Mistä tiedän rakastaako puolisoni minua ?

Kysyessäni mistä tiedät rakastaako puolisosi sinua, saan useasti vastauksen, että ”no sen vaan tuntee jotenkin”. Mistä sitten tiedät että toinen ei enää rakasta sinua ? ”Senkin vaan tietää”. Mistä sen tietää ? ”Vaikea kysymys, enpä ole koskaan miettinyt enempää asiaa, sen vaan tietää”.

Rakkauden tunne, se että toinen välittää minusta, on todella tärkeää. Miten me tulkitsemme tätä asiaa? Puhutaan rakkauden kielestä, jossa on viisi eri tapaa osoittaa rakkautta. Nämä eivät ole missään järjestyksessä, jokaisella on oma tärkeysjärjestyksensä. Mieti mikä on sinun omasi?

1. Aika, yhteinen aika, meidän aika, parisuhdeaika. Se, että meillä on yhteistä aikaa ja sitä on riittävästi voi olla minulle merkki rakkaudesta. Voin myös osoittaa rakkautta järjestämällä yhteistä aikaa, huolehtimalla, että olen sinun kansasi ja vain sinun kanssa.

2. Kosketus, läheisyys, hellyys. Kosketus voi olla ohikiitävä kosketus, jolla huomioin toista tai pidempi käden viipyminen toisen selällä. Kosketus, jolla huomioin toista ja luon yhteyden tunnetta toiseen.

3. Lahjat. Nämä voivat olla niitä pieniä tai isoja lahjoja, joita hankitaan toiselle hänen huomioimiseksi.

4. Teot, arkiset teot, joita teemme toisen eteen. Nämä saattavat useasti jäädä toiselta huomioimatta. Puoliso voi tehdä esim. aamupalan valmiiksi tai tulee hakemaan sinua töistä. Nämä voivat olla hänen tapaansa näyttää rakkauttaan.

5. Sanat, rakkauden tunnustukset, välittämisen sanoittaminen. Puolisolla voi olla tapana jättää vaikkapa lappuja, joissa on rakastavia, välittäviä sanoja.

Useasti huomaamme puolison puhumat sanat ja tuomat lahjat, mutta muut huomionosoitukset saattavat jäädä meiltä huomioimatta. Tärkeää on miettiä, missä järjestyksessä nämä ovat omassa mielessä, mistä minä voin tietää, että puoliso rakastaa minua.

Jos teillä on kovin erilaiset tavat näyttää rakkautta, niin on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, miten toinen näyttää rakkauttaan. Jos on mahdollista, niin olisi tärkeää myös joskus kokeilla toiselle tärkeämmäksi nousevaa asiaa. Näin voitte saada lisää rakkauden tunnetta parisuhteeseenne.

Tarja Södergård

Kirjoittaja on psykoterapeutti ja sosionomi, joka ottaa vastaan Väestöliiton terapiapalveluissa.
Hänen osaamisalaansa ovat perheterapia, pariterapia ja perheterapeuttinen yksilöterapia. Uusperheen haasteet, akuutit elämänkriisit mm. ero, menetykset, läheisen itsemurha, sairaudet, rikoksen uhriksi joutuminen, rikosseuraamus, vammautuminen, elämänhallintaan liittyvät asiat, päihderiippuvuudet ovat esimerkiksi asioita, joita hänen vastaanotoillaan käsitellään.

Väestöliiton terapiapalveluihin voi varata ajan www.vaestoliitonterapiapalvelut.fi.

Hyvät tv-sarjat ovat parisuhteiden pelastus

Näin totesi eräs tuttavani jokunen aika sitten. Hän saattoi päästä lähemmäksi totuutta kuin arvasikaan. Hektinen arki etäännyttää helposti puolisosta. Työ, lastenhoito, harrastukset ja moni muu asia kalastaa päivästä suurimman palan. Puolittain nääntyneet aikuiset eivät jaksa enää yhdeksän aikaan miettiä parisuhdetta tai keskittyä puolison hyvinvointiin. Molemmat tarvitsevat oman hengähdystauon. Onneksi tuo hengähdystauko voi olla myös yhteinen.

