Tag Archives: koulutus

Kumppanin valinta: onko koulutustasolla väliä?

Posted on by
Vastaus

Kuva: Pinterest

Tuoreen katsauksen mukaan (2018) naiset suorittavat OECD-maissa useammin korkeakoulututkinnon kuin miehet: keskimäärin 38 % 25-34-vuotiaista miehistä on suorittanut korkeakoulututkinnon, kun naisilla vastaava luku on 50 %. Kuluneen 10 vuoden aikana ero miesten ja naisten koulutustasoissa on suurentunut.

Historiallinen muutos on kohdannut myös deittailukulttuurin: ensimmäistä kertaa kumppania etsivä, hedelmällisessä iässä oleva nainen on keskimäärin koulutetumpi kuin kumppania etsivä samanikäinen mies. Kumppaniehdokkaita ei välttämättä löydy kaikille opinnoista tai työelämästä.

Yksi ratkaisu tähän voi olla nettideittailu, sillä se laajentaa kumppania etsivän sinkun maailmaa omien koulutus- ja työpiirien ulkopuolelle. Toisaalta nettideittisivustoilla saatetaan kysyä hyvinkin tarkasti ihannekumppanin koulutustasosta ja vastaavasti karsia ehdokkaita koulutuksen perusteella.

Australialaisessa tutkimuksessa (2017) tarkasteltiin 41936 nettideittailijan kontakteja neljän kuukauden ajalta. Deittailijat olivat iältään 18-80-vuotiaita. Analysoituaan 219013 kontaktia tutkijat havaitsivat, että korkeasti koulutetut deittailijat pyrkivät löytämään kumppanin samalta koulutustasolta, missä he itse ovat. Koulutuksen merkitys vähentyi kuitenkin iän myötä.

Elina Mäenpää tutki väitöskirjassaan (2015) koulutustason merkitystä suomalaisten parinvalinnassa. Aineistona oli vuosina 1957-1979 syntyineiden naisten avo- ja avioliitot, kun naiset olivat 30-vuotiaita. Väitöskirjan tulokset osoittivat, että suomalaiset suosivat samaa koulutustasoa olevia puolisoita. Jopa 45 % pareista oli sama koulutustaso. Koulutustason samankaltaisuus oli tärkeintä korkeasti koulutetuille, ja isot erot puolisoiden koulutustasossa olivat hyvin harvinaisia. Mäenpää on antamissaan haastatteluissa todennut, että koulutuseroa voi joskus kompensoida esimerkiksi miehen korkeampi palkka.

On tärkeää pitää myös mielessä, että koulutustason merkitys parinvalinnassa on Suomessa pienempi, kuin monissa muissa Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Norjassa tai Saksassa.

Onko koulutuksella väliä?

Mäenpään suomalaisessa aineistossa kumppaneiden sama koulutustaso pienensi eron riskiä. Erityisesti korkeasti koulutettujen kohdalla eron riski pieneni, kun kumppaneilla oli sama koulutustaso.

Koulutustason vaikutuksesta parisuhteen kestävyyteen on saatu hyvin erilaisia tuloksia Yhdysvalloissa: sosiologian professori Christine Schwartz kollegoineen kävi läpi amerikkalaisia parisuhdetilastoja vuosilta 1950-2004 ja selvitti, lisääntyvätkö avioerot, jos nainen on koulutetumpi ja tienaa enemmän. Kävi ilmi, että jos vaimo oli miestään koulutetumpi, avioeroriski kasvoi – mutta tämä vaikutus on kadonnut viime aikoina. Schwartzin mukaan tutkimukset osoittivat, että toisin kuin aikaisempina vuosikymmeninä, 1990-luvulla avioituneet amerikkalaispariskunnat ovat siirtyneet uuteen aikaan, jolloin naisen korkeampi tulotaso ei ole ollut enää yhteydessä suurempaan avioeroriskiin. Tulokset tukevat tutkijan mukaan sitä, että parisuhteessa siirrytään enemmän tasa-arvoiseen kumppanuuteen, pois jäykistä sukupuolirooleista.

Koulutus on vain yksi ulottuvuus

Ihmiset ovat erilaisia siinä, mitä he arvostavat elämässä ja kumppanissa. Jotkut toivovat voivansa jakaa kumppanin kanssa ammattiin liittyviä pohdintoja, toiset haluavat keskustella enemmän muista asioista. Voi olla esimerkiksi hyvin tyydyttävää keskustella työkavereiden kanssa työasioista, ja kotona päästä aivan muihin ajatuksiin.

Sinkku voi pohtia myös, vaikuttaako kumppanin koulutustaso keskusteluihin muista asioista, kuten politiikasta, uskonnosta, lasten kasvatuksesta, harrastuksista, hauskanpidosta, taiteesta tai kulttuurista. Kumppaneiden arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kohdata tai olla kohtaamatta hyvin monella muulla tasolla, koulutustaustasta riippumattakin. On luonnollista toivoa, että kumppani olisi samalla aaltopituudella ja ymmärtäisi omia kokemuksia ja ajatuksia.

Osuuko omaan kipupisteeseen?

