisia, väittää tietävänsä kaiken paremmin, puhua asioista muka kaikkien suomalaisten nimissä?

Tahtomattaankin pojat omaksuvat ympäristöstään arvoja ja tapoja käydä keskusteluja. Vihan ja keskustelemattomuuden kesän jälkeen pojat huutavat jo samaa huutoa kuin aikuisetkin.

Huudon keskellä rauhallisen aikuisen ääni vaikuttaa vieläkin. Poikien Puhelin opettaa nuoria argumentoimaan, ottamaan muita huomioon, lukemaan mediaa, laittamaan asioita mittasuhteisiin.

Samoja opetuksia toivoisi lasten vanhemmiltakin. Vihan ja pelon istuttaminen nuorten mieleen tekee pahaa niin heille kuin yhteiskunnallemmekin.

”Tahdon palvella maatani rehellisesti”

Posted on by
Vastaus

shutterstock_166934222Poikani suoritti asepalveluksen aivan kuten syntysuomalaisetkin nuoret.

Osallistuin hänen äitinään varusmiesten vakuutuspäivään Espoon Vermossa. Paikalla oli hyvin paljon ihmisiä. Varusmiesten omaiset, Espoon kaupunginjohtaja, veteraaneja ja korkeassa asemassa olevia tahoja armeijasta.

Oli ihanaa nähdä, että kaikki nuoret asepalveluksen suorittajat olivat tasavertaisesti antamassa vakuutta, riippumatta taustastaan eli mistä päin he olivat kotoisin. He lupasivat palvella rehellisesti isänmaan koskemattomuutta kaikissa tilanteissa ja ylläpitää yhteiskunnan järjestystä.

Joukossa oli pääsääntöisesti ”kantaväestöön” kuuluvia nuoria, mutta mukana oli toki myös maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä.  Jäin itse miettimään, miten me aikuiset teemme hyvin helposti johtopäätöksiä siitä, ketkä kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan, ketkä eivät.

Kysymme monesti nuorelta joka näyttää vähän erilaiselta tai eriväriseltä, että mistä päin sinä olet kotoisin. Armeijan valapäivässä nuoret joutuvat – riippumatta ihoväristä ja äidinkielestä – toistamaan ”minä tahdon kaikkialla kaikissa tilanteissa rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta”. Onko tässä ristiriitaa sen kanssa mitä nuori kokee yhteiskunnassa? Joskus häntä ei hyväksytä suomalaisena hänen ulkonäkönsä takia.

Suomi ei ole enää homogeeninen maa, vaan Suomen kansalaisista löytyy paitsi vaaleita ja sinisilmäisiä myös tummaihoisia. Suomalainen voi olla myös tummatukkainen ja ruskeasilmäinen.

Jäin myös miettimään sitä, kuinka monessa tilanteessa nuorille voi tulla ristiriitainen tunne. Nuori mietti mihin minä oikein kuulun. Kun puhutaan isänmaasta, mitä se tarkoittaa ja mikä on minun isänmaani? Olen antanut lupaukseen puolustaa isänmaata, mutta mitä jos minua ei hyväksytä suomalaisena, onko tämä sitten minun maani vai ei??

On aika ymmärtää ja hyväksyä, että yhteiskunta kuuluu kaikille tasavertaisesti. Kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Luovutaan ennakkokäsityksistä ja hyväksytään, että yhteiskunnastamme on tulossa koko ajan monikulttuurisempi. Ja pidetään tämä voimavarana eikä uhkana.