Muistan nähneeni joskus sarjakuvan joka surkuhupaisella tavalla kuvasi arkista rakkaussuhdetta. Sarjakuvan ensimmäisessä ruudussa kulahtaneen näköinen pariskunta katseli sohvalla vierekkäin istuen televisiota. Seuraavassa ruudussa parisuhteen toinen osapuoli totesi puolisolleen, että sinun kanssasi on sitten niin kiva katsoa televisiota. Viimeisessä ruudussa pari istui jälleen hiljaa. Tätä voisi ehkä kutsua inhorealismiksi. Toisaalta syvemmällä tasolla sarjakuvan tekijä oli havainnut jotain hyvin oleellista. Loppujen lopuksi yhdessä jaetut tavalliset asiat tuovat ihmisille onnea.

Gottman ja Driver (2004) havaitsivat, että ohimenevät arjessa jaetut pienet keskustelut tai tekemisen hetket olivat tärkeämpiä parisuhteen hyvinvoinnille, kuin vakavat ja tunteisiin pureutuvat keskustelut. Tunteista keskustellessa voi parhaimmillaan ymmärtää toista paremmin ja päästä lähemmäksi toista. Toisaalta joskus tunteista voidaan puhua lakkaamatta ja silti kokea toinen etäiseksi.

Kun tekee päivittäin töitä suomalaisten parisuhteiden parissa, saa olla näköalapaikalla siihen, että mikä suomalaisia parisuhteissa hiertää. Hyvin usein ongelmaksi koetaan se, että suhteessa ei riittävästi puhuta tunteista. Tunteiden puhuminen on nostettu niin suureen osaan, että monet kokevat sen olevan itseisarvo. Tutkimusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että tunteista puhuminen ei ole ainoa keino lähentää suhdetta puolisoon tai elää riittävän hyvässä ihmissuhteessa.

Gottmanin ja Driverin (2004) tulos heijastaa sitä, että parisuhteessa on tärkeää säilyttää toinen riittävän lähellä itseä. Yhteys toiseen pysyy, kun pieniä asioita jaetaan pitkin päivää. Sillä ei ole niin väliä, että mihin tuo keskustelu liittyy. Toiselle voi puhua lempisarjan edellisjaksosta tai pyykkipulvereiden koostumuseroista. Saman voi ajaa yhdessä tehty kauppareissu tai illallisen valmistus.

Viime aikoina on nostettu paljon esiin sitä, miten älylaitteet vievät perheenjäseniä ja puolisoita kauemmas toisistaan. Näin tapahtuukin silloin, jos molemmat tuijottavat omaa padiään eri huoneissa. Yhteys voi kuitenkin syntyä, kun molempien huomion kohteena on sama asia. Boothbyn ja kumppanien (2014) tutkimuksessa havaittiin, että yhdessä toisen kanssa samanaikaisesti jaetut kokemukset voimistavat niiden merkitystä. Sanat eivät ole välttämättömiä, jotta voidaan jakaa tunteita.

Myös fyysisen läheisyyden ylläpito on suhteen yhteydelle tärkeää. Kosketus ja toisen lähellä olo saa lähestymishormonin erityksen käyntiin. Stressihormonin eritys vähenee ja tekee yhä helpommaksi mennä lähelle toista. Parhaimmillaan päästään hyvälle kehälle, jossa molemmat tekevät töitä suhteen eteen. Tässä tulee myös esille TV -sarjojen plussat. Jos läheisyyttä on muutoin vähän, TV -sarjan katsomisen aikana on hyvä mahdollisuus kömpiä viereen. Sohvalla oleminen on luonteva tilanne, johon ei liity samanlaista torjunnan riskiä, kuin ehkä jossain toisessa tilanteessa.

Parisuhdetta voi verrata aikuisen ja lapsen väliseen kiintymykselliseen suhteeseen. Elääkseen ja voidakseen hyvin suhteessa olijat tarvitsevat kokemuksen toisen tavoitettavuudesta fyysisellä ja psyykkisellä tasolla. Jos lapsi jätetään ilman joka päiväisiä pieniä yhdessä jaettuja hetkiä, lapsi voi silminnähden huonosti. Usein unohdamme, että näin käy myös aikuiselle. Syyskesä ja pimenevät illat antavat hyvän syyn olla lähellä. Käyttäkää sitä hyväksi.