Erot koulutustasossa voivat aktivoida kielteisiä vuorovaikutuskehiä, jos ne osuvat henkilön omiin kipupisteisiin. Kipupisteet ovat tyypillisesti riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita, tai yksinäisyyden kokemusta tunnetasolla. Kumppaniehdokkaan korkeampi koulutustaso voi osua esimerkiksi omiin itsetunto-ongelmiin. Matalammin koulutettu voi vaikka kokea olevansa huonompi, kuin korkeasti koulutettu puoliso. Silloin kyse voi olla yhtä paljon ihmisen omista kipupisteistä, kuin kumppaniehdokkaan koulutustasosta. Pohjimmiltaan parisuhteessa on tärkeää voida tuntea, että kumppanilta saa tunnetason tukea silloin, kun sitä tarvitsee. On tärkeää voida kokea kelpaavansa, riittävänsä ja olevansa rakas.

Joissain tapauksissa koulutustaustan pähkäily voi kertoa myös siitä, että syvään tunneyhteyteen heittäytyminen pelottaa ja kauhistuttaa – on helpompaa pohtia älyllisesti faktoja ja löytää ehkä vikojakin potentiaalisesta kumppanista, kuin ottaa riski ja luottaa toiseen.

Mitä kumppaniehdokkaan koulutustaso sinulle merkitsee? Onko koulutustason merkitys muuttunut sinulle iän tai kokemusten myötä?

Lähteet:

Education at a Glance 2018 (Summary in Finnish) / Koulutuskatsaus 2018: OECD Indicators / OECD:n indikaattorit

Eika, L.; Mogstad M. & Zafar, B. (2014) Educational assertive mating and household income inequality, National Bureau of economic research.

Domański, H. & Przybysz, D. (2007) Educational homogamy in 22 European countries, European Societies, 9(4), 495-526.

Helsingin sanomat 18.5.2015 ”Väitöskirja: Eron riski pienenee, jos kumppaneilla on sama koulutustaso”, toimittaja Heidi Asplund.

Mäenpää, E. (2015) Socio-economic homogamy and its effects on the stability of cohabiting unions. Väitöskirja: Helsingin yliopisto.

Schwartz, C. R. & Hongyun, H. (2014) The Reversal of the Gender Gap in Education and Trends in Marital Dissolution. American Sociological Review 79(4), 605-29

Schwartz, C. R. & Pilar, G-P. (2016) Trends in Relative Earnings and Marital Dissolution: Are Wives Who Outearn Their Husbands Still More Likely to Divorce? RSF: The Russell Sage Journal of the Social Sciences. 2(4), 218-36

De Hauw, Y.;Grow, A. & Bavel, J. V. (2017) The Reversed Gender Gap in Education and Assortative Mating in Europe. European Journal of Population, 33(4), 445–474.

Whyte, S. & Torgler, B. (2017) Things change with age: Educational assortment in online dating. Personality and Individual Differences, 109, 5-11.

Nuoriin kannattaa panostaa

Posted on by
Vastaus

shutterstock_102000970Kunnallisvaalit ovat keväällä ja nuorille tärkeitä teemoja on jokaisen puolueen puolueohjelmassa. Nuorten osallistuminen politiikkaan ja vaikuttaminen päätöksentekoon riippuu puolueitten painottamista asioista. Nuoret ovat kiinnostuneita koulutukseen liittyvistä asioista kuten korkeakoulutukseen liittyvistä muutoksista ja leikkauksista. Lisäksi nuoria kiinnostaa oman ikäisten terveydenhoidon vaihtoehdot, kuten se miten pääsee hoitoon ja mitä se maksaa opiskelustressin iskiessä.

Nuoria on turha odottaa tulevan vaalitilaisuuksiin tai tapahtumiin, jotka eivät nuoria koske. Nuoria saadaan osallistumaan yhteiskuntaan olemalla nuorten kanssa nuorten paikoissa kuten nuorisotiloissa, kauppakeskuksissa ja koulussa.

Nuoret ovat tärkeää saada osallistumaan päätöksentekoon, sillä nuoret ovat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus, joihin kannattaa panostaa. Toki esimerkiksi koulutus ja siihen liittyvät oppilashuollon palvelut ovat vain yksi osa puolueiden painopisteitä, mutta jos yhteiskunta satsaa lapsiin ja nuoriin heistä kasvaa tasapainoisia nuoria voi yhteiskunta saada heihin satsaamansa rahat moninkertaisesti takaisin.

Kuntien on edistettävä nuorten vaikuttamista nuorisolain edellyttämällä tavalla. Nuorille on annettava tilaisuuksia, joissa he saavat vaikuttaa. Lisäksi kuntien on suunniteltava ja toteutettava strategia, jolla he toteuttavat nuorten osallistumisen päätöksentekoon. Nostaisin tärkeänä nuorten joukosta myös esille erityisryhmät (mm. vammaiset, maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt). He tarvitsevat eritystä tukea kaikenlaiseen osallistumiseen ja siihen, että uskaltavat ottaa kantaa asioihin.

Nuorten osallistumiseen vaikuttamiseen ei siis tarvita mitään ihmetekoja vain nuorten kuulemista nuorten paikoissa ja nuorille tärkeiden asioiden esille nostamista. Kunnilla on parempi tulevaisuus, jos he kuuntelevat nuoria.

