Seksuaalikasvatusta vai hihittelyä

Uimareissulla eskari-ikäisten kanssa ollut työntekijä kertoi: Kahviossa yksi lapsi alkoi hihittää ja sanoi että olitko sinä saunassa tyttöjen kanssa alasti. Juttelimme että käydäänkö saunassa vaatteet tai uikkarit päällä. Siellä hikoillaan ja hiki pitää pestä pois. Ja on tärkeä pestä itsensä hyvin ja varsinkin tietyt paikat: hiukset, kainalot, pimppi, pippeli, pylly ja varpaat. Muut lapset eivät nauraneet ja tai reagoineet oikeastaan mitenkään, olihan pesuista heille jo puhuttu. Heille oli tuttua myös se, että uimapuvun alla ovat omat paikat joista saa itse päättää. Tämäkin lapsi rauhoittui huomattavasti, kun sai iän mukaista tietoa ja taitoa.

Kymmenvuotiaiden terveystiedon ja biologian opettaja kertoi: Yksi lapsista alkoi tyrskähdellä ja näyttää merkitseviä kummia katseita toisille lapsille, kun puhuttiin lisääntymisestä. Kysyin mikä naurattaa ja hän sanoi: Mitä tarkoittaa kastikkeet naamalle? Selvästi sanat tulivat siis pornosta. Muut lapset olivat rauhallisia, heille oli puhuttu jo aiemmin median turvallinen käyttö. He tiesivät, että noita asioita ei lasten kuulu katsoa eikä ainakaan uskoa. Puhuimme siitä, mitä internetissä voi nähdä. Se liittyy seksuaalisuuteen, mutta on näyteltyä ja suurenneltua. Seksuaalisuudessa tärkeintä on vapaaehtoisuus ja se, että aina voi itse päättää katsooko tuollaisia kuvia tai mitä haluaa tehdä. Saatiin aikaan asiallinen ja hyvä keskustelu ja ilmeily loppui siihen.

Viisitoistavuotiaat kuuntelivat ehkäisyasiaa ja turvataitoja. Yläkoulun opettaja kertoi: Yksi nuori näytti kännykkäänsä ”salaa” toisille, piiloutui pulpetin taa ja hörisi. Kysyin haluaako hän kertoa kaikille mikä huvittaa, jolloin hän vaikeni, mutta virnuili edelleen ympäriinsä. Kerroin erilaisista tietolähteistä, netin kaupallisista kanavista ja terveystietoon liittyvistä luotettavista lähteistä, kuten Väestöliiton sivut. Toiset nuoret alkoivat kysellä ja tilanne rauhoittui.

Avoimuus, oikea ikätasoinen tieto ja keskusteluyhteys turvallisen aikuisen kanssa on parasta seksuaalikasvatusta kaiken ikäisille.

Donald Trumpin valinta voi vaarantaa naisten oikeudet

whitehouse

kuva: dreamstime.com

Yhdysvallat on Obaman presidenttikaudella panostanut sekä naisten oikeuksiin että seksuaalioikeuksiin. Donald Trumpin tekemien virkanimitysten perusteella tässä voi tapahtua merkittävä suunnanmuutos pian virkaanastujaisten jälkeen.

Trumpin varapresidentti Mike Pence vastustaa kiivaasti aborttia ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia eikä usko ehkäisyn hyödyllisyyteen. Trumpin sisäpiiriin kuuluvat myös ultra-konservatiivinen Reince Priebus sekä rasistisen nettiuutissivuston päätoimittaja Steve Bannion.

Aikaisempien republikaanihallintojen – presidentti Reganin ja presidenttien Bush vanhemman sekä nuoremman – aikana suhtautuminen naisten oikeuksiin ja erityisesti seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin oli hyvin rajoittavaa ja kielteistä.