Driver J., Gottman, J.(2004) Daily Marital Interactions and Positive Affect During Marital Conflict Among Newlywed Couples. Family Process, Vol 43 (3), s. 301-314.

Boothby, E, Clark, M.Bargh, J (2014) Shared experiences are Amplified. Psychological Science. Vol 25 (12), s. 2209-2216.

Sukikaa toisianne

shutterstock_165436403Pieni vauva Romanialaisessa lastenkodissa lakkasi syömästä ja kuihtui vähitellen pois. Rhesus apina ei kiintynytkään kovaan ruoka-annostelijaan, vaan pehmeään karvapalaan. Sairaalassa havaittiin, että keskoset kasvoivat 47 % nopeammin, jos heitä kosketeltiin. Vasta 50 -luvulla alettiin ymmärtämään, että ihminen tarvitsee toisen ihmisen kosketusta voidakseen hyvin. Kosketus näyttää olevan meille yhtä tärkeää kuin ravinto.

Toisen ihmisen kosketus kertoo meille elämämme alusta saakka siitä, että emme ole täällä yksin. Se kertoo siitä, missä kehomme rajat kulkevat ja siitä missä toisen keho alkaa. On myös sanottu, että koskettaminen on ensimmäinen myötäelämisen kieli. Kun emme osaa vielä puhua, kosketuksen laatu, sen hellyys tai kovuus kertoo meille omasta arvostamme.

Kosketus liimaa ihmisiä yhteen. Parisuhteessa koskettelu lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Se lisää me tunnetta, kokemusta siitä, että yhdessä pärjäämme elämän myrskyissä. Se lievittää stressiä ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Kun puoliso pitää kädestä kiinni, ei kipu tunnu yhtä pahalta ja yhdessä koettu ilo tuntuu voimakkaammin, kuin yksin koettu.

Koskettaminen on myös kieli. Se on kieli jolla kerromme kiintymyksestä ja rakkaudesta. Sillä kerrotaan myös tunteiden hiipumisesta. Koskettamisen laatu tai sen puute voi tuoda esiin jotain sellaista, jota emme haluaisi vielä ottaa vastaan. Kun rakkaus kuolee, se tulee yleensä esille koskettamisen kautta. Elämä saattaa muuten sujua ja arki näyttää ulospäin samanlaiselta kuin aikaisemmin, mutta käden hipaisu kertoo omaa kieltään joka ei valehtele.

Matt Hertenstein (2006) tutki pystyykö ihmiset välittämään tunteitaan pelkän kosketuksen avulla. Kaksi koehenkilöä laitettiin paksun seinämän eri puolille. Toinen koehenkilöistä työnsi kätensä reiästä toiselle puolelle ja yritti välittää tietyn tunteen toiselle, vieraalle ihmiselle. Osaa tunteista oli vaikeampi välittää, mutta esimerkiksi myötätunto pystyttiin tunnistamaan 60 prosenttisesti oikein. Myös kiitollisuus, viha, rakkaus ja pelko menivät oikein yli puolella tilanteista.

Parisuhteessa toisen sanoja tulkitaan ja luetaan väärin. Kosketuksen kieltä käytetään nykyään yhä vähemmän. Arjen kiireessä sille ei ole aikaa. Apinat viettävät 20 % päivästä koskettelemalla, sukimalla toisiaan. Jos ihmiset taantuisivat hieman lähemmäksi apinoita ja viettäisivät päivästä kaksi ja puoli tuntia koskettelemalla toisiaan, voisimme kaikki luultavasti paremmin. Myös väärinymmärrykset parisuhteessa varmasti vähenisivät. Sukimaan siis!

Hertenstein, M. J., Keltner, D., App, B. Bulleit, B. & Jaskolka, A. (2006). Touch communicates distinct emotions. Emotion, 6, 528-533.