Annamari Pulliainen
Väestöliiton nuorisotyöryhmän jäsen

Nuori kuin kukkanen

Posted on by
Vastaus

shutterstock_426150952Tapasin murkkutytön

En ollut tavannut häntä moneen vuoteen. Kun näin hänet viimeksi, hän oli pikkuinen balleriinatyttö, täynnä iloa ja energiaa. Rakastettava, helppo rakastaa.

Nyt kun näin hänet, kävin läpi mielessäni, tuinko häntä silloin kun viimeksi tavattiin. Mutta siitä ei voi lähteä, että nyt on liian myöhäistä.

Hänen ihonsa oli hoitamaton, täynnä finnejä, asento oli mytyssä ja kaikkea lähestymistä torjuva. Mustaksi värjätyt hiukset takussa silmillä, musta meikki ja mustat hihat tiukasti vedetty alas, vaikka oli helle. Hän takertui niihin kuin ainoaan oljenkorteen.

Hätkähdin. En sanonut hui kauheeta minkä näkönen sä oot! vaikka se tuli ensin mieleen.

Sanoin: Voi miten kiva taas nähdä sinua! Halasin, hellin katseella, jota hän vältteli. Kysyin: Mitä ajattelit tehdä peruskoulun jälkeen? En puhunut muuttuneesta ulkonäöstä mitään.

– En todellakaan lähde opiskelemaan mitään! Mulla menee päin helvettiä! oli nuoren vastaus.

En sanonut, että pitää kouluttautua että pärjää elämässä.

Sanoin: Olin viime viikolla isossa yrttipuutarhassa ja ostin kesäkukkia. Siellä oli nuori myyjä, joka oli aloittanut edellisenä päivänä ja kysyinkin, että opiskeleeko hän tätä alaa. Hän kertoi, että ei, hänestä tulee toimittaja ja tämä on vain välivaihe. Hän oli juuri kävellyt läpi neljä eri kasvihuonetta ja kaikki erilaiset kasvit ja yrtit tuoksuivat ja puhuttelivat häntä vahvasti, omalla tavallaan. Uusi työ tuntui hienolta! Silloin ajattelin että voi kun minäkin voisin olla kasvihuoneella töissä, saisin nauttia ja hoitaa niitä, katsoa kun ne kasvaa. Kasvi ilmoittaa heti miten sitä on hoidettu. Jos kastelen liian vähän, se heti nuokkuu ja jos kastelen liian paljon, se läkähtyy.

Ja sanoin vielä: Hei mutta teidän vieressähän on se iso kauppapuutarha. Mitä jos kysyisit kesähommia sieltä? Saisit olla paljon ulkona. Käy kysymässä. Olisihan se kiva jos kesällä saisi jonkun duunin joka nappais.

– Jaa, mutku ei ne ota ketään ja ei sieltä varmaan saa palkkaakaan, mutisi nuori.

Tämä kohtaaminen oli vuosi sitten. Nyt on taas kevät ja taas tiemme kohtasivat. Tapasin nuoren, jonka mustat hiukset olivat iloisella ponihännällä ja kroppa avoin. Hän katsoi suoraa silmiin. Hän kiitti siitä vinkistäni ja sanoi että puutarhalla on ihanaa olla töissä.

– Oon saanu monta sijaisuutta ja jatkanut ja yhteishaussa hain nyt puutarhakouluun. Musta tulee puutarhuri! sanoi nuori.

Kuulin ylpeyttä ja innostusta hänen äänessään. Nauroin, halasin ja taas hyväksyin. kevään kaunein nuppu, puhkeamassa kukkaan.

Väestöliiton nettipalvelu Urpot.fi tarjoaa tukea ja tietoa murrosikäisen nuoren vanhemmalle

 

Seksuaalioikeudet ovat avain parempaan tulevaisuuteen

Posted on by
Vastaus
Stephane Bidouze_Shutterstock.com (2)

Kuva: Stephane Bidouze/Shutterstock.com

Huomenna 11.7. vietetään Maailman Väestöpäivää, jolloin nostetaan esiin maailman väestöön liittyviä kysymyksiä.

Väestöliitto on huolestunut siitä, että nuoret on heikosti huomioitu vuoden alussa voimaan astuneessa YK:n kestävän kehityksen ohjelma Agenda 2030:ssa. Kestävän kehityksen 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen ihmisten hyvinvoinnin, ympäristön ja talouden näkökulmista. Laajuudestaan huolimatta tavoitteet eivät kuitenkaan ole kaikenkattavia. Ne ovat neuvotteluilla saavutettuja kompromisseja ja vaikenevat monista tärkeistä kokonaisuuksista – kuten seksuaalioikeuksista.

Millaista maailmaa sitten tavoittelemme ja kenen ehdoilla? ”Ketään ei jätetä jälkeen”, julistaa toimintaohjelma, mutta unohtaa kuitenkin nuorten roolin. Siitäkin huolimatta, että 10–24-vuotiaita on maailmassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin – joissakin maissa jopa kolmannes väestöstä. Voiko kestävää kehitystä ylipäätään saavuttaa ilman, että nuoret tunnustetaan aktiivisiksi toimijoiksi ja otetaan osallisiksi päätöksentekoon?

