Facebook, anteeksi kuinka?

shutterstock_218592256

”Julkaisuasi ei edistetty, koska se rikkoo Facebookin mainostussääntöjä mainostamalla aikuisille suunnattuja tuotteita tai palveluja, kuten leluja, videoita tai seksuaalista suorituskykyä lisääviä tuotteita.”

Anteeksi mitä, Facebook?

Nuoret ovat sosiaalisessa mediassa ja siksi siellä on oltava kasvattajienkin. Some on kuin luotu seksuaalikasvatukseen. Siellä voi haastaa pohtimaan asenteita, reagoida nopeasti päivän uutisiin ja tarjota täsmäiskuina tietoa. Ja tietysti leikkiä ja huvitella, sillä someen tullaan pääasiassa viihtymään ja viettämään aikaa kavereiden kanssa.

Some yhtä aikaa haastaa ja inspiroi ammattikasvattajaa. Miten tehdään innostavaa ja nuoret mukaan tempaavaa seksuaalikasvatusta lyhyin viestein ja kuvin? Epäonnistumisen palaute on suora ja välitön. Toisaalta myös onnistumista palkitaan heti.

Eniten ongelmia kuitenkin tuottaa somekanavien rajoitukset ja suoranainen sensuuri.

Blogin avausteksti on viesti Facebookilta. Yritimme yläkoululaisille suunnatussa kondomikampanjassamme saada parin euron markkinointibudjettia päivitykselle, jossa linkattiin lukemaan peniksen koosta tehty tutkimus. Facebook ei siis halunnut, että nuoruusikäiset lukevat peniksistä, vaikka se suomalaisten tutkimusten mukaan on  nuoruusikäisiä poikia eniten kiinnostava aihe.

Facebook torjui mainosrahamme videolle, jossa kondomeita asetettin tekopenisten päälle. Sama kielto tuli jälkiehkäisypillereiden reseptivapaudesta kertovalle päivitykselle. Silloin perusteena oli myös, ettei lääkkeitä sovi mainostaa.

Siis voidaanko kerrata vielä, Facebook?

Mitään seksuaalista sisältöä ei Facebookin mukaan saa markkinoida, vaikka asia liittyisi murrosiän kasvuun ja kehitykseen tai seksitautien /raskauden ehkäisyyn. Ei, vaikka kampanjan tarkoitus olisi välittää tietoa ja parantaa nuorten seksuaaliterveyttä. Ei, vaikka tarkoitus olisi suojata nuoria riskeiltä, eikä kannustaa ottamaan niitä.

Syynä tietenkin ovat amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroavaisuudet, erilaiset käsityksemme seksuaalisuudesta, toisistaan poikkeavat asenteet ja arvot eritoten nuoruusikäisten seksuaalisuutta kohtaan. Seksuaalikasvatuksesta, sen sisällöistä ja ajoituksesta ajattelemme kovin eri tavoin. Suomalaiselle yläkoulunuorelle ei tule yllätyksenä, että ihmisellä on sukupuolielimet ja että seksistä voi syntyä vauvoja tai tarttua tauti.

Sen sijaan suomalainenkaan nuori ei välttämättä huomaa normittavansa sukupuolielimien ulkonäköä mediasta tulevien mielikuvien perusteella tai tunne kaikkia seksuaalioikeuksiaan. Juuri näihin kohtiin ja moneen muuhun olisi sosiaalinen media mainio vaikuttamiskanava.

Aivan eittämättä Facebookin vaikutin on myös raha; Facebook tuskin haluaa menettää konservatiivisia ja maksukykyisiä asiakkaitaan, sikäli kun nämä pahastuisivat huomatessaan kanavalla mainostettavan nuorille ”aikuisille suunnattuja tuotteita ja palveluita”.

Facebook itse tekee pienille järjestöille Facebookista mahdottoman toimintakentän. Sen merkillinen algoritmi rajaa päivitysten näkyvyyttä mielivaltaisesti. Näkyvyyttä saa parannettua vain, jos päivitykseen satsaa markkinointirahaa ja tekee postauksestaan valitulle kohdeyleisölle mainoksen.

Facebook on siis rakentanut ansan: postaukset eivät näy ilman rahaa, mutta mainoksia hyllytetään niiden sisältöjen takia. Ei ihme, että maailmalta kantautuu uutisia, joiden mukaan kansalaisjärjestöt pakenevat Facebookista.