Ei sylitellä vain mummin mieliksi

IMG_20141002_0003_72Sukulaisten kesäjuhlat ovat alkamassa mummin 60-vuotissyntymäpäivien merkeissä. Pöydät notkuvat herkkuja: lohivoileipiä ja kermaisia kakkuja. Niin notkuvat mummin polvetkin: syli tyhjänä ja keho kaipaavana. ”Tule mummin syliin”, sankari sanoo suvun pienimmälle. Mutta pientä ujostuttaa vielä kovin ja hän piiloutuu vanhempansa jalkojen taakse.

”Tule, tule, tule tänne, mummilla on ollut niin ikävä”, mummi jatkaa vähän vaativammin. Pieni puistaa päätään, sillä ei vielä, vielä hän ei olisi valmis. Silloin äitikin liittyy mairitteluun: ”Mene nyt syliin, mummilla on niin ikävä ja on tärkeät synttäritkin.” Lapsi nostaa katseen isään, ymmärtäisikö hän? Mutta isäkin alkaa hikeentyä: ”Mikset nyt voi mennä istumaan mummin syliin? Mummille tulee kyllä nyt kamalan paha mieli.”

Ja niin hän taipuu, pieni kun on, eikä mielipiteellään niin väliä.

Mutta kuka kurkistaisi pienen mieleen? Vuosia vasta kolme ja ujous yllättää suuren juhlan alkuhetkillä. Eikä mummiakaan ole nähnyt pitkään aikaan, kuukausi kun on loputon aika pienen mielessä. Ja nyt heti pitäisi jo syliin kavuta. Ettei mummille tulisi paha mieli.

Kuka muistaisi pienen mielen? Ja opettaisi onnellista läheisyyttä, kyljessä köllimistä sekä oman tunteen tunnistamista?

Kosketuksen voima ja vaikeus ovat läsnä läpi elämämme. Syntymästämme saakka kaipaamme kosketusta ja läheisyyttä, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kosketuksen taikavoimalla kehittyvät jopa pienet keskoset paremmin, kun he pääsevät vanhempansa ihoa vasten, kengurumaisesti vanhemman syliin kehittymään.

Siltikin moni meistä kadottaa kyvyn koskettamiseen ja läheisyyteen elämän matkan varrella. Kosketuksesta toisen läheisyydessä ei muodostukaan voimavaraa, jonne palata lataamaan akkuja. Siitä ei kehitykään lämmintä läheisyyttä, jonka turvassa saa nautiskella hellyydestä. Siitä ei tulekaan lohdutuksen tai turvallisuuden kengurumaista pussia, johon pulahtaa arjen armottomuuksissa.

Mitä siis tapahtuu?

Hyvän kosketuksen pohja perustuu oikeuteen säädellä sitä itse ja toimia siinä omien tarpeita ja toisen tunteita kunnioittaen. Siksi lasta ei saa kenenkään mieliksi pakottaa syliin, vaan sitä tulee tarjota lapsen hyväksi. Kosketuksen tulee olla sellaista, jota lapsi saa itse säädellä ja tunnustella, tunnistaa ja torjua. Kun hyvälle kosketukselle saa paljon altistusta, sen tunnistaa ja sitä kohti tahtoo kulkea. Silloin sylistä muodostaa paikka, johon palata surussa, turvattomuudessa, ilossa ja lempeydessä.

Yhdessä kölliminen on taitolaji. Se on kykyä palata toisen kylkeen ja taitoa päästää toinen irti, kun kaipuu muualle nousee suuremmaksi. Hyvältä tuntuvan ja itsesäädeltävän kosketuksen taito rakennetaan lapsuudesta saakka. Kun lapsen kehoon suhtaudutaan arvostavasti, lempeästi ja hellien, lapsi kääntyy kohti toisen läheisyyttä yhä mieluisammin ja yhä enemmän.

Siis sinä mummi, äiti, isi, ukki, kummi tai hoitaja. Tarjoa syliäsi, rapsuta käsilläsi, pörrötä hentoista tukkaa, suukota pehmeästi poskea. Paini pehmeästi, halaa hellästi, turvaa lujasti. Mutta kuule ja kunnioita myös lapsen ei, anna aikaa tulla omaan tahtiin. Vaikka oma sylisi kaipaisi pikkuista, kunnioita hänen kehittyvää koskettamisen ja kosketetuksi tulemisen tarpeellista taitoa.