Nuorten hyvinvointiin panostaminen on oleellista koko maailman tulevaisuuden kannalta. Koulutus ja työmahdollisuudet ovat keskeisiä, mutta samalla nuoret tulee huomioida myös terveyttä ja tasa-arvoa koskevissa tavoitteissa. Laadukas seksuaalikasvatus ja tieto omaan seksuaalisuuteen liittyvistä oikeuksista auttavat nuoria tekemään itselle edullisia valintoja ja kunnioittamaan toisten valintoja. Perhesuunnittelun tavoitteena taas on, että jokaisella on mahdollisuus päättää lastensa lukumäärästä ja syntymien ajoituksesta. Todellisuudessa perhesuunnittelulla on myös paljon laajempia kehitysvaikutuksia mukaan lukien tasapainoinen väestönkehitys.

Maailmassa on edelleen yli 225 miljoonaa naista ja tyttöä, jotka haluaisivat käyttää laadukasta ja luotettavaa ehkäisyä, mutta heillä ei ole siitä tietoa tai päätäntäoikeutta. Ehkäisyn saatavuus voi olla heikkoa tai siihen ei ole varaa. Tämä tarkoittaa vuosittain 74 miljoonaa suunnittelematonta raskautta ja 22 miljoonaa turvatonta aborttia. Monissa maissa lapsiavioliitot lisäävät teiniraskauksien määrää. Vaikka lakien tulisi suojella alaikäisiä avioliitoilta, jopa 39 000 tyttöä naitetaan joka päivä. Nuoren tytön tullessa raskaaksi hänen elämänsä muuttuu. Muutos on harvoin käänne parempaan. Koulunkäynti voi keskeytyä, työmahdollisuudet hävitä ja alttius köyhyyteen, syrjäytymiseen ja riippuvuuteen lisääntyä.

Nuorten määrän kasvaessa maailmanlaajuisesti, seksuaalioikeuksien merkitys korostuu entisestään. Vastaamalla perhesuunnittelun tarpeisiin voisimme vähentää äitiyskuolleisuutta kolmanneksella, pelastaa satojentuhansien vastasyntyneiden hengen ja estää 75 % hiv-tartunnoista. Tähän tähtää myös vuonna 2012 solmittu Bill ja Melinda Gates -säätiön rahoittama perhesuunnittelun kumppanuusohjelma (FP2020). Ohjelman tavoitteena on, että yhä useammalla on mahdollisuus päättää lapsiluvustaan, ja vuoteen 2020 mennessä 120 miljoonaa naista ja tyttöä lisää voi halutessaan käyttää ehkäisyvälineitä. Suomi on sitoutunut globaaliin vastuunkantoon kestävän kehityksen ohjelmassa ja naisten ja tyttöjen oikeudet on asetettu Suomen kehityspolitiikan päätavoitteeksi. Nyt on varmistettava tavoitteiden toimeenpano.

Tavoitteet ovat universaaleja ja koskettavat kaikkia, eivät vain kehittyviä maita. Suomessa järjestöt ja yksittäiset kunnat ovat tehneet arvokasta työtä nuorten seksuaalioikeuksien edistämiseksi. Tästä ovat esimerkkinä Maksuton ehkäisy -kuntalaisaloitteet. Tahtotilaa siis on, mutta Suomen on myös kannettava vastuunsa nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä ja seksuaalioikeuksien toteutumisesta jotta edistämistyö ei jää hajanaiseksi ja alueellisesti eriarvoistavaksi.

Puheissa ja julistuksissa nuoret usein huomioidaan ja heidän muutosvoimansa tunnistetaan. Kestävään kehitykseen vaaditaan kuitenkin muutakin kuin korulauseita. Väestöliitto pitää tärkeänä, että Suomi aidosti osallistaa ja sitouttaa nuoret mukaan heitä itseään koskevaan päätöksentekoon.

Jos todella haluamme luoda kestävää kehitystä, nuorten on annettava vaikuttaa siihen, millaista maailmaa tavoittelemme.

Hilkka Vuorenmaa ja Sanni Isometsä
Kirjoittavat työskentelevät Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä

 

.

 

 

Mikä yhdistää Angela Merkeliä, Madonnaa ja naapurin 16-vuotiasta tyttöä?

Posted on by
Vastaus

tyttöblogibanneri

 

 

blogi_08042016

Kuva: Nina Leppänen

Heillä kaikilla – mitä suurimmalla todennäköisyydellä- on ollut jossain elämänsä vaiheessa kuukautiset.

Kyse ei ole pienestä asiasta. Tutkimusten mukaan kehitysmaissa tytöt saattavat joutua olemaan kuukautisten takia poissa koulusta jopa 20 prosenttia koulupäivistä. Tämä vaikuttaa koulumenestykseen ja jatko-opiskelumahdollisuuksiin ja sitä kautta koko maailman tulevaisuuteen.