Näiden hallintokausien aikana:

  • Niin kutsuttu ”Global Gag Rule” otettiin käyttöön heti kunkin hallintokauden alkumetreillä. Ensimmäisen kerran sen teki presidentti Reagan vuonna 1984. Global Gag Rule kieltää kaiken yhdysvaltalaisen rahoituksen kohdentamisen millekään Yhdysvaltojen ulkopuoliselle järjestölle, joka on mitenkään tekemisissä abortin kanssa – vaikka toiminnot rajoittuisivat esimerkiksi pelkkään neuvontaan.
  • USA:n kehitysyhteistyömäärärahoja seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistämiseen leikattiin Kansainväliseltä Perhesuunnittelujärjestöjen Liitolta IPPF:ltä sekä YK:n väestörahasto UNFPA:lta.
  • Yhdysvallat kehitti aggressiivisen ja ennakoivan diplomaattisen strategian seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia sekä naisten oikeuksia vastaan. Tämä näkyi konkreettisesti esimerkiksi pyrkimyksissä sabotoida niihin liittyviä YK:n asiakirjatekstejä.
  • Yhdysvaltain aloittamat seksuaalioikeuksien vastaiset aloitteet lisääntyivät. George W. Bushin kaudella tämä toteutui muodossa, jossa ainoastaan pidättäytyminen sallittiin hivin ennaltaehkäisyyn tarkoitetussa valistuksessa. Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID rahoitti aloitetta avokätisesti uskonnollisten ryhmien kautta.
img_0720

Kuva (Malawi): Teija Kulmala

Riski on, että sama toistuu myös Donald Trumpin hallintokaudella. Mikäli näin käy, niin seuraukset ovat vakavat. Näiden toimenpiteiden johdosta monet kehitysmaissa toimivat perhesuunnittelujärjestöt joutuvat leikkaamaan palveluitaan, nostamaan hintoja tai lopettamaan toimintansa kokonaan. Kehitysmaiden köyhät naiset kantavat seuraukset usein omalla hengellään. Tiedon, palveluiden ja ehkäisymenetelmien puuttuessa ei-toivotut raskaudet ja turvattomat abortit lisääntyvät. Näistä seuraa inhimillistä kärsimystä, vammautumisia ja äitiyskuolemia.

Presidentti George W. Bushin hallintokaudella EU nousi täyttämään Yhdysvaltain jättämää rahoitusvajetta. Tänä päivänä tällainen toiminta EU:n puolelta on sangen epävarmaa, koska myös EU:ssa seksuaalikasvatuksen, abortin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustaminen on vahvassa nousussa eikä EU:n edellyttämää päätöksenteon konsensusta saada aikaan. Yhdysvaltain republikaanihallinto myös rahoittaa mielellään seksuaalioikeuksien vastustamista Euroopassa.

Siksipä Pohjoismaiden ja muiden liberaalien, samanmielisten hallitusten, parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan onkin seurattava tarkasti, mitä Yhdysvaltain politiikassa tulee tapahtumaan ja pysyttävä kehitysmaiden naisten oikeuksien ja seksuaaliterveyden ja -oikeuksien vahvoina puolustajina.

Tehdäänkö väestöpolitiikkaa?

shutterstock_57919906AulaMaria-Kaisa_004Väestötiede ja väestöpolitiikka ovat olleet Suomessa pitkään jokseenkin epämuodikkaita aiheita. Väestönkehityksen ”ohjailulla” tai menneisyyden ylisuureellisilla tavoitteen asetteluilla on huono kaiku yksilön oikeuksia korostavassa ajassa.

Jokainen päättää itse parisuhteistaan, muuttamisestaan ja etenkin lisääntymisestään, eikä siinä ainakaan politiikkaa välissä tarvita!

Niin – ellei politiikan tehtävä sitten olekin mahdollistaa jokaiselle omien arvojensa ja onnellisuuden tavoitteidensa mukaiset elämänvalinnat – pieni tai iso perhe tai ei lapsia ollenkaan? Väestöpolitiikkaa sekin on.

Viime aikoina väestöllisistä ilmiöistä on puhuttu julkisuudessa paljon: syntyvyyden laskusta, huoltosuhteesta, ikääntymisestä, maahanmuutosta. Nyt on oikea aika väestötieteen popularisoinnille ja tiedon tarjoamiselle, jota Väestöntutkimuslaitoksessa osataan hyvin. Ministeri Risikkokin totesi Väestöntutkimuslaitoksen juhlisssa keskiviikkona, että hänelle tieto kyllä kelpaa!