IMG_20140930_0001Väestöliiton uusi satukirjasarja, Onnikujan kaverukset, riemastuttaa lasta ja antaa aikuiselle välineen keskustella lapsen kanssa tunteista, rakkaudesta, kehosta ja seksuaalisuudesta. Tutustu ja tilaa Onnikujan kaverukset nettikaupastamme!

Korvaako fitness parisuhteen?

Näyttelijä Antti Holman Putous-hahmo Kristiina ”Kissi” Vähä-Hiilari treenaa Jyväskylän Monnarilla ja toimii henkilökohtaisena valmentajana. Kuva: Numi Nummelin

Enää 30 minuutin iltakävely ei riitä. Tavalliset ihmiset haluavat urheilijan vartalon. Päivätyön lisäksi fitness-ihminen kuntoilee useita tunteja päivässä ja mittaa kaikki syömisensä gramman tarkkuudella. Mietin, mitä fitness-kulttuurin nousu merkitsee parisuhteille ja niiden muodostumiselle.

Yhteiset arvot ja harrastukset lisäävät tutkitusti parisuhdeonnea. Urheilusta kiinnostuneille sinkuille on fitness-treffisivu ja Facebook-palsta. Mutta tekevätkö sinkut aloitteita salilla? Kuuluuko suomalaiseen fitness-kulttuuriin kumppaniehdokkaiden lähestyminen? Treenatun vatsan vilauttaminen Tinderin profiilikuvissa on yleinen tapa hakea huomiota. Mietin, haetaanko vatsalihaksilla hyväksyntää.

On olemassa yhä enemmän yksineläjiä, joiden parisuhdetoiveet eivät toteudu. Ihminen etsii silloin korvaavaa sisältöä elämälleen. Yhdysvaltalaistutkimusten mukaan sinkkunaiset helpottavat kumppanin kaipuutaan ostamalla koiran. Samoin urheilu tai harrastus antavat sisältöä, jos ystävät elävät kiireistä perhearkea. Onko fitnessistä tullut uusi tapa korvata yhteyden hakeminen toiseen ihmiseen? Täydellistä kehoa tavoitteleva keskittyy omaan hyvinvointiinsa. Oman kehon muokkaamisesta voi tulla tärkeämpää kuin parisuhteen tavoittelu tai ajan antaminen orastavalle suhteelle. Treenikalenteri kertoo, onko treffeille aikaa.

Terveelliset elämäntavat vaikuttavat jaksamiseen, mielialaan, hedelmällisyyteen ja seksielämään. Terveys ei kuitenkaan löydy vain omasta kehostamme. Turvallinen tunneyhteys toiseen ihmiseen hoitaa myös kehoa. Kumppanin kosketus lievittää fyysisen kivun kokemusta. Toimiva yhteys toiseen ihmiseen lisää onnellisuuden kokemusta ja vähentää stressiä. Yksinäisyys puolestaan nostaa verenpainetta ja on yhtä suuri riski terveydelle kuin tupakointi. Ihmissuhteet ja niiden laatu vaikuttavat sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen.

Yhdistääkö vai erottaako fitness ihmisiä toisistaan? Kerro kokemuksistasi täällä. Lyhyen kyselyn täyttäminen vie noin kymmenen minuuttia aikaasi. Kysely sulkeutuu 31.10.2014.

Lämpimästi tervetuloa Väestöliiton osastolle I love me -terveysmessuille 17.-19.10.2014!

Lähteet:

Holt-Lunstad, J. & Smith, T.B. & Layton, J.B. (2010) Social Relationships and Mortality Risk: A Meta-analytic Review. PLoS Med 7(7): e1000316. doi:10.1371/journal.pmed.1000316

Johnson S.M., Moser, M.B., Beckes L., Smith A., Dalgleish T., ym. (2013) Soothing the Threatened Brain: Leveraging Contact Comfort with Emotionally Focused Therapy. PLos ONE 8(11): e79314. doi: 10.1371/journal.pone.0079314

Woodman, P. S. (2011) The significance of the relationship between dogs and single women. Pacifica Graduate Institute.