Köyhimmissä maissa paketillinen terveyssiteitä on luksusta, johon useimmilla perheillä ei ole varaa. Suojina käytetään tällöin kasveja, vanhoja kankaita ja jopa mutaa. Nämä keinot ovat epähygieenisiä ja epävarmoja. Kun kuukautiset alkavat, moni tyttö joutuu pysyttelemään kotona. Tähän vaikuttaa myös siistien, yksityisyyden takaavien kouluvessojen puute.

Hygieniatuotteiden puuttumisen lisäksi tyttöjen elämää vaikeuttavat kuukautisiin liittyvät tabut ja häpeä ympäri maailman. Nepalin maaseudulla tyttö saatetaan eristää viikoksi kaikista ihmiskontakteista kuukautisten alettua. Iranissa uskotaan yleisesti, että kuukautiset tekevät naisesta likaisen ja ovat sairaus. Yhdysvalloissa on herätty siihen, että kodittomia naisia on sairastunut vakavasti kuukautisiin liittyvän huonon hygienian takia. Malawissa ja monissa muissa maissa suurin ongelma kuitenkin on, että kuukautisista ei puhuta lainkaan. Tytöt eivät siis tiedä, mitä heidän kehoilleen tapahtuu tai miten hygienia pitää hoitaa kuukautisten alettua.

Kuukautiset hävettävät monia suomalaisiakin naisia. Kuukautisside- ja tamponimainokset korostavat sitä, että kuukautiset pitää piilottaa, että voi ”olla vapaa”. Muutama vuosi sitten Salamatkustaja –nimimerkillä bloggaava Satu Rämö vertasi kuukautissuojamainoksia vessapaperimainoksiin: Tuntuisi kummalliselta, jos vessapaperia mainostettaisiin niin, että kuuden rullan pakkaus olisi kääritty karkkipaperia muistuttavaan muoviin ja pakkauksen tärkein ominaisuus olisi, että se on helppo kätkeä vessassa laatikon pohjalle.

Maailma tarvitsee käyttöönsä kaikkien nuorten potentiaalin. Ainakin yksi este tyttöjen koulunkäynnille on helppo poistaa – heille pitäisi antaa tietoa ja välineitä kuukautishygienian hoitamiseen. Ennen kaikkea naisten ja tyttöjen pitää saada nauttia omasta ihmeellisestä kehostaan ilman tabuja ja häpeää.

Nuorten aseman heikentyminen ja perheellistyminen

Posted on by
Vastaus

blogibanneri_parassyy_584x100shutterstock_260499422Pitkään jatkunut heikko talouskehitys on heikentänyt erityisesti nuorten asemaa. Niin sanotun Y-sukupolven, jolla tarkoitetaan vuosina 1980-1995 syntyneitä, asema työmarkkinoilla ja tulonjaossa jää aiempia sukupolvia heikommaksi. Ilmiö ei koske vain Suomea, vaan sama tilanne on myös muualla Euroopassa. Kysymys työn ja perheen yhteensovittamisesta saakin yhä useammin uuden ulottuvuuden: onko nuorilla aikuisilla mahdollisuus sekä työhön että perheeseen?

Nuorten aikuisten työmarkkinoille pääsy on vaikeutunut. 25-34-vuotiaiden työllisyysaste on laskenut 4,1 prosenttiyksikköä helmikuusta 2011 helmikuuhun 2016. Samalla ajanjaksolla koko työikäisen väestön työllisyysaste laski vain 0,4 prosenttiyksikköä. Nuorten työmarkkina-aseman heikentyminen näkyy myös tulonjaossa. Nuorten aikuisten pienituloisuusaste on kasvanut samalla kun koko väestön pienituloisuusaste on laskenut.

Talouden sopeutustoimet osuvat erityisesti nuorten kotitalouksiin. Koulutuksen ja opintorahan leikkaukset kohdistuvat juuri nuoriin sukupolviin. Kouluja lakkautetaan ja opetusta vähennetään. Suurimmat leikkaukset kohdistuvat toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Nuorten koulutus- ja osaamistaso on jo kääntynyt laskuun. 1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä koulutetuimmaksi sukupolveksi Suomessa. Nyt tehtävät leikkaukset pahentavat tilannetta. Yhä useampi nuori uhkaa jäädä peruskoulun varaan, vaikka peruskoulupohjalla pärjää yhä huonommin työmarkkinoilla.

Nuorten aikuisten aseman heikentyminen vaikuttaa perheellistymiseen. Lasten hankintaa lykätään, lapsia hankitaan vähemmän kuin ennen ja aiempaa useampi jää lapsettomaksi. Väestöliiton viime syksynä julkaiseman Perhebarometrin mukaan ihanteellisena pidetty lapsiluku on alentunut heikommassa asemassa olevissa väestöryhmissä enemmän kuin muilla. Syntyneiden määrä alenee tänä vuonna kuudetta vuotta peräkkäin. Vuonna 2010 syntyi vielä lähes 61 000 lasta. Vuonna 2015 syntyneiden määrä oli 55 000. Tätä vähemmän lapsia syntyi viimeksi 1860-luvun nälkävuosina.