Syntyvyys, kuolevuus, parisuhteiden luonne tai muuttoliike maan sisällä tai yli rajojen ovat väestötieteen ja –politiikan ydinaiheita. Ihmisistä ja ihmissuhteista on kysymys. Kaikkien taustalla on yksilöiden henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen, myös tulevaisuuden näkymiin ja onnellisuuden tavoitteluun liittyviä valintoja.

Yksilöt tekevät päätöksiä perheellistymisestä, lapsettomaksi jäämisestä, parisuhteista, eroamisesta tai muuttamisesta toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Ihmisten ratkaisuihin vaikuttavat kunkin yhteiskunnallisen tilanteen olosuhteet ja yhteiskunnan rakenteet. Päättäjät luovat toimillaan sen ympäristön, jossa ihmiset valintojaan tekevät. Ihmisten oman elämän valinnoista seuraa koko yhteiskunnan tasolla kehityskulkuja ja ilmiöitä, joista on tarpeen päättäjien tietää ja vetää johtopäätöksiä.

Väestötiede kulkee kiinnostavasti monen ilmiön rajamailla ja yhdistäjänä. Kyse on perhetutkimuksesta, työllisyydestä, asumisesta, sosiaalipolitiikasta, maahanmuutosta sekä alueellisesta kehityksestä. Väestötiede ennakoi tulevaa. Sen kokonaisvaltaista näkökulmaa ja kovia faktoja talouden ja yhteiskuntakehityksen ratkaisujen tueksi päättäjien pitäisi ymmärtää kysyä enemmän.

Väestöliitto teki vuonna 2004 väestöpoliittisen ohjelman, johon sisältyi kaksi skenaariota väestökehityksestä. Nämä olivat 1. Vanheneva suomalainen Suomi 2040 sekä 2. Väestöltään tasapainoinen Suomi 2040.

Ensimmäinen skenaario perustui olettamukseen, jossa väestön määrän ja rakenteen kehitykseen ei pyritä aktiivisesti vaikuttamaan: niinpä hedelmällisyys alenee, ikärakenne vanhenee ja maahanmuutto hidastuu, koska siihen suhtaudutaan kielteisesti.

Toinen skenaario perustui aktiivisiin toimiin joilla halutaan tukea parempaa väestöllistä huoltosuhdetta ikääntyvässä Suomessa. Tämä tarkoitti sekä aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa että perheen ja työn sujuvaa yhteensovittamista ja lapsi- ja perheystävällistä mutta myös monikulttuurisuutta hyväksyvää Suomea. Tässä skenaariossa myös eläkeikäisten osallistumista työelämään, sukupolvien välistä yhteistyötä ja erilaisia monipuolisia hoivaratkaisuja tuetaan.

Mihin suuntaan olemme menossa vuonna 2017? Aluksi kehityskulut vuoden 2004 jälkeen olivat myönteisiä mutta viime vuosina suunta on kääntynyt enemmänkin ”vanhenevan suomalaisen Suomen” kuin ”väestöltään tasapainoisen Suomen” skenaarion suuntaan.

Väestörakenteen kehitys näyttää olevan eräänlainen ajopuu, johon ei haluta vaikuttaa. Tämä on valitettavaa.

Väestöliitto aikoo tarttua haasteeseen. Olemme aloittaneet valmistelut uuden Väestöpoliittisen ohjelmamme laatimiseksi. Haluamme verkostoida tähän mukaan laajasti jäsenjärjestöjämme ja muita väestön kehityksestä ja väestöpolitiikasta kiinnostuneita tahoja. Onnistumme, jos saamme aikaan prosessin joka kiinnostaa ja puhuttaa.

On rohjettava kysyä, millaista väestörakennetta tavoittelemme vuonna 2030 tai 2040? Miten erilaiset politiikan päätökset vaikuttavat ihmisten valintoihin ja sitä kautta yhteiskunnan elinvoimaisuuteen.

Jo nyt voi sanoa, että yhtälö, jossa vanhusten määrä lisääntyy, syntyvyys alenee ja maahanmuuttoon suhtaudutaan kriittisesti ei voi olla pidemmän päälle suomalaisen yhteiskunnan taloudellisenkaan kestävyyden kannalta toimiva.

Maria Kaisa Aula
Väestöliiton puheenjohtaja