Twitter ei pyöri mainosrahalla, mutta sensuuria tapahtuu sielläkin. Pitkään alalla toimineet seksuaalikasvattajat kertovat, että tietyillä hästägeillä merkatut sinänsä täysin asialliset päivitykset mystisesti katoilevat.

Amerikkalainen kaksinaismoralistisuus, ’abstinence only’-ajattelu ja kaikelta seksuaalisuudelta nuorten suojaamishysteria on luikerrellut häiritsemään suomalaista seksuaalikasvatusta.

Kansalaisjärjestöjen markkinointibudjetit ovat vaatimattomia, eivätkä ne ikinä pärjää suurille, kaupallisille, tuottoa kyseenalaisinkin menetelmin tavoitteleville yrityksille. Somesensuurin tiukentuessa ollaan vaarassa menettää se viimeinen ilmainen tai ainakin pienikustannuksinen vaikuttamisväline. Kuka voittaa ja kuka häviää? Häviäjiä ovat ainakin kaikki maailman nuoret.

Voi Facebook, minkä teit.

Rullaa ja knullaa!

Print

Uusi kondomikampanja nauraa ennakkoluuloille ja tekee kumista luottokaman.

Kondomi, kumi, kortsu. Spärdäri, kumiukko, sukelluspuku. Ohut luonnonkumista tai muovisekoitteesta valmistettu ehkäisyväline, joka suojaa niin seksitaudeilta kuin raskaudelta.

Kondomi on pieneksi esineeksi kyvykäs herättämään ihmisissä tunteita. Sitä vihataan ja rakastetaan.  Googleta, miten kondomista keskustellaan verkossa ja pääset seuraamaan virtuaalista pingpong-peliä, jossa mielipiteet pomppivat äärestä toiseen.

Nuorista iso osa käyttää kumia siten kuin kuuluukin. Mutta eivät kaikki. Viidesosa yläkoululaisista ei käyttänyt mitään ehkäisyä viimeisimmässä yhdynnässään. Syitä jättää ehkäisy käyttämättä on paljon. Ei vain muistettu hankia tai muistettu käyttää, ei kehdattu ehdottaa toiselle tai oikeastaan osattukaan käyttää, oltiin liian humalassa, eikä itseasiassa koskaan ennenkään käytetty. Osa ei tiedä, milloin kondomia pitäisi käyttää, siis miten ja mistä seksitaudit tarttuvat.

Myös aikuismaailman negatiiviset kortsukäsitykset näyttävät valuvan ja leviävän nuorten keskuudessa.  Jo teini-ikäiset hokevat, ettei seksi kortsun kanssa tunnu miltään. Näin siis sanotaan jo ennen ensimmäistäkään omakohtaista kokemusta.

Näihin pulmatilanteisiin tarttuu Väestöliiton ja THL:n yläkouluikäisille suuntaama valistuskampanja ”Kumita. Kun on sen aika”. Kampanja tekee kondomista luottotavaran – siis arkisen itsestäänselvyyden, joka on laukussa tai taskussa aina, kuten kännykkä tai lompakko. Jos kumi on aina mukana, pienenee riski olla käyttämättä ehkäisyä.

Kampanjapeli ja –appsi haastavat pelaajan pohtimaan omaa asennetta kumia kohtaan ja oikovat virhekäsityksiä. Ja ne tekevät sen sangen hauskasti.

Yläkoululaisista vielä harva tarvitsee kondomia toisen ihmisen kanssa harrastettuun seksiin. He ovat kuitenkin iässä, jossa seksiin liitettyjä asenteita ja arvoja rakennetaan. He ovat myös iässä, jossa seksiin ja ehkäisyyn liittyviä tietoja pitää jatkuvasti päivittää.

Vaikka kondomia ei tarvitsisi tositoimissa vielä moneen vuoteen, on yläkouluikä hetki pohtia, miten ehkäisyyn suhtautuu. Kun netti tuuttaa negatiivista asennetta ja väärää tietoa, pitää tasapainon nimissä napinpainalluksen päässä olla myös positiivista kondomeihin, ehkäisyyn ja laajemmin itsestä huolenpitoon liittyvää tietoa.

Kumita-kampanja tuo tiedon sinne, missä nuoret jo ovatkin eli nettiin, someen ja appsimaailmaan.

Tutustu kampanjaan ja päivitä omat asenteesi. Ja ennen kaikkea: ”Kumita. Kun on sen aika.”

www.kumita.fi

Seuraa kampanjaa somessa:

www.facebook.com/kumita.fi

www.instagram.com/kumittaja