Perheellistymistä ei helpota se, että julkisen talouden leikkaukset ja maksukorotukset kohdistuvat painotetusti nuoriin lapsiperheisiin. Varhaiskasvatusoikeutta rajataan ja päiväkotien ryhmäkokoja suurennetaan. Samalla kun ryhmäkokojen suurentamisen myötä varhaiskasvatuksen laatua heikennetään, varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja korotetaan huomattavasti. Koululaisten iltapäivätoiminnan enimmäismaksut kaksinkertaistettiin. Lapsilisän indeksisidonnaisuus lakkautettiin, vaikka lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on huomattavasti alempi kuin 20 vuotta sitten.

Nuorten aseman heikentyminen vaikuttaa koko kansakunnan menestykseen. Syntyvyyden aleneminen heikentää myös taloudellisen kasvun edellytyksiä. Lapsiperheet pitävät yllä kotimaista kysyntää, jonka merkitys kansantaloudelle on aiempaa suurempi. Hyvällä perhepolitiikalla edistetään mahdollisuuksia perheen perustamiseen ja tuetaan vanhempia lasten kasvattamisessa. Viime vuosien aikana suunta on valitettavasti ollut toinen.

Esa Iivonen
Johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen työhön

Posted on by
Vastaus

shutterstock_237625108Minulla, kohta maisteriksi valmistuvalla opiskelijalla, pyörivät tulevaisuus ja erilaiset työmahdollisuudet paljon mielessä. Saman ikäinen malawilainen nainen saattaa myös pohtia näitä asioita, mutta ongelmat ja lähtökohdat ovat aivan erilaisia.

25-vuotias malawilaisnainen on todennäköisesti naimisissa ja hänellä on lapsia, oli hän tahtonut niitä tai ei. Minä olen saanut päättää itse. Minulla on kohta korkeakoulututkinto, hänellä suoritettuna luultavasti peruskoulu, jos sitäkään. Minä kirjoitan hänestä, mutta hän ei välttämättä osaisi lukea tätä, sillä Malawin maaseudulla lukutaidottomuus on yhä yleistä.

Naiset jäävät työelämän ulkopuolelle

Tuntuu absurdilta verrata Suomen ja Malawin työllisyystilanteita ja ongelmia toisiinsa, sillä Malawi on yksi maailman köyhimmistä maista. Lähes puolet malawilaisista tytöistä on naimisissa ennen 18 vuoden ikää ja vain noin viidesosa malawilaisista jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. Suurin osa malawilaisista asuu maaseudulla ja maatalous työllistää 80 prosenttia maan väestöstä, joten etätyöpäivästä tai reiluista kahvitauoista puhuminen on keskiverto malawilaiselle vierasta.

Kuten monessa muussakin kehitysmaassa, myös Malawissa naisten työllisyystilanne on huomattavasti huonompi kuin miesten. Kodin ja lasten hoitaminen on Malawissa yleisesti ottaen naisten vastuulla, joten palkallisen työn tekemiseen jää naisilla aikaa vain vähän.

Suuri ongelma naisten työllistymisen takana on matala koulutustaso. Koulun keskeyttäminen väliaikaisesti tai pysyvästi ja luokkien käyminen uudestaan ei ole harvinaista. Noin neljäsosa tyttöjen koulun keskeyttämisistä johtuu raskaaksi tulemisesta. Kun ei ole mahdollisuutta käydä koulua, on vaikea saada tietoa omista oikeuksistaan ja myös kunnollisen työn saaminen on haastavaa.

Ratkaisuna perhesuunnittelu

Seksuaalioikeuksia edistämällä ja laadukkaita seksuaaliterveyspalveluita tarjoamalla voidaan suoraan parantaa naisten työllistymismahdollisuuksia ja samalla edistää tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Kun tytöillä ja naisilla on tietoa ehkäisystä, mahdollisuus perhesuunnitteluun ja sitä kautta mahdollisuus päättää lapsilukunsa, jää heille enemmän aikaa palkallisen työn tekemiselle. On myös tutkittu, että naiset käyttävät suuremman osan palkastaan lapsiensa kouluttamiseen kuin miehet. Naisten työllistymisen edistämiseen on koko yhteisön kannalta kannattavaa panostaa.

Jokaisella, niin suomalaisella kuin malawilaisella, on oikeus ihmisarvoiseen työhön. Toivon, että malawilaisella 25-vuotiaalla naisella on joku päivä samanlaiset lähtökohdat työn tekemiseen kuin minulla. Toivon myös, että tulevaisuudessa on päivä, jolloin myös malawilaisilla on mahdollisuus pohtia, pitävätkö he etätyöpäivän vai eivät. Tällä hetkellä mahdollisuutta ei ole.

************************

Tänään 7.10. vietetään Kunnon Työn päivää. Me Väestöliitossa haluamme nostaa tänään esille globaalin näkökulman ja antaa välähdyksen siihen, mitä työ merkitsee yhteistyömaassamme, Malawissa erityisesti naisille

Parempaa lapsille?