Alkuperäinen kuva Putous-ohjelman sivulta.

Saanko luvan?

mp

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Saanko kävellä kadulla tyttöystäväni kanssa käsi kädessä?”.  ”Saanko sanoa: En halua?”. ”Saanko nauttia tanssimisesta?”. ”Saanko tulla ulos tynnyristä?”. ”Saanko tuntea itseni kauniiksi naiseksi?”. ”Saanko rakastua äitiin hiekkalaatikon reunalla?”.  ”Saanko rakastua ex-puolisooni uudelleen?”.  ”Saanko olla kertomatta?”.  ”Saanko rakastella, vaikka en ole valmis yhdyntään?”. ”Saanko tuntea itseni ihan hyväksi ja riittäväksi?”.

Minulta kysytään usein, mitä siellä seksuaalineuvonnassa puhutaan. Siellä vastataan mm. em. kysymyksiin.  ”No, kuka semmoisessa neuvonnassa käy? ”

Siellä käy leskimies, joka on löytänyt tyttöystävän, 91-vuotiaan. Siellä käy mies, joka jännittää seksiä, jota avovaimo odottaa jälkiruoaksi kynttiläillallisen jälkeen. Siellä käy eläkeikäinen nainen, joka on tavannut ihanan miehen, miehen jonka kanssa tanssiminen tuntuu kuin silkki liukuisi käsissä.  Siellä käy opiskelija mies, joka on kasvanut uskonnollisessa yhteisössä. Siellä käy keski-ikäinen työssäkäyvä mies, joka tuntee itsensä kauniiksi pukeutuessaan peruukkiin ja naisten vaatteisiin. Siellä käy äiti hiekkalaatikon reunalta. Siellä käy eronnut pari, jotka ovat löytäneet toisensa uudestaan. Siellä käy nuori nainen, jolle jokainen yhdyntä on kivulias. Siellä käy työtön nuori mies, joka elää ensimmäistä seurustelusuhdettaan. Siellä käy ihminen, jonka ajatukset, kysymykset ja kokemukset ovat tärkeitä.

”Miksi joku kävisi seksuaalineuvonnassa?”

Keskustellakseen siitä, mitä seurustelu kulttuuri on 2000-luvulla, jos edellinen seurustelukokemus on 1920-luvulta, jolloin ei ollut ilman kihlojen vaihtoa soveliasta kuljeskella käsikkäin tyttöystävän kanssa kaupungilla. Siellä saa luvan pitää tyttöystävää kädestä.

Miettiäkseen miksi seksi jännittää tai pelottaa, mitä asialle voisi tehdä ja miten kumppanille asiasta puhua. Siellä saa luvan sano ”En halua”.

Keskustellakseen omista asenteistaan ja arvoistaan. Miten ne vaikuttavat elämäntilanteeseen, mahdollisuuteen solmia ihmissuhteita. Mistä saa iloa ja mistä nauttii. Mikä kiihottaa. Missä menevät rajat. Siellä saa luvan nauttia.

Kummastellakseen niitä  tunteita, joita herää kun omat arvot murenevat ja tilalle tulee uusia. Miltä maailma näyttää ja mitä se tarjoaa, kun avaa ummistetut silmänsä. Kysyäkseen voisiko se jumala, johon uskoo,  suuressa viisaudessaan luoda ihmiskehon, jonka koskettaminen olisi syntistä. Siellä saa luvan nauttia kosketuksesta ja omasta kehostaan.

Miettiäkseen mitä seksi tarkoittaa. Huomatakseen kuinka ihanaa on rakastella, vaikka ei ole vielä yhdynnän aika.

Todetakseen, kuinka rikasta onkaan seksuaalisuuden monimuotoisuus ja millä maustaa seksielämäänsä. Siellä saa luvan olla kaunis nainen.

Kertoakseen miten pelottavalta voi tuntua kun löytää itsensä vasta aikuisena tai uudelleen aikuisena. Siellä saa luvan rakastua ja rakastaa.