Posted on by

Koivuranta Eija 003Äitini oli omaksunut äidiltään vanhemmuuden keskeisen ajatuksen ja välitti sen edelleen meille tyttärille: ”Lasten pitää aina päästä parempaan kuin vanhempansa.” Hänen keskeinen neuvonsa oli: ”Hanki itsellesi hyvä ammatti niin, että olet taloudellisesti itsenäinen.” Äiti itse, osin olosuhteiden ohjaamana, luopui omista kunnianhimoisimmista unelmistaan ja nykysanoin ilmaistuna ”satsasi perheeseen”. Elintasosta tingittiin, mutta meillä tyttärillä oli aina kuuntelija ja rohkaisija kun sitä tarvitsimme, ja hyvää kotiruokaa säännöllisinä ateria-aikoina.

Kävimme koulut ja hankimme ammatit. Meistä tuli myös äitejä. Siihen oma äitimme taas sanoi: ”Kaikkea ihminen voi katua elämässään, mutta ei sitä, että on hoitanut lapsiaan hyvin silloin, kun nämä ovat pieniä.”

Olen nyt vuorollani vanhemman ja isovanhemman roolissa. Lapsuudestani sukupuolten tasa-arvo on huikeasti parantunut, koulutusmahdollisuudet kehittyneet ja yhteiskunta ottanut vastuuta perheiden palveluista. Olen neuvonut tyttäriäni ja poikiani: ”Opiskelkaa ja hankkikaa itsellenne koulutus alalle, joka teitä innostaa ja jossa voitte käyttää ja kehittää parhaita puolianne.” Vastikään äidiksi tullutta tytärtäni olen kannustanut pitämään lasta paljon lähellään ja jakamaan hoivavastuuta lapsen isän kanssa.

Mielessäni olen miettinyt, pääsevätkö nyt nuoruuttaan elävä sukupolvi ja heidän lapsensa parempaan kuin vanhempansa. Ja mikä oikeastaan olisi parempaa? Maailma on avautunut ja samalla monella tapaa polarisoitunut. Eurooppa on vauras, mutta väestö vanhenee ja taloudet ovat vaikeuksissa. Teknologian kehitys on muuttanut ja muuttaa radikaalisti kommunikaatiota, työn tekemistä ja arkielämää. Luonnon kestävyys on vakavasti uhattuna.

Olen pohtinut monesti myös sitä, olenko itse vanhempana kyennyt tukemaan ja rohkaisemaan omia lapsiani yhtä hyvin kuin omat vanhempani tukivat ja kannustivat minua. Olen kyllä tehnyt kotiruokaa äitieni ja isoäitieni perinteitä nykypäivään soveltaen, mutta läsnäolossa ja sen myötä ruoka-aikojen säännöllisyydessä on ollut paljonkin toivomisen varaa. Toisaalta olen muiden ikäisteni äitien ja isien tavoin antanut lapsille mallin siitä, että perheen ja työuran voi yhdistää. Lapsillemme sukupuolten tasa-arvo työelämässä ja perheessä on lähtökohta, melkein itsestäänselvyys.

Aikanaan kouluttauduin juristiksi. Yli kahden vuosikymmenen työskentely sosiaali- ja terveysministeriössä kasvatti minusta sosiaali- ja terveyspolitiikan ammattilaisen. Tammikuun alussa elämässäni alkoi uusi vaihe, kun aloitin työt Väestöliitto ry:n toimitusjohtajana.

Väestöliitto tekee töitä nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden vahvistamiseksi. Koen, että nämä ovat juuri niitä elämäntavoitteita, joihin äitini ja hänen äitinsä elämänkokemuksensa pohjalta viittasivat. Uudessa tehtävässäni tarvitsen ja voin käyttää kaikkia niitä eväitä, joita reppuuni on kertynyt opinnoissa, työssä ja henkilökohtaisessakin elämässä.

Väestöliitossa minua innostaa mahdollisuus olla luomassa uutta. Tahdomme liitossa rakentaa jäsenjärjestöjemme, yhteistyökumppaniemme ja palvelujemme käyttäjien kanssa parempaa tulevaisuutta nuorille ja perheille. Järjestön työn tulokset syntyvät yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneen ja kunnianhimoisen asiantuntijajoukon voimin.

Tutkimme, mitä muutoksia tarvitaan, jotta nuorten ja perheiden hyvinvointi lisääntyy. Tämän tiedon pohjalta suunnittelemme ja toteutamme erilaisia kehittämishankkeita. Levitämme tietoa myös alan muille toimijoille ja sidosryhmillemme ja olemme niiden kanssa vuorovaikutuksessa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Teemme myös käytännön neuvonta- ja palvelutyötä suoraan nuorille ja perheille. Tuloksena ovat parhaimmillaan tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen ja muutokset ihmisten arvoissa ja asenteissa. Lopuksi, ehkäpä tärkeimpänä, ihmisille syntyvät kokemukset siitä, että he ovat saaneet tukea tai tulleet autetuksi.

Jatkossakin haluamme Väestöliitossa olla osaavia, rohkeita ja innovatiivisia niin kuin järjestön perustajat ja myöhemmät toimijat ovat olleet. Tavoitteemme on selvittää, millainen on se parempi tulevaisuus tässä muuttuvassa maailmassa, johon voisimme lapsiamme ohjata ja rohkaista. On tärkeää, että tätä työtä tehdään tutkimustiedon sekä asiantuntemuksen lisäksi myös sydämellä.

Eija Koivuranta on Väestöliiton uusi toimitusjohtaja. Hän aloitti työnsä Väestöliitossa tämän vuoden alussa.

Tutkimuksen tie lukijan luo on pitkä ja kivinen

Posted on by
Vastaus

Tutkijakollegani oli antanut haastattelun siitä, miten korkeasti koulutetut miehet saavat Suomessa muita enemmän lapsia. Hän kertoi saaneensa tämän jälkeen puhelun naiselta, joka tuohtuneesti ja huolestuneesti oli kertonut tyttärensä osaavan useita kieliä, mutta olevan silti yli kolmikymppinen ja lapseton.

Tutkijoiden ja ei-tutkijoiden kohtaamiset ovat usein vaikeita ja täynnä väärinymmärryksiä. Tutkimustuloksen matka suuren yleisön tietoisuuteen muistuttaa erehdyttävästi lapsuuden ”rikkinäinen puhelin” -leikkiä. Ensinnäkin olen huomannut, että minun tutkijana on vaikea puhua tutkimustuloksesta sellaisella kielellä, että asiasta kiinnostunut toimittaja voisi sen ymmärtää. Toisekseen toimittaja joutuu usein tiivistämään monimutkaisen tutkimuksen tuloksen muutamaan lauseeseen. Jos tästä kaikesta on kuin ihmeen kaupalla selvitty kommelluksitta, yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun lukija lukee juttua lehdestä, puurot ja vellit ja murotkin menevät iloisesti sekaisin ja ollaan umpimetsässä. Oman lisänsä soppaan tuo se, että esimerkiksi minä psykologina tutkin usein aiheita, jotka koskettavat ihmisiä henkilökohtaisesti. Jotkut tutkimustulokset saattavat tuntua loukkaavilta.

Tutkimus perustuu siihen, että tilastollisten menetelmien avulla pyritään löytämään säännönmukaisuuksia elämän monimuotoisuudesta ja kaoottisuudesta. Tältä se näyttää:

blogiin_venla_uusi_2

Kuva on fiktiivinen, mutta voisi esimerkiksi kuvata yllämainittua koulutuksen ja lasten lukumäärän välistä yhteyttä suomalaisilla miehillä. Kuvassa oranssi viiva on tutkimuksen tulos, tilasto-ohjelman laskema X:n ja Y:n välinen yhteys. Tämä on se, mitä tutkimuksesta suurelle yleisölle yleensä raportoidaan. Todellisuuteen kuuluvat kuitenkin kaikki mustat pisteet tuon tutkimustuloksen ympärillä. Tutkimus siis sanoo, että mitä enemmän koulutusta, sitä enemmän lapsia. Kuvassa vihreällä ympyröity henkilö voi tästä huolimatta olla veljesi, yksilapsinen tohtorismies, ja punaisella ympyröity henkilö yhdeksänlapsinen, vain kansakoulun käynyt kummisetäsi.

Kaikki nämä asiat ovat totta yhtä aikaa – se, että väestöllisellä tasolla X ja Y ovat tietynlaisessa yhteydessä, ja se, että väestössä on paljon yksilöitä, joiden kohdalla tämä yhteys ei toteudu. Tutkimustulos ei silti ole valhetta, eivätkä veljesi tai kummisi ole omituisia kummajaisia.

Minne vieraskieliset pojat katoavat amiksesta?

Posted on by
Vastaus

ms

 

Työelämään, edes hanttihommiin, ei tahdo enää päästä pelkällä peruskoulupohjalla.

Vieraskieliset keskeyttävät lukion tai amiksen paljon useammin kuin valtaväestön opiskelijat. Tilastokeskuksen  työpaperi kertoo tilanteesta karusti. Amiksessa opiskelevat vieraskieliset pojat ovat keskeyttäjien kärjessä: 44 prosenttia heistä jätti opinahjon.

Amiksilla ja pojilla ei kemiat kohtaa. Noin yksi viidestä valtaväestön pojastakin keskeyttää ja moni on 10 vuodenkin päästä vailla tutkintoa ja työtä, kertoo Opetushallitus.

Vaikka kuvio näyttää masentavalta, monilla maahanmuuttajaperheiden pojilla on vahva itsetunto. Peruskoulussa he arvostavat koulunkäyntiä. Koulu on paljon mieluisampi paikka kuin valtaväestön pojille. Näin kertoo kurdi- ja somalinuoria tutkinut Etnokids-hanke, jota Väestöliittokin on ollut toteuttamassa.

Jos peruskoulussa intoa vielä löytyy, niin miksi koulutuspolku tyssää toisella asteella aivan liian monelta? Onko syynä motivaation puute, ulkopuolisuuden tunne, väärään tietoon pohjaavat huonot valinnat, lähtö ulkomaille, kodista tai koulusta saadun tuen puute, kielitaidon ongelmat vai mikä? Opetushallitus on tehnyt keskeyttämisistä selvitystä ja ohjelmiakin on olemassa. Mutta onko paljoakaan kuultu opintonsa keskeyttäneitä nuoria itseään? Heitä ei ole ihan helppoa tavoittaa. Mutta kannattaisi yrittää.